Mitä puolustaisin, miksi kuolisin?
HS:n toimittaja Emil Elo pohdiskeli maanpuolustusta oheisen otsakkeen alla (HS 26.3.) ja viittasi YLE:n haastatteleman 22-vuotiaan Mikko Korhosen vastaukseen: ”Olen mieluummin elossa missä vain kuin kuolleena tässä hyvässä valtiossa.” Toimittaja Elo kiittelee rouhean loogista vastausta, vaikka pitääkin sitä itsekkäänä.
Samalla Elo pohtii itse, että juuri tämän kaltaisen ajattelun salliminen suomalaisessa yhteiskunnassa on hänelle syy puolustaa maata. Suomi on demokratia, jossa on vapaus ajatella ja sanoa mielipiteensä. Jossain toisessa maassa vastaava ajattelu ja sen mukainen toiminta johtaisivat sanojansa suuriin vaikeuksiin: ”Korhonen saa sanoa omia rouheita ajatuksiaan Ylelle ilman, että häntä laitetaan vankilaan niiden takia. Häntä ei myöskään saisi pakottaa rintamalle kuolemanvaaraan, jos hän ei ole sinne valmis lähtemään.”
Olen osittain samaa mieltä, että eri ajatusten suvaitseminen on osa suomalaisen yhteiskunnan vapautta ja tekee siitä puolustamisen arvoisen. Tähän sisältyy kuitenkin tarkemmin ajatellen ongelmia. Jotkut ajatukset vapaudesta uhkaavat loppuun asti vietyinä tuhota vapauden. Itsekkäät ajatukset kiertyvät oman edun ympärille. Samalla jää huomaamatta, että oma etu on usein riippuvainen yhteiskunnasta, joka tukee yksilöitä. Jos kieltäydyt puolustamasta hyvää yhteiskuntaa, iskee yhteiskunnan rapautuminen ja tuho sinua itseäsikin vastaan.
_ _ _
Eloa siteeraten ”häntä ei myöskään saisi pakottaa rintamalle kuolemanvaaraan, jos hän ei ole sinne valmis lähtemään.” Immanuel Kantin kategorisen imperatiivin mukaan tulee toimia siten kuin toivoisi tulevan yleiseksi periaatteeksi. Yhdenvertaisuus ja yleinen periaate tarkoittaisi tässä tapauksessa, että kaikilla tulisi olla oikeus jättää puolustamatta maata. – Tämän ajatuksen taustalla tunnistan suomalaisen aseistakieltäytyjien marttyyrin Arndt Pekurisen ja hänen nimeään kantavan Lex Pekurisen vuodelta 1931, joka mahdollisti siviilipalveluksen. Pekurinen toimi 1927 alkaen Antimilitaristisessa liitossa, joka tähtäsi asevelvollisuuden lakkauttamiseen.
Voin hyvin kuvitella, mikä vaikutus Antimilitaristisen liiton toiminnalla olisi ollut Suomen tulevaisuudelle, jos liitto olisi päässyt tavoitteeseensa. Suomi olisi syksyllä 1939 ilman asevelvollisia ollut helppoa ruokaa Neuvostoliiton tykeille ja panssareille. Silloinen vapaus olisi vaihtunut neuvostomiehitykseen ja puhdistuksiin. Onneksi siis Antimilitaristisen liiton toiminta ei tullut yleiseksi periaatteeksi. Myös Ukraina kiittää tänään sitä, että miehet ja monet vapaaehtoiset naiset astuvat palvelukseen puolustamaan perheitään hyökkääjältä.
_ _ _
Suomi kestää hyvin melko suurenkin määrän aseistakieltäytyjiä. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin kulminaatiopiste - kieltäytyminen vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta: miksi jotkut saisivat nauttia yhteiskunnan vapaudesta ja muista eduista ilman, että ovat valmiita niitä puolustamaan?
Suomalaisten maanpuolustustahto on MTS:n pitkän mittaussarjan perusteella tällä hetkellä Euroopan korkeimpia ellei korkein. Viimeisen mittauksen mukaan (joulukuu 2021) 79% miehistä (kaikista vastaajista 68%) vastasi "kyllä" kysymykseen "jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?" Aseelliseen puolustautumiseen sisältyy kuoleman mahdollisuus. Ukrainan sota on nostanut jo valmiiksi korkealla tasolla ollutta maanpuolustustahtoa.
Kaikki Suomen 18-60 -vuotiaat kansalaiset ovat maanpuolustusvelvollisia, vaikkakaan kaikki eivät ole asevelvollisia. Siksi osallistuminen kokonaismaanpuolustukseen poikkeusoloissa koskee jossain muodossa myös aseistakieltäytyjiä tilanteessa tarkemmin määriteltävällä tavalla. Olisiko kyse palo- ja pelastuspalvelusta, ensi- ja sairaanhoidosta, väestönsiirroista ja massaevakuoinnista, muonituksesta ja sanitaatiosta, veden ja sähkön jakelusta, karjanhoidosta, öljyn- ja muiden ympäristömyrkkyjen torjunnasta, huoltovarmuusteollisuudessa toimimisesta vai mistä? Koulutuksen tulee olla ammattimaista ja tehokasta. Tämä on asevelvollisuuskomitean yksi näkökulmista, jota on tarkasteltava. Tarvetta erilaisille poikkeusolojen väestönsuojelutehtäville on runsaasti, kuten Ukrainan sota on osoittanut.
_ _ _
Hesarin artikkelissa Emil Elo toteaa ja kysyy: ”Sosiaalinen konstruktio nimeltä Suomi on puolustamisen arvoinen, mutta mitä minä siinä tarkalleen puolustaisin? … Kuolla saa vain kerran, joten syyn on oltava hyvä.” Viime sotien aikana puhuttiin asevelvollisten uhrivalmiudesta ja viitattiin tällä valmiuteen antaa oma henkensä isänmaan hyväksi. Sotilasvalan sanoin sotilas lupaa edelleen: ”Joukkoani, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.” Asepalveluksen vastaisessa keskustelussa puolestaan asevelvollisia on kutsuttu tykinruoaksi tai miinan polkijoiksi, jotka kuolevat turhaan.
Nykyisessä katsannossa pääpaino ei ole uhrin antamisessa, saati turhaan kuolemisessa, vaan tappioiden tuottamisessa hyökkääjälle. Vain siten hyökkäys voidaan torjua. Ukrainan menestyksekäs puolustautuminen on perustunut tälle ajatukselle, runsaiden tappioiden tuottamiselle, joka on yllättänyt sekä hyökkääjän että muun Euroopan. Suurin yllätys on ollut Ukrainan kansan taistelutahto, jota on nostanut hyökkääjän brutaalius.
_ _ _
Jokainen ihminen, kuten siis myös jokainen sotilas, on ihmisenä arvokas. Jokainen on äidin synnyttämä ja rakkaudella kasvattama. Jokainen on jollekin rakas. Kristillisen katsomuksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuva ja tarkoitettu elämään rakkaudellisessa yhteydessä Jumalaan ja lähimmäisiin sekä luontoon. Siksi sota on hirvittävä onnettomuus, joka on mieluiten estettävä ennalta ja ratkaistava poliittisesti neuvottelupöydässä.
Aina tämäkään ei auta, vaan hyökkääjä lähtee liikkeelle suurella voimalla ja siviiliyhteiskunnalle suurta tuhoa aiheuttaen. Tällöin YK:n peruskirjan mukainen oikeutettu aseellinen puolustustaistelu tähtää hyökkääjän pysäyttämiseen kaikin – Geneven sopimusten mukaisin – keinoin. Siihen on valmistauduttava ajoissa ja uskottavalla kokonaismaapuolustuksella. Usein tämä pidäke hillitsee hyökkääjää lähtemästä liikkeelle. Silloin ihmishenget säästyvät molemmilla puolilla.
26 kommenttia
Naapurin kanssa on hyvä elää rauhassa, eikä haukkua selän takana, se on Suomen etu. Ihminen on kuolevainen, ja vihan siirtäminen myös seuraavalle sukupolvelle on rikos ihmisyyttä vastaan.
Sodat eivät lopu haukkumalla, vaan hyvällä puheella ja rauhanliitoilla.
Mielenkiintoinen ajatus, että oman henkensä vaaliminen on itsekkyyttä. Olen ajatuksesta lievästi ilmaistuna eri mieltä. 🙂
Sananvapauden kanssa meillä on vielä tekemistä. Ainakaan minä en ole kokenut, että minulla olisi sananvapaus.
Syrjänen
Eikö Ukrainan sotakin johdu siitä, että siellä ei saa olla venäjämielinen ja kielinen vaikka siellä asuu venäläisiä ihmisiä.
Minä olen perin kyllästynyt kaikkiin russofoobikoihin.
Kysymyshän on myös arvojen hierarkiasta. Onko olemassa arvoja tai asioita, jotka ovat jostakin syystä arvokkaampia kuin oma henki (ja terveys). Joskus 1980-luvun alkupuolella eräässä pääkaupunkiseudun seurakunnassa vieraili suomalainen gospelmuusikko, joka oli sitä mieltä, että Suomessa ei ole asioita, joita kannattaa puolustaa aseellisesti.
Siitä, missä määrin Ukrainan sota johtuu juuri Vladimir Putinista, voidaan keskustella. (1) Ovatko osavastuussa esimerkiksi ne venäläiset ja ulkomaiset päättäjät/valta-asemassa olijat, jotka ovat eri syistä sallineet Putinin mennä näin pitkälle? (2) O(lisiv)atko muut venäläiset vallanpitäjät Venäjän etupiiri-ajattelun kannattajia ja siksi valmiita vastaavaan Ukrainan alueen ja/tai riippumattomuuden loukkaamiseen asevoimin?
Maailman onnellisimmassa maassa on vaikea, jopa mahdoton ajatella tilannetta, jossa kaikki onnellisen elämän edellytykset otettaisiin pois. Sitä merkitsisi maamme joutuminen vihollisen valtaan. Se näkyy siinä, että keskustelemme vain Natoon liittymisestä. Mikä on vain korvaavaa keskustelua sille todellista ahdistusta useimmille aiheuttavasta asiasta, että itsenäisyytemme voi olla hyvin lyhytaikainen ilo.
Marko Sjöblom oikein sanoitat kun kerrot ettet ole ymmärtänyt ”aseistakieltäytyjiä” vaikka yksi perusta on selkeääkin selkeämmin evankeliumissa, siis et ymmärrä evankeliumia, MOT.
Evankeliumin perusta on Jumalan rakkaus, siis Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon että antoi ainokaisen Poikansa ihmisten syntien sovitukseksi. Kun ihminen saa armon eli vastaanottaa tämän äärettömän rakkauden niin samalla ymmärtää kuinka PALJON on itse rikkonut Jumalaa vastaan ja tästä tulee (Jumalan rakkauden voimalla, joka vuodatetaan uskoviin Pyhän Hengen kautta) armollisuus toisia ihmisiä kohtaan, KAIKKIA, siis myös vihollisiakin jotka uhkaavat henkeä, miksi, ensinnäkin kun itse on saanut kaikki pimeydessä tietämättömänä tehdyt synnit anteeksi armosta niin ei voi tuomita ketään eikä kenenkään tekoja, toiseksi Jumala on myös antanut oman Poikansa myös tämän vihollisen puolesta ja näin hänelläkin on mahdollisuus kääntyä parannukseen ja mikä minä olisin viemään häneltä sen mahdollisuuden käyttämällä aseita tappaakseni hänet?
Kaikenkaikkiaan evankeliumi on hullutus niille jotka eivät sitä ymmärrä, siis miten järjetöntä on rakastaa vihollista ja olla tekemättä tälle pahaa kun hän uhkaa tappaa ja tuhota kaiken ”arvokkaan”? Siis kun tekee Jumalan tahdon eli rakastaa vihollisiakin, niin se mitä tapahtuu on Jumalan käsissä ja Hän on ”vastuussa” miten minulle käy ja tiedän että se on minulle parasta.
On lievästi sanottuna outoa, että annamme Ukrainan kärsiä yksin. Venäjä uhkaa meitä seuraavaksi ja murskaa vähän kerrassaan ensin Ukrainaa. Silti rahoitamme Venäjän sota-ponnisteluja kaasun ostolla, vain siksi, että kaasusta luopuminen merkitsee lyhellä tähtäimellä talouskehityksemme hiipumista.
Eilinen MOT ohjelma avasi minulle sen miksi Medjeeven saattoi pilkata länttä Olikarkkien rahojen jäädyttämisestä. Rahat onkin todellisuudessa koko ajan Venäjän valtion käytettävissä. Eikä oikeasti täysin Olikarkkien taskussa. Joten Venäjä voi leikitellä lännen kanssa ja länsi jopa auttaa sitä raha-asioiden hoidossa.
Lännessä ei voi ryhtyä paljastamaan Venäjän rahanpeusa, sillä samalla paljastuisi liian arkoja asioita lännen johtajien tekemisissä.
Hyvä blogikirjoitus, kiitos siitä!
En ole nähnyt kenenkään tuovan esiin sitä mahdollisuutta, että jos kimpuumme kaikesta huolimatta käytäisiin, niin emme kykenisi kaikkia rajojamme puolustamaan. Osa, tai koko maa voisi joutua miehitetyksi ja pahimmassa tapauksessa pitkäaikaisen sodan tantereeksi. Jossa kaikki pommitettaisiin tuusan nuuskaksi. Sodan todellisuus ja elämän edellytykset sen jälkeen taitaa olla monelle liian iso pala. Helposti kuvitellaan, että elämä jatkuu sodassa ja se jälkeen, niin kuin ennenkin.
Ilmoita asiaton kommentti