Kukkakaalipirtelöä?

Minkä voimalla armeija marssii? Tuntemattoman Sotilaan Lahtisen purnaus keitosta, jossa herne etsii kaveriaan toistuu eri aikoina. Kysymys varusmiehille tarjottavasta ruoasta herättää nytkin intohimoja, näin myös uutinen kasvisaterioiden määrän lisäämisestä.

Uudistuksella on monta hyvää syytä: kasvisruoan terveellisyys, ilmastoystävällisyys sekä kotimaisen vihannesviljelyn tukeminen.

Toisaalta myös ministeri Niinistön kritiikissä on pointtinsa, vaikka varusmiehille ei linssikeittoa ja kukkakaalipirtelöä tarjotakaan. Kasvisruoan tarjoamisen hyvät perusteet pyyhkiytyvät pois, jos ruoka ei anna raskaan palveluksen edellyttämää energiamäärää - tai jos varusmiehille ei ruoka maita ja riittävä määrä kalorioita jää saamatta.

Ensimmäinen huoli on aiheeton. Kasvis-, muna- ja maitotuotteilla saadaan kyllä aterioihin sellainen määrä proteiineja, rasvaa ja hiilihydraatteja, että jopa yli 4000 kalorin päivittäinen kulutus tulee katettua.

Toinen huoli on aiheellisempi. Jotkut nuoret miehet ovat tottuneet syömään yksipuolista ruokaa - koulujen monipuolisesta ravintokasvatuksesta huolimatta. Heille maistuu lähinnä pitsa, pasta ja hampurilaiset.

Jos varuskuntaravintolan kasvisateriat herättävät uutuuttaan ennakkoluuloja, voivat jotkut varusmiehet jättää aterian syömättä ja menevät Sotkuun mättämään pitsaa ja munkkeja kokiksen kanssa.

Kasvisaterioille on tosin luvattu tarjoilla toisena vaihtoehtona myös lihapitoista ruokaa. Ajatuksena kuitenkin lienee, että useimmat syövät päävaihtoehtona olevan kasvisaterian.
---
Parhaillaan on tarjolla sadonkorjuuajan parhaimmat kasvikset. Herkullisia kasviksia kannattaa nyt syödä. Olen aikaisemmissa blogiteksteissäni kirjoittanut kasvimaa- ja kanaharrastuksestamme. Ohessa muutamia suosikkiruokiani, joiden ainekset tulevat omasta kasvimaasta, kanalastamme tai luonnosta.

1. Vihreää kuutamolla. Kerää litra vihreitä, nuoria nokkosen latvoja ja ryöppää ne sekä hienonna veitsellä (nokkonen tekee koko kesän uusia versoja kun niitä leikkaa säännöllisesti. Kokoan nokkosia pitkin kesää nipuiksi ja kuivaan vajassa kanoille talvea varten). Jos pehmeät varren palat häiritsevät, ne voi erotella pois.

Tee samalla munakas ja valkokastike:
Puoli litraa maitoa ja muutama ruokalusikallinen jauhoja, suolaa ja pippuria mausteeksi, mikrossa 5 min välillä sekoittaen. Yhdistä pilkotut nokkoset valkokastikkeseen ja sekoita. Kaada muhennos munakkaan päälle, niin että kirkas keltainen jää reunoille näkyviin.

Toinen vaihtoehto on tehdä valkokastikkeen sijasta nokkoskeitto ja nauttia se keitettyjen munanpuolikkaiden kanssa.

Nokkonen on muuten paras ja arvokas villivihannes. Eläimet ja ihmiset olisivat syöneet sen jo anhittomiin, ellei Luoja olisi suojannut sitä poltinkarvoilla. Niidenkin teho häviää kuivatuksessa.
- - -
2. Sallattia ja kaalia. Halikkolainen perinneruoka, jota vaimoni tekee vanhaan tapaan. Keitä kuorineen perunoita, porkkanoita ja punajuuria. Anna jäähtyä ja kuori. Samaan aikaan keitettyä kaalia vuokaan ja päälle munamaitoa. Uuniin.

Hakkaa juurekset puukaukalossa petkeleellä hienoksi. Lisää hakattua sipulia ja suolaa. Sekoita. Kastikkeeksi vatkattua, sokerilla ja etikalla maustettua kermaa. Tätä sallattia ja kaalilaatikkoa syödään lauantairuokana sillin kanssa.
- - -

3. "Pikkuporsasta" ja pastaa. Kuivan kesän jälkeen sienet alkavat nousta vasta nyt. Tänä aamuna löysimme ensimmäisen "pikkuporsaan", porcinon. Pyöreämuotoinen, kiinteä ja madoton herkkutatti leikataan siivuiksi ja paistetaan kevyesti öljyssä viipaloidun valkosipulin kanssa.

Samaan aikaan sekoitetaan kananmunia ja jauhoja (osa voi olla durumvehnää) kovaksi taikinaksi, joka kaulitaan käsin tai pastakoneella ohueksi.Taikinalevy taitellaan ja väliin ripotellaan jauhoja, leikataan veitsellä sentin levyisiksi paloiksi ja avataan nauhoiksi. Keitetään runsaassa suolavedessä, siivilöidään, ja sekoitetaan paistetut porcinot pastanauhojen sekaan sekä hieman suolaista keitinlientä. Päälle jauhettua pippuria ja silputtua persiljaa.

Tuorepastaa omista kananmunista tehdään usein myös kasviskermakastikkeiden kanssa. Suosikkejani ovat tuoreherne-minttu sekä fenkoli-purjo.
- - -
3. Frittata ja kurpitsakeitto.
Kesäkurpitsa raastetaan ja siihen sekoitetaan vähän jauhoja, leivinjauhoja ja juustoraastetta sekä vatkattuja munia. Paistetaan uunissa leivinpaperin päällä levyksi.

Kesäkurpitsaa ja purjoa keitetään sekä hienonnetaan sauvasekoittimella keitinveteen. Lisätään runsaasti basilikan lehtiä, maustetaan kasvisliemikuutiolla ja jauhetulla pippurilla sekä vatkatulla kermalla.

Muita kasviskeittosuosikkejani ovat hokkaidokurpitsa-, porkkana- sekä purjoperunasosekeitto.

Erityisherkkua on kasvisborsch, jonka liemen pohjana on hapankurkkujen vahva liemi. Hapankurkkujen lisäksi suikaloitua kaalia, punajuurta, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia. Sekä paksua smetanaa.
- - -
4. Aamupalaksi syön joka aamu kaurapuuroa omenasoseen tai hillon kanssa.

Vaihtoehtona on mysliä: kulhossa sekoitetaan keskenään kaurahiutaleita, leseitä, auringonkukan siemeniä, notkeaa hunajaa, öljyä ja vaniliinisokeria. Seos levitetään uunipellille. Paahdetaan uunissa välillä sekoittaen. Lopuksi mysliin lisätään esimerkiksi kuivattuja mustikoita, puolukoita, metsämansikoita ja omenan palasia. Mysli maistuu herkulliseltä kylmän maidon kanssa. Mysli säilyy hyvin savipurkissa.

Omenasose sopii hyvin myös munakokkelin seuraksi. Lisäksi ruisleipää juuston kanssa - joko reikäleipää tai jälkiuunilimppua, joita vaimoni leipoo kerralla suuren erän leivinuunissa. Juomana on minttuteetä, jota varten kasvatamme ja kuivaamme minttua koko vuotta varten.
- - -
5. Paistettuja perunoita ja ratatouillea. Parasta arkiruokaa ovat mielestäni paistetut perunat. Itse kompostilla ja lannalla kasvatetut perunat ovat kiinteitä ja maukkaita. Paistan keitetyt ja viipaloidut perunat kuorineen öljyssä sipulinvarsien, sipulin tai valkosipulin kanssa. Joskus laitan lisäksi meiramia, salviaa tai rakuunaa. Perunoita syön itse tehdyn lasimestarin sillin tai valkosipuli/sinappisilakan kanssa.

Paistettujen perunoden lisäksi voin laittaa lautaselle paistettua munaa ja pitkittäin leikattuja hapankurkkuja. Tämä on muuten Saksassa maaseudun arkista perinneruokaa: Bratkartoffel mit Sauerkurken und Spiegelei.

Samaan aikaan kypsyy uunissa tai pannulla kannen alla ranskalainen maaseudun arkiruoka: pilkottua kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia, chiliä, paprikaa, valkosipulia öljyssä. Lisäksi yrttejä ja suolaa. Päälle voi murentaa jotain juustoa: fetaa, halloumia tai gruyereä.
- - -
Syömme sekaravintoa, mutta olemme selvästi vähentäneet lihan syöntiä. Siihen on ohjannut - muiden syiden lisäksi - oman maan kasvikset ja kanalan munat - kasvisruoan herkullisuus sekä ravitsevuus. Kyllä nälkä lähtee kasviksillakin.

12 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Vanhan ajan uskonnollisessa romaanikirjallisuudessa aina ihailtiin rovastien kulinaarisia taitoja ja sen edellyttämää kehoa.

    On hauska havaita se että kenttäpiisa on uudistamassa kirkollisen kulinaarisuuden traditiota terveellisempään suuntaan silti väheksymättä kulinaarisuuden perusajatuksia siitä että ruoka on parempaa jos se maistuu hyvältä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Markku, hauskaa, että pidät tätä osoituksena kirkollisesta kulinaarisuudesta. Yksinkertainen kasvisruoka itse kasvatetuista aineksista on itse asiassa yleispiirre maaseudun vaatimattomissa oloissa eläville. Liharuoka oli juhlaruokaa.

      Samoin luostareissa kasvisruoka, usein kalalla ja maitotuotteilla täydennettynä (paaston ulkopuolella) on ollut käytäntönä. Taustalla on ollut vaatimattomuus, eläinten elämän kunnioittaminen sekä terveellisyys. Samoja perusteita voi soveltaa yleisemminkin, myös ”kirkollisen kulinaarisuuden ulkopuolella.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Valamosta on ”hihaan tarttunut” muutamana vuotena Karjalan’e kalenderi. Se on kertonut, että Karjalan kieli on periytynyt karjalaisen kansan keskuudessa kansanlaulujen, runonlaulun, itkuvirsien, satujen ja arvoituksien sekä joikujen myötä. Karjalan kielen murteet ovat:

    a) varsinaiskarjalan pohjoiskarjalan eli vienan murre b) varsinaiskarjalan eteläkarjalan murre c) aunuksen murre eli livvin kieli d) lyydin murre

    Suomen Karjalan murteilla tarkoitetaan niitä murteita, joita puhuttiin Laatokan pohjoispuolella Salmissa, Suojärvellä, Suistamolla, Impilahdella sekä osin Soanlahdella, Korpiselässä ja Ilomatsissa sekä erillisenä alueena Suomussalmen Kuivajärvellä, Hietajärvellä sekä Kuhmon Rimmin kylässä. Kielitieteellisessä kirjallisuudessa vain näiden alueiden ja paikkojen kieli on karjalaa.

    Kalenterin tekijät kertovat, että siinä on käytetty pääsääntöisesti livvin kieltä, jota puhutaan murteista eniten ja joka on yksi merkittävimmistä murteista, joiden pohjalta pyritään muodostamaan yhtenäinen kirjallisuusmuoto – karjalan kirjakieli.

    Tässä näyte tekstistä: ”EU:n direktiivan mugah on 100 grammas piiruadu oldavu: 68,4 gr sliuhkanalusmaiduo (2,5% rasvua) 30 gr vettü 15 gr kogojüvärugehistu jauhuo 10,9 gr pudrokrissua 5,4, gr puolikarjua vehnüjauhuo 1,6 gr rasvua 1 gr suolua Ku et nenga tarkkazeh voine mittailla, et ni voi sanuo piiruadu ”karjalanpiirakakse.” (Karjalan’e kalenderi, © ILIAS oy)

    Onneksi kalenteriin on lisätty ”Ellendämisekse-sanasto”, etteivät kaikki ”kurniekkojen” ja ”püörözien” ohjeet jää pelkäksi hepreaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kiitoksia kovasti arvokkaista ohjeistanne. Varmaan voin odottaa Teiltä myös kirjaa enempäänkin ateriaohjeistukseen kun tietoa ja taitoa sieltä löytyy. 25..si eri valmistusohjetta, osin yhtäläisinä, pienini kuvineen, ja tietysti kasvun seuraamisohjeineen, veisi noin 45.stä 60.neen sivuun ravinteikkaista. asiaa. Tietysti tuttujen ja ystävien kommentit vierailujen aikana joltisesti lisäisivät sivujen määrää. Ja, kirjan ei välttämättä tarvitse olla sivuiltaa suuri ollakseen hyvä ja käyttökelpoinen. Tietysti maankierron tai levon asia olisi tärkeä tuoda esille vuorokasvattamisen ohella, samoin myrkkyjen käyttö maata köyhdyttävänä asiana.

    Jos nyt sitten sallitte hiukkanen Ministeri Niinistömme linssiasiaa.

    Puolustusministerimme Jussi Niinistö on hakusessa moittiessaan kasvispohjaisen ravinnon kelvollisuutta. Itse asiassa hernekeitto on parhain elikseeri ja ruoka ravinnon saamiseen sisältämiensä alkuaineiden perusteella ja halutessaan asiaan voi lisätä eläintoukkaa tahi muuta proteiinin antajaa, raejuutostoa, lihasattumoisia, tai vastaavaa.

    Kun Ministeri olisi puhunut taistelukaasujen mahdollisesta lisäätymisestä, olisi Ministerin kommentti ollut oikea ja asiaa.

    Näkkileipä, suklaa, ja makeinen ilman sorbitolia laskevat tätäkin vaivaa, eikä juomaksi kaikille sovi sama juoma.

    Näin Ministerin huoli asettuu huoleen Sinisten kannatuksesta.

    Kysymys onkin kuka Heitä vaaliliittoon ottaisi kannatustaan laskemaan. Tärkein asia onkin kysymys olemmeko jo Natossa ilman 5.n artiklan kysymystä. Päättäjämme eivät halua vastata, mutta Puolustusvoimamme päättävät milloin Naton kalustoa maahamme saadaan tuoda ilman Eduskuntamme keskustelua.Tätäkö olemme halunneet. Toki edellinen edellyttää kriisiytymistä lähialueilla. Valta on kuitenkin pois sieltä missä sen tulisi olla.

    Joten kasvisruoka on kovasti asiallinen hanke. Sama sopisi poliitikoillemmekin intohimojensa pidikkeeksi. Ne tapaavat olla kovin arvokkaita samaten kuin Kansan maksettaviksi kalliita.

    Tämähän ei ollut moite vaan kannustava kehotus ekologiseen kuluttamiseen niin ravinnossa kuin rahassa.

    Vielä kerran kiitokset blogistanne, Arvoisa Kenttäpiispa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Kun nyt asia tuli mieleen, niin laitahan joskus blogi siitä, mitä tataarit ja juutalaiset sodan aikana söivät. Kenttämoskeijasta olen kuullut, ruuasta en.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos, Jori vinkistä. Viime maaliskuussa ilmestyneessä Sotilaspapiston 100 v historiassa oli omat sivunsa myös Suomen juutalaisista ja tataareista sodassa. Olin elokuun alussa Hamina-tattoossa laskemassa seppeleitä sodissa kaatuneille eri kirkkojen ja uskontojen edustajien – kuten juutalaisten ja tataarien kanssa. Pailalla olleen Roni Smolarin isä rakensi jatkosodan aikana rintamalle pienen kenttäsynagogan. Juutalaiset sotilaat Suomen armeijan riveissä oli ilmiö, jota ei esiintynyt Saksan liittolaisten armeijoissa. Tämä osoittaa Suomen itsenäistä roolia Saksan aseveljenä.

      Mitä tulee eri ruokavalioihin sodan aikana, on ilmeisesti jokainen saanut itselleen sopivaa ruokaa. Toki vallinnut pula elintarvikkeista on vaatinut kaikilta sopeutumista. Tietääkseni esimerkiksi islamin uskoisten ei ole välttämätöntä noudattaa paastosääntöjä matkalla tai sodassa. Pääasia kai on saada ravintoa hengissä pysymiseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Muslimeilta ei vaadita ramadan-paastoa sodassa (tai sairaana ja mitä näitä poikkeuksia nyt on). Sen sijaan en ole kuullut sianlihavapautuksesta, paitsi jos kuolema tulee muuten eli käytännössä jos jotain lääkeainetta ei muuten saa.

      Tuntuu kuitenkin vaikealta uskoa, että muutenkin hankalasti hevosilla ruokaa kuljetettaessa olisi ollut vielä erikseen sianlihaton versio.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Pekka

    Kiitos tukevasta annoksesta makoisasta sanoittelun rieskasta

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Matias, en ole varsinaisesti mikään ruoan laittaja saati kulinaristi – saan yleensä tulla kotona valmiiseen pöytään. Tosin olen pienestä pitäen tottnut tekemään muulle perheelle ruokaa äidin ohjeiden mukaan, kun hän oli iltaisin töissä. Arvostan kovasti yksinkertaista kotiruokaa, erityisesti kun se on tehty rakkaudella itse kerätyistä, kasvatetuista tai pyydetyistä aineksista – kasviksista, kalasta tai riistasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Isävainaa olisi varmaan ilahtunut, jos olisi viisi vuotta kestäneen armeijareissunsa aikana saanut kukkakaalipirtelöä. Mikäli hänen kertomuksiinsa on uskomista, vaihoehtoina eivät olleet myöskään pizza, munkit eikä kokis.

    Onko nyt siis niin, että nämä nykyiset maanpuolustajat eivät pärjää, jos joutuvat – herran pieksut – kokonaisena yhtenä päivänä viikossa syömään kasvisruokaa?

    Jotenkin tuntuu paradoksaaliselta, että nämä kaljupäiset ’Kiitos 1939-44’ -pellet vastustavat kasvisten syöntiä ’ideologisista’ syistä. Minä jo rupean suunnittelemaan itselleni t-paitaa, jossa on keskellä näkkileivän kuva ja alla teksti ’Kiitos vanikka 1939-44’.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Lehden pilakuvassa varusmiehet ällistyvät hoksatessaan, että sotkun munkit ovat kasvisruokaa!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.