Uusi testamentti tuntee kaksi suhtautumista Mooseksen lakiin. Toinen korostaa lain yksittäisten määräysten pysyvyyttä ja sitä edustavat ennen kaikkea fariseukset (onko kuvaus fariseuksista reilu ja oikea, ei ole tämän blogin kannalta relevantti); toisaalta erityisesti Matteuksen evankeliumissa myös Jeesuksen suussa on tämä näkemys. Toinen suhtautumistapa korostaan sitä, että lähimmäisenrakkauden vaatimus ylittää lain kirjaimen; tätä näkemystä edustavat Paavali ja etenkin Markuksen evankeliumin Jeesus. Luterilaisuudessa molemmat korostukset ovat läsnä.
Itse olen valinnut jälkimmäisen tien jo 70-luvulla. Ymmärrän niin, että tänään Jumalan laki vaatii meitä kohtelemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä samoin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ja se tarkoittaa myös oikeutta julkisesti tunnustettuun parisuhteeseen ja siunauksen pyytämistä tuolle parisuhteelle, silloin kun asianomaiset sitä haluavat.
Tämä ei tarkoita, että julistaisin harhaoppisiksi ne, jotka pitävät joitakin omaan aikaansa sidottuja määräyksiä ikuisena lakina. Tämä ei myöskään tarkoita, että haluaisin sulkea heidät seurakunnan ulkopuolelle. Väkisin ei saa hyvää aikaan. Mutta en myöskään alistu siihen, että joku huutaa omaa käsitystään totuudesta niin kovaa, että muut äänet peittyvät.
Minun tehtäväni pappina on kutsua seurakuntalaisia etsimään totuutta, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta ja luonnollisesti elämään seurakunnan ja kolmiyhteisen Jumalan yhteydessä. Luotan siihen, että Jumala avaa aidon etsijän ymmärryksen. Siksi en näe tarpeelliseksi enkä viisaaksi tuputtaa omaa ymmärrystäni ainoana totuutena.
Jos tämä on lässyttämistä, niin minä olen lässyttäjä.
Kun tässä blogissa en voi vasta Jusulle, niin vastaukseni on luettavissa samaa aihetta käsittelevässä blogissa nimeltä > Pitäisikö kristityn valokuvaajan kuvata homohäät?<
Kirkko haluaa tänä päivänä miellyttää tarjoamalla armoa ja rakastavan Jumalan varjelusta kaikkiin elämän tilanteisiin ja tekoihin. Mutta voiko näin tehdä. Jumalan tahdon näkeminen ja sanottaminen Paavalin teologiasta ja Jeesuksen opetuksen näkeminen hyvin rakastavana voi antaa kuulijalle väärän todistuksen. Jeesus ei koko aikaa puhunut lempeästi. Hänen sanansa katumattomalle syntiselle on ankara. Kirkko ei saa toimia kuin omaa asiaansa ajava mainostoimisto, jolle asiakkaat ovat varmasti tärkeitä. Pastori Heikki Leppää kiitän mahdollisuudesta lausua sanasia tärkeästä asiasta.
On melko tunteenomaista argumentointia, olisiko jopa lässytystä(?), leimata kirkko ”miellyttäjäksi” vain sillä perusteella, että se ei pakota tuomitsemaan homoseksuaaleja heidän parisuhteistaan.
Tässä yhdestä yksittäisestä kysymyksestä, suhtautumisesta tiettyyn seksuaalivähemmistöön, tehdään vedenjakaja. Mielestäni tässä argumentoinnissa katoaa hieman suhteellisuudentaju.
Kyse ei ole kuitenkaan sen isommasta asiasta kuin siitä, mitä kristityn omatunto sanoo suhtautumisesta homoihin sen tiedon valossa, mitä 2010-luvun ihmisellä asiasta on.
Jeesuskin kai halusi ”miellyttää” tarjoamalla henkensä, jotta meillä olisi elämä… Eikö se ole Armoa? Mitä me voimme muuta kuin tarjota tätä rakkautta ja armoa kanssakulkijoillemme ja myös itsellemme.
Ja ne joille Jeesus yleensä ei puhunut lempeästi, olivat fariseuksia, jotka tarjosivat ihmisille tuomiota ja lakia ja omaa hyvyyttään Jumalan edessä…