Miksi olen erilainen?
Vanhemmat heräsivät, kun heidän poikansa alkoi pinnasängyssään keskellä yötä hokea : “kuka minä olen, kuka minä olen...”. En tiedä miten tarina päättyy. Sen voi kukin miettiä itse. Mitä kukin olisi osannut pojalle vastata.
Tilanne tuli mieleeni, kun pohdiskelin sitä, mitä on olla uskovainen. Vuosi sitten kirjoitin otsikolla: “mistä tunnistan uskovan”. En siihen oikein selkeää vastausta löytänyt. Vähän mysteeriksi jäi. Hyvä keskustelu vain syntyi. Jotkut taisivat pitää jopa pahana ja väittivät, että erottelen ihmisiä hyviin ja huonoihin.
Löytäisinkö jotain parempia vastauksia, kun kyselen toisinpäin? Eli; mistä minut tunnistetaan uskovaiseksi? Miksi olen heidän mielestään erilainen, siksi, koska olen uskovainen? Miten joku voi sanoa: sinä kun olet uskovainen, tai jos hän sattuu sanomaan ärräpään, niin hän pyytää anteeksi. Joku vielä voi sanoa uskovansa Jumalaan, mutta ei kuitenkaan ole uskovainen, niin kuin sinä. “ Tai sinä kun olet uskovainen mies, niin...
Täälläkin joku kirjoitti, että te uskovaiset. Onko meissä uskovaisissa siis jokin leima, josta meidät tunnistatte? Miten uskovaisuus tekee tämmöisestä tavallisesta tallaajasta erilaisen, kuin kaikki muut?
74 kommenttia
Olemme uskovia (kristin-) jos uskomme, että Jeesus on Jumala(n Poika). Muita ehtoja ei oikein voi mennä asettamaan.
Muistan miten työpaikan ruokajonssa kaveri mainitsi yhdestä miehestä, joka jo istui pöydässä. Työkaverini kertoi hänen olevan uskovainen. Kaveri seurasi tarkasti miten tuo henkilö yritti salaa siunata ruokansa, ettei vain muut huomaa mitään. Tarkkaavainen kaveri tietysti huomasi js sanoi minulle: ”nyt se teki sen”.
Kyllähän se on tosiasia, että maailman henki ja Kristuksen henki ovat erilaisia.
Miten ne sitten eroavat toisistaan? Tunnistaako Kristityn tuosta erilaisesta hengestä? On hyvä osata erottaa henget toisistaan. Vaikka on tosin niinkin, että valehtelija pukeutuu lampaiden vaatteisiin ja osaa matkia Jumalan henkeyttämiä, omaksi edukseeen… Mutta kärsimykseen hän ei kovin helposti suostu.
Pietarilla on hyvät ohjeet ja tunnusmerkit, mistä Kristityn tunnistaa kun sanoo:
Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta. Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin. Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka ”ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut”, joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka ”itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen ”haavainsa kautta te olette paratut”. Sillä te olitte ”eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. 1:piet.2:17-25
Jos ihminen ei kunnioita tosia ihmisiä, niin…
Mitä pitäisi vasta niille, jotka sanovat uskovansa Jumalaan, mutta kieltävät olevansa uskovaisia?
On varmasti hyvä olla nöyrillä mielin ihmisten edessä. Itse olen havainnut sen, että Jumalasta yleisesti puhuminen on usein ihan mahdollista, jos ei puhuta Raamatusta tai mainita Jeesusta mitenkään, mutta hetimiten kun Jeesuksen merkitystä alkaa valaisemaan, niin ei voi välttyä siltä, että osa vetäytyy pois ja osa alkaa vastaan väittelyn ja jossittelun ja sitten on se pieni osa, joka alkaa kyselemään kiinnostuneena lisää.
Kristitty uskoo Kristuksen kautta Jumalaan, (kuten Paavali sanoo Korintolaisille), eikä se ole mitään yleistä uskonnollisuutta tai buddhalaista filosofiaa. Kristitty voi sanoa Apostolien tunnustuksen mukaan: Jumala on meidän kanssamme. Jumalan tunteminen Kristuksen kautta ei ole pakonomaista todistelua vaan vastaamista kaikille kysyttäessä niistä perusteista, mitkä Jumala on ilmoittanut Lupaustensa kautta maailmalle Kristuksessa Jeesuksessa. Usko on luottamusta ja luottamista Jumalaan. Voimme kertoa vapaasti kaikille ihmiselle, että Luotamme Jumalaan Kristuksen tähden. Tähän luottamiseen voimme myös kaikkia ihmisiä kehottaa, mutta emme koskaan vaatia. Itseämme emme voi suositella, vaan Jumalaa, joka voi kaiken kaikessa.
”Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä? Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 2.Kor.3:1-6
Ihmetyttää tosiaan se, että jotkut sanovat uskovansa Jumalaan mutta torjuvat tai ohittavat Jeesuksen. Ilman Jeesustahan ei ole kristinuskoa. Mihin Jumalaan he sitten uskovat?
Päivän tekstistä Roseniuksen elämän leipää kirjasta: Jos elämme, niin me elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin me kuolemme Herralle. Sen tähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Room. 14:8. Tämä on uskovien maallisen elämän sekä salaisuus että korkeus. Koko heidän elämänsä, olemassaolonsa ja kuolemansakin kuuluvat Herralle. He eivät ole itsensä omat, he ovat hänen, joka on luonut, lunastanut ja pyhittänyt heidät. He ovat hänen, ei vain liiton kautta hänen kanssaan, vaan myös henkensä ja koko elämänsä tarkoitukseen nähden.
Tuossa on erilaisuutemme pohjavire kiteytettynä. Muille elämän tarkoitus on itsensä toteuttaminen, meille uskoville se on Jumalan omana ja Hänen johdatuksessaan eläminen. Mikä voisikaan olla ratkaisevampaa erilaisuutta vaikuttamassa, kuin tämä.
Keneen Pentti kohdistat tuon?
Piilossahan niiden kuuluukin olla. Jokseenkin kaikista seurakunnista löytyy karismaatikkoja. He vaan eivät pidä itsestään, eikä saamistaan lahjoista suurta meteliä. Jumala voi heidän kauttaan jatkaa salaista työtään.
Kirjoittaja
Pekka Veli Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse siitä Manun blogista. Joten ei muuteta aihetta.
Ilmoita asiaton kommentti