Kirkollisella kentällä on jäänyt aika lailla huomiotta nuorten miesten lisääntynyt usko kristilliseen sanomaan samalla kun nuorten naisten – perinteisesti kirkon uskollisten jäsenien – usko on vähentynyt. Ilmiö on poikkeuksellinen. Sen syiden analysointi saattaisi paljastaa yhteiskunnastamme ja kirkosta kiusallisia kipupisteitä. Tässä kuitenkin yritykseni.
1. Uskonnon merkitys oikeistolaisuudessa
Tutkimukset poliittisten puoluieden kannatuksesta osoittavat, että nuoremmissa ikäluokissa miesten ja naisten puoluekannatus on eriytynyt voimakkaasti. Nuorten naisten suosikkipuolue on vihreät, nuorten miesten perussuomalaiset.
Moni nuori mies arvostaa kansallisia ja oikeistolaisia arvoja, joihin ovat kuuluneet koti, uskonto ja isänmaa. Kirkon olessa ensisijaisesti kiinnostunut nuorista naisista sekä seurauksena yhteiskunnallisista muutoksista nämä arvot ovat usein jääneet taka-alalle tai niitä on ryhdytty pitämään ongelmallisina. Meillä on siten noin kahden viime vuosikymmenen aikana liuttu aivan liian itsestäänselvästi olettamaan, että kristinusko ja vasemmistolaiset arvot kulkevat käsi kädessä – toisin kuin aiemmin ajateltiin.
Uusoikeiston kiinnostus kansallisia arvoja ja perinteitä kohtaan on ainakin joissain tapauksissa johtanut konservatiivisia kristinuskon muotoja kohtaan koetun mielenkiinnon kasvuun. Konservatiiviset nuoret miehet hakeutuvat etenkin konservatiivisiin kristillisiin liikkeisiin, joista he kokevat löytävänsä pysyviä arvoja ja vankan perustan elämälle. Samalla he haastavat edellisen sukupolven kertomuksen kristinuskon ja vasemmistolaisuuden yhteensopivuudesta ja palaavat isovanhempiensa aikakauden arvoihin.
On ongelmallista, jos usko nähdään alisteiseksi kulttuurille eli nationalismin yhtenä elementtinä. Mutta toisesta näkökulmasta uskonto on kulttuurin henkinen ja hengellinen ydin, ja tähän konservatiivinen oikeisto kiinnittää aivan oikein huomiota. Vaikka kiinnostus uskontoon olisi ensin ulkoisten tekijöiden motivoivaa, Jumalan sanalla on oma voimansa, jota ei tee tyhjäksi se, että jonkun mielestä sanaa luetaan vääristä motiiveista. Herätys voi tulla ja usein tulee oudosta ja odottamattomasta, ihmisten paheksumasta suunnasta.
2. Miesten ja naisten vastakkainasettelu parisuhdemarkkinoilla
Kuten havaitaan poliittisesta vastakkainasettelusta, nuorten miesten ja naisten kokemusmaailma on etäytynyt toisistaan. Missä some- ja Tinder-maailma tarjoaa nuorille naisille lähes loputtomasti huomiota ja valinnanvaraa, tarjoaa kristinusko sen vastapainoksi perhe-, parisuhde- ja lapsikeskeistä seksuaalisesti eksklusiivista monogamista perhemallia, joka tuntuu olevan sitä, mitä monet miehet tosiasiassa kaipaavat. Siitä luopuminen yhteiskunnallisella tasolla normina selittää monille nuorille miehille sitä kokemusta, että he eivät löydä naista pidempiaikaiseen suhteeseen. Kristillisiä yhteisöjä tarjotaan paikkana, josta löytää perinteinen nainen.
Tämä vastakkainasettelu on silti ongelmallinen, koska sen taustalla on ajatusmalli, jossa mies ansaitsee arvonsa tekemällä työtä, ja sen kautta hänelle kuuluu nainen, perhe ja läheisyyttä. Kun ajatellaan, että yhteiskunta on pettänyt tämän yhteiskuntasopimuksen, seuraa katkeroitumista, joka ilmenee pahimmillaan incel-liikkeen tyyppisenä toimintana, sekä toivottomuutta, joka ilmenee elämän täyttämisellä viihteellä, etenkin pelaamisella. Sen seurauksena syrjäytyminen kuitenkin helposti lisääntyy.
Taustalla oleva ajattelutapa, jossa seksi ymmärretään palkkiona, jolla kontrolloidaan yhteiskuntaa sen tarjontaa säätelemällä, ja jota pyritään ansaitsemaan työnteolla, on syvästi ongelmallinen. Se on naista esineellistävä: Harva nainen haluaa nykyisin olla palkkio, vaan elämänsä subjekti, ja feminismi kyseenalaistaa mallin hyvin perustein. Vaikkei kristinusko opeta eksplisiittisesti tällaista mallia, yhdistyy kristillinen perhekäsitys helposti siihen.
Vastakkainasettelun taustalla vaikuttavat joka tapauksessa perinteiset suomalaiset kristilliset hyveet: vaatimattomuuden ja työteliäisyyden arvostaminen sekä koreilun ja joutilaisuuden pitäminen paheina. On ehkä avoin kysymys myös, missä määrin kristillisistä yhteisöistä tosiasiassa löytyy kaivattuja perinteisiä naisia. Kristilliset jumalanpalvelusyhteisöt tunnetaan kuitenkin paikkoina, joista löytyy paljon nuoria perheitä lapsineen. Jotakin niissä lienee siis tehty oikein.
3. Nuorten miesten syrjäytyminen ja syrjäyttäminen yhteiskunnasta
Nuorten miesten kasvavaan syrjäytymiseen on kiinnitetty yleisellä tasolla monissa paikoin huomiota, vaikka ratkaisuehdotuksia on tarjottu niukasti. Taustalla on moninaisia globalisaatioon, tuotantotapojen ja mieskuvan muutokseen liittyviä syitä. Vuosituhannen vaihteen digitaalinen murros on luonut (kuten jo edellä viittasin) oman verkottuneen todellisuutensa, jonne on helppo upota, kun viihdettä on saatavilla loputtomasti melkein ilmaiseksi. Merkitykset ja käsinkosketeltavat asiat sen sijaan jäävät puuttumaan.
Kristus kulkee kuitenkin tänäänkin heikkojen, syrjäytyneiden, syrjäytettyjen ja mielenterveysongelmaisten rinnalla. Niiden, joilla ei ole muuta toivoa. Internetin ns. kuvalaudat kuten suomalainen Ylilauta muodostavat internetin eräänlaisen viemärin, syrjäytyneiden (pääasiassa) nuorten miesten olohuoneen, jossa jokainen saa anonyyminä olla juuri sellainen kuin haluaa. Lautakulttuurissa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka todistavat Kristuksen muuttavasta voimasta elämässään. Laudoilla on merkittävä rooli ajatusten ja liikkeiden kasvualustana, kuten on nähty Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Meemit kertovat, että Kristus sulkee syliinsä jopa apustaja-Pepen (eräänlainen syrjäytynyttä lautailijaa (itse)ironisesti kuvaava meemi, jolla voidaan nähdä olevan myös oikeistolaisia assosiaatioita Pepe-meemin käytön kautta).
Uskonnot ovat myös elinkeinojärjestelmiä ja perinteisten ammattien ja toimien muuttuessa on keksittävä uusia tapoja ansaita. Mikä rooli on siis sillä, että jotkut nuoret miehet ovat kenties nähneet uskonnossa myös hyvän ansaita-alustan?
> Nuorten miesten kasvavaan syrjäytymiseen on kiinnitetty yleisellä tasolla monissa paikoin huomiota, vaikka ratkaisuehdotuksia on tarjottu niukasti.
Tähän liittyen on olemassa kaksikin tutkimusta. Toinen Yhdysvalloista jo kymmenen vuoden takaa ja toinen uudempi Australiasta. Niissä molemmissa matalan loogisen ja kielellisen päättelykyvyn sekä konservatiivisen arvomaailman välillä. Mitä vaikeampaa henkilölle on hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia, sitä todennäköisemmin hän hakeutuu konservatiivisen ideologian pariin.
Sama kaava toteutuu myös oikeistopopulismissa, joka globaalisti perustuu sellaiselle ajatukselle, että monimutkaisiin asioihin esitetään yksinkertaisia ratkaisuja. Maailmalla presidentit ratkaisevat kansakuntia vuosikymmeniä vaivanneita ongelmia yhdellä tweetillä tai kotosuomessa puoluejohtajat tekevät politiikkaa muutamalla sutkautuksella.
Blogisti kirjoittaa, että konservatiiviset nuoret miehet hakeutuvat etenkin konservatiivisiin kristillisiin liikkeisiin, joista he kokevat löytävänsä pysyviä arvoja ja vankan perustan elämälle. Mielestäni tämä on hyvin uskottava havainto. Mitä vaikeampaa on hahmottaa maailman monisäikeisyyttä, sitä herkempi ihminen on kaipaamaan selkeitä sääntöjä. Avioliitto on vain miehelle ja naiselle. Sukupuolia on vain kaksi. Parempi jos maassa on vain yksi ihonväri, yksi uskonto ja yksi kulttuuri.
Ja tähän päälle luvataan, että nämä ovat ikuisia totuuksia. Asiat ovat aina näin ja itse ei tarvitse ajatella tai tulkita mitään. Ei ole vaikea nähdä, minkä tähden konservatiivinen ideologia vetoaa heihin, jotka ovat syrjäytymässä yhteiskunnasta.
Onneksi on myös totta, kenelle avioliitto on tarkoitettu ja ikuinen totuus on pelastus Jeesuksessa. Ovat fiksuja nuoria miehiä.
Näen monen nuoren miehen elävän suuren kysymyksen äärellä : ” mitä on miehenä eläminen, mistä oikein tiedän mitä olen”. Monet nuoret miehet on hukassa oman miehisyytensä kanssa, kun naiset tulevat joukolla ja valtaavat juuri ne miehiset roolit, jotka ennen kuuluivat yksin miehille. Ottavat ne haltuunsa ja vielä voimakkaammalla sykkeellä, jossa päihittävät miehet.
Naiset taas kokevat perinteiset arvot vastustajikseen, jotka on murskattava. Lasikatot helisee.
Näin uskonto ei saa sijaa nuorten naisten elämässä, mutta miehillä tilaa on nyt sitäkin enemmän. Herätys voi lähteä hyvinkin näistä miehistä sillä he rakentavat uskolleen ja elämälleen pohjaa, joka kestää. Naiset taas murskaavat samaan aikaan kaikkea sitä jalkoihinsa.
Olisikohan tässä jotain vastauksia?
> naiset valtaavat ne miehiset roolit, jotka ennen kuuluivat yksin miehille … Lasikatot helisee
Tämä kommentti ja siitä poimimani pätkät herättävät minussa yhden kysymyksen. Jos menemme etiikan puolelle, voisi kysyä:
Onko se eettisesti oikein, että yhteiskunnassa on vain miehille kuuluvia rooleja ja että naisille on asetettu lasikatto, jotta he eivät pääsisi miesten kanssa samalle tasolle tai sen yli.
Tämähän on ihan valintakysymys. Haluammeko rakentaa ja ylläpitää yhteiskuntaa, jossa mies korotetaan naisen yläpuolelle?
En näe itse mitään tarvetta nostaa itseäni naisen yläpuolelle. Enneminkin haluan kuulua siihen porukkaan, jossa vastustetaan naisvihaa. Erilaisia kuitenkin olemme, mutta samalla yhtä arvokkaita. Tähän näkyy työnjaossa perheissäkin. Hyvässä yhteisymmärryksessä tehtävät hoitaa se, jolta ne parhaiten käy. Vaimo voi hoitaa auton pakkaamisen mies tavaroiden kantamisen. Usein kuitenkin toisinpäin. Riippuen kunkin erityisistä taidoista. Erilaisuus on arvo sinänsä ja siitä on paljon iloa, kun se osataan yhdessä hyödyntää. Sukupuoli ei voi määrittää kenenkään arvoa.
Jäin pohtimaan sitä, että kummassa on enemmän eroa: keskimääräisessä miehessä keskimääräiseen naiseen verrattuna vaiko eri ihmisyksilöiden välillä keskimäärin ottamatta kantaa sukupuoleen?
Tarkoitan sitä, että ovatko kykymme, taipumuksemme ja luonteenlaatumme ensisijaisesti yksilöllisiä ominaisuuksia vai johtuvatko ne ensisijaisesti sukupuolestamme.
Olen esimerkiksi itse matemaattisesti hyvin lahjakas, mulla on suhteellisen hyvä kielitaito ja kielellisen ilmaisun kyky ja lisäksi olen sangen musikaalinen. Toisaalta en ole monessakaan urheilulajissa kovinkaan hyvä. Koulussa harvoin osuin pesäpallomailalla palloon ja jalkapalloakin varmaan potkaisin usemman kerran ohi kuin sinne, mihin oli tarkoitus. Johtuvatko nämä mun kyvyt siitä, että mä olen mies vai siitä, että olen minä?
Mikon pohdinta tuo mieleen kirjan jonka luin kymmeniä vuosia sitten tästä aiheesta. Siinä tuotiin esiin miehen kokema alamittaisuuden kokemus naiseen verrattuna. Josta seuraa miehelle tarve mitätöidä naista. Ehkäpä siinä on monen suomalaisen miehen syy pahoinpidellä omaa vaimoaan.
Myös monen avioeron syy löytyy siitä, että mies on onnistunut saamaan itseään vahvemman naisen ja lähtee pakoon, kun tajuaa mihin on joutunut. Sen sijaan, että kokisi omana arvonousunaan sen, että on saanut puolisokseen ”alffanaaraan”.
Tulevaisuudelle ei lupaa hyvää sekään että miehet kadottavat oman identiteettinsä miehinä ja ryhtyvät etsimään sitä vaikkapa väkivallasta.
Sotiminen saattaa olla tähän ratkaisu, johon lopulta joudutaan. Se ajatus oli tuossa kirjassa mukana.
Oma miehinen identiteettini löytyi siitä, että oivalsin olevani mies siksi, että Jumala loi minut mieheksi. Tämä ajatus vapautti minut tietystä mieskuvasta ja roolista. Nyt on helpompi hyväksyä monia ei miehekkäinä pidettäviä ominaisuuksiani ja häpeilyn sijaan voin iloita ja kehittää niitä.
Miehille kun on jotenkin sisäänrakennettu se, että täytyy kyetä osoittamaan muille ja itselle se, että on mies. Mies kun menee miesten joukkoon, niin hän kokee tarvetta osoittaa oma miehisyytensä. Naisella ei ole samaa tarvetta. Se asia on kaikille selvä muutoinkin.
Moni mies putoaa pois nyt miehen roolista, eikä enää ole mitään tilalle.
Jos liian moni mies joutuu tuohon tilanteeseen, niin siitä ei varmaankaan kovin hyvää seuraa.
Tänä iltana kun tekee kovasti mieli filosofisoida, jäin tämän kommentin pohjalta pohtimaan, onko ”miehen rooli” pelkästään kulttuurin tuote vai onko se myötäsyntyinen ominaisuus.
Onko miehekkäät ominaisuudet sopimuksenvaraisia (kulttuurista ja yhteiskunnan asenteista johdettuja) vai universaaleja (kulttuurista ja yhteiskunnan asenteista riippumattomia)?
Osaisinko olla miehekäs ilman, että joku kertoo minulle, miten ollaan miehekäs?
Pekka: ”Sotiminen saattaa olla tähän ratkaisu, johon lopulta joudutaan.”
Jaa, että naiset muka eivät sodi? Juuri äskettäin kuultiin uutinen, että Utin Jääkärirykmentti alkaa kouluttaa naisia erikoisjoukkoihin, ihan niihin kaikkein kuumimpiin paikkoihin laskuvarjojääkäreiksi.
Eikä halukkaista ole pulaa.
Tänään oli myös uutinen entisestä naispressasta, jonka käytös oli ollut ihan sitä ihteesä, vaikka piti olla sen erinmomaisen feminismin polun aukaisija kaikille valtaan pyrkiville, vaikka ei ole niitä lahjoja ja taitoja siihen annettu.
Miksi ei riittäisi vain olla mies ? Miksi pitäisi olla vielä lisäksi miehekäs ? Miehekkyyden määrittelee muut, mutta oman miehuutensa löytänyt ja hyväksynyt ei tarvitse muiden määrittelyjä. Sellaiset on yritykset vain huvittavat. Jokaisella miehellä on edessään marathon, jonka maalina on se hyväksytty mies. Kakki meistä on tällä matkalla yhä.
Olen samaa mieltä.
Mä veisin tuon jopa askeleen pidemmälle. Miksi ei riittäisi vain olla? Miksi pitäisi olla vielä lisäksi mies?
Yhteiskunnassahan käydään keskustelua sukupuolesta. Siihen liittyvä kansalaisaloite on juuri saanut tarvittavan äänimäärän ja hallitusohjelmassa on vastaavan sisältöinen kirjaus, joka vahvistaa jokaisen omaa oikeutta määritellä itsensä.
Kun sitä keskustelu on seurannut, olen nähnyt tuollaisia kuvaamiasi huvittavia yrityksiä, että muiden pitäisi saada määritellä yksilö, hänen identiteettinsä ja kokemuksensa. Tapio Puolimatka on jopa kuvannut, että sananvapaus vaarantuu, jos hallitus toteuttaa hallitusohjelmaansa. Minulle siitä tulee ajatus, että jotkut kokevat jopa ihmisoikeudekseen saada määritellä meitä tällä marathonilla.
Mielestäni tuo on hyvä vertaus. Mun mielestäni me olemme kaikki marathonilla (olkoonkin että kaikki eivät jaksa juosta mutta kävelykin on ihan ok) löytääksemme itsemme ihmisinä ja hyväksyäksemme itsemme sellaisina kuin olemme. Onnellisimpia ovat mielestäni he, jotka löytävät sisäisen rauhan.
Pidän kaikenlaisia ulkopuolelta tulevia määritelmiä ja odotuksia hyvin toisarvoisina, olkoonkin että ne ovat esteitä ja kampittavat meitä helposti tuolla matkalla minuuteen.
Olisi rehellistä ja realistista jos blogisti todistaisi vaikka numeroin sanomasi. Siis ottaisi vastuun sanomisistaan. Tässä kuvastuu realistisesti se, että papeilla ei ole juuri mitään vastuuta sanomisistaan vaan vastuu niistä on Jumalalla. Poikkeuksellinen ammatti yhteiskunnassamme.
Oman identiteetin tunnistaminen ja hyväksyminen miehenä luo pohjan naiseuden hyväksymiselle. Se että kukin voisi määritellä sen onko itse mies tai nainen on täysin epätieteellistä. Siinä syrjäytetään täysin biologiset tosiasiat. Kyse on pelkän sukupuolisuuden ylikorostamisesta. Olemme erilaisia paljon enemmässä, kuin pelkän suvun jatkamisen alueella. Yritys muuttaa sukupuolta ei onnistu kokonaisvaltaisesti. Se on mahdollista aina vain osittain.
Väite siitä että sukupuolen kokemus syntyisi pelkästä biologiasta on epätieteellinen. Ja pyrkimys määritellä ihminen hänen ulkopuoleltaan on naurettava.
Mielestäni keskustelu palstat on tarkoitettu keskusteluja varten. Jos haluaa pitää jonkun näkemystä naurettavana, niin se kertoo vain siitä, että ei ole tajunnut olevansa keskustelupalstalla.
Pahoittelen. Minun olisi pitänyt puhua naurettavuuden sijasta huvittavuudesta. Sitä termiä käytit omassa kommentissasi, joten se lienee keskustelupalstalla sallittua.
Ja jos tarkkoja ollaan, en väittänyt kenenkään mielipidettä naurettavaksi. Totesin, täsmälleen samalla tavalla kuin sinäkin, että yritys määritellä ihminen tai hänen miehekkyytensä hänen ulkopuoleltaan on naurettavaa, tai siis huvittavaa.
Jotkut muut ovat ottaneet tavakseen mitätöidä toisten mielipiteitä täällä. Sellaisten kanssa keskustelu ei ole oikein toimi. Kyllä täälläkin pitää itseään sen verran suojella, ettei ihan suinpäin lähden mukaan keskusteluun, jossa omaa persoonaa mitätöidään. Näitä oppii ajan oloon välttämään ja lopulta jättää heidän tekstinsä kokonaan huomiotta. Toivoisin ettei mielle Mikko käy niin, olisi kiva kanssasi jatkaa aiheesta.
Keskustelun tuoksinassa minulla on toisinaan tapana ottaa asiaan kantaa turhankin kärkkäästi tai piikikkäästi. Tunnistan tämän synnin itsessäni.
Mielelläni jatkan dialogia kanssasi.
Pekka, ei se, että esittää jonkun toisen mielipiteestä oman, poikkeavan mielipiteensä ole mitätöintiä. Sitä kutsutaan keskusteluksi, jossa jokaisella on oikeus tuoda oma näkökantansa esille, olipa sitten samaa tai eri mieltä.