Avioliittolain muuttaminen on sekä monimutkainen että hyvin yksinkertainen kysymys. Loppupeleissä kannan ratkaisee se, kumpi toteuttaa paremmin rakkautta ja oikeudenmukaisuutta: nykyinen vai ehdotettu laki. Henkilö, joka on aidosti sitä mieltä, että nykyinen laki toteuttaa näitä paremmin, luonnollisesti vastustaa lain muuttamista. Itse olen päätynyt siihen, että tasa-arvoinen avioliittolaki on oikeudenmukaisempi ja rakkaudellisempi. Vastaavasti en näe mitään todellista etua siitä, että juridisella (enkä millään muullakaan) tasolla tehtäisiin ero miehen ja naisen välisen liiton ja kahden samaa sukupuolta olevan liiton välillä.
Mitä sitten tulee kirkon suhtautumiseen asiaan? Minusta kahden toisistaan välittävän ihmisen sitoutuminen uskollisuuteen ja keskinäiseen huolenpitoon on asia, johon kirkon tulisi kannustaa ja jonka puolesta tulee rukoilla. Sillä ei ole väliä, millä nimellä yhteiskunta kutsuu tällaista sopimusta. Jos minulla on tässä tilanteessa mahdollisuus hoitaa liiton rekisteröiminen, niin se on ihmisten hyvää palvelua.
Entä kirkon opetus avioliitosta ja perheestä? Avioliitto on kahden ihmisen liitto, jossa sitoudutaan keskinäiseen rakkauteen, uskollisuuteen ja huolenpitoon. Ja jossa toteutuu Jumalan luomistarkoitus uuden elämän syntymisenä ja kasvamisena. Aivan samat periaatteet pätevät myös muihin perheisiin kuin siihen, jossa on isä, äiti, kaksi lasta (mieluimmin poika ja tyttö), koira ja farmariauto pihassa. Tässä kohtaavat kirkon opetus avioliitosta ja kirkon opetus erilaisuuden hyväksymisestä.
Jos ’tuhon tulvaporttien aukaiseminen’ ei heijasta kirjoittajan omaa pelokasta suhtautumista Jumalaan, se on toisten pelottelua. Jumala on luvannut, ettei enää hukuta ihmiskuntaa tulvan alle. Niinpä paheksun tällaisen uhkakuvan maalailua epäraamatullisena.
Eipä kyllä ennen minua ja suhtautumistani Jumalaan ole kuvattukaan pelokkaaksi. Minua on ymmärtääkseni pidetty kohtuullisen ulospäin suuntautuvana ja luottavaisena. Voihan tietysti olla, että minut tuntevat ihmiset ovat väärässä, ja Martti Pentin kaukodiagnoosi osuu oikeaan.
Mutta jos pelokkaaksi leimaaminen on seurausta siitä, että haluan pitää kiinni Jumalan sanasta ja olla Hänelle ja Hänen ilmoitetulle tahdolleen Raamatulle kuuliainen harhaan vievän uuden ”moraalin” asemesta, niin silloin olen mielelläni pelokas hautaan saakka.
Minä paheksun puolestani sitä, ettei Jumalan sanaa kunnioiteta, vaan se revitään sivu sivulta, ja muutetaan ajan trendien mukaiseksi.
”Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.'” Tällaisesta pelokkuudesta kirjoitin. En pidä sitä oikeastaan yksilön, vaan tietyn uskonsuunnan ominaisuutena. Tarkoittamalleni ajattelulle on ominaista Jumalan lain ymmärtäminen kielloiksi. Jeesus käänsi katseen toimeliaaseen rakkauteen. Tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyen voimme kysyä, onko tasa-arvo tässä asiassa vastoin Jumalan tahtoa. Parempi kysymys mielestäni on, onko tämä tilaisuus toteuttaa Jumalan hyvä tahto uudella ja arvaamattomalla tavalla, ja laittaa talenttinsa peliin.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle:´Herra, Herra!´, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Tällaisesta uppiniskaisuudesta ja tottelemattomuudesta kirjoitin. En pidä sitä oikeastaan yksilön, vaan tietyn uskonsuunnan ominaisuutena. Tarkoittamalleni ajattelulle on ominaista Jumalan sanan korvaaminen ja ohittaminen milloin milläkin ihmistekoisella, mutta aina yhtä kestämättömällä, perusteella. Jeesus käänsi katseemme Isään ja lähimmäiseen, joka ilmenee rakkautena Jumalan sanaan ja välittämisenä lähimmäisestä ja hänen iankaikkisuuskohtalostaan.Tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyen voimme kysyä, mitä Jumalan sana ilmoittaa tällaisesta Hänen sanansa ja luomisjärjestyksen irvikuvasta, ja tällaista harjoittavien ihmisten iankaikkisuuskohtalosta. Parempi kysymys mielestäni on, miksi jotkut ihmiset eivät usko siihen, että Jumala todella tarkoittaa sitä, mitä Hän sanassaan sanoo, eikä sen vastakohtaa.
Irvikuva lienee katsojan silmissä.
”Tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyen voimme kysyä, mitä Jumalan sana ilmoittaa tällaisesta Hänen sanansa ja luomisjärjestyksen irvikuvasta, ja tällaista harjoittavien ihmisten iankaikkisuuskohtalosta.” Mitä tarkoitat irvikuvalla? Lakiesitystäkö? Tasa-arvoako? Mitä on lakiesityksen harjoittaminen? Onko tasa-arvon harjoittaminen luomisjärjestyksen irvikuva?
Arvaan, että pidät homoseksuaalisuutta luomisjärjestyksen irvikuvana ja sen harjoittamista iankaikkisuuden kannalta kohtalokkaana. Homous ei katoa, jos lakia tasa-arvoisesta avioliitosta ei hyväksytä eikä lisäänny, jos se hyväksytään.
Homous ei katoa, niin kauan kuin on ihmisiä maan päällä. Se ei ole mikään argumentti sen oikeellisuuden puolesta. Eivät katoa myöskään heteroseksuaalien synnit, haureudet, huoruudet, varkaudet, valehtelemiset ja muut(kaan) synnit niin kauan kuin ihmisiä on maan päällä. Se ei kuitenkaan tee niistä(kään) synneistä hyväksyttyjä. Heppoista on Raamatun tuntemuksesi ja sen mukaan ojentautuminen.
En tässä ottanut kantaa homojen synteihin, vaan siihen, ettei kyseessä olevalla lakiesityksellä taida olla mitään vaikutusta sen yleistymiseen tai häviämiseen. Muuten olen sitä mieltä, että sukupuolinen suuntautuminen on Jumalan luomistyö, jota ihminen ei ole itse valinnut. Niinpä sen tuomitseminen vääräksi ja pahaksi on synti Jumalaa vastaan. Raamatun paheksuvat kirjoitukset eivät koske luonnostaan homoseksuaaleja, vaan sukupuolista häpäisemistä (Vanhassa testamentissa) ja antiikin poikarakkauskulttuuria (Uudessa testamentissa).
Ei oikeastaan. Vihollisen taktiikka on ollut aina kääntää Jumalan luomat arvokkaat ja kauniit asiat niiden vastakohdiksi, arvottomiksi ja rumiksi asioiksi.Eikä tämä päde pelkästään sellaisia asioita, jotka mainitaan Raamatussa, vaan hengellisiä ilmiöitä laajemminkin. Hän kääntää helposti ajan myötä vahvana alkaneet herätykset lopulta irvikuvikseen. Näin on käynyt myös tietylle uskonsuunnalle, aikansa helluntailaisuudelle, joka alkoi väkevänä karismaattisena herätyksenä eräältä niityltä Pohjois-Savosta. Such is life.
Olisiko sinunkin, Jari Raappana siis oltava tarkkana, ettei arvokas muuttuisi omalla kohdallasi irvokkaaksi? Minä koetan olla.
Paras ase irvokkuutta vastaan on tarkasti pitää kiinni arvokkaasta. Niin kauan kuin sinulla on hallussasi aito seteli, johon voit väärennöstä verrata, et helposti ota vastaan feikkikappaletta.Se, joka on elämässään kokenut jotain alkuperäistä, arvokasta ja kaunista, ei halua sen jälkeen ollla missään tekemisissä halpojen väärennösten kanssa. Siksi kierrän irvokkuudet niin kaukaa kuin pystyn, ja parhaani mukaan varoitan toisiakin niistä. Niin kannattaa tehdä sinunkin.
Setelillä ei ole mitään arvoa, jos sen pitää. Sen arvo perustuu siihen, että sillä voi ostaa jotain tarpeellista tai ilahduttavaa. Arvokas muuttuu arvottomaksi juuri säilyttämällä sellaista, mikä on tarkoitettu käytettäväksi ja jaettavaksi.
Et varmaan itsekään usko tuohon kirjoittamaasi propagandaan, ethän? Jos kirjoitit nuo aivan tosissaan, niin silloin en oikein enää tiedä, mitä sanoa. Surullista. Tuo ei ole enää kristinuskoa, ei edes modifioitua sellaista. Olisi paljon reilumpaa sanoa, ettei edes yritä perustaa käsityksiään Raamattuun, eikä edusta kristinuskoa. Niin ovat jotkin liberaalit tehneetkin, ja siinä mielessä heitä arvostankin. Venkoilijoita en sen sijaan arvosta.
On synti tieten tahtoen opettaa vastoin Jumalan sanaa Raamattua. Jos homoseksuaalisuus olisi Jumalan luomistyö, silloin Raamattu ei opettaisi, että sellaista harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Raamattu ei jaottele erilaisia homoseksuaalisuuden ilmenemismuotoja siten, että toiset olisi hyväksyttyjä ja toiset ei. UT:n aikaisessa Rooman valtakunnassa tunnettiin myös tasaveroiset, rakkauteen perustuvat homosuhteet. Silti Paavali tai kukaan muukaan UT:n kirjoittaja ei pidä niitä hyväksyttävinä, vaan näkee ne kategorisesti syntinä ja epäjumalanpalvontana. Raamatun suhtautuminen kaikkialla, VT:ssa ja UT:ssa, homoseksuaalisuuteen on kategorisen kielteinen ja tuomitseva.
”He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.” Tämä on synti, josta Roomalaiskirjeessä kirjoitetaan. Se, mitä tämän jälkeen luetellaan, on synnin seurausta. Tauti ei parane, jos käydään vain oireita parantamaan. Mikä sitten on Jumalan katoamaton kirkkaus? ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”
Siinä kerrotaan epäjumalanpalveluksesta. Epäjumalanpalvelukselle, samoin kuin synnille kaikissa sen ilmenemismuodoissaan, ei löydy muuta parannuskeinoa kuin hylätä se parannuksessa, pyytää sitä anteeeksi, luottaa siihen, että Jeesuksen veri pesee sen puhtaaksi, ja lopuksi vaeltaa loppuelämä erossa siitä. Jeesus on kuollut koko ihmiskunnan synnin tähden. Anteeksianto hyödyttää kuitenkin vain niitä, jotka syntinsä hyläten ottavat sen uskolla vastaan. Siksi on edesvastuutonta opettaa synnistä, että se olisi joku trendien mukaan muuttuva pikkujuttu, tai että sille olisi olemassa muita parannuskeinoja kuin edellämainitut.
Synti on jumalattomuutta ja väärien jumalien palvontaa. Usko on turvautumista Jeesuksen vanhurskauteen, kun omasta ei ole mihinkään. Ihminen ei pysty itseään parantamaan, Jeesus on meidän parantajamme. Minusta on edesvastuutonta opettaa, että ihmisen on päästävä omin voimin eroon synnistään edellytyksenä armon vastaanottamiselle.
Niin olisi minustakin, mutta en onneksi tiedä kenenkään niin opettavan.
Mitä sanoisit vaimoaan hakkaavalle miehelle, Martti Pentti? Sanoisitko, ettei ihminen pysty itseään parantamaan, Jeesus on meidän parantajamme? Minä en sanoisi. Minä sanoisin, että lakkaa heti hakkaamasta, hanki apua ongelmiisi, ja hae myös apua ja anteeksiantoa Jumalalta. Kristinusko ei ole mitään ufotiedettä, eikä se ole myöskään passiivisuutta pahuuden varjona pitävien ihmisten uskonto.
”Sanoisitko, ettei ihminen pysty itseään parantamaan, Jeesus on meidän parantajamme? Minä en sanoisi. Minä sanoisin, että lakkaa heti hakkaamasta, hanki apua ongelmiisi, ja hae myös apua ja anteeksiantoa Jumalalta.” Onko tässä joku ristiriita? Minä en sitä näe.
Tuo pätee kaikkeen synnintekemiseen ja epäjumalanpalvontaan vaimon hakkaamisesta seksuaalielämän synteihin: Lakkaa heti tekemästä syntiä, hanki apua ongelmiisi, ja hae myös apua ja anteeksiantoa Jumalalta.
Aivan. Miten se on toisenlainen viesti kuin se, ettei ihminen pysty itseään parantamaan, vaan Jeesus on parantajamme? Ei Jumalan apu ole mikään parannuksen varmuudeksi hankittava lukko, vaan ainoa tepsivä keino. Kaikki hyvä tulee Häneltä.