Tämän viikon lauantaina vietetään Suomen 97 itsenäisyyspäivää ja muistellaan kansamme menneitä kohtalonvuosia. Eri aikakausina itsenäisyys on merkinnyt suomalaisille hieman eri asioita riippuen ympäröivästä maailmantilanteesta. Menneisyyden ohella itsenäisyyspäiväviikolla on hyvä pohtia, mitä Suomelle nyt kuuluu ja katsoa myös eteenpäin. Millaisen Suomen haluamme nähdä kymmenen vuoden kuluttua vuonna 2024 ja mitä olemme yhdessä valmiit tekemään sen eteen?
Maailmantilanteen muutosten ja lähialueellamme lisääntyneen epävakauden johdosta varmasti tänä vuonna viime vuotta enemmän ajatuksissamme korostuu Suomen valtiollisen itsenäisyyden merkitys suhteessa muihin valtioihin ja se kuinka tärkeätä on, että voimme jatkossakin tehdä päätöksiä omasta tulevaisuudestamme ilman minkään ulkoisen tahon painostusta.
Tänä päivänä keskeinen osa maan itsenäisyyttä on myös maan talouden itsenäisyys ja valtiontalouden hoitaminen niin, että päätösvalta maan asioista ei siirry velkojavaltioille ja markkinavoimille, kuten esimerkiksi Kreikalle on käynyt.
Itsenäisyyteen liittyy keskeisesti myös Suomen kansallisen yhtenäisyyden varjeleminen niin, että mahdollisimman moni voi kokea jatkossakin tämän maan hyväksi paikaksi elää. Nykyiset talouden vaikeudet muodostavat tälle merkittävän uhan, jos niitä ei pystytä tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ratkaisemaan. Suomen lähitulevaisuuden suurempia haasteita on lähivuosina talouden rakennemuutoksen selvittäminen ja työllisyysasteen merkittävä nostaminen. Hyvinvointivaltio, josta olemme voineet olla ylpeitä, on päivitettävä perinnöksi myös tuleville sukupolville.
Nyt on hyvä ottaa yhteiseksi tavoitteeksi, että kun Suomi juhlii kolmen vuoden päästä itsenäisyytemme sadatta vuosipäivää 6.12.2017, olemme löytäneet tien ylöspäin nykyisistä talouden vaikeuksista ja myös hyvinvointivaltio seisoo entistä vakaammalla pohjalla.
On luonnollisesti aivan perusteltua ajatella, arvioida, suunnitella, maamme tilannetta kymmenen vuoden päästä 2024. Kuitenkin on realistista todeta elämän ympäristömme käsittämäton muutosvauhti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tulevan ajan arvioinnit ovat kuitenkin enemmän utopistisia kuin realistisen pohjaan perustuvia vaikkapa kymmenen vuoden tähtäimellä.
Ville Jalovaara on perustellusti oikeassa ottaessaan huimioon talouden kehittymisen eri yhteiskunnissa ja arvaamattoman ison naapurimme edesottamukset Elämän arvaamattomuus on todella vaikeasti ennustettavaa vaikkapa vain tässä meidäm Euroopassa ja lähi-idässä. Kuitenkin minua ihmetyttää, että hän teologian tohtorina, Helsingin yliopiston dosenttina, ei ota alkuunkaan esille kirkon opin olemassaoloa tänä tulevan kymmenen vuoden aikana. Eiköhän se ole enemmänkin tämän foorumin tarkoituksena. Esim. Mikä on kirkon ja valtion suhde 2024 ?
Vuonna 2024 kirkon ja valtion suhteissa ei ole vielä tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Mutta koska kirkkoon kuuluu silloin alle 2/3 kansasta, ehkä n. 60%, ja kun alle 60% syntyneistä lapsista liitetään kirkkoon, on selvää, että silloin ollaan jo jonkin aikaa keskusteltu ihan laajemmaltikin kirkon erikoisaseman purkamisesta, kirkon oikeudesta periä jäsenmaksunsa ulosottokelpoisena verona ym. ym
.
Kirkon toiminta on jo silloin kutistunut merkittävästi ja se on yhtä hampaaton, väritön ja merkityksetön kuin sisarkirkko Ruotsissa.
Koska kirkon jäsenmäärä ja kirkon vaikutusvalta ovat silloin huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin nyt, ei poliitikkojen tunne tarvetta kosiskella kirkon jäseniä entiseen tapaan, vaan heiltä löytynee silloin nykyistä enemmän rohkeutta siirtää Suomea varsinaisten sivistysvaltioitten joukkoon.
Vuonna 2034 asia on hoidettu, se on täytetty!
Henrik Sawela :”heiltä löytynee silloin nykyistä enemmän rohkeutta siirtää Suomea varsinaisten sivistysvaltioitten joukkoon.”
Toivottavasti Suomesta löytyy tuossa vaiheessa myös puolueisiin sitoutumaton perustuslakituomioistuin kuten sivistysvaltioissa kuuluu olla.
Vuonna 2017 syksyllä Suomessa on menossa yleislakko. Kansa on ajettu tilanteeseen, että puolet työvoimasta on ajautunut taisteluun elinolojensa puolesta.
Ihmiset eivät pysty enää maksamaan pankeille sitoumuksiaan ja yli puolet kansasta on luottohäiriön merkintöjen tähden heittopussin asemassa.
Työvoimaa katoaa ulkomaille varsinkin koulutettu nuoriso lähtee. Ikääntyneiden ihmisten avuksi lähtevät kaupungeista kaikki ne, joilla siellä vielä siteet koska kaupungeissa lähtee katto päänpäältä hintojen karattua käsistä.
Rahoitusmarkkinat tulevat romahtamaan 2016-17 vuoden vaihteessa. Nyt on alkamassa ylikuumenemisen aika. Pääomasijoittajat etsivät rahoilleen hyvää tuottoa kaikkialta, mutta marginaali kapenee kokoajan ja saavuttaa pian lakipisteen. Kaikki sijoittajat eivät mahdu samoille markkinoille ja kolari on odotettavissa. Se on ilmeisesti suurempi kuin vuoden 2008 romahdus.
2024 EU:ta ei ole enää nykyisessä muodossa. Liittovaltiota yritetään, mutta ei onnistu kansojen hajanaisuuden tähden. EU palaa takaisin kauppa liitoksi, mikä se alunperinkin on ollut.
Maailma on jakaantumassa kolmeen eturyhmään. Pohjoinen alue eristäytyy ulos nousevien energia kustannusten vuoksi. Lähialue markkinat ovat Pohjoismaiden tulevaisuus.
Huoltovarmuus saa vakavia iskuja, eikä lento ja laiva rahteja saada enää Suomeen sovitusti. Suomi palaa hiljalleen takaisn omavarisuuteen jatkuvien maalimalla jatkuvien selkkausten tähden.
Ensimmäiset merkit nähdään tulevaisuudesta seuraavissa vaaleissa, jossa suunta muuttuu täysin, ihmiset ovat pakotettuja äänestys uurnille ja ovat saaneet tarpeekseen, nykyisestä poliittisesta toiminnasta.
Hyvää itsenäisyys päivän alusaikaa.
Markkinavoimat ja niiden päätösvalta astui suomalaiseen keskusteluun 1990-luvun laman aikoina – aivan kuin kysymyksessä olisi joku uusi ilmiö.
Pelkään, että koko Suomen olemassaolo on markkinavoimien ansiota. Rooma, molemmat niistä, tarvitsi piisaminnahkoja ja
soopelinnahkoja, ja sellaista täältä sai. Myöhemmin sai muutakin, mutta viikingit ja Saksan kauppiaat vaurastuivat. Meille onneksi ja siunaukseksi.
Tilanne ei ole muuttunut.
Merkittävä vientituote oli myös hauste ja kristillisellä ajalla kuivattu tai suolattu kala. Kalalle riitti kysyntää paastomääräysten takia. Haustetta saatiin majavien takapuolen rauhasista ja siitä tehtiin lääkkeitä ynnä hajuvesiä.
Myöhempien aikojen vientivaltteja olivat terva, salpietari ja sahatavara. Erityisen haluttuja olivat Suomen korkeat männyt laivojen mastopuiksi.
>>>Kansa on ajettu tilanteeseen, että puolet työvoimasta on ajautunut taisteluun elinolojensa puolesta. Ihmiset eivät pysty enää maksamaan pankeille sitoumuksiaan ja yli puolet kansasta on luottohäiriön merkintöjen tähden heittopussin asemassa.<<<
Elinolot eivät parannu toistamalla vuoden 1917 voimellakat. Eivät ne auttaneet silloinkaan.
Elinolot parantuvat vaikuttamalla siihen, että syntyy ulkomaille myytävää kilpailukykyisin hinnoin. Se puolestaan edellyttää poteroiden kaivamisen sijasta kädenojennusta yli saavutettujen etujen. Siihen ei näytä olevan halukkuutta.
Syyllinen ei ole kasvoton pääomapiiri, vaan me itse ja meidän
omat päätöksemme ja haluttomuutemme tehdä kompromissi.
jorma ojala:
”Elinolot parantuvat vaikuttamalla siihen, että syntyy ulkomaille myytävää kilpailukykyisin hinnoin. Se puolestaan edellyttää poteroiden kaivamisen sijasta kädenojennusta yli saavutettujen etujen. Siihen ei näytä olevan halukkuutta. Syyllinen ei ole kasvoton pääomapiiri, vaan me itse ja meidän omat päätöksemme ja haluttomuutemme tehdä kompromissi.”
Muutoin samoilla linjoilla olen Jorman kanssa, mutta minä näen yhdeksi suurimmaksi syylliseksi kasvottoman pääomapiirin. Nimen omaan kasvottoman, koska kasvottomana ja globaalina se ei tunne eikä kanna minkäänlaista yhteiskuntavastuuta, ei minkään yhteiskunnan, ei Suomen, eikä kehitysmaidenkaan. Yhteiskunta olemme me kaikki ja meidän tehtävämme on toimia niin vastuullisesti, että elämää maapallolla on vielä meidänkin jälkeemme. Kavottomilla markkinavoimilla tällaista vastuuta ei ole niin kauan kuin ne ovat ”kasvottomia” ja liikkuvat globaalisti yksistään maksimaalisen voiton ohjaamana. Tämä pääomien kasvottomuus tulisi saada kasvolliseksi ja kiinnittymään osaksi yhteiskuntia niin, että ne saataisiin kantamaan yhteiskuntavastuuta kaikkialla siellä missä ne toimivat ja vaikuttavat. Globaalit suuryrityksetkin tuntevat ja kantavat osaltaan yhteiskuntavastuun, mutta kasvottomat pääomapiirit eivät.
Saatais nyt palkansaajapuolellekin yhteiskuntavastuu.
Niin yksilöiden kuin kansojenkin kohdalla tärkeintä on Jumalan siunaus. Monesti luullaan, että työ ja hyvinvointi takaavat onnen. Mutta vain se, että etsimme ensin Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan yksilöinä ja kansana, antaa meille elämän sisimmän tarkoituksen ja näemme asiat oikein. Jos tämä ei kelpaa, on elämä vain ”Ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa” (Ef.2:12).
Annikki sanoittaa oikein sen, mistä todellinen siunaus löytyy niin yksilöille kuin kansakunnallekin.
Annikki ja Salme !
Ystävällisesti kertonette missä kansakunnissa ja yksilöissä tulee realistisesti Jumalan todellinen siunaus ? Silloin voin minäkin tarkistaa käsitykeseni, että maaplaneettamme on annettu täysin meidän ihmisten hallittavaksi ja vastuulle.
Siis missä kansoissa ja sen ihmisissä näkyy ehdoton Jumalan rakkaus ?
Minusta Annikki kirjoittaa tämän asian selvästi niin, että vastauskin on tarjonna.
Ei tuosta ole epäilystäkään. Näin on aina uskottu.
Ensin pitäisi löytää Jumalan valtakunta. Sen voi löytää vain lasten kaltainen, koska se kuuluu vain heille.
En voi uskoa, että esimerkiksi Raamatun arvovallan vähentäminen olisi tällaista lasten kaltaisuutta, joka on ikäänkuin avain.