Miksi kannatan tasa-arvoista avioliittolakia
Avioliittolain muuttaminen on sekä monimutkainen että hyvin yksinkertainen kysymys. Loppupeleissä kannan ratkaisee se, kumpi toteuttaa paremmin rakkautta ja oikeudenmukaisuutta: nykyinen vai ehdotettu laki. Henkilö, joka on aidosti sitä mieltä, että nykyinen laki toteuttaa näitä paremmin, luonnollisesti vastustaa lain muuttamista. Itse olen päätynyt siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on oikeudenmukaisempi ja rakkaudellisempi. Vastaavasti en näe mitään todellista etua siitä, että juridisella (enkä millään muullakaan) tasolla tehtäisiin ero miehen ja naisen välisen liiton ja kahden samaa sukupuolta olevan liiton välillä.
Mitä sitten tulee kirkon suhtautumiseen asiaan? Minusta kahden toisistaan välittävän ihmisen sitoutuminen uskollisuuteen ja keskinäiseen huolenpitoon on asia, johon kirkon tulisi kannustaa ja jonka puolesta tulee rukoilla. Sillä ei ole väliä, millä nimellä yhteiskunta kutsuu tällaista sopimusta. Jos minulla on tässä tilanteessa mahdollisuus hoitaa liiton rekisteröiminen, niin se on ihmisten hyvää palvelua.
Entä kirkon opetus avioliitosta ja perheestä? Avioliitto on kahden ihmisen liitto, jossa sitoudutaan keskinäiseen rakkauteen, uskollisuuteen ja huolenpitoon. Ja jossa toteutuu Jumalan luomistarkoitus uuden elämän syntymisenä ja kasvamisena. Aivan samat periaatteet pätevät myös muihin perheisiin kuin siihen, jossa on isä, äiti, kaksi lasta (mieluimmin poika ja tyttö), koira ja farmariauto pihassa. Tässä kohtaavat kirkon opetus avioliitosta ja kirkon opetus erilaisuuden hyväksymisestä.
255 kommenttia
Eipä kyllä ennen minua ja suhtautumistani Jumalaan ole kuvattukaan pelokkaaksi. Minua on ymmärtääkseni pidetty kohtuullisen ulospäin suuntautuvana ja luottavaisena. Voihan tietysti olla, että minut tuntevat ihmiset ovat väärässä, ja Martti Pentin kaukodiagnoosi osuu oikeaan.
Mutta jos pelokkaaksi leimaaminen on seurausta siitä, että haluan pitää kiinni Jumalan sanasta ja olla Hänelle ja Hänen ilmoitetulle tahdolleen Raamatulle kuuliainen harhaan vievän uuden ”moraalin” asemesta, niin silloin olen mielelläni pelokas hautaan saakka.
Minä paheksun puolestani sitä, ettei Jumalan sanaa kunnioiteta, vaan se revitään sivu sivulta, ja muutetaan ajan trendien mukaiseksi.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle:´Herra, Herra!´, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Tällaisesta uppiniskaisuudesta ja tottelemattomuudesta kirjoitin. En pidä sitä oikeastaan yksilön, vaan tietyn uskonsuunnan ominaisuutena. Tarkoittamalleni ajattelulle on ominaista Jumalan sanan korvaaminen ja ohittaminen milloin milläkin ihmistekoisella, mutta aina yhtä kestämättömällä, perusteella. Jeesus käänsi katseemme Isään ja lähimmäiseen, joka ilmenee rakkautena Jumalan sanaan ja välittämisenä lähimmäisestä ja hänen iankaikkisuuskohtalostaan.Tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyen voimme kysyä, mitä Jumalan sana ilmoittaa tällaisesta Hänen sanansa ja luomisjärjestyksen irvikuvasta, ja tällaista harjoittavien ihmisten iankaikkisuuskohtalosta. Parempi kysymys mielestäni on, miksi jotkut ihmiset eivät usko siihen, että Jumala todella tarkoittaa sitä, mitä Hän sanassaan sanoo, eikä sen vastakohtaa.
Ei oikeastaan. Vihollisen taktiikka on ollut aina kääntää Jumalan luomat arvokkaat ja kauniit asiat niiden vastakohdiksi, arvottomiksi ja rumiksi asioiksi.Eikä tämä päde pelkästään sellaisia asioita, jotka mainitaan Raamatussa, vaan hengellisiä ilmiöitä laajemminkin. Hän kääntää helposti ajan myötä vahvana alkaneet herätykset lopulta irvikuvikseen. Näin on käynyt myös tietylle uskonsuunnalle, aikansa helluntailaisuudelle, joka alkoi väkevänä karismaattisena herätyksenä eräältä niityltä Pohjois-Savosta. Such is life.
Et varmaan itsekään usko tuohon kirjoittamaasi propagandaan, ethän? Jos kirjoitit nuo aivan tosissaan, niin silloin en oikein enää tiedä, mitä sanoa. Surullista. Tuo ei ole enää kristinuskoa, ei edes modifioitua sellaista. Olisi paljon reilumpaa sanoa, ettei edes yritä perustaa käsityksiään Raamattuun, eikä edusta kristinuskoa. Niin ovat jotkin liberaalit tehneetkin, ja siinä mielessä heitä arvostankin. Venkoilijoita en sen sijaan arvosta.
On synti tieten tahtoen opettaa vastoin Jumalan sanaa Raamattua. Jos homoseksuaalisuus olisi Jumalan luomistyö, silloin Raamattu ei opettaisi, että sellaista harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Raamattu ei jaottele erilaisia homoseksuaalisuuden ilmenemismuotoja siten, että toiset olisi hyväksyttyjä ja toiset ei. UT:n aikaisessa Rooman valtakunnassa tunnettiin myös tasaveroiset, rakkauteen perustuvat homosuhteet. Silti Paavali tai kukaan muukaan UT:n kirjoittaja ei pidä niitä hyväksyttävinä, vaan näkee ne kategorisesti syntinä ja epäjumalanpalvontana. Raamatun suhtautuminen kaikkialla, VT:ssa ja UT:ssa, homoseksuaalisuuteen on kategorisen kielteinen ja tuomitseva.
Siinä kerrotaan epäjumalanpalveluksesta. Epäjumalanpalvelukselle, samoin kuin synnille kaikissa sen ilmenemismuodoissaan, ei löydy muuta parannuskeinoa kuin hylätä se parannuksessa, pyytää sitä anteeeksi, luottaa siihen, että Jeesuksen veri pesee sen puhtaaksi, ja lopuksi vaeltaa loppuelämä erossa siitä. Jeesus on kuollut koko ihmiskunnan synnin tähden. Anteeksianto hyödyttää kuitenkin vain niitä, jotka syntinsä hyläten ottavat sen uskolla vastaan. Siksi on edesvastuutonta opettaa synnistä, että se olisi joku trendien mukaan muuttuva pikkujuttu, tai että sille olisi olemassa muita parannuskeinoja kuin edellämainitut.
Niin olisi minustakin, mutta en onneksi tiedä kenenkään niin opettavan.
Mitä sanoisit vaimoaan hakkaavalle miehelle, Martti Pentti? Sanoisitko, ettei ihminen pysty itseään parantamaan, Jeesus on meidän parantajamme? Minä en sanoisi. Minä sanoisin, että lakkaa heti hakkaamasta, hanki apua ongelmiisi, ja hae myös apua ja anteeksiantoa Jumalalta. Kristinusko ei ole mitään ufotiedettä, eikä se ole myöskään passiivisuutta pahuuden varjona pitävien ihmisten uskonto.
”Sanoisitko, ettei ihminen pysty itseään parantamaan, Jeesus on meidän parantajamme? Minä en sanoisi. Minä sanoisin, että lakkaa heti hakkaamasta, hanki apua ongelmiisi, ja hae myös apua ja anteeksiantoa Jumalalta.” Onko tässä joku ristiriita? Minä en sitä näe.
Tuo pätee kaikkeen synnintekemiseen ja epäjumalanpalvontaan vaimon hakkaamisesta seksuaalielämän synteihin: Lakkaa heti tekemästä syntiä, hanki apua ongelmiisi, ja hae myös apua ja anteeksiantoa Jumalalta.
Aivan. Miten se on toisenlainen viesti kuin se, ettei ihminen pysty itseään parantamaan, vaan Jeesus on parantajamme? Ei Jumalan apu ole mikään parannuksen varmuudeksi hankittava lukko, vaan ainoa tepsivä keino. Kaikki hyvä tulee Häneltä.
Jos ’tuhon tulvaporttien aukaiseminen’ ei heijasta kirjoittajan omaa pelokasta suhtautumista Jumalaan, se on toisten pelottelua. Jumala on luvannut, ettei enää hukuta ihmiskuntaa tulvan alle. Niinpä paheksun tällaisen uhkakuvan maalailua epäraamatullisena.
Ilmoita asiaton kommentti