Miksi teologien huonosta työllisyystilanteesta vaietaan?

Vuonna 2003 työttömyys vaivasi noin joka viidettä vastavalmistunutta teologia, mutta viiden vuoden päästä valmistumisesta vuonna 2008 työttömyys vaivasi enää vain hyvin harvaa teologia.fi- sivuston tutkimuksen mukaan.

 

Nyt on ehkä vähän huonommin?

Teologien ylioppilaiden oman lehden, Kyyhkysen mukaan: ”Teologien työttömyys on vuodessa kohonnut 70 %, eikä teologien suurin työnantaja lupaa kuin myötätuntoa.”

Tässä muutaman teologinaisen ajatuksia työttömyydestä (varmasti kokemuksia löytyy miehiltäkin paljon!):

Valmistuin joulukuussa 2012 ja siitä asti olen papin töitä hakenut. Minulle kelpaisi millainen pätkä tahansa, missä tahansa ja oikeasti mielelläni muuttaisin Helsingistä kauemmaksi kun olen täällä koko ikäni tähän mennessä asunut (eli en siis ole vihkimyksen hakija, joka lähtisi heti takaisin pääkaupunkiseudulle). Yhteenkään haastatteluun en ole päässyt, joskus tulee se ”kiitos mutta ei kiitos” -kirje, yleensä ei sitäkään, enkä ihmettele kun hakijoita on PALJON. Onneksi minulla on ollut osa-aikatöitä (tyystin toisella alalla), että jotenkin on tultu toimeen, mutta hiljaiseksi vetää. Harjoitteluohjaajalleni, joka nykyisin on sen seurakunnan kirkkoherra, sanoin jo että tulisin töihin vaikka ilmaiseksi, vielä en ole kirjoittanut sitä työhakemuksiin sentään. Yritän olla toiveikas, mutta vakavaksi vetää ja en enää uskalla ajatella ”sitten kun pääsen kirkolle töihin” vaan rohkeimmillanikin vain että sitten jos…”

Olen huomannut, että vaikeaa on. Papiksi pyrin, mutta paikkoja ei ole auki. Olen hakenut niihin muutamiin mitä on, enkä ole päässyt haastatteluun. Turun hiippakuntaan soitin jo vuodenvaihteessa, mutta sanoivat, ettei piispan kalenterissa ole tilaa kuin niille, joilla on jo paikka tiedossa. Lisäsivät myös, että heillä on lähes yhtä vaikea tilanne kuin pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä minulla on lähes vuoden sijaisuus srk:n lastenohjaajana. Huolestuttaa teologin osaamisen näivettyminen jos menee vuosia muissa hommissa. Harmittaa myös jos pitkä koulutus ei riitä vaan pitää kouluttautua johonkin muuhun ammattiin työtilanteen vuoksi. Tein opiskelun aikana sellaisen arvovalinnan, etten viettänyt kesiä leireillä ja luonut suhteita seurakuntiin vaan annoin aikani omille lapsille. Nyt se kostautuu, koska suhteita ja työkokemusta on vähän.”

Sain pappisvihkimyksen periferiaan (kaikella rakkaudella ) heti valmistumiseni jälkeen. Muutin kaupunkiin. Tuli pätkiä ja lisää pätkiä, kaikki pituudeltaan alle vuoden. Välillä pelkäsin työttömyyttä, mutta jotakin aina järjestyi. Onneksi edes niitä pätkiä! Silti, kun yksi pätkä oli taas päättymässä, hain ja pääsin muihin töihin. Tulivat aikuiseen elämään kuuluvat lainanlyhennykset ja välillä kaipasin todella jo lomaakin – sitähän pätkätyöläisellä ei juuri ole. Suuressa kaupungissa meitä hyviä, pidettyjä, nuoria ja määräaikaisia naispappeja oli vain liikaa, virat menivät järjestään miehille. Todellakin: Kaikki miespuoliset opiskelukaverini saivat vakityön lähes heti valmistuttuaan, naiset vain määräaikaisuuksia vuosikausien ajan. Nykyisessä työssäni viihdyn ja olen edennyt urallani nopeasti, mutta mielelläni löytäisin itseni vielä kirkostakin. Ehkä joskus – mutta lyhyisiin pätkiin en enää lähde. Niissä työn kehittäminen on mahdotonta, ja kaltaiselleni työorientoituneelle ihmiselle se on työn mielekkyyden kokemiseksi välttämättömyys.

 

Mitä sanovat verkon sivustot, jotka tiedottavat tilanteesta tuleville ja nykyisille opiskelijoille?

 

Teologian alalta valmistuneiden työllisyystilanne on hyvä. Useista muista aloista poiketen etenkin kirkon piirissä työskentelevät teologit sijoittuvat työelämään siirtyessään kaikkiin osiin maatamme.

Teologian maistereiden ja tohtoreiden tarve työelämässä kasvaa lähivuosien aikana suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Teologeja toimii tällä hetkellä työelämässä noin 4 000.

Teologien nykyinen ja myös ennakoitu tuleva työttömyysprosentti on hyvästä työtilanteesta johtuen erittäin alhainen.”

Teologinen tiedekunta kertoo asiasta, että työttömiä työnhakijoita vuonna 2005 valmistuneista maistereista oli vain 1,2 prosenttia.

Ristiriitaista vai suoranaista valehtelua? Ilmeisesti muutos huonompaan on tosiaan tapahtunut ihan viimeisten parin vuoden aikana. Eikä ole tietoa, koska mahdollinen muutos parempaan tapahtuu. Epäilemättä kirkosta eroamisella on osuutensa asiaan. Rahaa on vähemmän käytettävissä henkilöstön palkkaamiseen. Tietoa asioista tuntuu olevan vaikeaa löytää juuri mistään. Itseäni mietityttää, mitä uusille teologian opiskelijoille kerrotaan työllisyydestä ja miten tiedekunta ja kirkko tiedottaa asiasta nykyisille opiskelijoille.

Mistä tuki valmistuneille teologian maistereille, joille ei löydy töitä kirkon piiristä tai välttämättä teologisilta aloilta ollenkaan tällä hetkellä ainakaan? Vertaistuki/ työllistymisen tuki? Osaako työkkäri auttaa tarpeeksi hyvin teologisen alan työttömiä maistereita? Ei kai auta kuin odottaa, että enemmän keskustelua asian tiimoilta herää…?

Joka tapauksessa uskon, että monella teologilla on toivoa työllistyä myös kirkon ulkopuolelle esimerkiksi pienellä lisäkouluttautumisella tai sivuaineella. Esimerkiksi perheneuvontaan, toimittajaksi tai freelance-toimittajaksi taikka opettajaksi. Tai voihan sitä lähteä vaikka ulkomaille, jos se kiinnostaa. En näkisi, että ainut hengellinen työ tapahtuu kirkon seinien sisäpuolella. Sitä voi tehdä monessa muussakin työssä? Jos Jumala on kutsunut hengelliseen työhön, eiköhän se ajan sisällä järjesty ja Jumalan työtä voi tehdä erilaisissa paikoissa ja erilaisilla työpaikoilla kirkon ulkopuolellakin. Vaikka sitten vähän vaivihkaa. 😉 Tietysti jos haudalla seisominen on se unelma, niin on ymmärrettävää, että kärsii pappien huonosta työllisyystilanteesta…

    • ”Kissa naukuu edelleen pöydällä”
      Elias todennäköisesti palasin vain joksikin ajaksi tänne viidakkoon. Mukava on tavata myös ”Vanha tuttu”! Näyttää aika hiljaiselta kommentointi vaikka kirjoittajan blogi osui ajan hermoon. Toivoisi, että monet muutkin uskaltaisivat tulla kissan kanssa pöydälle hyppelemään kun on tosi tärkeästä asiasta kyse. En tiedä mihin enää teologeja tarvitaan kun kirkko ei tarvitse eikä koulumaailma? Filosofian maisterit ajaa teologien™ ja uskonnon aineenopettajien edelle uskonnon ja psykologiankin aineenopettajan viroissa. Kunnat myös pelaa härskiä ja kieroa peli (niin kuin kirkkokin määräaikaisilla) viroilla jotta säästävät opettajien kesäloma rahat. Väitän, että filosofian maisterien uskonnon tietämys on yhtä ohutta kuin kevätjää ja yhtä pettävää kun puhutaan perustasta joka on vain Kristus Jeesus.

    • Lauri Kopponen tässä yksi pykälä. Ei puhuta valmistuneista maistereista, vaan vihityistä papeista.

      13 §
      ”Kun kirkkoherran- tai kappalaisenvirka on avoinna tai kun papinvirkaan muutoin tarvitaan väliaikaista hoitajaa, tuomiokapituli määrää virkaa hoitamaan sopivaksi katsomansa papin. Lehtorin tai kanttorin viran osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto määrää viran väliaikaiseksi hoitajaksi tehtävään sopivan henkilön.”

    • Muuten hyvä, mutta tämä pykälä ei mitenkään liity käsiteltävään asiaan. Kaipaan edelleen kirkkojärjestyksen pykälää, jonka mukaan teologian maistereita ei saa vihkiä papeiksi ennen kuin on työttömät hiippakunnan papit työllistetty.

  1. Kopponen mielestäni käy. Kohdallani on ollut juuri kahdessa esimekkitapaukessa juuri viransijaisuus. (Yhdessä kokoaikainen seurakuntapastorin virka.)

    Pykälässä puhuttiin myös muustakin kuin kirkkoherran tai kappalaisen virasta. Siis puhutaan väliaikaisesta muusta papin viransijaisuudesta.
    Maisteri ei ole pappi ilman vihkimystä. Eli selkeästi puhutaan vain vihitystä sopivasta papista. Minunkin hiippakunnssa on useita työttömiä pappeja ja lisää on tulossa. Ymmärtänet, että itselläni on tässä asiassa paljon enempi fakta tietoa kuin jos on ulkopuolinen.((Pappina en tietenkään ala paljastamaan mitään sellaista mikä ei ole yleistä ja julkista.) Mitä olen kertonut pitää paikkansa .

    Ps. En nyt oikein ole päässyt sisäistämään mikä motiivi Kopposella on käydä tähän voimakkaasen depaattiin?

    ”papinvirkaan muutoin tarvitaan väliaikaista hoitajaa, tuomiokapituli määrää virkaa hoitamaan sopivaksi katsomansa papin”.

    Ps. En ole lakimies olen sanonut vain sen mitä minulle on useita kertoja lähes kahdeksan vuoden aikana sanottu hiippakuntatasolta. On puhuttu toista ja toimittu liian usein toisin. Ilmeisesti en ole ainut joka on kokenut, että on olemassa epävirallinen ohituskaista.

  2. Kopposelle:

    Viranhoitomääräyksellä täytettävä papin
    virka tai sijaisuus
    Kirkkolain 6 luvun 11 §:n 3 mom. mukaan kun seurakunnan kirkkoherran, kappalaisen tai
    seurakuntapastorin avoinna olevaan virkaan tai seurakunnan papin virkaan muutoin tarvitaan
    väliaikaista hoitajaa, tuomiokapituli määrää virkaa hoitamaan sitä haettavaksi julistamatta
    virkaan sopivan hiippakunnan papin siten kuin 2 momentissa säädetään.
    Kirkkolain 6 luvun 11 §:n 2 mom. mukaan tuomiokapituli antaa sopivalle papille
    viranhoitomääräyksen seurakunnan seurakuntapastorin virkaan toistaiseksi. Jollei asian
    kiireellisyys muuta vaadi, seurakunnalle on varattava tilaisuus antaa lausunto viran erityisistä
    tarpeista ennen viran täyttämiseen ryhtymistä sekä virkaan ilmoittautuneista ennen
    viranhoitomääräyksen antamista.
    Kun seurakunnassa tarvitaan seurakuntapastoria tai papinvirkaan väliaikaista hoitajaa, seurakunnan
    on hyvä olla ensin yhteydessä notaariin ja kertoa millaista henkilöä papin virkaan tai sijaisuuteen
    seurakunta on etsimässä. Samalla notaari voi antaa luettelon papeista, joilla on virkamääräys
    päättymässä tai jotka ovat vailla virkamääräystä.
    Jos hiippakunnan papistossa ei ole avoinna olevaan papin virkaan tai sijaisuuteen sopivaa pappia,
    seurakunta voi etsiä virkaan henkilöä ilmoituksen avulla. Ilmoitus lähetetään tiedoksi myös
    notaarille.
    Julkinen ilmoitus lehdessä tai kirkon rekrytointisivulla asettaa seurakunnalle vaatimuksen noudattaa
    hyvän hallinnon periaatteita sen antaessa lausuntoa tuomiokapitulille papin virkaan sopivasta
    henkilöstä. Seurakunnan lausunto on perusteltava erityisen hyvin, mikäli seurakunta päätyy:
     antamaan vokaation pappisvirkaan,
     hakijoissa on joku objektiivisesti arvioiden ansioituneempi henkilö, tai
     seurakunta päätyy toisen hiippakunnan pappiin

  3. Koskelalta jää huomaamatta, että viranhoitomääräystä annettaessa pappi on pappi riippumatta siitä, onko hänet vihitty aikaisemmin vai vasta vokaatiossa tarkoitettuun tehtävään.

    Koskela kysyy myös motiiviani tähän keskusteluun. Se on yksinkertainen: Koskela esitti varsin rankan väitteen siitä, että tuomiokapitulit rikkovat lakia vihkiessään teologian maistereita ja antaessaan heille viranhoitomääräyksiä, vaikka hiippakunnassa on työttömiä pappeja. Lainsäädännöllistä pohjaa tälle väitteelle ei kuitenkaan ole löytynyt. Tällainen perusteeton syytös on aiheellista oikaista.

  4. Lsuri Kopposelle: tuota pykälää rikotaan sillä perusteella, että voidaan kiertää lalipykälä sillä mitä väitätte edellisessä viestissänne teologien maisterien papiksi vihkimiseksi ohi työttömien ja työnuhsn alla olevien pappien rikotte kirklojärjestyksen lson henkeä. Vaikka en Ole juristi mion osaan kyllä mielestäni ymmärtää lalipykäkän hengen ja tarkoituksen. Mimenomaan pointtini on siinä, että vihkimättömän Papin pitää saada vokaatip seirskunnalta ennenkuin tuomiokapituli voi vihkiä hänet Papin virkaan ja määrätä seurskuntapastorin virkaan Eli jos Hiippakumnassa on jo vihittyjä pappeja vaikka virkamääräystä Eli työyttömänä tai sen uhan alla pykälä selkeästi asettaa heidät etusijalle avautiviin virkoihin Väitän että tuomiokapitult eivät toimi eettisestii oikein eikä kirkkojärjestyksen lain hengen mukaan jos toimivat niin kuin luvattoman usein toimivat. Ainut syy on milestäni vokastopn amtamiseen erityisen painsvat syyt jotka seurakunta joutuu perustelemaan mikäli käyttää ohituskaistaa. Tämä ohituskaista EI ole vakio, vaan todella viimeinen vaihtoehto jos EI ole hiipppalunnassa tarjolla sopivaa pappia. No itselläni on kyllä ollut mainitsemissani tapauksissa pätevyyttä ja sopivuutta riittämiin ettei olisi saanut päästää ohituskaistalle ja lakia kiertämään.

Kirjoittaja

Hillberg Milla
Hillberg Milla
Teologian maisteri, jonka kiinnostuksenkohteita ovat kulttuurintutkimus, lähetystyö, hermeneutiikka ja uskontodialogi.