Mikä on motiivi kirjoittaa blogeja tai lukea niitä?

Uskon, että jokaisella isoin syy on , että haluaa ottaa kantaa ja siihen sisältä nousevaan tarpeeseen  muuttaa asioita. Kirjoittaja löytää täältä maailman, joka kuitenkin vie pohtimaan asioita myös henkilökohtaisesti ja joutuu punnitsemaan toisten ja omiakin  kirjoituksiaan.

Aloitin kirjoitukset syyskuussa(Onko Jumalan sydän murheellinen) ,sitä ennen ajattelin, että kirjoitan kristillisiin lehtiin kirjoituksia, huolestumisen kirkon tilanteesta, ikäänkuin testamenttikirjoituksen,että eron kohta kirkosta.No, historia ei ole ollut kovin suotuisa kirjoituksilleni, vaan ovat joutuneet roskiin julkaisukelvottomina,liian kantaaottavina kenties  ja varsinkin nuorempana kirjoitustyyli  ja varsinkin otsikointi on ollut hiukan provosoiva, vaikka allekirjoitan kyllä  sanoman vieläkin.No, löysin tämän alustan ja sitten alkoi tulemaan kommentteja ja joutui itsekritiikkiin, onko nämä tekstit nyt kristillisen rakkauden ja totuuden mukaisia, mitä minä näppäilen lähes spontaanisti hetken mielijohteesta.Tämän " myllyn" läpi täytyy mennä että pääsee ns. piireihin. Alusta on kuin peili, jossa avaat jotain ja joudut, kuin tieteen pelisäännöin arvosteltavaksi ja satoja katsojia seuraa, mitäs nyt vastaat? Ojentelenko lihan käsivarsia takaisin  haluanko olla vain oikeassa ja jyrätä toisen? ymmärsinkö oikein ?näänkö minä sen toisen näppäilijän takana Jumalan rakastaman ihmisen joka tarvitsee armoa yhtä paljon kuin minäkin ? Onko minulla nöyryyttä myöntää jos olen erehtynyt? Uskallan onko rehellinen etsijä, joka ei tiedä?

Mylly on vienyt tutustumaan jollakin tasolla kirjoittajiin ja iskunkestävyys paranee ja myös ymmärrys ja  uskon että myös kunnioitus.

Tämä alusta on kuin raamattupiiri/keskustelupiiri, olen liki 50 vuotta yhteenlaskettuna ollut raamattupiireissä,vetäjänä ja osallisena, niitä on ollut päällekin eikä pötkössä. Niissä kokoontuu samanlailla ihmiset,vajavaiset ,syntiset jotka etsivät sisäisestä kaipuusta elämää. Ihmiset tulee sinne arjen keskeltä ,välillä murheita ja huolia ja tunne-elämä vaihtelee .Aina ei ole piireissä ns. hyvä henki ja joskus kyyneliin asti hienoja  piirejä ja liima sinne tulemiseen ei ole ensisijaisesti ihmiset vaan voimallinen Jumalan sana. Blogikirjoituksissakin joutuu toteamaan ettei nyt mennyt ihan putkeen ja kommentoijat tarttuivat nyt tuohon ja se olis pitänyt jättää pois ,ei pääajatus ole tuo jne. mutta kristillisestä maailmankuvasta katsoen, jos edes yhdessä blogissa, yhdessä lauseessa voisi välittää Jumalan sanaa joka vaikuttaisi edes yhteen ihmisen, elämän kulkijan matkaan toivoa antavasti, niin silloin on jo onnistunut ja Jumala peittäköön armollaan  ja anteeksiantamuksella nuo omasta itsekkyydestä,väärästä tarkoituksen hakuisuudesta lähteneet kirjoitukset.

Yksi tapaus tälläisestä yhdestä raamattupiirissä, joka nousi mieleen, kun eräs rouva , joka oli hoitanut yli 20 vuotta miestään kotonaan, joka oli täysin petipotilas  ja tarvitsee 24h hoitoa ja rouva on aina väsynyt, mutta sai  aina raamattupiirin ajaksi hoitajan, kerran käsiteltiin Paavalin kirjeestä rakkautta ja käytännössä mitä tämä merkitsee  ja juuri tämä rouva kysyi ,mitä tämä Jumalan rakkaus on arjessa? Kun ajelin piiristä kotiin  ja muistin tämän ja tuli kyyneleet silmiin, kun olin nähnyt miehen joka pedin pohjalta epäselvästi jotain sopertaa ja letkun kautta vaimo antaa ruokaa,ravinteita, että mies pysyy hengissä ja vaihtaa vaipat jne. Ja tämä rouva kysyy mitä rakkaus on ?

Jotain kuuluu elämään ja blogialustalla olemiseen samaa, jota voisi kuvata Rockyn( elokuva) opetuksista pojalleen, että ei ole tärkeintä miten kovaa pystyt lyömään, vaan miten hyvin pystyt ottamaan iskuja vastaan ja silti menemään eteenpäin!