Meidän syntimme ovat kirkon syntejä

Syntisillä, pyhillä tai vaikkapa enkeleillä ei ole omia erillisiä kirkkoja.

Ne ovat kaikki yhden ja saman kirkon jäseniä.

Karl Rahner tähdensi, että kirkkoa voi vääristäen henkilöidä. Tällöin se muuttuu yleväksi erilliseksi koskemattomaksi "pelastuslaitokseksi".

Syntiset tulisi nähdä itse kirkkoa määrittelevinä jäseninä, Rahner kehotti.

Hän totesi suorasukaisesti, että "kirkko on syntinen", eikä vain "syntisten kirkko", sillä myös syntiset ovat sen oikeita jäseniä.

Kirkko on pyhä, mutta siis myös syntinen. Eri syistä, eikä samoilla tavoilla.

Ortodoksisen sekä katolisen opetuksen mukaan vain Jeesuksen äiti Maria on ainoa synnitön ja perille päässyt ihmisjäsen kirkossa.

Ei ole olemassa jotain aidompaa kirkkoa irrallaan jossain muualla. Tämä olisi pelkkä ihanne, eikä kouriintuntuva kirkko.

Tilanne ei muutu, vaikka kirkon samaistaisi sen edustajien kanssa. Itse asiassa kirkon syntisyys on silloin vielä ilmeisempi vitsaili saksalainen teologi kuivakkaasti.

Kirkon toimet eivät ole pelkkää Pyhän Hengen toimintaa, vaan myös ihan tavallisten ihmisten.

Rahner korosti, ettei ole olemassa opetusta, jonka mukaan Pyhä Henki takuuvarmasti estäisi hölmöilyä.

Usko kirkkoon on luottamusta sen kykyyn olla, läpi aikojen, kaikesta huolimatta, lukuisten "pyhien hedelmällinen äiti".

Kirkko Pyhän Hengen innoittamana yhteisönä uudistuu alati ja sen pää Jeesus on kunnossa.

"Meidän syntimme ovat kirkon syntejä", Rahner muistutti.

Tämän tulisi herättää nöyrää mieltä ja halua muutokseen, ensin itsessään ja näin kirkossa.


Blogikirjoitus perustuu Karl Rahnerin kahteen artikkeliin. Artikkelit The Church of Sinners ja The Sinful Church in the Decrees of Vatican II ovat julkaistu kokoelmassa Theological Investigations - Volume 6.

71 kommenttia

  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Vaikka me olisimme ”kuinka jumaloituneita”, meidän syntimme ovat aina meidän edessämme ja aina jokin himo jostakin pyrkii ulos, jos ei muussa, niin ajatuksissa. On täysin mahdoton ajatus, että Maria olisi ollut synnitön, vaikka hän olisi elänyt kuinka puhtaasti. Se missä me itsekukin voimme Mariaa seurata on hänen syvä luottamuksensa ja uskonsa Jumalaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, hyvää jouluaikaa.

      Kosti ei pidä paikkaansa. Olen lukenut monia kristillisiä kirjoja joissa juuri tämä ajatus torjutaan. Patristisessa kirjallisuudessa tätä toistetaan toistamistaan, jumalallistumista. Tässä pidät mahdottomana tälläistä tilaa. Kirkko kuitenkin tuntee tämän tilan ja keinot saavuttaa tämä tila. Oikeastaan, et voi tietää tätä koska sinulta puuttuu kokemus, tekniikka, välineet ja tuntemus , näin päättelen kirjoituksestasi. Ja en sano tätä millään pahalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Santa Claus sanoo:

      Jo Paavali opetti: ”Synnin palkka on kuolema!” – loogisesti voimme tästä päätellä, että Marian kuolema osoitti hänen syntisyytensä – tältä osin Marian palvonta on taikauskoa ja harhaa. Myöskin kirkon, maallisen instituution luokittelu syntiseksi tai synnittömäksi on absurdia, ja siten Pyhää Henkeä karkottavaa. Nöyryyttä on syytä etsiä todellisuudesta, ei harhaisista opeista!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Sami, hyvää joulunaikaa myös sinulle.

    Mielestäni ei vaan voi olla kahta synnitöntä tässä perisynnin maailmassa. Ei liene kovin kaukana se ajatus, että myös Marialla olisi jokin osuus lunastajana. Jumalansynnyttäjänä kylläkin.

    Olet oikeassa siinä, että minulta puuttuu himottomuuden kokemus. Sitä tilaa en voi saavuttaa. Mutta se kokemus minulla on, kuten Jeesus sanoo: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. (Joh15:3)” Hän puhdistaa meidän sydämemme uskolla, eikä meidän syntejämme siksi lueta, vaikka ne seuraavatkin meitä niinkauan kuin vaellamme lihassa. Lisäksi uskoa seuraa risti, että myös lihamme ristiinnaulittaisiin ja vaeltaisimme Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kosti, Maria ole kakkospelastaja, ei vanhat kirkot opeta virallisissa dokumenteissa muuta kuin Jeesus on ainut pelastajamme.

      Avaat tässä mielestäni oikein uskon ja kilvoituksen. Mutta samalla et vie sitä loppuun asti, mikä vanhoissa kirkoissa tunnetaan. Vaikka samaan aikaan on totta, että sitä on vaikea saavuttaa ( himottomuutta) siihen tulee pyrkiä, käytännön kilvoituksen kautta, ajatuksin, tuntein, haluin, tahdon ja valinnanvapauden kautta.

      Jos olen nyt oikein ymmärtänyt ortodoksisesta ajattelutavasta, niin Maria oli juuri saavuttanut synnittömyyden näin, Jumalan armon avulla ( synergismi) . Ja tässä olisi kysymys juuri himottomuuden tilasta, jossa kuinkin eletään perisynnin todellisuuden keskellä. > Isä Lars voi varmaan korjata jos olen ymmärtänyt väärin.

      Meillä luterilaisuudessa Tuomo Mannermaa hakee juuri tutkimuksessaan kiintopisteen luterilaisuuden ja ortodoksisuuden välillä jumalallistumisessa. Voimme löytää Mannermaan mukaan yhteyttä tässä kohdin. Yleensä luterilaiset pitävät tätä kovin vieraana, luulen sen johtuvan siitä, että asiaa tunnetaan kovin vähän.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Entäs Sami sitten, jos on syntiin sidottu tahto ja vapaasti voi valita vain synnin?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Lisäksi Luuk1 toteaa Mariasta: ”Minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen.” Eihän Maria tässä ylistä Jumalan edessä nöyryyttään, vaan alhaisuuttaan. Jumala on tässä valinnut sen, joka ei ole mitään. Joka on heikko ja kelvotonta saattaakseen häpeään sen, joka on ylhäistä ja mahtavaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      ” Jos tahto on sidottu ja vapaasti voi valita vain synnin” . Tässä näkemyksessä asiat näyttävät kovin toisenlaiselta.

      Maria ei ylistä sen enempää alhaisuuttaan kuin nöyryyttään. Ihminen joka ylistää itseään, on itsensä herra. Näkisin, että Maria kiittää tässä ensisijaisesti Jumalaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    En saa kiinni mitä Sami ajaa takaa tuolla jumallistumisella, kun taas hyvin tunnistan Kostin ajatuksen juoksun. Jos ihmisessä tulee Kristuksen luonto esiin, niin se on Jumalasta tullutta rakkautta, jolla on aina lahja luonne. Emme voi kerskua kuin Herrasta.

    Eihän meistä tule täydellisiä, vaikka kuinka pyrkisimme hyvään ja silti meidän tulee pyrkiä hyvään. Se on Jumalan tahto, mutta, se, että meistä tulisi inhimillisestä luonnosta osattomia (lihallisuudesta vapaita) jolloin me omin avuin ja Jumalan avulla (synergia) saavuttaisimme sellaisen synnittömän tilan, kuten Marialla ajatellaan olleen (jota en kyllä löydä Kirjoituksista) vaan niiden mukaan Maria oli ihminen kuten mekin.

    Kristus on ainoastaan Jumala, ja vain Jumalalla on sellainen vapaa tahto, joka tekee mitä tahtoo. Me ihmiset teemme vain sen minkä pystymme ja silloinkin olemme monin tavoin heikot ja vääryyteen valmiit, pystymme ehken kovin ponnistuksin pitämään itsemme kurissa, joiltain osin, mutta kuitenkin langennut luontomme on synnin seuraus, jonka joudumme kantamaan. Ja lopulta vain kuolematon on syntiä vailla. Henki on kyllä altis, mutta liha on heikko, ja se täytyy ymmärtää, ja että Kristus on juuri heikoissa Väkevä. Kristus ei auta meistä tulemaan kunnollisia, kunniakkaita ja lain kuuliaisia ihmisiä, vaan että ymmärtäisimme mitä on Armo ja laupeus. Jos opimme millainen nöyrä ja hiljainen ihminen on, niin me vaellamme, kuten Kristus vaelsi, sillä oli kuuliainen Jumalan tahdon mukaan, eikä oman tahtonsa. (1.Joh.2:1-6)

    Marian hauta löytyy Jerusalemista, eikä kukaan ole kirjoittanut hänen ylösnousemuksestaan Raamattuun. Maria oli kaikilla tavoilla esimerkillinen ja Jumalan valittu, kuten Johannes Kastajakin, se on varmaa, mutta tavallinen kuolevainen hän oli kuten Pietari, Paavali ja muut Apostolit. Raamattu on hyvin selkeä Marian suhteen. (Jos pysymme vain Raamatussa, niin asia on selvä.)

    Mitä tulee ihmisen jumallistumiseen, niin Kristityn synnit on sovitettu ja kaikki mitä Kristityn jumallisuuteen ja elämään vaaditaan, on Lahjoitettu meille Kristuksessa. Kaikki on valmista. Kristitty tulee Jumalan lupausten kautta jumalaisesta luonnosta osalliseksi, eikä siis omasta tahdostaan (tämä täytyy nähdä Lahjoitetun uskon seurauksena ihmisessä) Pietari vahvistaa tämän ja sulkee kaiken synergian mahdollisuudet heti alkuunsa.

    ”Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

    Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

    Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. 2.Piet.1:1-8

    ”Sillä jos teillä on nämä…” Siis kallis lahjoitettu usko ja Jumalan Lupaukset. ”Nämä”, eivät salli meidän olla hedelmättömiä Kristuksen tuntemisessa. Usko on Jumalan Voima kaikkea tekopyhyyttä vastaan.

    Kaikki tulee tuon yhden kalliin Kristuksen Uskon kautta, joka on kertakaikkiaan Pyhille annettu. Lahjoitettu. Ihmisellä ei ole mitään omaa osaa pelastuksessa, eikä pyhityksessä. Kaikki on sulaa Armoa. Kultaa, jota maailma ei voi omistaa, koska se puhuu omaansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      ”Jumalallistuminen (joskus myös jumaloituminen) eli teosis tai theosis (m.kreik. θέωσις) tarkoittaa ortodoksisessa teologiassa ihmisten pyhittymistä Jumalan armolla takaisin alkuperäiseen olemukseensa Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Jumalallistumisen tarkoitus on saavuttaa synergisesti uudelleen Jumalan ja ihmisen yhteys, joka hajosi syntiinlankeemuksessa. Jumalallistuminen saavutetaan sielun ja ruumiin puhdistumisen (m.kreik. κάθαρσις) kautta. Ortodoksisessa ajattelussa jumalallistuminen on ihmiselämän tarkoitus. ” https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalallistuminen

      Tässä vihkosessa käsitellään jumaloitumista. ( Vihko on muistaakseni ilmainen) https://www.ortodoksi.net/index.php/Jumaloituminen_ihmisel%C3%A4m%C3%A4n_tarkoituksena_(kirja)

      Jumaloitumisen prosessi ei tee tai poista ihminen inhimillistä luontoa, vaan kirkastaa ja eheyttää sen. Viittaa Raamatun kohtii jotka puhuvat juuri jumallistumisesta. Kristus haluaa auttaa meitä täyttämään Jumalan käskyt, elämään hänen tahtonsa mukaan ja olemaan kunnollisia.

      Itse en uskalla sanoa, ihmisille meistä ei tule täydellisiä, jos sillä tarkoitetaan ja vähätellään tahtomme valintoja synnin suhteen tai turhennetaan kristilinen kilvoitus.

      ” Ihmisellä ei ole mitään omaa osaa pelastuksessa, eikä pyhityksessä. Kaikki on sulaa Armoa. ” Tämä ei vastaa kristillistä kokemus maailmaa. Ihminen osallistuu oman elämänsä pyhitykseen valinnoillaan ja on siitä myös vastuussa. Tässä Jumalan armo tulee avuksi, sillä muuten emme voi mitään, vaikka kuinka kilvoittelemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos Sami, tuo selvensi ajatuksen, jota käsiteltiin. Ymmärrän kantasi ja sellaisenaan sen tunnistan myös ortodoksisen teologian pohjalta. Pieniä eroja on aina, kun teologiasta on kyse, mutta oleellisin on juuri tuo synergia käsite ja miten se ymmärretään. Puhtaimmillaan synerginen Jumala suhde ja käsite löytyy Islamista, jossa ihminen valmistaa itsensä osalliseksi Jumalan armosta omilla teoillaan. Tämä ei ole Kristinuskon olemusta, sen varmasti voimme myöntää.

    Idän uskonnoissa taas tiettyjen rituaalien noudattaminen saa ihmisessä aikaan kosketuspinnan, jossa Jumala voidaan kohdata ns. Kokemuksellisesti ja tunteen tasolla. (Näin siis ajatellaan) Tämä on suht vierasta edes Kristinuskon eri suuntauksissa, joista voi löytää myös ns. Jumalan ja ihmisen yhteistyötä korostavia piirteitä. Mm. Ratkaisukristillisyys karkeasti määriteltynä keskittyy kokemukseen ja tunteisiin. Ihmisen vapauden korostaminen taas on utopiaa sairaiden ja syntinsä kanssa taisteleville ihmisille. Jos esim. Itseni pelastuminen olisi hitusenkaan minun itseni varassa, hukkuisin välittömästi ja menettäminen kaiken toivoni. Onneksi Jumala on Kristuksessa yksin pelastanut minut ja nostanut ylös ja antanut kuolleelle vettä.

    Itse olen Paavalin teologian kannattaja, jota olen leikilläni kutsunut ”kuoleman” teologiaksi, jossa ihminen kuolee lain voimasta ja elää yksin Kristuksen voimasta. Kristillisen Kasteen teologia on pitkälti sama asia. Ihminen syntyy kuoleman lain alle, ja kasteessa syntyy uudelleen uuteen elämään ja tehdään eläväksi Jumalan Hengen kautta. Kokemuksien sijaan luotetaan Jumalan lupauksiin, eikä perata omaa kokemusta ja tunteita, jotka vaihtelee elonpäivinä kaiken aikaa. Kalliopohja on Kristus meissä, eikä niin, että minä Kristuksessa tai minä Kristuksen kanssa. Tunteet ja kokemukset kuuluu ihmiselämään, mutta niiden varassa ei pelastusta kuoleman kidasta, vaikka ne olisivat kuinka erinomaisia ja pyhiä.

    Kun ihminen on näin Paavalin mukaan kuollut Aadamin kautta ja syntynyt Kristuksen kautta, niin hänellä ei ole enää ns. omaa voimaa, edes ajatella, vaan kaikki on Jumalasta, liha (luonnollinen ihminen) on kuollut, eikä siis enää osallistu elämään ja pyhitykseen, vaan kun uusi ihminen virkoaa eloon, niin sen saa aikaan yksin Jumala.

    Tästä näkökulmasta käsin synergia on turha käsite, koska kuollut ja elävä eivät voi toimia yhdessä. Se mikä on kuollut, saa pysyä kuolleena. Ihmisen keho on kyllä sellaisenaan hyvä ja se on Jumalan luomana tarpeellinen ja hyvä, tosin sairaudet ja kivut ovat aina läsnä, synnin tähden, mutta sen pelastamisesta ei tarvitse kantaa huolta, liha ei pyhity. Elämä siis nielee sen mikä on katoavaista, sen sijaan Henki on iankaikkista olemusta ja pysyy vahvana Jumalan tahdon mukaan.

    Näkisin siis niin, että Kristillinen seurakunta (Kirkko) on pyhien yhteisö, joka luottaa Jumalaan, eikä enää pyri ns. Kehittämään itseään paremmaksi ihmiseksi, vaan Armossa ja Rakkaudessa kasvaen saa elää ja olla ja ahkeroida sen mukaan kun Jumala antaa jokaiselle jäsenelleen. Niinkuin perhe, jossa kaikkien pyhien tarpeet ja murheet ovat yhteisiä. Ei hiuksia haroen, vaan rauhassa ja kärsivällisesti.

    Jos siis ihminen tulee Jumalisesta luonnosta osalliseksi, niin sen saa aikaan yksin Jumalan Armo ja ainoastaan se kasvattaa ihmistä, tehden ihmisestä sellaisen, joka rakastaa totuutta, on laupias ja armollinen muita ihmisiä kohtaan. Ja kuitenkin on luja ja rohkea suojelemaan totuutta ja seisomaan yhteisen Kristillisen uskon tähden.

    Miten tämä kaikki näkyy Kristityissä ihmisissä? Sen saa jokainen päätellä itse.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Ismo,

    Olen ymmärtänyt, niin että ortodoksinen synergismi koskee Jumalan tahdon mukaista elämää. Jumala ei yhdy sellaiseen synergismiin missä ihminen antautuu tekemään syntiä. Sen sijaan synergismi ulotetaan kaikkeen missä ihminen haluaa palvella Jumalaa tai seurata häntä. Toinen ristin ryöväri osoittaa tahdollaan muista minua…

    Näen kyllä monista Raamatun kohdista, että synergismi kuuluu oleellisena osana kristityn elämään. En osaa kuvata sellaista elämää jossa krristitty ihminen ei osallistu Jumalan elämään, yhdessä Jumalan kanssa, vaan olisi jotenkin tarkaillijan asemassa hänessä toteutuvan jumaloitumisen suhteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Niin, tuo elämä on laaja kysymys. Mitä on Jumalan tahdon mukainen elämä? Miten se ymmärretään?

    Ihminen ja varsinkin Kristitty on mielestäni vapaa kaikista ns. muodollisuuksista, vaikka ei niissä mitää pahaakaan ole, jollei niitä vaadita keneltäkään autuuden ehtona. Kaikkien ihmisten kuuluu tehdä hyvää aina ja kaikkialla, eikä tuo vaade siis ole vain Kristityille osoitettu. Ongelmahan maailmassa kuitenkin on hyvän puute, sillä ihmiset ovat kovin omahyväisiä itsekeskeisiä ja myös Kristityt omaavat paljon ominaisuuksia noista edellisistä. Kristityt eivät siis ole mitenkään sekulaareja ihmisiä kunnollisempia ja parempia.

    Mistä siis on kysymys, kun puhutaan Kristityn elämästä? Ensinnäkin Kristitty elää Jumalan Sanasta, Ehtoollisesta ja Kristittyjen yhteydessä. Miten usein Kristitty käy Kirkossa jne. Se ei ole merkityksellistä, vaan jokaisen oma asia ja mikään ei ole tarpeeksi, tai liian vähän. Ei ole mitään mittaria, millä ihmisen riittävää Kristillisyyttä voidaan mitata, eikä sille ole tarvetta.

    Miten sitten on Pyhityksen laita? Tuosta on hyvin monenkirjavaa käsitystä, mutta nähdäkseni ja myös oman kokemukseni mukaan Jumala toteuttaa ihmisessä tahtonsa myös tältä osin, eli ihmisen omat puhdistautumiset ovat lihan tekoja, eikä niitä tarvita, paitsi ulkoisesti on hyvä peseytyä. (Pyhityksen alk.merkitys on puhdistautuminen ja kirkastaminen) eli Jumala on se, joka pyhittää (Hebr.2:11) omansa varmasti Kristuksen Armon kautta. Ihmisessä tapahtuu kasvua Kristuksen tuntemisessa, mutta ei ihmisen tahdon ja aikataulun mukaan. Jumala on Luotettava kumppani, joka ei hylkää, vaan vie loppuun meissä alkamansa työn. Tähän ei mikään lihan kurittaminen tuo mitään lisäarvoa.

    Omat kirjoitukseni tähtäävät siis siihen, ettei kukaan eksyisi palvomaan luotua Luojan sijaan, sillä ihmisellä on yksi erityinen heikkous kaikkien heikkouksien joukossa, eli : Ihminen arvio toisia ihmisiä ulkoisten ja näkyvien ominaisuuksien mukaan, vaikka ulkoiset seikat eivät merkitse mitään, Jumalan edessä, vaan sydämen asenne. Rikkaat halveksivat helposti köyhiä ja köyhät taas tuomitsevat rikkaita, ja näin on myös seurakunnassa siksi varottava, ettemme tunne tai arvioi ketään lihan mukaan. (2.Kor.5:16)

    Paavali kirjoittaa seuraavassa Kolossalaislle, joiden keskuuteen oli tullut ulkokultaisia opettajia, jotka asettivat kyseenalaiseksi Kristuksen täydellisen työn, joka on jo riisunut pois kaiken ihmisen omavoimaisen pyhityksen turhana:

    ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan riemu voiton. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.

    Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama, eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ”Älä tartu, älä maista, älä koske!” -sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. Kol.2:8-23

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Ismo,

      Apostoli Paavali kirjoittaa;

      ” Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” ( 1 Kor. 9:25-27).

      Paavalilla on useita tekstejä joissa hän puhuu meidän aktiivisuudestamme kristillisessä kilvoituksessa, pyhityksessä. Paavalilla ei ole mielessä, että nämä olisivat lihan tekoja. Nämä ovat Hengen luomaa uutta elämää joka on otettava vakavasti.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jep, myönnetäköön, että rukoilen minäkin kaiken aikaa, mutta samaan aikaan ymmärrän, etten sitä omasta voimastani tee. Paavallla lienee ollut rankka elämä ja kaikessa joutui kovien kärsimysten kanssa taistelemaan ja kantamaan ristiä.

    Miten vaellamme, siten on myös päivämme, ”sillä Jumalan mielenmukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” (Paavali)

    Kyllä, on selvää, että Sanan edessä viipyminen on meille hyväksi, sillä se saa aikaan oikeaa murhetta, joka taas koituu lopulta iloksi. Kaiken alkaja ja ylläopitäjä on kuitenkin Jumala. Henki meissä on samaa, kuin Kristus meissä, josta aikaisemmin kirjoitin. Synergia pitää ymmärtää siten, että Jumala vaikuttaa ja minä tulen vaikutetuksi, Jumalan tahdon mukaan, näin Jumala vaikuttaa minussa tahtomista ja tekemistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Se mitä edellä kirjoitat vastaa kristillistä kokemusta. Suuret kilvoittelija, näkevät aina omat syntinsä ja kelvottomuutensa, he eivät kerskaa missään nimessä itsestään, sellainen olisi suuri synti. He vaativat itseltään paljon, taistelevat himoja vastaan, kuten Neitsyt Maria, samalla he laittavat kaiken turvansa armahtavaan Jumalaan.

      Rauhallista jouluaikaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Lars Ahlbäck sanoo:

    Parisen päivää työn ohessa mietin miten kertoa jumaloitumisesta. Se tapahtui osittain tämän kommenttiketjun innoittamana. Tuloksena oli Jumaloitumisesta-blogikirjoitus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lars Ahlbäck

    Lähihoitaja, sairaanhoidon opiskelija ja teologian harrastaja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit