Milleniaaleista ja kirkon strategiasta
Puheenvuoro Kirkon uudesta Ovet auki -strategiasta kirkolliskokouksen täysistunnossa 6.11.2020
Arvoisa puheenjohtaja ja edustajat.
9 kommenttia
Tärkeä puheenvuoro selliseslta joka edustaa kirkon tulevaisuuttajos sellaista tulee olemaan.
”Avoimien ovien kirkko” on valitettavasti epätotuus. Ovet ovat auki vain niille jotka ovat valmiita tulemaan ovista sisään kirkollisen kultuurin ehdoilla. Ovet ovat auki mutta kynnys on korkea.
Niinkuin Anna Lintusen tekstistä ilmenee ,niin nuoret sukupolvet eivät etsi sellaista uskonnollisuutta mitä kirkolla on tarjottavana. Tämä on suuri ongelma kirkolle. Pitääkö kirkon maallistua ja sopeutua maailmaan tavoittaakseen nuo eettisesti korkeiden arvojen , mutta ei uskonnollisten arvojen , kannattajat?
Kirkon ydinjoukko on vanhako ja pieni , ei vain väestön , vaan myöskin kirkon jäsenten osa. Jos kirkko kääntyy maailmaan päin , kuka hoitaa ydinjoukkoa?
Ruotsissa on tehty juuri noin ,eli kirkollisen elämän agendana on tasa-arvoisuus ja ympäristökysymykset. Tämä ei ole auttanut. Kirkkoon liityy vain marginaalisesti uusia jäseniä verrattuna kirkosta eroajien suureen määrään..
Toistaiseksi mistään ei ole ilmestynyt sellaista toimintareseptiä joka toimisi. Ehkä kirkon tulevaisuus todellakin on harvojen ja valittujen hengellinen yhteisö , sellainen jota ei edes hyvällä tahdolla voi kutsua kansankirkoksi.
Kirkon pitää hyväksyä, että milleniaalien haasteeseen ei ole pikaratkaisuja. Kyse on länsimaiden laajuisesta kulttuurimurroksesta. Mutta oikeilla toimenpiteillä voimme luoda riittävän vahvan ytimen, joka huolehtii kirkon missiosta läpi haastavan ajan. Tällä en tarkoita sisäänpäin kääntynyttä sisäpiiriä vaan kokonaisvaltaista Valtakunnan missiota todeksielävää joukkoa, jotka seuraavat Jeesusta oli se suosittua tai ei.
Aika itsekästä ja omaehtoista väkeä ovat nuo Lintusen kuvaamat milleeni ystävät.
Kirkolla on ilmoitus ,evankeliumi antaa kaikille ikäryhmille ja sen kautta kaikki toimintaa rakentuu. Usko on huono harrastus , eikä ihmisjärjellä houkuttelu ilman evankeliumia synny mitään .
Laitan tämän kommentin vielä tähän.
Turha tässä on sinnitellä, mutta kun ei muutakaan voi. There is no sense in the struggle, but there is no choice but to struggle.
Ernie Pyle (1900-1945)
”He uskovat rakkauteen, ystävyyteen, oikeudenmukaisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja anteeksiantoon. ”
Miksi ihmeesä näin hyvien arvojen varassa jo muutenkin elävien ihmisten pitäis pilata mielenrauhansa alkamalla uskoa itseensä indoktrinoitavaan kaamean sadistiseen helvettiin, miltä voisi sitten kirkon helmasa ’pelastua’.
Hieno puheenvuoro Anna Lintuselta. Helppo kompata tällaista. Vaikeampi sanoa, miten kirkon pitäisi toimia tai millainen sen tulisi olla. Ehkä voisin vastata: Sen tulisi toimia toisin kuin nyt ja olla erilainen kuin nyt!
Kirjoittaja
Tulkaa Kaikki
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
Hyvä että saamma tuoretta aineisoa tänne, ja pääsinpä heittämään kommenttiini: ” ilmasto- ja ympäristökysymykset… eivät kuulu kirkon ydintehtävään” (Lintunen). Striimiä seuratessani teki mieli huikata tähän kohtaan että kuuluvathan!
Edustaja Rolf Steffansonin erinomaisessa puheenvuorossa kehuttiin strategian kokonaisvaltaista otetta ja todettiin strategian mukaan mielesäni oikein, että evankeliumin julistaminen, osallisuus, yhteisvastuu, heikoimpien puolesta puhuminen, sielunhoito, tasa-arvo ja ihmisarvosta huolehtiminen sekä luomakunnan eheyden vaaliminen KUULUVAT YHTEEN. Kun ne kuuluvat yhteen, niin juuri ne eli niiden kokonaisuus muodostaa kirkon ydintehtävän. Jos oikein muistan niin strategia ei sitä paitsi missään puhu ydintehtävästä, vain tehtävästä. TUollaiset etuliitteet ja lisämääreet ovat vain omiaan arvottamaan osa-alueita milloin kenenkin mielen mukaisesti.
Steffanssonin (kuulin kyllä muitakin hyviä puheenvuoroja:) hyvä neuvo oli, että kunkin meistä olisi tärkeä – samalla kun saamme pitää itsellemme merkittävänä jotain/joitakin tehtävän osa-alueita – sitoutua myös muihin osa-alueisiin, juuri koska ne muodostavat kokonaisuuden. Ellei näin tapahdu niin voin omalta osaltani samaan aikaan toisesta kohdasta edistää kirkon tehtävää ja toisesta kohdasta jarruttaa sitä.
Tätä asiaa olen oppinut mm. Etiopian Mekane Yesus kirkolta, ja pidän siitä kiinni niin johdonmukaisesti kuin osaan.
Ilmoita asiaton kommentti