Kun ihminen on eläkkeellä, hän on usein suostunut siihen, että se työura oli sitten siinä. Hän on siirtynyt pelikentältä kentän laidalle. Työelämän pelisäännöt eivät enää häntä koske eikä työelämä häntä jää pitkäksi aikaa kaipaamaan, sillä ajat muuttuvat, työtehtävätkin, ja uusille tekijöille on annettava työrauha.

Moni pani kätensä kyynärpäitään myöten ristiin kiitollisena siitä, että Kirkko ja kaupunki-lehden päätoimittaja vihdoin vaihtui. Nyt kuitenkin Seppo Simola päätti ottaa haltuunsa entisen aviisinsa takasivun, jonka epätasaista mielipidekirjoittelua on usein ryydittänyt Ville Rannan pilkkapiirros. Simola kokee, että piispa Laajasalo sorkkii pyhää sananvapautta.

Jos ex-päätoimittaja näkee piispalla sorkan, niin pakko samaan hengenvetoon todeta, että päätoimittajalla on kiusallisen usein ollut sarvet päässään pääkirjoituksiaan rustatessaan.

Simola kokee, että Laajasalo on ryhtynyt kampittamaan Kirkko ja kaupungin journalistista linjaa ja sananvapautta. Eikö ole kysymys piispan sananvapauden kaventamisyrityksestä, kun moittija tällaisia urputtaa? Tämä asia tuli esiin jonkin haastattelun lopussa ikään kuin sivulauseessa, mutta ne, joihin kalikka kalahti, saivat heti hepulikohtauksen.

Simola näyttäisi olevan sitä mieltä, että piispan taloussotkuista innokkaasti viikosta toiseen raportoinut K&K saa piispalta vakavan moitteen juuri tästä syystä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että on tämä asia ollut entisen kirkkoherran, tuomiokapitulin asessorin ja yhtymän johtajan agendalla jo pidemmän aikaa.

Simola toteaa, että ennenkin on esiintynyt piispallista pyrkimystä ohjailla kyseisen kirkollisen lehden toimituksellista linjaa. Miksi lehti ei ennenkään ole osannut ottaa kaitsentaa vastaan ja lusikkaa kauniiseen käteensä? Kenties koska Simola on tahtonut olla yksinvaltias hallitsija omassa lehtivaltakunnassaan?

Simolan pääsyytös: Laajasalo ei näytä ymmärtävän a) minkälainen arvo journalistisin periaattein tehdyllä lehdellä on kirkolle eikä b) miten vakavilla asioilla hän leikittelee.

Ruttopuiston rovasti innostuu näistä kysymyksistä: a) Minkälainen arvo journalistisin periaattein tehdyllä lehdellä sitten kirkolle on? b) Miten vakavilla asioilla Laajasalo oikein leikittelee? Onko kyse enemmästä kuin niistä vakavista asioista, joilla esim. Ville Ranta leikittelee? Onko kyse jonkinlaisista tulitikkuleikeistä? Mikä voi syttyä palamaan?

Sitten Simolalta tulee varoituksen sana: Asetelma on osapuilleen samanlainen kuin jos pääministeri puuttuisi Ylen journalistiseen linjaan. Vallanpitäjän ei pidä mennä sorkkimaan lehdistönvapautta. Siitä ei hyvä heilu. Yhteisön ja itse vallanpitäjänkin uskottavuus horjuu. Eivätkö ne kestä avoimuutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä?

Eikö Simola tajua tai tahdo tunnustaa, millainen (sanan)valta hänellä pääkaupunkiseudun suuren ja mahtavan seurakuntalehden pomona on ollut? Sisäpaisti: Pääministeri ON puuttunut Ylen journalistiseen linjaan.

Sitten mennään mantranhokemislinjalle: Avoimuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, uskottavuus, korkeatasoinen journalismi, julkisesti rahoitettu tiedonvälitys.

Onko hyökkäys aina paras puolustus? Eikö tällaisesta asiasta voisi keskustella ihan rauhallisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen? Miksi vedota korkeatasoiseen kirkolliseen journalismiin, jos tuskin kukaan osaa määritellä, mitä se oikein on? Kai K&K:n toimitus sentään tietää, mitä tekee?

Mikä sitten oli Simolan ulostulon juju? Halu mätkiä piispaa kuonoon? Halu selittää lehden rahoittajaosapuolille, että ilman muuta meidän lehtemme on niin tärkeä, että ei siltä voi tukia ottaa pois, siirtää pelkästään nettiin tai – lopettaa kokonaan?

 Kuva yllä: Ville Rannan sovintomakkara (naurakoon, ken pystyy!)

 Simolan mielipide kokonaisuudessaan:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mielipide-piispa-sorkkii-sananvapautta

Lisäys 26.6:

Kuva alla: Vakavamielinen ehdotus Kirkolle ja kaupungille: Vaihtakaa Ranta Jarlan Fingerporiin!