Miksi kristillisissä kirkoissa ”isätellään”?

Luen Raamattua ja etenkin Uutta testamenttia päivittäin elämän ohjeena. Milloin vähemmän kirjaimellisesti, milloin enemmän. Jotkut evankeliumitekstit eivät juuri jätä tulkinnanvaraa. Ne vain on luettavissa kuvaamansa tilanteen yhteydessä varsin yksinkertaisesti.

Näin kohta, jossa Jeesus nuhtelee ankarasti aikansa kirkon tunnustettuja ”työntekijötä”, lainoppineita juutalaisia ja fariseuksia. Hän moittii heitä itsensä korottamisesta: ”Älkää antako kutsua itseänne rabbiksi (juutalaisen opettajan arvonimi), sillä teillä on vain yksi opettaja ja te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaassa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alnetaa, se korotetaan.” (Matt. 23:8-12)

Miksi siis kristillisissä kirkoissa isätellään sen viroissa olevia, pappeuteen vihittyjä henkilöitä kuten paavia, muita korkeita kirkonmiehiä, munkkeja ja tavallisia pappejakin olettaen että he ovat miehiä? Jeesus nimesi Pietarin kirkkonsa kallioksi, muttei isäksi. Miksi pastorin alkuperäinen merkitys paimenena ei ole tittteliksi riittänyt? Paimen on työntekijä, lampaitten kaitsija – aika vähäarvoinen toimi sinällään Jeesuksenkin aikana. Mutta paimenillehan Jumala evankeliuminsa ensiksi ilmoitti. Ei kirkon isille, oppineille, joita hän nimenomaan kehotti luopumaan isä-arvonimestään.

Jeesus puhuu edellä kirkon edustajista veljinä, Jumalan lapsina, toisten Jumalan lapsien tapaan. Nimetyt opettajat eivät ole muita suurempia Jeesuksen seuraajina. He ovat palvelijan asemassa. Mikään virkaanasettaminen tuskin pyhittää ihmisen erikoiseen etuasemaan toisiin nähden sillä tavoin, että heistä tulisi (Jesuksen sananmukaisesti kieltämiä) isiä, (patereita tai paaveja).

Naispappien on helpompi osa. Kukapa heitä kirkossa isiksi nimittäisikään. Äiti nimitystä ei luterilaisessa kirkossa käytetä kuten katolisissa ja ortodoksisissa luostareissa. Sisaria kyllä tunnetaan. Lapsuudessani diakonissojen nimen edessä käytettiin sanaa sisar. Seurakuntasisaria ehkä vieläkin on diakonian alalla.

En pyri kirjoituksellani kritisoimaan papistoa, joka oman kirkollisen asemansa vuoksi on nykyään varsin ahtaalla yleisen maallistumisen myötä. Tuskin moni tuntee tarvetta korottaa itseään. Puolustautumaan sen sijaan voi joutua lisääntyneen kritiikin vuoksi. Moni toimii omantunnontarkasti maan tasalla ihmisten palvelijana krottamatta itseään. Kirkko vain tekee heistä sanavalinnoillaan kirjaimellisesti korotettuja. Minkä vuoksi?

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Mielipide ”sieltä jostakin” :

    ”Fraktaalit, kuten sanottu, ovat uskomattomia, kauniita. Mutta sen lisäksi ne kätkevät sisimpäänsä ihmeen. Jos otat fraktaalista minkä tahansa kuvion tai kiehkuran ja sukellat tarpeeksi syvälle, löydät pohjalta sen alkuperäisen kuvan, alkuperäisen teeman. Se pysyy samana eikä muutu.

    Kun minä katson minun silmilläni Sinun fraktaaliasi tarpeeksi läheltä, näen kuvan. Sen nimi on isä. Ennen kaikkea ja kaiken jälkeen Sinä olet ollut ja tulet aina olemaan minulle isä. Ja tämä isä ei ala jostakin ja lopu johonkin, vaan on olemassa aina.” (ote onnittelupuheesta johtajana toimivalle isälleen)

    ja sitten se, mitä he pommi- ja muine negatiivisine uhkauksineen kestäneelle isälleen nauhoittivat yhdessä hänen 60-vuotispäivälahjakseen.

    https://www.youtube.com/watch?v=1n_1nOFTx5E

    Kerettiläisen kysymys kaikille ”oikeakaoppisille”:

    Mikä meni pieleen tämän koko avioöliittonsa ajan ”yleistä mielipidettä” vastaan uineen seka-avioliiton kasvatuksessa?

  2. Rauli: ”Joskus vaan on niin vaikea käyttää tuota “copy & paste”-toimintoa.”

    Virhe ei suinkaan tule mistään copypastettelusta, vaan kuuluu tämän alustan ominaisuuksiin. Erilaiset listaukset saattavat näkyä ihan toisessa muodossa kuin ne on kirjoitettu.

    Mutta eikö ollut jännittävää, ettet osannut vastata tähänkään asiaan mitään, vaan näit tarpeelliseksi alkaa nillittämään jostain aivan tyhjänpäiväisestä. 🙂

    Rauli: ”Olisi mielenkiintoista tietää sinun oma mielipiteesi tuosta Jeesuksen negatiivisesta suhtautumisesta substantiivin “isä” käyttämiseen uskonnollisena arvonimenä. Onko sinun mielestäsi ilmaus “pyhä isä” linjassa blogistin esille ottaman Raamattu-sitaatin kanssa? Vai eikö ole?”

    Samassa linjassa se on muidenkin uskonnollisten titteleiden kanssa. Jos Jeesukselta kysyttäisiin, niin tulisiko ihmisiä määritellä sen mukaan, paljonko he ovat sitoutuneet tekemään saarnaamistyötä kuukaudessa?

    Jos Jeesukselta kysyttäisiin, olisiko ”hallintoelin” sen parempi arvonimi kuin ”isä”?

    Usein kun näitä raamatullisia kysymyksiä pyöritellään, otat oikeudeksesi tulkita Raamatun ja sen henkilöiden sanomasta paljon sellaista, mitä niissä ei ole. Tässä yhteydessä voisit samalla logiikalla päätellä, että Jeesuksen toruminen ”isä” -arvonimen käytöstä antaa selvästi viitteitä muidenkin uskonnollisten arvonimien käytöstä.

    Mutta niin ei voi tietenkään juuri tässä asiassa tehdä, koska se ei sovi omiin valmiiksi (Vartiotorni-seuran toimesta) päätettyihin näkemyksiin.

    • Tämähän johtuu siitä, että Jehovan todistajia on erikseen kielletty keskustelemasta uskonnostaan internetin keskustelupalstoilla.

      Vartiotorni 4/2018:
      ”Jotkut veljet ovat lähteneet mukaan internetissä käytäviin väittelyihin ja aiheuttaneet näin lisää häpeää Jehovan nimelle. Mikään nettifoorumi ei ole oikea ympäristö ”opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia”

      Jehovantodistajuudesta voi siis keskustella ainoastaan silloin, kun kukaan ei esitä siitä minkäänlaista kritiikkiä.

      Ottaessaan osaa keskusteluihin ja arvostellessaan iloisesti muita uskontoja, samalla kun kieltäytyy keskustelemasta millään tavalla omastaan, ei ole mielestäni kovin kunniakas tai vilpitön tapa suhtautua omiin totuuksiinsa.

    • Marjaana Järvinen :”Jehovantodistajuudesta voi siis keskustella ainoastaan silloin, kun kukaan ei esitä siitä minkäänlaista kritiikkiä.”

      Se on vähän sama asia, kun siitäkään ei ole voinut keskustella, että karjalaisen isoäitini isä tapettiin Suomenlinnan vankileirillä nälkään, kun oli ”punikki”, eikä siitäkään, että hänen 10-vuotias lasenlapsensa (josta tuli isäni) oli talvisodan alkupäivinä lapsiryhmässä, joka joutui neuvostokoneen tulituksen kohteeksi, minkä seurauksena hän liittyi Suomen Suojeluskunnan sotilaspoikiin, ja tuli sen vuoksi ”fasistina” syyllistetyksi ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä muiden ”fasistien” kanssa osasyylliseksi ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhemettomiin rikoksiin.

      Kun meidän ja menneiden ja tulevienkin sukupolvien tieto on vajavaista, niin onko Rauli henkilönä syyllistynyt väärinkäytökseen ja minkälaiseen, kun häntä niin innokkaasti vaaditaan näistä asioista vastuuseen?

    • Tuula: ”onko Rauli henkilönä syyllistynyt väärinkäytökseen ja minkälaiseen, kun häntä niin innokkaasti vaaditaan näistä asioista vastuuseen?”

      Jos mielestäsi on ok arvostella kaikkia muita ja kieltäytyä ottamasta minkäänlaista kantaa omaan, ainoaksi oikeaksi totuudeksi väittämäänsä näkemykseen, niin sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi. Täällä todellisuudessa kyseisenlainen suhtautuminen on osoitus kyvyttömyydestä ottaa vastuuta omista näkemyksistä ja, no, kansankielellä: munattomuudesta.

      Tässä pitää kuitenkin edelleen ottaa huomioon, että Rauli käyttäytyy kuten käyttäytyy, koska häntä on uskonnollisen järjestönsä toimesta kielletty keskustelemasta uskonnostaan. Aikaisemminhan hän kävi pitkiä keskusteluja myös siihen liittyen. Suhtautumisen muutoksesta voivat ulkopuolisetkin vetää jothopäätöksen siitä, miten ehdotonta tottelevaisuutta Jehovan todistajien uskonnollinen järjestö heidän jäseniltään vaatii. Jos se vaatii jäseniään hyppäämään, he voivat kysyä ainoastaan: kuinka korkealle?

    • Marjaana Järvinen,

      Jonkinverran konfliktien ratkaisuun perehtyneenä, olen sitä mieltä, että kun on kysymys koko järjestön muuttamisesta/toimintatapojen kumoamisesta, syytökset aiheuttavat ongelmia myös ruohonjuuritasolla (minkä henk.koht. olen kokenut isoäitini ortodoksi-isän, pienyrittäjä isäni ja myös aviopuolisoni demonisoimisena) eikä kyseisiin konflikteihin löydy muuta ratkaisumallia kuin se, minkä Jehovan todistajat ovat esittäneet: pysyä poissa internet palstoilta. Siis paras vaihtoehto on pysyä poissa somesta ja verkosta ja omassa tapauksessamme myös pysyä poissa kirkosta.

  3. Tarkoittiko Jeesus, että ketään ei saa kutsua opettajaksi, isäksi, kirkossa kristittyjen kesken? Tämä ei ole mikään absoluuttinen kielto, sillä opettajia on aina kirkossa ollut ja mainitaanhan opettajan armolahjakin Paavalin luettelossa.
    Evankeliumeissa on vastaavia lausumia esim Mark 10:18, Luuk. 18:19, Jeesuksen kritiikki heijastuu juutalaisia opettajia ja heidän oppiaan, tooran tulkintoja kohtaan. Väärät opettajat isät ja äidit eivät heijasta oikeata kuvaa Jumalasta. Kukaan ei myöskään ole kokonaan hyvä kuten Jumala ( Mark 10:18), mutta miehet ja naiset ovat hyviä siihen mittaan kuin he heijastavat Jumalan hyvyyttä.

    Kristillisessä kirkoissa vakiintuneet sanonnat isä,äiti, opettaja jne ei varmaan ole loukkaus evankeliumia kohtaan vaan sen oikeata ymmärtämistä. Hyvä isä, äiti ja opettaja ovat meidän veljiä ja sisaria matkakumppaneita samalla tasolla.

    • Kaikki harhat sisältävät ’ylevän’ halun pistää paremmaksi kuin Raamattu opettaa. Jopa Jeesuksen selkeä ohje nähdään kaipaavan hermeneuttista käsittelyä. Näin päädytään siihen esimerkiksi, että sensijaan että noudatettaisiin ”älkää kutsuko ketään isäksi … ” aletaankin kutsua kaikkia isäksi.

      Samanlaisen ’parantelun’ saa toinen käsky, ”.. älä tee minkäänlaista kuvaa.. ”. Sen sijaan ettei tehtäisi mitään kuvaa, tehdäänkin kirkko täyteen kuvia.

      Raamattu tarkoittaa aina sitä mitä siinä käsketään tai kielletään.

  4. Kuvakielto ei varsinaisesti liity kirkossa oleviin kuviin. Kysymys on epäjumalan kuvista, mistä profeetat toistuvasti varoittavat. Jumalan voimme kuvata, koska hän itse on ilmestynyt meille, olemme nähneet hänet. Samoin voimme kuvata kristillisiä kilvoittelijoita ja muistaa heidän elämäänsä. Kotonakin pidämme kuvia esillä samoin uskon kuvat liittyvät kiinteästi kristityn elämään.

    • ”Kysymys on epäjumalan kuvista, mistä profeetat toistuvasti varoittavat.”

      Tämä on aivan omaa spekulaatiotasi. Kuvakielto ei tätä erottelua tee! Ja Raamattuhan sanoo ettei kukaan ole Jumalaa nähnyt !!!

    • Jeesus oli lihaksi eli ihmiseksi tullut Jumala. Hänellä oli ihmisen muoto kun hän vaelsi maan päällä.

      Mutta oletko nähnyt kuvia, joiden kerrotaan kuvaavan Jumalaa?

    • Jeesus oli lihaksi eli ihmiseksi tullut Jumala. Hänellä oli ihmisen muoto kun hän vaelsi maan päällä.

      No eikö hän ihmisnemuotoisenakin ollut Jumala. Hänellähän oli Jumalan voimat ja valta yli luonnonkin. Jos hän olis ollut vain ihminen, hän ei olisi pystynyt ihmesiin.
      Kirkko mymös opettaa Jeeuksen olleen tnosi Jumala.
      Nikean tunnustuksen mukaan Jeesus oli ”Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, jonka kautta kaikki on tehty”.

      Ja Jumalasta ei saanut siis tehdä kuvaa. Muta ei tämä ole kirkon opetuksien ja toiminna ainoa ristiriitä, niitä on leegio.

    • ”Mutta oletko nähnyt kuvia, joiden kerrotaan kuvaavan Jumalaa?”

      Lienet sinäkin nähnyt,esim. Michell Angelon töissä esiintyy kuvassa Jumala.

Huuhtanen-Somero Päivi
Huuhtanen-Somero Päivi
Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.