Vuonna 2003 työttömyys vaivasi noin joka viidettä vastavalmistunutta teologia, mutta viiden vuoden päästä valmistumisesta vuonna 2008 työttömyys vaivasi enää vain hyvin harvaa teologia.fi- sivuston tutkimuksen mukaan.
Nyt on ehkä vähän huonommin?
Teologien ylioppilaiden oman lehden, Kyyhkysen mukaan: ”Teologien työttömyys on vuodessa kohonnut 70 %, eikä teologien suurin työnantaja lupaa kuin myötätuntoa.”
Tässä muutaman teologinaisen ajatuksia työttömyydestä (varmasti kokemuksia löytyy miehiltäkin paljon!):
”Valmistuin joulukuussa 2012 ja siitä asti olen papin töitä hakenut. Minulle kelpaisi millainen pätkä tahansa, missä tahansa ja oikeasti mielelläni muuttaisin Helsingistä kauemmaksi kun olen täällä koko ikäni tähän mennessä asunut (eli en siis ole vihkimyksen hakija, joka lähtisi heti takaisin pääkaupunkiseudulle). Yhteenkään haastatteluun en ole päässyt, joskus tulee se ”kiitos mutta ei kiitos” -kirje, yleensä ei sitäkään, enkä ihmettele kun hakijoita on PALJON. Onneksi minulla on ollut osa-aikatöitä (tyystin toisella alalla), että jotenkin on tultu toimeen, mutta hiljaiseksi vetää. Harjoitteluohjaajalleni, joka nykyisin on sen seurakunnan kirkkoherra, sanoin jo että tulisin töihin vaikka ilmaiseksi, vielä en ole kirjoittanut sitä työhakemuksiin sentään. Yritän olla toiveikas, mutta vakavaksi vetää ja en enää uskalla ajatella ”sitten kun pääsen kirkolle töihin” vaan rohkeimmillanikin vain että sitten jos…”
”Olen huomannut, että vaikeaa on. Papiksi pyrin, mutta paikkoja ei ole auki. Olen hakenut niihin muutamiin mitä on, enkä ole päässyt haastatteluun. Turun hiippakuntaan soitin jo vuodenvaihteessa, mutta sanoivat, ettei piispan kalenterissa ole tilaa kuin niille, joilla on jo paikka tiedossa. Lisäsivät myös, että heillä on lähes yhtä vaikea tilanne kuin pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä minulla on lähes vuoden sijaisuus srk:n lastenohjaajana. Huolestuttaa teologin osaamisen näivettyminen jos menee vuosia muissa hommissa. Harmittaa myös jos pitkä koulutus ei riitä vaan pitää kouluttautua johonkin muuhun ammattiin työtilanteen vuoksi. Tein opiskelun aikana sellaisen arvovalinnan, etten viettänyt kesiä leireillä ja luonut suhteita seurakuntiin vaan annoin aikani omille lapsille. Nyt se kostautuu, koska suhteita ja työkokemusta on vähän.”
”Sain pappisvihkimyksen periferiaan (kaikella rakkaudella ) heti valmistumiseni jälkeen. Muutin kaupunkiin. Tuli pätkiä ja lisää pätkiä, kaikki pituudeltaan alle vuoden. Välillä pelkäsin työttömyyttä, mutta jotakin aina järjestyi. Onneksi edes niitä pätkiä! Silti, kun yksi pätkä oli taas päättymässä, hain ja pääsin muihin töihin. Tulivat aikuiseen elämään kuuluvat lainanlyhennykset ja välillä kaipasin todella jo lomaakin – sitähän pätkätyöläisellä ei juuri ole. Suuressa kaupungissa meitä hyviä, pidettyjä, nuoria ja määräaikaisia naispappeja oli vain liikaa, virat menivät järjestään miehille. Todellakin: Kaikki miespuoliset opiskelukaverini saivat vakityön lähes heti valmistuttuaan, naiset vain määräaikaisuuksia vuosikausien ajan. Nykyisessä työssäni viihdyn ja olen edennyt urallani nopeasti, mutta mielelläni löytäisin itseni vielä kirkostakin. Ehkä joskus – mutta lyhyisiin pätkiin en enää lähde. Niissä työn kehittäminen on mahdotonta, ja kaltaiselleni työorientoituneelle ihmiselle se on työn mielekkyyden kokemiseksi välttämättömyys.
Mitä sanovat verkon sivustot, jotka tiedottavat tilanteesta tuleville ja nykyisille opiskelijoille?
”Teologian alalta valmistuneiden työllisyystilanne on hyvä. Useista muista aloista poiketen etenkin kirkon piirissä työskentelevät teologit sijoittuvat työelämään siirtyessään kaikkiin osiin maatamme.
Teologian maistereiden ja tohtoreiden tarve työelämässä kasvaa lähivuosien aikana suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Teologeja toimii tällä hetkellä työelämässä noin 4 000.
Teologien nykyinen ja myös ennakoitu tuleva työttömyysprosentti on hyvästä työtilanteesta johtuen erittäin alhainen.”
Teologinen tiedekunta kertoo asiasta, että työttömiä työnhakijoita vuonna 2005 valmistuneista maistereista oli vain 1,2 prosenttia.
Ristiriitaista vai suoranaista valehtelua? Ilmeisesti muutos huonompaan on tosiaan tapahtunut ihan viimeisten parin vuoden aikana. Eikä ole tietoa, koska mahdollinen muutos parempaan tapahtuu. Epäilemättä kirkosta eroamisella on osuutensa asiaan. Rahaa on vähemmän käytettävissä henkilöstön palkkaamiseen. Tietoa asioista tuntuu olevan vaikeaa löytää juuri mistään. Itseäni mietityttää, mitä uusille teologian opiskelijoille kerrotaan työllisyydestä ja miten tiedekunta ja kirkko tiedottaa asiasta nykyisille opiskelijoille.
Mistä tuki valmistuneille teologian maistereille, joille ei löydy töitä kirkon piiristä tai välttämättä teologisilta aloilta ollenkaan tällä hetkellä ainakaan? Vertaistuki/ työllistymisen tuki? Osaako työkkäri auttaa tarpeeksi hyvin teologisen alan työttömiä maistereita? Ei kai auta kuin odottaa, että enemmän keskustelua asian tiimoilta herää…?
Joka tapauksessa uskon, että monella teologilla on toivoa työllistyä myös kirkon ulkopuolelle esimerkiksi pienellä lisäkouluttautumisella tai sivuaineella. Esimerkiksi perheneuvontaan, toimittajaksi tai freelance-toimittajaksi taikka opettajaksi. Tai voihan sitä lähteä vaikka ulkomaille, jos se kiinnostaa. En näkisi, että ainut hengellinen työ tapahtuu kirkon seinien sisäpuolella. Sitä voi tehdä monessa muussakin työssä? Jos Jumala on kutsunut hengelliseen työhön, eiköhän se ajan sisällä järjesty ja Jumalan työtä voi tehdä erilaisissa paikoissa ja erilaisilla työpaikoilla kirkon ulkopuolellakin. Vaikka sitten vähän vaivihkaa. 😉 Tietysti jos haudalla seisominen on se unelma, niin on ymmärrettävää, että kärsii pappien huonosta työllisyystilanteesta…
Toivottavasti soittamista ei haittaa, että kuulee soittimensa äänen vaiheessa. Jo 30 metrin etäisyys aiheuttaa 0.1 sekunnin vaiheen instrumentista korvasn.
Ei se koske vain teologeja vaan korkeakoulutettuja yleensä. Asiasta vaietaan, koska koulutuksen tärkeys on ollut kulttuurisesti hoettu mantra, jonka kyseenalaistaminen on vaikeaa etenkin kun sille ei ole vaihtoehtoja. Rankka työttömyys vaivaa näet myös duunareita.
Uuden juuri tulleen tiedon mukaan teologien työttömyys on kasvanut 3 vuodessa 70%… mutta huomenna kuulemma lisätietoa vielä, jos jotakuta kiinnostaa… 🙂
”Aika nostaa kissa pöydälle”
Niin itse olen ollut työtön pappi jo reilut kolme kuukautta. Seitsemässä eri seurakunnassa (paikassa) olen joutunut sijaisuuksia tekemään eri puolella Suomea ja muuttamaan monta kertaa. Minut on kolmessa eri hakuprosessissa ohitettu epäeettisin keinoin vaikka kirkkojärjestyksen mukaan ensisijassa tulee työllistää pappi joka on työtön ennen kuin vihitään uusia. Omalla kohdallani on käynyt niin, että kahdessa seurakunnassa on vihitty pappi teologian opiskelijoista vaikka itse olisin ollut valmiina kyseisin virkoihin koska olin kyseisissä seurakunnissa jo määräaikaisena. Muuten näissäkin seurakunnissa tykättiin minusta hyvin paljon aivan läpi seurakunnan eri ikärakenteen. Kirkkoherrat näissä seurakunnissa olivat pääasiassa ne jarrumiehet ja ajoivat omia intressejään. Olen sitä mieltä, että kirkkoherroilla on liian paljon valtaa kirkossamme. Valta on hyväksi jos sitä osataan käyttää mutta jos sitä käytetään väärin, on se vahingoksi koko seurakunnalle. Niin vain kävi, että kahdessa seurakunnassa ajoi teologian vihkimystä odottavat papit edelleni vaikka itselläni on jo pappiskokemusta yli seitsemän vuotta ja opettajakokemusta yli vuosi. Viimeisessä seurakunnassa myös ajoi ohi vihkimätön pappi. Niin ajoi myös sitä edeltävässäkin seurakunnassa vaikka olin jo noissa seurakunnissa viransijaisena, heti viran vastaanottaessani oli lupailtu viimeisessä seurakunnassa jatkoa jos eräs pappi jää isyyslomalle. Ei tullut jatkoa vaan pelattiin epäeettisin keinoin ulos seurakunnasta. Lisäksi on muut pienemmät ohituskaistan käyttäjät ajelleet edelle. Nämä ohitukset ovat pääasiassa tulleet mahdollisiksi koska Tuomikapitulit ovat niin hampaattomia tai haluttomia puuttumaan valitsijaseurakuntien valintoihin vaikka ne olisivat kirkkolain hengen vastaisia. Eli onko kirkossamme ikärasismia ja konservatiivisesti uskovien torppaamista? Tässä kommenttipuheenvuorossani on vain osa kohtaamastani epäoikeudenmukaisuudesta kirkossamme pappina.
Tämä oli hyvä blogikirjoitus tärkeästä aiheesta.
Teologian maistereita odottaa todella suuri määrä pappisvihkimystä eikä edes tavalla tai toisella vihkimyksen saaneille riitä töitä, ainakaan vakituista.
Kirkon jäsenmäärä laskee noin 1%:n vuotuista vauhtia. Vähintään. Se tekee yhteensä vähintään kymmenien miljoonien eurojen loven kirkollisverokertymään. Seurakuntien välillä on toki eroja, mutta väki eroaa kirkosta eniten siellä, missä seurakunnat ovat toistaiseksi myös eniten työllistäneet. Se ei paljoa auta, että yhden papin seurakunnassa kirkkoon kuulutaan yli 90%:sti.
Miksi asiasta vaietaan? Tuskin mitään salajuonta on. Kirkolle runsas määrä tuoreita työttömiä pappeja/pappisvihkimystä odottavia teologian maistereita muodostaa mukavan edullisen työvoimareservin. Eikä yksikään tiedekunta ikinä kai ole markkinoinut itseään, että tule meille opiskelemaan, täältä valmistut työttömäksi! Jos teologinen tdk alkaa radikaalisti vähentämään sisäänotettavien opiskelijoiden määrää, vaikuttaa se toki myös rahoitukseen ja vaikutusvaltaan tiedepoliittisilla markkinoilla. Sitäpaitsi Itä-Suomen yliopisto suoltaa markkinoille myös teologeja, joiden mahdollisuudet työllistyä lienevät vieläkin huonommat kuin Helsingistä valmistuvien.
Sitäen ymmärrä, miksi pappisliitto esimerkiksi ei ota asiaa esille, luultavasti asiaa selittää jonkinlainen epävirallinen symbioosi työnantajan kanssa.
Yksi pikainen kommentti eri yliopistojen teologikoulutukseen: teologian maistereita kouluttavat Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot ja ruotsinkielinen Åbo Akademi.
Katselin Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilta tilastoja. Vuonna 2013 valmistuneiden tilaston mukaan vain 5 prosenttia valmistuneista oli kokenut jossain vaiheessa työttömyyttä ja vain 1 prosentti oli pysyvästi työttömiä. Edelle menivät ainoastaan psykologia ja lääketieteellinen koulutus.
Itä-Suomesta valmistuvien Helsinkiä suurempi työttömyys on tämän tiedon perusteella myytti. Vain joka sadas valmistunut oli pysyvästi työtön. Ja nyt puhutaan viime vuoden aikana valmistuneista.
Tämä vahvistaa myös Helsingin yliopiston opiskelijoiden käytäväpuheita: Itä-Suomen maistereiden sanotaan vievän työpaikat Itä-Suomeen haaveilevilta.
Tilastossa ei ollut eroteltu itäisen ja läntisen teologian opintoja suorittaneita, mikä tekee pientä eroa Helsinkiin työllistymismahdollisuuksissa.
http://www.uef.fi/documents/12848/0/kalvosarja2013valmistuneet.pdf/e3b9e0e8-6441-4882-a198-8def7cf432b4
Mitäpä tähän sanoisi kuin, että pari vuotta sitten tänne pohjoiseen oli vaikeaa saada paikkaan vuotta kahta pidempään sitoutuvaa seurakuntapastoria, mutta nykyään täällä suorastaan mässäillään joukolla työtä pelkäämättömiä, osaavia ja lahjakkaita hakijoita, niin ja vieläpä kokemuksella. Näin ajat muuttuva ja se jäsenyys – näillä palkisilla 85-90%.
Kirjoitat Milla ajankohtaisesta aiheesta! Itsekin olen miettinyt samaa. Olen tehnyt historian opettajan opinnot ja tehnyt myös teologiseen erillisiä opintoja, jotka ovat vielä kesken. Tein muutama vuosi sitten historian opettajaopinnnot Helsingissä. Siellä uskonnon opettajaopiskelijoita tuntui olevan selvästi enemmän kuin muun aineen opettajaksi opiskelijoita. Yksi historian ausku ihmetteli tätä kovaan ääneen sanomalla, että ”jos norssia päin heittäisi kiven, niin se osuisi todennäköisesti uskonnon auskuun”. Ilmeisesti uskonnon opettajan koulutukseen on paljon hyviä hakijoita ja aloituspaikkoja on käsittääkseni liikaa.
En tiedä kenen kannalta se on oikein, jos opiskelijoita, ja myöhemmin valmistuneita, on liikaa. Monessa humanistisessa aineessa, kuten historiassa, on ollut tämä tilanne. Muistelen, että Jyväskylässä leikattiin jokunen vuosi sitten aloittavien opiskelijoiden määrää neljästäkymmenestä kolmeenkymmeneen. En tiedä, mikä tilanne on nykyisin.
Kaikenlaisia töitä kait on ollut tarjolla, jos on suostunut ”vähän laajentamaan osaamistaan”. Tämä taloustilanne on vain mahdollisimman epäsuotuisa kaikille…
Kuopiossa vihittäneen pyhäinpäivänä 1.11. seitsemän uutta pappia.
Yli 20:n maisterin jono on sulanut reiluun puoleen tusinaan.
Marja Siskolle Kuopion notaarille: Onko Kuopion Hiippakunnan alueella yhtään jo vihittyä pappia eli työtöntä ennen kun on annettu vokaatio näille pappisvihkimystä odottaville?
Yksi syy on varmaan myös tämä: Kouluissa ei ole enää teologeille virkoja. Kirjoitin tästä jo 1980 luvun lopulla Kotimaan yleisönosastolle, mutta silloin joku tyrmäsi kirjoitukseni ja väitti, että valehtelen. Kirjoitin kuitenkin sen vuoksi, kun kotikaupungissani täytettiin uskonnonopettajan virka, johon otettiin fil. maisteri, jolla oli uskontotieteen arvosana. Ei edes varalle valittu teologia vaan samoin fil. maisteri. (Valittu henkilö oli poikani opettaja. Kun hän eka kertaa astui luokkaan, hän sanoi: ”Muistakaa sitten, että en ole uskovainen, vaan uskontotieteilijä”.) Ennen me naiset menimme kouluihin ja olimme siellä eläkkeelle asti. Nyt on tilanne radikaalisti muuttunut, eikä yhden aineen opiskelijoille ole enää töitä. Tuo vähentää paljonkin työtilaisuuksia.Opiskelijoille pitää kertoa tilannetotuus!
Piti olla … “Aika nostaa kissa pöydälle” Niin itse olen ollut työtön pappi jo reilut neljä kuukautta…..
Mihin kirkkojärjestyksen kohtaan Eero Juhani Koskela mahtaa viitata kirjoittaessaan ylempänä olevassa pitkässä viestissään ”kirkkojärjestyksen mukaan ensisijassa tulee työllistää pappi joka on työtön ennen kuin vihitään uusia”?
Koskela kirjoittaa myös ” kahdessa seurakunnassa on vihitty pappi teologian opiskelijoista vaikka itse olisin ollut valmiina kyseisin virkoihin”. Tämä ei vaikuta uskottavalta, koska papiksi vihittävältä edellytetään kirkkojärjestyksen mukaan piispainkokouksen hyväksymää teologista yliopistotutkintoa.
Lauri Koponen kysyi: ”Koskela kirjoittaa myös ” kahdessa seurakunnassa on vihitty pappi teologian opiskelijoista vaikka itse olisin ollut valmiina kyseisin virkoihin”. Tämä ei vaikuta uskottavalta, koska papiksi vihittävältä edellytetään kirkkojärjestyksen mukaan piispainkokouksen hyväksymää teologista yliopistotutkintoa.
Koponen mielestäni olen asian ilmaissut juuri niin kuin se pitääkin ja nyt saan lukea saivartelusta. Nimenomaan täytyy olla teologian ylioppilas eli opiskelut teologian maisteriksi ja valmistunut myös siksi. Mutta pappi ei olla vielä lähellekään ennen kuin on käyty ordinaatiokoulutus ja piispan keskustelut. Mutta ennen kuin ordinaatiokoulutuksen pääsee täytyy olla seurakunnassa vokaatio eli vähintään kuuden (6 kk) kuukauden virka johon sitten piispa vihkii. Lisäksi on myös täytynyt käydä piispan kanssa keskustelut jotta voidaan todeta onko papin virkaan kelpoinen. Oleellista ei ole se näissä esimerkeissä mainitsemani teologian maisterit vaan se, että heitä ei kirkkojärjestyksen mukaan saisi vihkiä papeiksi ennen kuin on työttömät hiippakunnan papit työllistetty. Eli tällaisista vihkimättömistä teologian maistereista kirjoitan lyhyessä kommentissani jotka ovat saaneet käyttää ohituskaitaa ajaen lujaa ohi vihittyjen pappien omien intressiensä ajamien kirkkoherrojen ja hampaattomien tuomiokapitulien rakettipolttoaineella. Kuopion hiippakunnankin notaari kehui kuinka on monta teologian maisteria odottamassa vihkimistä, ei tainnut muistaa, että olin kysellyt häneltäkin töitä ym. Eli on epäeettistä ja kirkkojärjestyksen vastaista vihkiä pappeja avautuviin virkoihin jos hiippakunnassa on jo vihittyjä pappeja. (Kirkkojärjestyksen pykälän löytänet itsekin kun guugletat se on kyllä faktaa.)
Koskela vastaa kysymykseeni:
”Eli on epäeettistä ja kirkkojärjestyksen vastaista vihkiä pappeja avautuviin virkoihin jos hiippakunnassa on jo vihittyjä pappeja. (Kirkkojärjestyksen pykälän löytänet itsekin kun guugletat se on kyllä faktaa.)”
Enpä löytänyt pykälää googlettamalla, joten lienee kohtuullista, että Koskela kertoo mikä kirkkojärjestyksen pykälä on kyseessä. Näin etenkin siksi, että tällainen pykälä merkitsisi tuomiokapitulien syyllistyneen lukemattomiin lainvastaisiin päätöksiin vihkiessään teologian maistereita papeiksi ja antaessaan heille viranhoitomääräyksen, vaikka hiippakunnassa on työttömiä pappeja. Koskelan syytös on varsin raskas.
Teologit saavat monipuolisen humanistisen sivistyksen. Tutkintoon sisältyy vaihtelevia määriä historiaa, lingvistiikkaa, filosofiaa, sosiologiaa, psykologiaa ja pedagogiikkaa. Vain luokanopettajan koulutus on monipuolisempi. Kannattaa pitää silmät auki, sillä sopivia paikkoja voi löytyä muualtakin kuin kirkosta tai koulusta.