Jo tässä vaiheessa voi sanoa, että emeritus arkkipiispa John Vikströmin aloittama keskustelu on tarpeellinen ja hyödyllinen. Olen suurella mielenkiinnolla seurannut. En ole lahjakas dogmatiikassa, mutta ajattelen, että tämä kysymys koskettaa oikeastaan meitä kaikkia. Siksi, tuskin on haitaksi, vaikka käytettäisi myös muita kuin opillisia puheenvuoroja.
Oppineetkin näyttävät välillä ajautuvan provosointiin ja liian suurten sanojen käyttöön. Kovin toista kunnioittavaa ei ole, jos omaa mielipidettä pohjustaa sanomalla: ”me raamatullisen ja klassisen juutalais-kristillisen luomisteologian ja siihen perustuvan avioliittokäsityksen edustajat”. Keitä me muut olemme? Ovatko toiset epäraamatullisia?
Lyhyesti ja yksinkertaisesti muutama keskustelusta virinnyt ajatus.
2000-vuotista kristillistä avioliittokäsitystä ei ole olemassa. Alkukirkolla ei vielä Nikean aikaan ollut yhtä avioliittokäsitystä. Kirkkoisä Augustinuksella oli ainakin kaksi vaimoa, yksi sukupuolisuutta, toinen edustusta varten. Avioliitto on pääsääntöisesti ja alusta asti ollut yhteiskunnallinen järjestys. Kirkko tuli kuvaan paljon myöhemmin, satoja vuosia myöhemmin. Ensin on ollut se pari ja sitten sille on tullut kirkon siunaus.
Suomen valtio, suomalainen yhteiskunta hyväksyy samansukupuolisten avioliitot ja kirkko on tähän asti hyväksynyt sen, mitä valtio parisuhteissa hyväksyy. Kirkko siunaa kevään viljakylvöt. Kirkko siunaa koteja ja onpa se siunannut paljon muutakin. Hyvät veljet, Eero ja Miikka, voisitteko kertoa perimmäisen syyn? Kun kaksi ihmistä haluaa perustaa elinikäisen liiton ja pyytää sille Jumalan siunausta, millä perusteella kirkko voi siitä kieltäytyä?
KARI,
en sovittele syyttäjän viittaa sinulle enkä muunnimisille kristi-veljille tai -sisarille.
Syyttäjiltä ja tuomareilta minusta näyttää kirkossa porukka, joka tuomitsee naapureitaan ja kieltää heiltä oikeuden siihen, mitä itsellä on.
Heikki kirjoittaa:
”Eero ja Miika, voitteko kertoa perimmäisen syyn? Kun kaksi ihmistä hakuaa perustaa elinikäisen liiton ja pyytää sille Jumalan siunausta, millä perusteella kirkko voi siitä kieltäytyä?”
Piispainkokous kirjoittaa (2016):
”Kirkon jäsenistä osa katsoo, että samaa sukupuolta olevien suhteet eivät sovi yhteen kristillisen ihmiskäsityksen kanssa, vaikka he hyväksyvät homoseksuaalit ihmisinä.”
Tässäkö on perimmäinen syy? Eeron ja Miikan teksteistä ei löydy suoraa vastausta.
Palmu kysyy: ”Kun kaksi ihmistä haluaa perustaa elinikäisen liiton ja pyytää sille Jumalan siunausta, millä perusteella kirkko voi siitä kieltäytyä?”
Lisään Heikki Palmun kysymykseen; Millä perusteella Ortodoksinen ja Katolinen kirkko voivat siitä kieltäytyä?
19:4 Hän vastasi ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’
19:5 ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’?
19:6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteuksen evankeliumi)
Etkö ole Palmu lukenut. Ortodoksit ja katoliset ovat lukeneet. Kysy heiltä samalla kun kysyt Miikalta ja Eerolta. Ei tämä ole vaikea asia ymmärtää. Minun mielestäni tässä puhutaan miehestä ja naisesta samalla tavalla kuin ”alusta ollut on”. Ai niin, Raamatulla ei sovi perustella näin suoraviivaisesti? Ymmärrys on lisääntynyt pienessä Suomen Luterilaisessa kirkossa? Vielä pienemmällä Inkerin kirkolla ei myöskään ole tätä sinun ja arkkipiispa Vikströmin edustamaa ”laajempaa näkemystä avioliitosta”.
Kommenttisi mukaan kuulun syyttäjien ja tuomarien ”porukkaan”, joka tuomitsee naapureitaan ja kieltää heiltä oikeuden siihen, mitä itsellä on. Tulkitsenko sinua oikein vai väärin, tätäkö tarkoitat? Missä mennään?
KARI,
jo kauan olen ollut sitä mieltä, että RAAMATTUKYSYMYS on meille ja miksei kaikille kristityille se olennainen kysymys. Tärkeintä on, miten me luemme ja ymmärrämme Raamattua. Koetan seuraavassa vastata sinulle rehellisesti. En väitä vastaustani tieteelliseksi, tai eksegeettiseksi totuudeksi, se on vain minun, kristityn ja papin vastausyritys heittämiisi haasteisiin, monenlaisiin virikkeisiin.
Asia ei ole ollenkaan niin selvä kuin esität. Esität kohdan Matteuksen evankeliumista, ikäänkuin sinä sillä osoittaisit, että sinä ja katolinen ja ortodoksinen kirkko kerrotte totuuden, jota vastaan pieni luterilainen kirkkomme on asettunut, Väitteesi ei edistä kirkkojen ”että he olisivat yhtä” pyrkimystä, eikä tämä minun vastaukseni.
Ekumeniasta ja Raamatun todesta ottamisesta. Katolinen kirkko pitää Mariaa ainaisena neitsyenä, vaikka Uusi testamentti monessa kohdassa puhuu Jeesuksen sisaruksista. Kirkko myös opettaa pappien selibaattia, vaikka Ut ei sitä tunne.
Ortodoksiset kirkot ovat hyvin valtiomyönteisiä. Jo suuren isänmaallisen sodan aikana Moskovan patriarkaatti varusti kirkkoa vainoavan Stalinin divisjoonia. Venäjän johtajat jo ennen Putinia oppivat nopeasti ristin merkin tekemisen. CPC, Kristillinen Rauhankonferenssi johon Heikki Wariksen kutsumana minäkin 70-luvulla osallistuin oli käytännössä NKP:n filiaali. (Osallistuin, koska se oli sosialististen maiden kirkkojen ainoa mahdollisuus saada kontakteja länteen.)
Mitä yritän näillä todistaa? Ehkä lähinnä sen, että kirjaimellinen Raamatun tulkinta on käytännössä mahdotonta. Pienen Inkerin kirkon pitivät hengissä naiset, mutta kun olot rauhottuivat, alkoivat miehet taas herroina hallita. Oma kirkkomme vihkii eronneita, vaikka siitä asiasta on täysin selvä Herran sana. Minutkin kirkkoni pakotti vannomaan, vaikka siitäkin on selvä Jeesuksen sana.
Homoista ja lesboista Jeesus ei puhu, ei sanaakaan. Jeesus oli herroina hallitsemista vastaan ja puolusti naisia ja lapsia, oman aikansa sorrettuja.
Asian ydin on lain ja evankeliumin erottaminen. Rakkauden käsky on voimassa, heikkojen puolustamista ja sortajien vastustamista tarvitaan yhä tänäkin päivänä. Mutta kun Paavali puhuu homoista, on se puhe samanarvoista kuin hänen huivinkäytön tai parturi-ohjeensa. Paavalin puhe ei ole Jumalan puhetta, vaan ihmisen puhetta ja ihmisenä Paavali oli hyvin jyrkkä ja hyvin ristiriitainen. Esimerkiksi 1 Kor 13. kuvatessaan seurakuntaa hän kirjoitti ihania, kuolemattomia säkeitä. Mutta jossakin kohdassa hänen puheelleen ei voi antaa suurta arvoa.
Pappina ja seurakuntalaisena ajattelen, että kirkkomme suurimpia heikkouksia ja vaikeuksia on, että me papit olemme laiminlyöneet Raamattu-opetuksen. Raamattu on äärimmäisen tärkeä ja kiehtova kirja, oikeastaan kirjakokoelma, mutta sen sananmukainen tulkinta johtaa umpikujaan.
Minun mielestäni nyt on aika kirkossa lopettaa samansukupuolisten parien syrjintä ja antaa oma tukemme esivallalle, eduskunnalle, joka edeltä on hyväsynyt heidän ihmisarvonsa ja oikeutensa.
Kiitos perusteellisesta vastauksesta pastori Palmu. Asia varmasti ajetaan jatkossa läpi. Se on todettavissa asiaa koskevien useiden blogien ja kommenttien perusteella. Toista mieltä ei enää saa olla ilman umpimielisen leimaa. Reformaatio ja Raamatun tulkinta jatkuu. Onhan Raamattu monin paikoin vaikea kirjasto monille.
Rakkauden kaksoiskäskyä ei oikeasti ole ? Se on vain nimitys jossa olennainen sivuutetaan. Kysehän on kolmesta osapuolesta, joita tulee rakastaa. Jumalaa ja Hänen sanaansa tulee rakastaa myös, samoin, kuin lähimmäistä ja itseä. Mitään näistä osapuolista ei pidä syrjäyttää. Joten en näe mitään perusteita sille, että Raamatun toisiin sanoihin laitetaan suuri paino , kun samalla toiset selkeät kohdat mitätöidään.
Kari, sinulla on toki täysì vapaus itse valita tyylilajisi, mutta entä jos valitsisit asiallisuuden, asia argumentit? Sinä ja suuret kirkot.
Asiaton tyylilaji, myönnän sen. Saat kommenttini näyttämään (suuriin kirkkoihin vetoaminen) todella tyylittömältä ja suorastaan naurettavalta.
Esille ottamani Raamatun kohta on keskeinen tässä kysymyksessä. Teologi osaa Kristuksen sanan selittää niin, että se voidaan ajatella suuressa kuvassa toisin, tai jättää sen aikaansa sidottuun arvoonsa. Tätä Kristuksen sanaa ei mielestäsi voi lukea sananmukaisesti. Se on sinun mielipiteesi.
”Jeesuksen kanta avioliitosta miehen ja naisen välisenä suhteena on joka tapauksessa kiistaton, eikä sen unohtaminen, sivuuttaminen, kiertäminen tai poisselittäminen ole puolustettavissa kristillisen tulkinnan nimissä.” Juhani Forsberg, Kotimaa blogi 09.02.2021 07:00
Jeesuksen ko lauseen kattavuus yliluetaan. Jeesus puhuu edessään olevalle heteroparille, ja kun h e ovat kerran olleet sukuyhteydessä siitä seuraa että heidän ko. henkilöinä tule olla uskollisia eivätkä saa erota ilman pätevää syytä.
Emme tiedä mitä Jeesus olisi sanonut esim.Daavidille ja Joonatanile tai Naomille ja Ruthille vastaavassa tilaneessa. Uskoisinpa, että jotain samaa ajavaa.