Kun leirikeskusta ei enää ole

Kuluvana kesänä moni seurakunta pyörittää kesätoimintaansa ilman ennen käytössä ollutta leirikeskusta. Kokemuksia karttuu, hyvää ja pahaa.

Keskuksista on luovuttu kustannussyistä. Käyttö on ollut vähäistä ainakin kesäsesongin ulkopuolella. Saattoipa kunnon lämmitys puuttuakin.

Aluksi leirejä pidettiin enemmän tai vähemmän improvisoiden. Telttailtiin tai majoituttiin ties mihin katoksiin tai majoihin. Vähitellen vaatimustaso nousi. On mukavampi olla lämpimässä, lakanoiden välissä ja sisävessan tuntumassa. Ruokapalvelukin saisi olla muuta kuin nuotion kypsentämät antimet.

Tason nousu nosti kustannuksiakin, erityisesti kun palvelut edellyttivät ammattitaitoista henkilökuntaa.

Nyt on huomattu, ettei se rippileirin pito ilmaista ole vuokratiloissakaan. Moni muu retki tai leiri saattaa jäädä pitämättäkin.

Aika entinen ei koskaan enää palaa, ei näissä leirikeskusasioissakaan. Haikailu ei auta, vaan tarvitaan rohkeutta ja luovia ratkaisuja. Mitä ne ovat, se tiedetään parhaiten paikan päällä.

  1. Luovia ratkaisuja voi keksiä tilalle. Kirkko ei ole luovuutta tarvinnut, joten hankalaahan se on, nyt sitä uudelleen ottaa käyttöön. Ainoa mahdollisuus ei suinkaan ole toiminnan vähentäminen. Metsää ja merta ja järviä riittää.

    Mieleen tulee yksi Anglikaani seurakunta Englannissa, joka köyhtyi niin, että oli pakko luopua jopa kirkosta. Tilaisuuksia ryhdyttiin järjestämään siellä missä voitiin. Elokuvateattereissa, uimahalleissa, bubeissa yms. julkisissa tiloissa. Vuoden kuluttua seurakunnan väkimäärä oli kasvanut niin paljon, että oli mahdollisuus palat kirkon suojiin. Koko toiminta muuttui sen seurauksena ulospäinsuuntautuvaksi. Tuo seurakunta kasvaa yhä. Olisikohan tiloista luopumisessa, myös meille, jopa tuhannen taalan paikka.

    • Kaikkea toimintaa ei tosin tule huomanneeksi. On hautajaisia, työttömien ruokailuja, perhekerhoja, yhdistysten ja seurojen tilaisuuksia ja paljon muuta, esim. kutsuntoja ja verenluovutuksia.

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!