Miltä maistuu kirkon oppi?

Olen opiskellut dogmatiikkaa sivuaineekseni, jotta papit eivät puhuisi minua pyörryksiin. Raamatun sijaan monen muunkin kannattaisi tavailla dogmatiikkaa, jotta oikeasti tietäisi mitä kirkko opettaa. Pelkän Ison Kirjan perusteella voi tulla iso vahinko. Opit, dogmit, on muotoiltu historillisissa tilanteissa – niillä on syynsä ja tarkoituksensa, eivätkä ne maistu miltään ilman pureskelua.

Opiskeluni sattui aikaan,­ jolloin Suomessa alettiin
 Seppo A. Teinosen johdolla puhua mystiikasta. Teinonen suomensi mystiikan klassikoita, kuten Ignatius de Loyolaa, Ristin Johannesta ja Pyhää Teresaa.

Mystikot liikkuivat syvällä hengellisen elämän eli spiritualiteetin ytimissä. He kertoivat ja kirjoittivat kokemuksistaan ja käsitteellistivät niitä. Syntyi väitteitä ja lauseita, joiden sisältö ei ollut kirkon opin vastaista, mutta poikkesi perinteisestä ilmaisusta. Mystikot taistelivat tiukan opillisuuden ympärille tilaa hengittää. Samalla he yrittivät pysytellä kirkon uskollisina poikina ja tyttärinä.

Mystikot olivat opin härnääjiä. He eivät tyytyneet ulkoa opittuihin lauseisiin, vaan kaivoivat ilmaisuja opille omista kokemuksistaan. Sen vuoksi kirkolliset vallanpitäjät saivat olla varpaillaan mystikkojen kanssa.
Samaan ongelmaan törmäsivät myöhemmin vaikkapa luterilaiset kirkon piispat, jotka yrittivät suitsia yksilön kokemusta korostavia herätysliikkeitä.

Uskon humalluttama ihminen vetoaa samoihin oppeihin kuin uskon penseä virkamies. Heidän henkensä eivät kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Toiselle oppi on kiteytynyt totuus ja ikuinen valo, toiselle historiallinen lausuma ja tulkintojen järkevä peili.

Onko oppi kuollut ja usko elävä? Onko usko hullu ja oppi viisas?

(Edellä oleva on pitkälti lainaus Kotimaahan 21.11. kirjoittamastani laajemmasta kirkon oppia käsittelevästä kirjoituksesta.)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Koetin osoittaa vastaukseni Arille, mutta se näkyy toisellakin yrittämällä siirtyneen Osmon alle.
      Arille: Ef:n kirjeen mukaan Pyhän Hengen sinetti (eli ”tav” otsaamme) saadaan Kristuksessa. Henki on Hänen Henkensä, joka ei leijaile siellä ja täällä, vaan tulee Kristuksessa. Apt. mukaan eräät Johanneksen kasteen saaneet saivat Pyhän Hengen voimakkaalla tavalla, kun Paavali kastoi heidät Jeesuksen nimeen.
      Riittääkö sulle tällainen saamistapa, vai tarvitaanko joitakin kommervenkkejä Jeesuksen lisäksi?

  1. Miltä maistuu kirkon oppi?

    Ovat kovia tuomitsemaan eikä kukaan, ei kukaan valvo näiden tuomiojulistajien, kirkon sisällä toimivien vanhauskoisten toimintaa. Jopa niin, että joissakin kirkon sisällä olevien uskonyhteisöissä tulkittu Jumalan sana menee Suomen lain yläpuolelle.

    Siltä maistuu kirkon oppi tosi monelle. Ja tämä näkyy ihan selvästi mm. kirkosta eroamisluvuissa.

Kirjoittaja

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.