Miksi voi olla vaikea uskoa? Koska tiede.
Tiede on haastanut uskonnon: Länsimaisen ihmisen maailmankuva näyttää muuttuvan enenevässä määrin tiedepohjaiseksi tarinaksi. Elämme Galilein, Newtonin, Darwinin, Einsteinin ja Freudin jälkeistä aikaa, edelleen. Riippuen paikallisesta kulttuuristamme ja saamastamme kasvatuksesta olemme mahdollisesti sisäistäneet muutakin, mutta tiedepohjainen maailmanselitys viettää jatkuvasti pois uskonnollisesta vastaavasta. Olemme osa maailmankaikkeutta, mutta emme sen keskiössä luotuina olentoina. Maailmankaikkeus on niin paljon toisenlainen ja isompi kuin sen ennen uskottiin olevan eikä se näytä olevan Jumalan rakentama väliaikainen näyttämö ihmisten toiminnoille, joiden perusteella ratkotaan kansojen ja yksilöiden iankaikkisia kohtaloita. Kaikkeus näyttääkin olevan nimensä mukaisesti kaikki, mitä ylipäänsä on tarjolla. Ei ole tuonpuoleista, tilalla on kaiken niellyt ja nielevä tämänpuoleinen. Noin 14 miljardia vuotta sitten se alkoi ja näyttää jatkuvan miljardit vuodet eteenpäin. Mihin mahtuu tällaiseen moderniin maailmankuvaan esimerkiksi joku Jeesuksen paluu, tämänhän piti tulla ihan koht’sillään jo kohta parituhatta vuotta sitten eikä vieläkään näy? Joku voisi kysyä, että olisiko nyt kuitenkin tapahtunut aikoinaan koko jutussa joku väärinkäsitys?
Tiede on haastanut uskonnon: ihmiskuvamme on muuttunut. Ihminen on osa kaiken elollisen kehittymistä. Jo lapset osaavat hahmottaa asian ja kysyä fiksuja kysymyksiä, niin HS:ssa 25.3.2022: Ihmiset ovat periytyneet apinoista, mutta mistä apinat ovat periytyneet? -> Linkki Näin ainakin jutun mukaan kysyi kuusivuotias Linnea ja biologisen antropologian dosentti siihen vastasi. Vastauksessa ei ollut jälkeäkään Jumalasta luojana. Tämän kaltaisiin lasten, nuorten tai aikuistenkaan esittämiin kysymyksiin ei vakavissaan odoteta julkisuudessa teologien tai kirkon vastauksia. Korkeintaan kirkon omissa suppeissa piireissä ja rippikouluissa hoetaan ”Tiede ja usko eivät ole ristiriidassa, toinen kertoo miten ja toinen miksi.”. Teologeilla ja kirkolla on tarjota myyttejä, joita pidetään jotenkin kai varsinaisesti ja ytimeltään totena (”Ihminen on Jumalan kuva!”). Mutta jos tarkemmin asiaa alkaa ajattelemaan, voi Jumalan näkeminen maailman ja ihmisen luojana tuntua vaikealta uskoa. Myytit kun tuppaavat olemaan itse asiassa vanhoja ja vanhentuneita tarinoita, jotka eivät ole oikeasti totta. Stephen Hawking sanoi sen näin: ”Entisaikojen luomistarut vaikuttavat nykyisin epäolennaisilta ja vähemmän uskottavilta.”.
Jotkut pitänevät edellä kuvattuja asioita kirkon ja kristillisen uskon kannalta jo käsiteltyinä juttuina, tieteen ja uskon välillä ei pohjimmaltaan ole ongelmaa. Joku teologi tai vahvan vakaumuksen omaava kristitty voi luulla niin, kun on asian omassa päässään käsitellyt ja päätynyt oman uskonsa kannalta positiiviseen ratkaisuun. Tuota oman päänsä ja/tai yhteisönsä kehitelmää hän päätyy pitämään yleispätevänä totuutena. Käsittääkseni uskon ja tieteen välistä suhdetta ei kuitenkaan todella ole ratkaistu. Liian monen mielessä ne näyttäytyvät yhteensovittamattomilta.
130 kommenttia
Kiitos tähänastisesta keskustelusta. Huomaan, että siihen osallistuu monia enempi vähempi kreationismiin kallellaan olevia ihmisiä. En voi välttyä ajatukselta, että monilla on hieman kapea käsitys tieteestä ja sen harjoittamisesta. Ehkä nämä ajatukset on omaksuttu toisten, jossain määrin samanmielisten kirjoista ja julistuksesta.
Kun puhutaan esim. ihmisestä, niin toki nykypsykologia osana tieteen harjoittamista tutkii ihmisen mieltä, muunmuassa ihmisen kykyä kiintymykseen (rakkauteen) ja sen mekanismeja. Esim. lukiossa lähdetään psykologian kurssilla siitä, että ihminen on bio-psyko-sosiaalinen kokonaisuus. Eli kuvauksessa yhdistyy monen tieteenalan ulottuvuuksia.
Modernia ihmiskäsitystä ei siis rakenneta teologian tai raamatun tulkintojen varaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse nihilismiä tai johda jonkun ihmeen mutkan kautta kaiken suhteellisuuteen. Tähän ajatukseen törmää lähinnä vahvan uskonnollisen maailmankuvan omaavien uhkakuvissa ja pelotteluissa.
Kanadalainen astrofyysikko Hugh Ross on kirjoittanut kirjan ”Inprobable planet”. Sitä voisin suositella niin ateisteille kuin uskoville, niin kreationisteille kuin älyllisen suunnittelun kannattajille.
Palautetaanpa taas mieliin muutama keskeinen asia. Ensiksikin monet termit ovat moniselitteisiä sillä tavoin, että niillä voidaan tarkoittaa eri asioita. Kristitylle sana ”usko” sisältää lähtökohtaisesti kaksi eri ulottuvuutta: usko, joka uskotaan (oppi, uskonnon sisältö) ja usko, jolla uskotaan (omakohtainen usko). Tämä taas jaotellaan 1600-luvun erottelun mukaisesti niin, että usko on tietoa Jumalasta ja hänen sanastaan, suostumusta tähän ja luottamista Jumalaan ja hänen armoonsa, huolenpitoonsa jne. Ja samalla kummassakin on kyse Jumalan yliluonnollisella tavalla vaikuttamasta ilmiöstä. (Tsekatkaa vaikka Lutherin selitys III uskonkappaleeseen Vähässä Katekismuksessa). Kannattaa miettiä vaikkapa sitä, mihin metodologista naturalismia tiede – tieteenalasta riippumatta – kurinalaisena tiedonhankinnan tapana tässä käsitteistössä asemoituu. Itse asiassa metodologiselle naturalismille ei taida olla vaihtoehtoja samalla kun se ei ole este uskolle.
Toiseksi. Edellä esitetty väite, että (paleo)biologia ei tunne ”välimuotoja”, on kyllä ymmärrettävä, mutta umpikuja. Esimerkiksi jokaista löydettyä fossiililajia kohden voidaan periaatteessa sanoa, että on syntynyt kaksi aukkoa lisää tai on löytynyt linki kahden ennestään tunnetun lajin välille. Muistutan myös siitä, että on vaarallista asettaa rima ja todistevaatimukset sillä tavoin, että juuri sellaisia todisteita on mahdotonta esittää. Tämä väärä vaanii sekä uskontokriittisiä ateisteja että hyvin konservatiivisia uskovaisia.
Sari Weckroth: ”Eli onko rakkaus aivoissa syntyviä tunteita, eikä yhtään mitään muuta, eikä sen enempää?”
Juuri näin. Meidän ihmisten on helppo kietoutua harhaan tuntemustemme syistä tai merkityksistä. Kaikille niille on evolutiivinen selitys ja tarkoitus.
Sari: ”Jos rakkautta yritettäisiin tältä pohjalta selittää, niin selitys johtaisi väistämättä päätelmään, että jotkut yksilöt ovat arvokkaampia kuin toiset. Siis rakkauden kohteeksi soveliaita.”
Toisilla on tietenkin enemmän pääomaa parisuhdemarkkinoilla kuin toisilla. Mitä oivaltavaa tässä on? Todellisuudessa on kuitenkin niin, että kaikille on vastinparinsa ja kaikilla on siten mahdollisuus rakkauteen. Paitsi tietenkin homoseksuaaleilla, jos fundamentalistiuskovilta kysytään.
Toisin kuin naturalistis-materialistisen maailmankuvan kannattaja kuvittelevat ei uskonto, tai ainakaan kristinusko, ole ensisijaisesti maailmanselitys, joka kilpailisi tieteellisen maailmankuvan kanssa. Kristillinen usko on dialoginen luottamussuhde Jumalan kanssa. Jumalanpalveluksessa käydään vuoropuhelua ihmisen ja Jumalan välillä. Rukouksessa ihminen puhuu Jumalalle luottaen tulevansa kuulluksi. Jumala puhuu ihmiselle kylläkin yleensä luetun tai puhutun ihmiskielen kautta, jolloin tarvitaan tulkki, Jumalaa kun raamatun ilmoituksen mukaan ei voi nähdä. Toki harvinaisia poikkeuksiakin tästä välillisestä viestinnästä on, näköaistiin tai kuuloaistiin perustuvia ilmestyksiä, joille ei ole havaittavissa olevaa aineellista syytä. Tämmöiset olemassaolon ulottuvuudet eivät tietenkään tee tyhjäksi sitä, että tiede on varmastikin luotettavin menetelmä aineellisen olevaisuuden tutkimiseksi. Koska tiede tutkii juuri aineellista todellisuutta, sen keinot eivät voi ulottua aineettomaan todellisuuteen. On uskon asia myöntää tai kieltää tämmöisen ulottuvuuden olemassaolo. Ateisti kieltää aineettoman ulottuvuuden ja pitää sitä vain ihmisen kuvitteluna, mutta kristityt ja muidenkin uskontojen kannattaja yleensä pitävät sekä aineelista että aineetonta ulottuvuutta yhtä todellisina.
Yrjö toi hyvän ulottuvuuden tähän keskusteluun. Kristitylle Jumala on empiirinen kokemus monella tasolla, eikä vähiten sillä tasolla, että Jumala vaikuttaa ihmisen elämään myös hyvin todistettavalla tasolla. Jumalan Sana ja Henki tosiaan vaikuttaa ihmisessä Uskon (Luottamuksen) näkymättömään, kuten Marko S. mainitsi.
Itsesuggestiota on tarjottu monesti syyksi, (sekulaari taho) kun ihminen saa kokemuksellisen kosketuksen aineellisen tason ulkopuoliseen ulottuvuuteen, mutta unohtaa, että Jumalan Sana on toimiva Voima joka saa Luottamuksen aikaan.
”Valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”
Evoluutioteoriaa pelkääville uskoville kysymys, jonka jo tuossa aikaisemmin esitin:
Millainen ”välimuoto” teille kelpaisi todisteeksi evoluutiosta?
Jos uskoo sen, mitä Raamatussa kerrotaan Jeesuksen tehneen, niin tiede ei ei pysty sitä selittämään. Tiede on tietoa, ei uskoa, ja usko on tieteen ulkopuolella, siis kaksi eri asiaa.
Tiede on ihmisten tekemää, mutta usko on kaikkein tärkein, jos haemme vastauksia ihmisen olemassa oloon, ja siihen, mitä varten olemme olemassa.
Tiede palvelee ihmistä määrättyyn rajaan saakka, mutta ei enempää. Tiede ei pysty selittämään kaikkeuden olemassa oloa, ja siinä vallitsevia lainalaisuuksia. Jumala ei kaikkia salaisuuksiaan ihmiselle kerro.
Kirjoittaja
Lauri Frosti
Katsomusaineiden opettaja (UE/ET) Koulutus: Nuorisonohjaaja, TM, työnohjaaja. Harrastan lukemista ja katsomista.
Muutama asia on hyvä palauttaa mieliin, kun puhutaan Kristityistä.
1. Hebr. ”Luoja” = ”Kaiken elämän antaja ja ylläpitäjä.” 2. Jumala on myös ennenkaikkea ilmoituksen Jumalan, sillä Hän on ilmoittanut itsensä ihmiselle teoissaan, jotka ovat kaikkien elollisten nähtävillä ja koettavissa. Toisekseen, Hän on ilmoittanut itsensä Sanan kautta, antaessaan ihmisille ja eläimille kielen. (Eläimetkin puhuvat, kukin tavallaan. ”Informaatio on siis kielessä ja sen ymmärtämisessä”) 3. Usko on luottamista Jumalaan, se ei siis ole minkään uskonnon harjoittamista ensisijaisesti. Uskonnot ilmaisevat vain ihmisen hapuilua Luojan edessä. Uskonnollisuus ei tarkoita automaattisesti Jumalaan luottamista, sillä monet ns. ”Uskovat” ovat omahyväisiä, eli luottavat itseensä Jumalan sijaan. 4. Tiede tutkii näkyvää ja empiiristä todellisuutta havainnoistaan käsin, mutta jostain kumman syystä, se on jättänyt hypoteesistaan pois mahdollisuuden, että kaikella näkyvällä olisi Tekijä. (Looginen ajattelu sanoo: ”Ei voi olla elämää, ilman edeltäkäyvää elämää” mutta tämä on hylätty. ) Raamattu taas ilmoittaa, että Luojalla on Elämä itsessään ja näin ollen Hän on Elämän Herra.
”Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
”Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän.” Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.
Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi. Hän sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi. Vertaus on tämä: Siemen on Jumalan sana. Luuk.8:4-11
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” Joh.5:24-29
Ilmoita asiaton kommentti