Vuonna 2003 työttömyys vaivasi noin joka viidettä vastavalmistunutta teologia, mutta viiden vuoden päästä valmistumisesta vuonna 2008 työttömyys vaivasi enää vain hyvin harvaa teologia.fi- sivuston tutkimuksen mukaan.

Nyt on ehkä vähän huonommin?

Teologien ylioppilaiden oman lehden, Kyyhkysen mukaan: ”Teologien työttömyys on vuodessa kohonnut 70 %, eikä teologien suurin työnantaja lupaa kuin myötätuntoa."

Tässä muutaman teologinaisen ajatuksia työttömyydestä (varmasti kokemuksia löytyy miehiltäkin paljon!):

”Valmistuin joulukuussa 2012 ja siitä asti olen papin töitä hakenut. Minulle kelpaisi millainen pätkä tahansa, missä tahansa ja oikeasti mielelläni muuttaisin Helsingistä kauemmaksi kun olen täällä koko ikäni tähän mennessä asunut (eli en siis ole vihkimyksen hakija, joka lähtisi heti takaisin pääkaupunkiseudulle). Yhteenkään haastatteluun en ole päässyt, joskus tulee se "kiitos mutta ei kiitos" -kirje, yleensä ei sitäkään, enkä ihmettele kun hakijoita on PALJON. Onneksi minulla on ollut osa-aikatöitä (tyystin toisella alalla), että jotenkin on tultu toimeen, mutta hiljaiseksi vetää. Harjoitteluohjaajalleni, joka nykyisin on sen seurakunnan kirkkoherra, sanoin jo että tulisin töihin vaikka ilmaiseksi, vielä en ole kirjoittanut sitä työhakemuksiin sentään. Yritän olla toiveikas, mutta vakavaksi vetää ja en enää uskalla ajatella "sitten kun pääsen kirkolle töihin" vaan rohkeimmillanikin vain että sitten jos...”

”Olen huomannut, että vaikeaa on. Papiksi pyrin, mutta paikkoja ei ole auki. Olen hakenut niihin muutamiin mitä on, enkä ole päässyt haastatteluun. Turun hiippakuntaan soitin jo vuodenvaihteessa, mutta sanoivat, ettei piispan kalenterissa ole tilaa kuin niille, joilla on jo paikka tiedossa. Lisäsivät myös, että heillä on lähes yhtä vaikea tilanne kuin pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä minulla on lähes vuoden sijaisuus srk:n lastenohjaajana. Huolestuttaa teologin osaamisen näivettyminen jos menee vuosia muissa hommissa. Harmittaa myös jos pitkä koulutus ei riitä vaan pitää kouluttautua johonkin muuhun ammattiin työtilanteen vuoksi. Tein opiskelun aikana sellaisen arvovalinnan, etten viettänyt kesiä leireillä ja luonut suhteita seurakuntiin vaan annoin aikani omille lapsille. Nyt se kostautuu, koska suhteita ja työkokemusta on vähän.”

”Sain pappisvihkimyksen periferiaan (kaikella rakkaudella ) heti valmistumiseni jälkeen. Muutin kaupunkiin. Tuli pätkiä ja lisää pätkiä, kaikki pituudeltaan alle vuoden. Välillä pelkäsin työttömyyttä, mutta jotakin aina järjestyi. Onneksi edes niitä pätkiä! Silti, kun yksi pätkä oli taas päättymässä, hain ja pääsin muihin töihin. Tulivat aikuiseen elämään kuuluvat lainanlyhennykset ja välillä kaipasin todella jo lomaakin - sitähän pätkätyöläisellä ei juuri ole. Suuressa kaupungissa meitä hyviä, pidettyjä, nuoria ja määräaikaisia naispappeja oli vain liikaa, virat menivät järjestään miehille. Todellakin: Kaikki miespuoliset opiskelukaverini saivat vakityön lähes heti valmistuttuaan, naiset vain määräaikaisuuksia vuosikausien ajan. Nykyisessä työssäni viihdyn ja olen edennyt urallani nopeasti, mutta mielelläni löytäisin itseni vielä kirkostakin. Ehkä joskus - mutta lyhyisiin pätkiin en enää lähde. Niissä työn kehittäminen on mahdotonta, ja kaltaiselleni työorientoituneelle ihmiselle se on työn mielekkyyden kokemiseksi välttämättömyys.

Mitä sanovat verkon sivustot, jotka tiedottavat tilanteesta tuleville ja nykyisille opiskelijoille?

”Teologian alalta valmistuneiden työllisyystilanne on hyvä. Useista muista aloista poiketen etenkin kirkon piirissä työskentelevät teologit sijoittuvat työelämään siirtyessään kaikkiin osiin maatamme.

Teologian maistereiden ja tohtoreiden tarve työelämässä kasvaa lähivuosien aikana suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Teologeja toimii tällä hetkellä työelämässä noin 4 000.

Teologien nykyinen ja myös ennakoitu tuleva työttömyysprosentti on hyvästä työtilanteesta johtuen erittäin alhainen.”

Teologinen tiedekunta kertoo asiasta, että työttömiä työnhakijoita vuonna 2005 valmistuneista maistereista oli vain 1,2 prosenttia.

Ristiriitaista vai suoranaista valehtelua? Ilmeisesti muutos huonompaan on tosiaan tapahtunut ihan viimeisten parin vuoden aikana. Eikä ole tietoa, koska mahdollinen muutos parempaan tapahtuu. Epäilemättä kirkosta eroamisella on osuutensa asiaan. Rahaa on vähemmän käytettävissä henkilöstön palkkaamiseen. Tietoa asioista tuntuu olevan vaikeaa löytää juuri mistään. Itseäni mietityttää, mitä uusille teologian opiskelijoille kerrotaan työllisyydestä ja miten tiedekunta ja kirkko tiedottaa asiasta nykyisille opiskelijoille.

Mistä tuki valmistuneille teologian maistereille, joille ei löydy töitä kirkon piiristä tai välttämättä teologisilta aloilta ollenkaan tällä hetkellä ainakaan? Vertaistuki/ työllistymisen tuki? Osaako työkkäri auttaa tarpeeksi hyvin teologisen alan työttömiä maistereita? Ei kai auta kuin odottaa, että enemmän keskustelua asian tiimoilta herää...?

Joka tapauksessa uskon, että monella teologilla on toivoa työllistyä myös kirkon ulkopuolelle esimerkiksi pienellä lisäkouluttautumisella tai sivuaineella. Esimerkiksi perheneuvontaan, toimittajaksi tai freelance-toimittajaksi taikka opettajaksi. Tai voihan sitä lähteä vaikka ulkomaille, jos se kiinnostaa. En näkisi, että ainut hengellinen työ tapahtuu kirkon seinien sisäpuolella. Sitä voi tehdä monessa muussakin työssä? Jos Jumala on kutsunut hengelliseen työhön, eiköhän se ajan sisällä järjesty ja Jumalan työtä voi tehdä erilaisissa paikoissa ja erilaisilla työpaikoilla kirkon ulkopuolellakin. Vaikka sitten vähän vaivihkaa. ;) Tietysti jos haudalla seisominen on se unelma, niin on ymmärrettävää, että kärsii pappien huonosta työllisyystilanteesta...