HS:n toimittaja Emil Elo pohdiskeli maanpuolustusta oheisen otsakkeen alla (HS 26.3.) ja viittasi YLE:n haastatteleman 22-vuotiaan Mikko Korhosen vastaukseen: ”Olen mieluummin elossa missä vain kuin kuolleena tässä hyvässä valtiossa.” Toimittaja Elo kiittelee rouhean loogista vastausta, vaikka pitääkin sitä itsekkäänä.

Samalla Elo pohtii itse, että juuri tämän kaltaisen ajattelun salliminen suomalaisessa yhteiskunnassa on hänelle syy puolustaa maata. Suomi on demokratia, jossa on vapaus ajatella ja sanoa mielipiteensä. Jossain toisessa maassa vastaava ajattelu ja sen mukainen toiminta johtaisivat sanojansa suuriin vaikeuksiin: ”Korhonen saa sanoa omia rouheita ajatuksiaan Ylelle ilman, että häntä laitetaan vankilaan niiden takia. Häntä ei myöskään saisi pakottaa rintamalle kuolemanvaaraan, jos hän ei ole sinne valmis lähtemään.”

Olen osittain samaa mieltä, että eri ajatusten suvaitseminen on osa suomalaisen yhteiskunnan vapautta ja tekee siitä puolustamisen arvoisen. Tähän sisältyy kuitenkin tarkemmin ajatellen ongelmia. Jotkut ajatukset vapaudesta uhkaavat loppuun asti vietyinä tuhota vapauden. Itsekkäät ajatukset kiertyvät oman edun ympärille. Samalla jää huomaamatta, että oma etu on usein riippuvainen yhteiskunnasta, joka tukee yksilöitä. Jos kieltäydyt puolustamasta hyvää yhteiskuntaa, iskee yhteiskunnan rapautuminen ja tuho sinua itseäsikin vastaan.
_ _ _
Eloa siteeraten ”häntä ei myöskään saisi pakottaa rintamalle kuolemanvaaraan, jos hän ei ole sinne valmis lähtemään.” Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin mukaan tulee toimia siten kuin toivoisi tulevan yleiseksi periaatteeksi. Yhdenvertaisuus ja yleinen periaate tarkoittaisi tässä tapauksessa, että kaikilla tulisi olla oikeus jättää puolustamatta maata. – Tämän ajatuksen taustalla tunnistan suomalaisen aseistakieltäytyjien marttyyrin Arndt Pekurisen ja hänen nimeään kantavan Lex Pekurisen vuodelta 1931, joka mahdollisti siviilipalveluksen. Pekurinen toimi 1927 alkaen Antimilitaristisessa liitossa, joka tähtäsi asevelvollisuuden lakkauttamiseen.

Voin hyvin kuvitella, mikä vaikutus Antimilitaristisen liiton toiminnalla olisi ollut Suomen tulevaisuudelle, jos liitto olisi päässyt tavoitteeseensa. Suomi olisi syksyllä 1939 ilman asevelvollisia ollut helppoa ruokaa Neuvostoliiton tykeille ja panssareille. Silloinen vapaus olisi vaihtunut neuvostomiehitykseen ja puhdistuksiin. Onneksi siis Antimilitaristisen liiton toiminta ei tullut yleiseksi periaatteeksi. Myös Ukraina kiittää tänään sitä, että miehet ja monet vapaaehtoiset naiset astuvat palvelukseen puolustamaan perheitään hyökkääjältä.
_ _ _
Suomi kestää hyvin melko suurenkin määrän aseistakieltäytyjiä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin kulminaatiopiste - kieltäytyminen vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta: miksi jotkut saisivat nauttia yhteiskunnan vapaudesta ja muista eduista ilman, että ovat valmiita niitä puolustamaan?

Suomalaisten maanpuolustustahto on MTS:n pitkän mittaussarjan perusteella tällä hetkellä Euroopan korkeimpia ellei korkein. Viimeisen mittauksen mukaan (joulukuu 2021) 79% miehistä (kaikista vastaajista 68%) vastasi "kyllä" kysymykseen "jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?" Aseelliseen puolustautumiseen sisältyy kuoleman mahdollisuus. Ukrainan sota on nostanut jo valmiiksi korkealla tasolla ollutta maanpuolustustahtoa.

Kaikki Suomen 18-60 -vuotiaat kansalaiset ovat maanpuolustusvelvollisia, vaikkakaan kaikki eivät ole asevelvollisia. Siksi osallistuminen kokonaismaanpuolustukseen poikkeusoloissa koskee jossain muodossa myös aseistakieltäytyjiä tilanteessa tarkemmin määriteltävällä tavalla. Olisiko kyse palo- ja pelastuspalvelusta, ensi- ja sairaanhoidosta, väestönsiirroista ja massaevakuoinnista, muonituksesta ja sanitaatiosta, veden ja sähkön jakelusta, karjanhoidosta, öljyn- ja muiden ympäristömyrkkyjen torjunnasta, huoltovarmuusteollisuudessa toimimisesta vai mistä? Koulutuksen tulee olla ammattimaista ja tehokasta. Tämä on asevelvollisuuskomitean yksi näkökulmista, jota on tarkasteltava. Tarvetta erilaisille poikkeusolojen väestönsuojelutehtäville on runsaasti, kuten Ukrainan sota on osoittanut.
_ _ _
Hesarin artikkelissa Emil Elo toteaa ja kysyy: ”Sosiaalinen konstruktio nimeltä Suomi on puolustamisen arvoinen, mutta mitä minä siinä tarkalleen puolustaisin? … Kuolla saa vain kerran, joten syyn on oltava hyvä.” Viime sotien aikana puhuttiin asevelvollisten uhrivalmiudesta ja viitattiin tällä valmiuteen antaa oma henkensä isänmaan hyväksi. Sotilasvalan sanoin sotilas lupaa edelleen: ”Joukkoani, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.” Asepalveluksen vastaisessa keskustelussa puolestaan asevelvollisia on kutsuttu tykinruoaksi tai miinan polkijoiksi, jotka kuolevat turhaan.

Nykyisessä katsannossa pääpaino ei ole uhrin antamisessa, saati turhaan kuolemisessa, vaan tappioiden tuottamisessa hyökkääjälle. Vain siten hyökkäys voidaan torjua. Ukrainan menestyksekäs puolustautuminen on perustunut tälle ajatukselle, runsaiden tappioiden tuottamiselle, joka on yllättänyt sekä hyökkääjän että muun Euroopan. Suurin yllätys on ollut Ukrainan kansan taistelutahto, jota on nostanut hyökkääjän brutaalius.
_ _ _
Jokainen ihminen, kuten siis myös jokainen sotilas, on ihmisenä arvokas. Jokainen on äidin synnyttämä ja rakkaudella kasvattama. Jokainen on jollekin rakas. Kristillisen katsomuksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuva ja tarkoitettu elämään rakkaudellisessa yhteydessä Jumalaan ja lähimmäisiin sekä luontoon. Siksi sota on hirvittävä onnettomuus, joka on mieluiten estettävä ennalta ja ratkaistava poliittisesti neuvottelupöydässä.

Aina tämäkään ei auta, vaan hyökkääjä lähtee liikkeelle suurella voimalla ja siviiliyhteiskunnalle suurta tuhoa aiheuttaen. Tällöin YK:n peruskirjan mukainen oikeutettu aseellinen puolustustaistelu tähtää hyökkääjän pysäyttämiseen kaikin – Geneven sopimusten mukaisin – keinoin. Siihen on valmistauduttava ajoissa ja uskottavalla kokonaismaapuolustuksella. Usein tämä pidäke hillitsee hyökkääjää lähtemästä liikkeelle. Silloin ihmishenget säästyvät molemmilla puolilla.