Olen opiskellut dogmatiikkaa sivuaineekseni, jotta papit eivät puhuisi minua pyörryksiin. Raamatun sijaan monen muunkin kannattaisi tavailla dogmatiikkaa, jotta oikeasti tietäisi mitä kirkko opettaa. Pelkän Ison Kirjan perusteella voi tulla iso vahinko. Opit, dogmit, on muotoiltu historillisissa tilanteissa – niillä on syynsä ja tarkoituksensa, eivätkä ne maistu miltään ilman pureskelua.
Opiskeluni sattui aikaan, jolloin Suomessa alettiin Seppo A. Teinosen johdolla puhua mystiikasta. Teinonen suomensi mystiikan klassikoita, kuten Ignatius de Loyolaa, Ristin Johannesta ja Pyhää Teresaa.
Mystikot liikkuivat syvällä hengellisen elämän eli spiritualiteetin ytimissä. He kertoivat ja kirjoittivat kokemuksistaan ja käsitteellistivät niitä. Syntyi väitteitä ja lauseita, joiden sisältö ei ollut kirkon opin vastaista, mutta poikkesi perinteisestä ilmaisusta. Mystikot taistelivat tiukan opillisuuden ympärille tilaa hengittää. Samalla he yrittivät pysytellä kirkon uskollisina poikina ja tyttärinä.
Mystikot olivat opin härnääjiä. He eivät tyytyneet ulkoa opittuihin lauseisiin, vaan kaivoivat ilmaisuja opille omista kokemuksistaan. Sen vuoksi kirkolliset vallanpitäjät saivat olla varpaillaan mystikkojen kanssa.
Samaan ongelmaan törmäsivät myöhemmin vaikkapa luterilaiset kirkon piispat, jotka yrittivät suitsia yksilön kokemusta korostavia herätysliikkeitä.
Uskon humalluttama ihminen vetoaa samoihin oppeihin kuin uskon penseä virkamies. Heidän henkensä eivät kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Toiselle oppi on kiteytynyt totuus ja ikuinen valo, toiselle historiallinen lausuma ja tulkintojen järkevä peili.
Onko oppi kuollut ja usko elävä? Onko usko hullu ja oppi viisas?
(Edellä oleva on pitkälti lainaus Kotimaahan 21.11. kirjoittamastani laajemmasta kirkon oppia käsittelevästä kirjoituksesta.)
Osmo Kauppinen, lupaatko sinä kastaessasi vauvaa että tämä saa Pyhän Hengen ja pääsee perkeleen vallasta jne…?
Pasanen. Kyllä minä kastan voimassa olevan kirkkokäsikirjan mukaisesti (hyväksytty kirkolliskokouksessa vuonna 2003). Kastetoimituksessa sanon sen mukaan: ”Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle.”
Veljet täällä keskustelevat taas jälleen kerran kasteesta. Se jos jokin ehtoollisen ohella kuuluu mystisen ymmärtämisen alueelle.
Mystiikka ammattisanana onkuitenkin varattu hegelliselle kokemiselle.
Läsikirkon lisäksi ostodokseilla on mielenkiintoinen käsitys siitä mitä meille tapahtuu uskon syntymisessä. Olemme Marian tavoin raskaana kantaen syntyvää Kristusta itsessämme. Tuo hieno joululaulu, jossa kerrotaan kuinka Jeesuslapsi syntyy meissä, on aivan todellisen mystisen inkarnation sanoittaja.
Vaelluksellamme kohtaamme jonkin ratkaisevan asian niinkuin saarnan ,Raamatun paikan, musiikin tai aidosti hengellisen persoonan,aidon rakkauden, mahtavan veisuun seuroissa, tieteellisen oivalluksen jne.
Yhtäkkiä ymmärrämme jotakin Jumalan läsnäolosta ja voimme uskoa ainakin hetken ja jotkut loppuelämänsä jotakin jumalasata meissäkin.
Tähän ei tarvita opillista ylärakennetta vaikka sellainen auttaa sellaisia jotka sellaista tarvitsevat .
Jotkut meistä tarvitsevat vanhoja lausahduksia ja kertomuksia jotka toimivat lenkkeinä yhtiseen surakunnan uskoon ja niitten kautta tuntee mystisen yhteenkuuluvuuden seurakunnan kanssa.
Rukouselämä jossa sanoista tyhjentyy ja jää vain kuuntelemaan mitä Jumala tahtoo sanoa täyttää keskustassa olevan syövärin ja antaa aavistuksen viellä suuremmasta sulautumisen mahdollisuudesta aina iankaikkisuuteen asti.
Miltä maistuu kirkon oppi? Kiitos kysymystä, se maistuu oikein hyvälle. Luterilaiset tunnustuskirjat ovat muuten mitä parhainta hengellistä luettavaa.
Ari Pasanen kysyi kasteesta. Eksegeettisesti ja koko UT:n todistus huomioon ottaen ei ole mitään muuta paikkaa saada Pyhä Henki kuin kaste. Jos luet vaikkapa Apostolien teot tarkkaan läpi, niin tämä on lopputulema. Joissakin tapauksissa Pyhä Henki on tullut jo ennen kastetta, tai sitä myöhemmin. Tällöin kyse on poikkeuksista, jotka vahvistavat säännön: kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja Pyhän Hengen saaminen kuuluvat yhteen.
Uskon syntyminen ja Pyhän Hengen saaminen kastessa tulee kuitenkin erottaa toisistaan. Uskon tulee olla käsillä jo ennen kastetta tai viimeistään kasteessa. Kaste edellyttää uskoa ja vahvistaa sen. Lapsetkin voivat uskoa ja kasteessa he saavat Pyhän Hengen lahjan siinä missä aikuisena kastetutkin uskovat. Lapsen usko syntyy kasteessa Jumalan sanan eli evankeliumin ynnä vanhempien, kummien ja papin rukousten voimasta ja tällä uskolla he vastaanottavat kasteen lahjan eli Pyhän Hengen.
Opiskeluaikoinani toistelin, kieli toki poskessa, lausetta ”systemaattinen teologia on noituutta”. Nyttemmin ymmärrän kirkon opin ja sitä tutkivat teologiset tieteet sellaisena teoreettisena kuvana siitä uskosta, jota käytännössä ilmaistaan kirkon jumalanpalveluselämässä ja eletään todeksi elämässä. Olen alkanut ymmärtää dogmatiikkaa vasta opittuani ymmärtämään liturgiaa.
Risto Auvinen, vastaat kyllä tietävästi ja asiallisesti, mutta ymmärrätkö mitä Jeesus Sanoo?
Miksi evankeliumissa on seuraava:
Matt.13:10 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: ”Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?”
11 Hän vastasi ja sanoi: ”Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
Mitä tarkoittaa Jeesuksen vertaus:
Matt.7:16 ….. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Tarkoitit kai Ari kysymykselläsi sitä, että jos kerran kasteessa annetaan Pyhän Hengen lahja, niin miten joidenkin kastettujen elämä todistaa paremminkin Pyhän Hengen poissaolosta kuin sen läsnäolosta? Luterilainen kirkko ei ole koskaan opettanut, että kaste ilman uskoa ja sitä seuraavaa pyhityselämää pelastaisi automaattisesti tai että uskova ei voisi haaksirikkoutua uskonelämässään. Kaste ei jätä ihmisen sieluun ”lähtemätöntä merkkiä”, vaan kaste on tuo ”merkki” ja Pyhän Hengen lahjan ja pelastuksen sinetti sille, joka uskoo.
Risto Auvinen, tarkoitin kysymykselläni täysin sitä mitä kirjoitin, mitä Jeesuksen vertaus tarkoittaa ihan kirjaimellisesti? Vain ja ainoastaan seuraava:
Matt.7:16 ….. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Ari Pasanen, Poimit hyvän vertauksen esiin. Koko vitsi kristinuskon suhteen on juuri tuo että ohdakkeista eikä orjantappuroista tarvitse poimia mitään muuta kuin mitä sieltä löytyy , lsiää ohdakkeita ja orjantappuroita. Eikö Jeesus tarkoittanut juuri sitä että sellaisia me olemme ja olemme myöskin hyviä sellaisenaan. Ei tartte teeskennellä olevansa mitään muuta kun on. Orjantappura on täydellinen orjantappurana ja ohdake ohdakkeena. Tajutessamme olemuksemme ytimen itsessämme niin aitous tulee pintaan ja tekee mahdollisuuden jalostua niissä töissä jotka ohdakkeille ovat mahdollisia.
Jeesus opettaa lainaamassasi kohdassa, että oikeat ja väärät opettajat tunnetaan heidän hedelmistään eli noudattavatko he opetuksessaan ja elämässään Taivaallisen Isän tahtoa vai ei.