Minä uskon ruumiin ylösnousemuksen
Kuvassa Miika poikani, joka kuoli 17 vuotiaana tammikuussa 1991.
SUNNUNTAI 21.11.2021 Tuomiosunnuntai eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntai Kristus, kaikkeuden Herra Kolmas lukukappale: Dan. 12:1–3
Tuomiosunnuntai kertoo, että Kristus tulee takaisin. Silloin hän tulee täydessä kirkkaudessaan. Silloin Jumalan rajaton valta tulee ilmi. Kristus ottaa kuninkuuden.
Joku saattaa pelästyä, kun puhutaan tuomiosta. Evankeliumi kuitenkin kertoo, että Jeesus jo lähes pari vuosituhatta sitten osti meidät vapaiksi tuomion ahdistuksesta. Saamme rohkeasti luottaa hänen pelastustyöhönsä. Hän rakastaa meitä ja on jo nyt antanut osallisuuden Jumalan luo pääsystä. Tuomiosunnuntain tuomio julistaakin vapautuksen sanomaa: Jumalan rakkauden tähden pääsemme Jumalan iloon. Jeesus on tämän vapautuksen takeena. Häneen saamme luottaa.
Fredrik Gabriel Hedberg kirjoittaa teoksessa Elämän sanoja
Viimeisen tuomion pelko ei hallitse uskovia. Toki hekin pelkäävät kuolemaa ja tuomiota, mutta koska Henki asuu ja vaikuttaa heissä, he kaipaavat Jeesusta ja sanovat yhdessä: "Tule, Herra Jeesus!"
Joku varmaan kysyy, mistä saamme sellaisen rohkeuden, ettemme pelkää tuomiota. Me pikemminkin odotamme sitä, vaikka jumalattomat ihmiset eivät halua kuulla puhuttavankaan mistään tuomiosta. Voimme vastata, että se johtuu Kristuksen rakkaudesta. Olemme oppineet tuntemaan rakkauden, jolla Jumala on rakastanut meitä Kristuksessa, ja uskomme siihen. Siksi pelko on hävinnyt sydämistämme ja olemme alkaneet odottaa Herran paluuta.
Rakkaus rakentaa yhteyttä. Keskinäinen hyväksyntä ja toinen toisensa kunnioittaminen avaavat yhteisöllisyyttä. Usko auttaa yhteiseen luottamukseen. Kirkko on kokonaisena Jumalan kansana osallinen Kristuksen tuomasta sovinnosta Jumalan ja ihmisten kesken. Niinpä lukukappaleemmekin puhuu Jumalan antamasta avusta kokonaisen kansan yhteisenä pelastuksena:
Mutta sinun kansasi pelastuu,
pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.
Tämä yhdessä olo ulottuu myös tulevaan elämään asti. Jumala pitää huolen omistaan. Siksi hänen kansaansa kuuluva, hänen perheeseensä liitetty, Jumalan lapseuden saaneena, saa rohkeasti kurottautua sitä tulevaisuutta kohti, johon Jumala meidät johdattaa.
Alister E. McGrath kirjoittaa teoksessaan Kristillisen uskon perusteet.:
On syytä huomata, että Uuden testamentin taivasta koskevat vertaukset ovat luonteeltaan vahvasti yhteisöllisiä: taivas on esitetty esimerkiksi pitoina, hääjuhlana tai kaupunkina - uutena Jerusalemina. Taivaan tai ikuisen elämän yksilölliset tulkinnat torjutaan myös siksi, että Jumala tulkitaan Kolminaisuudeksi. Ikuinen elämä ei ole projektiota ihmisen yksilöllisestä olemassaolosta, vaan se on osallisuutta rakastavan Jumalan yhteydestä yhdessä lunastetun yhteisön kanssa.
Taivaassa Jumalan luona ei enää ole pahaa, ei painostusta, ei sortoa, eikä mitään vaivaa. Kaiken pahan perimmäisin alkuperä joutuu vastuuseen pahuudestaan, mitä se on saanut aikaan elämää ja kaikkea muutakin Jumalan luomaa hävittäessään. Perkeleelle on määrätty ikuinen eristys Jumalan luota. Näin se ei enää pääse tekemään mitään vahinkoa Jumalan luomakunnalle. Silloin luontokin palaa alkuperäiseen olemukseensa niin, että kaikki on jälleen hyvää. Taivaan ihanuus on uudistetun paratiisin täydellisyyttä. Elämä on ikuista onnea ja hyvyyttä.
Tästä pahan pois kitkemisestä ja sen seurauksena Jumalan omille tulevasta ikuisesta onnesta kertoo 25.6.1530 julkaistu Augsburgin tunnustus seuraavin sanoin:
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.
Ikuinen oikeudenmukaisuus, täydellinen vanhurskaus, valtaisa valon esiintulo, Jumalan kirkkauden loiste valaisee mielemme ihanalla säihkeellään, kun saamme katsella Jumalaa kasvoista kasvoihin, häntä joka meitä rakastaa ja tahtoo vetää luokseen iki-ilosta osalliseksi pääsemään.
Lopun hetkellä astuu esiin Mikael,
suuri enkeliruhtinas,
joka seisoo kansasi suojana.
Ja tulee ahdistuksen aika,
jonka kaltaista ei ole ollut
siitä alkaen, kun kansoja on ollut,
aina tuohon aikaan saakka.
Mutta sinun kansasi pelastuu,
pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.
Monet maan tomussa nukkuvista heräävät,
toiset ikuiseen elämään,
toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.
Oikeat opettajat loistavat
niin kuin säteilevä taivaankansi,
ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen,
loistavat kuin tähdet,
aina ja ikuisesti.
89 kommenttia
Matias
Olemme pitkäaikaisia väittelykymppaneita, joten rohkenen esittää myötätuntoni ja osanottoni lapsesi poismenon johdosta. Vaikka siitä onkin kulunut jo vuosikymmeniä, ja todennäköisesti pahin suru on siirtynyt loitommalle, ei se koskaan pois pyyhkiydy, eikä kai ole tarkoitustakaan. Niin kauan me elämme, kun joku muistaa meidät, ruumiillisestikin.
Monet haluavat uskoa ruumiiden ylösnousemukseenkin siitä syystä, että haluavat nähdä omaisensa entisessä olomuodossaan, itsekkäistä syistä, oman kaipauksensa tähden ja ikäänkuin pois otetun palautuksena, mutta siihen sisältyy niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.
Henkilökohtaisesti ajatteleen, että mehän emme tiedä sen poismenneen tahtoa, tai olotilaa poismenon jälkeen, jos olotila vaikka kuinka hyvä ja ihana lienee, niin miksi hän haluaisi palata takaisin, nousta ylös. Olen kuullut sanottavan, että mitä suurempi jälkeenjääneiden suru on, sitä suurempi on este poislähteneen sielun matkalla eteenpäin jonnekkin ihanuuteen ja hän jää vain lähistölle, murehtimaan murehtijoiden kanssa, koska säälii heitä.
Näin sen voi sieluopissa ajatella, olen sieluoppiin hiukan kallellaan ja se johtuu vain erään Eleasarin kauniista sanoista Masadan vuorella, Joosefuksen välittäminä.
”Näkymättämänä se siihen tulee ja näkymättömänä se siitä lähtee, ja kaikki mihin sielu koskee, se elää, ja mistä se lähtee, se kuolee. ” Ei sitä voi todistaa, ei siitä voi sanoa, että se on totta, mutta on se lohdullinen ajatus jos lohtua kaipaa ja lause antaa ymmärtää, että sielu ei kuole vaikka ihminen kuolee, vaan sielu LÄHTEE.
Olet todella maininnut että kun pappi on antanut kasteen ja ihminen on suorittanut kirkollisveronsa niin jumalasi Pyhä Henki antaa uuden ruumiin. Ystävällisesti kerrot minkälainen tämä uusi ruumis on ?
Matias Roto:””Rakkaus rakentaa yhteyttä. Keskinäinen hyväksyntä ja toinen toisensa kunnioittaminen avaavat yhteisöllisyyttä. Usko auttaa yhteiseen luottamukseen. Kirkko on kokonaisena Jumalan kansana osallinen Kristuksen tuomasta sovinnosta Jumalan ja ihmisten kesken.””
Entäpä KUN saman kirkon ja saman kansan jäsenet alkavat sotimaan keskenään?
Siis mitä on ”viisaus”, pitääkö ”viisaus” matias Roton esittämää ja sisällissotaan joutunutta kansaa yntä aikaa mahdollisena, kyllä pitää, eikö olekkin todella ”viisasta”?
1. Kor. 1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
1. Kor. 1:27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
Matias Arille
”Muista että Kristuksen tähden olemme yhtä aikaa sekä syntisiä, että vanhurskaita. Itsessämme syntisiä ja Kristuksessa vanhurskautettuja. ”
Tämä tarkoittanee, että viran puolesta esitetään hyvää ihmistä, mutta yksityisesti tehdään mitä lystää, Ja sitten haukutaan fariseuksia, että he eivät itse tee kuten opettavat.
Paavitkin esittävät julkisesti olevansa selibaatissa ja kilvoittelussa ja yksityisesti ja salassa pitävät naisia ja saavat lapsia, mutta heistä ei saa puhua. Ja pyhyyteen mennään.
Itse ole sitä mieltä, että sisäpuoli pitää olla samanlainen, kuin on ulkopuoli ja myös toisinpäin, koska jakaantunut persoonallisuus katsotaan mielenhäiriöksi, eikä kenenkään pidä tavoitella senkaltaista epäluotettavuutta itselleen.
Matias Roto Jeesus tuli kutsumaan syntisiä parannukseen, Hän myös sanoo etteivät terveet tarvitse parantajaa, siis miten Jeesus parantaa ihmisen?
Siis kun kerran sanot olevasi yhä syntinen niin miksi et tee paranusta niinkuin Jeesus kutsuu?
Ari
Olen uudestisyntynyt Jumalan lapseksi jo 23.4.1944. Siis jo tuolloin sain vastaanottaa uskon Jeesukseen. Silloin pyhän kasteen toimituksessa sain vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan. Jumalan sana tämän lupaa ja siihen saamme panna kaiken toivomme.
” — kaste —- niin te saatte Pyhän Hengen lahjan —” Ap.t. 2:38-39.
Joten kysymyksessäsi siis oletat jotain täysin asian vierestä menevää hutia, harhaa.
Olen aikoinaan tehnyt tutkielman Raamatun parannus -käsitteestä.
Sain tulokseksi että parannus on aina kytköksissä kasteeseen. Jos joku ei ole saanut kastetta, niin hän saa vastaanottaa parannuksen pyhän kasteen toimituksessa. Mutta jos joku on jo saanut kasteen, niin parannus merkitsee hänelle kasteen armoon palaamista.
Tunnustuskirjamme Augsburgin tunnustus puhuu tästä jälkimmäisestä erittäin selkeästi.
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.
Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa.
Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa.
Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta.
Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka väittävät, että kerran vanhurskautetut eivät voi menettää Pyhää Henkeä, samaten ne, jotka väittävät, että jotkut tässä elämässä saavuttavat sellaisen täydellisyyden, etteivät voi tehdä syntiä.
Edelleen ne tuomitsevat novatianolaiset, jotka eivät tahtoneet antaa synninpäästöä kasteen jälkeen langenneille, kun nämä palasivat tehdäkseen parannuksen.
Myös ne hylätään, jotka eivät opeta, että syntien anteeksiantamus saadaan uskon kautta, vaan velvoittavat meidät ansaitsemaan armon omilla hyvitysteoillamme.
Joten huomaapa tästä, että jos joku kuvittelee tulleensa synnittömäksi niin hän on harhaisten kuvitelmien vallassa.
Matias Roto tuot esille:
1. Joh. 1:7
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
No mietippä nyt ihan ”viisaana ja ymmärtäväisenä” mitä tuo tarkoittaa, siis voiko tuo olla totta kirkon sisällä kun sen jäsenet tappavat toisiaan, vrt suomen sisällissota?
Otetaampa nyt Joh.3
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. 20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
Mitä on rakkaus pimeyteen, eikö juuri sen näe pahoista teoista?
Poistin Arin kommentin sopimattoman kielenkäytön vuoksi mutta vastaan siinä esitettyyn ajatukseen etteivät aidosti pyhitetyt ihmiset muka tekisi pahaa toisiaan vastaan.
Ihmiskunnan historiasta olen kuitenkin huomannut, että juuri sellaiset yhteisöt, missä sen johto kaikkein eniten on kuvitellut olevansa aidon pyhityksen ihmisiä ja sen takia painottanut voimakkaan pyhityksen noudattamista yhteiskunnassa, ovat olleet kaikkein ahkerimpia pyövelin käyttäjiä järjestämissään pienten porukoiden hallintoonsa saamillaan paikkakunnilla.
Jotenkin tulee mieleeni Aisopoksen, noin 620-560 eKr., satuun perustuva latinalainen tokaisu. ”Vestigia terrent”, ”jäljet pelottavat”.
Jotenkin tähän voidaan verrata filosofi Hegelin reaktiota Ranskan vallankumoukseen ennen sen alkua ja sitten vuosi sen jälkeen, kun se oli alkanut.
Ennen vallankumouksen alkua Hegel oli innoissaan liikkeen aatteesta: ”Vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus”, mutta jo vuoden perästä sen valtaisan väkivallan nähtyään hän lausui hyvin suruissaan, ettei Jumalan valtakuntaa voi perustaa maan päälle 16 giljotiinin avulla.
Heikin blogista nousivat mieleeni opiskeluaikanani useampaan otteeseen miettimäni lähetystyön näköalojen ja motivaatioiden joukosta noussut ajatus Kristuksen takaisin tulosta lähetystyön perusteena.
Lähetystyö on osallisuutta Jumalan valtakunnan eteenpäin menoon tässä maailmassa. Lähetystyön tavoitteenahan on kaikkien kansojen tavoittaminen ja näidenkin joukossa jokaisen ihmisen saattaminen yhteisen kirkkomme, Vapahtajamme yhteisön, Pyhän Hengen työkentän, yhteyteen pyhän kasteen opetuslapseuttamisen kautta.
”Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta kaikki voivat tehdä jotain”, on hyvä ohjenuora toisaalta ettei yritä liikoja ja toisaalta ettei toimettomuuttaan jätä tekemättä sitä, minkä voi tehdä.
Tuomiosunnuntain lukukappaleemme sanoissa esiintyy rohkaisu vapautuneesti ja avoimesti työhönsä antautuen viemään sanomaa kansojen toivon puolesta, jotta Kristuksen takaisin tulon odotus saisi koitua elämän halun voimistamiseksi ja Jumalan armahtavan rakkauden ylistykseksi.
Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
Kirjoittaja
Matias Roto
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25
Tuomiosunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-21-11-2021/
Domsöndagens tema presenteras jämte texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-21-11-2021/
Ilmoita asiaton kommentti