Tätä lausetta olemme toistaneet koulutuksen ensimmäisenä päivänä uudelleen ja uudelleen. Lause sopii erinomaisesti jokapäiväiseen elämäntapaan, joka hetkeen, joka tilanteeseen, älä jännitä, sinä olet hyvä, rauhoitu, vedä henkeä. Niin kouluttaja kannusti meitä. Tuntemaan lattia jalkapohjilla, kasvonliikkeillä, käsillä rintakehän päällä. Ei liian hitaasti, ei liian nopeasti. Puhumaan niin että kuulija kokee sen mitä puhut.
Lapsena olin ujo. Olen sitä vielä edelleenkin. Koulussa en pitänyt lainkaan esitelmienpidosta. Enkä myöskään esillä olemisesta. Mutsi hämmästelee nykytilannetta. Olen hiljalleen voittanut ujouteni. Olen oppinut olemaan ihmisten edessä sellaisena kuin olen. Tuo opeteltu lause kiinnostaa ja sytyttää. Haluan oppia paljon uusia asioita. Vuoden 2015 ikävyydet ovat aina kuitenkin mielessä. Olen kirjoittanut paljon mitä on tapahtunut viime parin vuoden aikana. Olenko kirjoittanut ne tunteet jo pois? Miltä tuntuu puhua kipeistä asioista radiohartaudessa?
Kun sain kuulla että olen mukana radion hartauspuhujien koulutuksessa, tiesin heti mistä kirjoitan ja puhun. Siitä huolimatta itku yllätti, tunteet heräsivät, kyyneleet palasivat silmänkulmaan. Silloin kun piti lukea teksti täällä koulutuksessa ääneen muille ensimmäistä kertaa. Silloin pelkäsin pystynkö tähän, olemaan näin avoin ja käsittelemään pakahduttavia tunteita. Toivon että pystyn, uskon ja luotan siihen. Viime aikoina minua on lohduttanut ja tukenut J.L. Runebergin virren 410 6.säkeistö: ”Vaan viimein löysit minutkin, sain vielä työhön tulla. Et maksa niin kuin ansaitsin, on armopalkka mulla. Nyt, Jeesus, tahto vahvista, tee minut ahkeraksi, niin että voisin palvella nimesi kunniaksi”. Lopputuloksen kuulee maaliskuussa.
Juha Vähäkangas
pastori,
Karjasillan seurakunta, Oulu
Vieläkö journalistit harjoittavat ns. tutkivaa journalismia? Nythän joku journalisti voi mennä messuilla kirkon osastolle ja kysyä, mikä on kirkon kanta avioliittoon ja seksuaalisuuden harjoittamiseen. Olisi mielenkiintoista kuulla kirkkoa edustavien henkilöiden vastaukset, erityisesti se, ovatko ne yhdenmukaiset kirkon virallisten voimassa olevien oppien kanssa. Ymmärsin, että kirkon osasto edustaa ev.lut.kirkkoa.
Mikä on kirkon virallinen oppi seksin harjoittamisesta?
Salme: ”Nythän joku journalisti voi mennä messuilla kirkon osastolle ja kysyä, mikä on kirkon kanta avioliittoon ja seksuaalisuuden harjoittamiseen. Olisi mielenkiintoista kuulla kirkkoa edustavien henkilöiden vastaukset, erityisesti se, ovatko ne yhdenmukaiset kirkon virallisten voimassa olevien oppien kanssa.”
Mikset mene itse ja kysy, kun kerran tuntuu niin kovasti kiinnostavan???
Avioliitossa Jusu.
Kimmo, minä en ole journalisti vaan sairaanhoitaja.
Kyllä kai kirkko hyväksyy seksin ilman avioliittoakin?
Jumalan Sanassa Ylkää vastaan menee neitsyet… Eikös kristillisen seurakunnan tunnustus noudata Jumalan Sanaa.
Tervetuloa tälle vuosituhannelle Teemu.
Kysyn uudestaan: mikä on kirkon virallinen oppi seksin harjoittamisesta?
Jusu: ”Kysyn uudestaan: mikä on kirkon virallinen oppi seksin harjoittamisesta?”
No jos sitä nyt on ihan pakko touhuta (lasten tekemiseksi), niin eikös se ole naamisissa olevien miehen ja naisen kesken ”lähetyssaarnaaja”-asennossa noppeesti laakastuna, iliman turhoo rumppoomista hoijettu siittäminen. Turhoo naatiskelua ja pussoomista pittee välätellä myös mahollisuuksien mukkaan.
Salme, saavat sinne sairaanhoitajatkin mennä.
Siitä puhe mistä puute. Avioliitossa ei kaupallista seksiä tarvitse haeskella. Jusulle vielä siitä, joka totesi, että elämme 2000-lukua. Kuvitteletko, että ihmisen moraali kehittyy paremmaksi tallennetun informaation myötä. Historiassa on eletty aikuisten rakkauden ehdoilla ennenkin ja surmattu lapsia Molokille. Niinhän tämäkin aika alkaa tekemään. Homoavioliittojen myötä yhteiskunta pakottaa tunnustamaan liiton, jossa lapset jätetään vaille äitiä ja isää jo lähtökohtaisesti. Lapsi on rakkauden hedelmä, jolle on taattava oikeus syntyä ja elää rakastavien vanhempiensa kanssa yksilönä eikä tuotteena vailla juuria.
Venäläinen: ”Avioliitossa ei kaupallista seksiä tarvitse haeskella.”
Ei ainakaan meikäpapan avioliitossa kaupallista seksiä saa hakemallakaan. Jos sitä haluaa, täytyy se hakea avioliiton ulkopuolelta.
Joskus tulee mieleen, että tässä ovat nyt syyntakeettomat hommissa. He eivät varmaankaan tiedä, mitä he tekevät. Eiväthän?
Kerrankin olemme Martti samaa mieltä.
Sen verran meissä on kuitenkin eroa, että minä hymyilen leveästi;-D
Aivan. Minä pudistan päätäni ja huokailen.
Raamatun sanoma on iankaikkinen sana,kukaan ei kulje ohi Jeesuksen taivaaseen.Kaikki joudumme tekemään parannuksen ,ja Jeesus voi vapautaa pois ,synnin orjuudesta.Lortharillikin parannuksen tekoa haureudesta ,Luterilainen kirkko on jo sivuraiteella,tekemällä kaiken synti elämän hyväksytyksi.
Deja-vu all over again. Jeesuskin vietti aikaa ja seurusteli sensorttisten ihmisten kanssa, joita ”kunnon uskovaiset” pitivät erityisen syntisinä. Sitäpaitsi eikö olekin oikein se, jos nyt vähän toivutte kauhisteluistanne, että hydrauliikkavälineiden ja paljastavien esitysten ohella on myös tarjolla keskustelevaa apua alan osaavien ammattilaisten kanssa esim. parisuhdeongelmista.
Jeesus seurusteli mielellään myös huorien ja publikaanien kanssa. Minun on silti erittäin vaikeaa kuvitella Herraa seksimessujen ständin pöydän takana seisomassa. Ja jos Hän on, Hän epäilemättä saarnaa ankaraa lakia ja tarjoaa ehdotonta armoa lain satuttamille. Mutta kuuluisiko Hänen äänensä messujen hälinässä? Kuuluuko se?
Ei Martti käynyt mielessäsi, että ehkä se luonnollisempi paikka hänelle olisi ollut pöytien edessä?
Tulee mieleen, miten yksi Kristuksen tähden houkka, pyhä Simeon Emesalainen, touhusi kaikenlaisten hylkiöiden ja halveksittujen kanssa, ja veljeili myös prostituoitujen kanssa ja kutsui heitä ”tyttöystävikseen” (tosin niissä suhteissa ei ollut mitään seksuaalista puolta). Tavallaan tässä kirkon läsnäolosta erotiikkamessuilla ei ole mitään ”uutta historiassa” jollain tavoin.
http://www.ortodoksi.net/index.php/Pyh%C3%A4_Simeon_Emesalainen_%E2%80%93_Kristuksen_t%C3%A4hden_houkka_%28opetuspuhe%29
Tässähän nyt tunnutaan lähestyvän asiaa sitä kulmasta, että kaikki erotiikkamessuilla kävijät olisivat irtosuhteisia polyamoristeja, hui hui mitä pervoja. Oletteko tulleet ajatelleeksi, että messukäytävillä saattaa kävellä ihan tavallinen naapurustopariskunta. Ja mitä me olemme ihmisiä määrittelemään sen suhteen, miten he vapaa-aikansa käyttävät. Jos jonkun mielestä kirkon tehtävä on tilanteessa X (eli mikä tahansa) olla vain ja ainoastaan olla tulikivenkatkuinen parannussaarnaaja, maksan hymähtäen teekuppini ja poistun keskustelusta. Seksuaali- perhe- ja parisuhdeterapeuttien työ on valtavan tärkeää.
Pornoriippuvuudesta kärsivät monet ja se koukuttaa suurta joukkoa suomalaisiakin. Jeesus seurusteli ja auttoi kaikkia. Jeesuksen esimerkin mukaisesti kirkon pitäisi mennä erotiikkamessuille (=pornomessuille) ja pyrkiä näkyvästi auttamaan pornoriippivuudesta kärsiviä ja ohjaamaan heitä pois kiusauksesta. Muussa tapauksessa kirkko tukee pornoteollisuutta ja naisten ja lasten hyväksikäyttöä.
Jos joku menee näille erotiikka messuille uskovista täytyy olla Jumalalta saatu voitelu, kehotus ja parannussanoma. EI kirkon tarvitse muutoin paikalla olla. EI näitä ihmisiä voida auttaa kertomalla valheellisesti kuinka suvaittavaa ja hienoa rakkautta on kaikki pervoilu kunhan se tapahtuu jotensakin vaapaaehtoisesti. Olen pappina kylllä näistä etelän seurakuntien toilailuista ihan äimissäni. Tälläiset tahot ja kirkkoherrat jotka suitsuttaa vaapaan rakkauden nimiin pitäisi erottaa virasta ja pappisvirasta.
Tottakai on hyvä että kristityt ovat mukana tässäkin tapahtumassa kertomassa Kirkon näkemyksen ihmiselämästä. Siis kehottaa välttämään haureutta ja toisen ihmisen hyväksikäyttöä.
Minustakaan ei ole paha, että kirkko on mukana messuilla. Minua kiinnostaa, miten kirkon näkemys siellä esitetään. Jokainenhan voi esittää henk.kohtaisen näkemyksensä, mutta jos edustaa kirkkoa, niin silloin näkemyksen pitäisi olla Raamatun mukainen.
Salme: ”Minua kiinnostaa, miten kirkon näkemys siellä esitetään.”
”Lähetyssaarnaaja-asennossa”. Luulisin.
Niin. Ei kai ole itsessään väärin, että kirkko on läsnä pornomessuilla. Olennaista on, millä tavalla se on siellä läsnä. Parhaimmillaan sen läsnäolo on kiusallinen huutomerkki ja osoitus suunnasta, johon messuilla kävijät voisivat kulkea niiden tarjonnan sijaan. Pahimmillaan se on kiusaantunut myötäjuoksija jossakin, mistä ei oikein tiedetä, mitä se on, mutta missä kuitenkin halutaan olla mukana, ”kun kerran Jeesuskin oli”.