Varmasti Teologisen Tiedekunnan yhteisö on tehnyt hyvän valinnan. Kotimaan Uutisissa mainitaan meriittinä kuitenkin astrobiologiaan katsominen mikä seurakuntalaisille jää utuiseksi haaveeksi mennä ja lähteä uudelle planeetalle asustelemaan.
Emme Me täältä mihinkään lähde vaan tulevaisuutemme on tradition tulosta huonosta opettamisesta aina ajastamme ikuisuuteen.
Piispanvaali onkin mielenkiintoinen summapeli. Nyt äänestävät arvioivat halutaanko, niin, mitä.
Katsoin mainittujen asioiden liittyvän blogin otsikossa toisiinsa. Kukaan ei varmaan huomannut.
Ehkäpä tuo ”astronäkökulma” edustaa enemmän flosofis-tieteellistä aspekstia, joka yliopistoviroissa lienee se tarkein näkökohta. Käytännö teologia on ona haaransa.
Aki liittojen jäsentutkimusta kannattaa Kotimaan Uutisista katsoa.
Tulokset kyselyssä ovat merkittäviä, ja kyselyn mukaan joka neljäs vastaaja tunnisti pappeudessaan Jumalan kutsumuksen.
Kun edellinen katsoo vahvasti kirkkomme Jumalanpalveluskeskeisyyteen pääajatuksessa minne jokaisen työntekijän tulisi työssänsä puhaltaa on kysymys haastava.
Papiksi tullaan tahtomalla, lupaamalla, ja Tunnustamalla samalla suorittaen vaadittavat kirjalliset kuin Piispan haastattelun. Lisäksi päälle tulevat monisukupolviset siunaukset.
Kun tilanne on tämä olisiko paras pappien alkumetrien siirtyä Hengelliseen Akatemiaan missä oltaisiin niin kauan kokelaan ymmärtääkseen tai huomatakseen miksi papin virkaa seurakuntaan haluaa tulla hoitamaan.
Yleissivistävä akateemisuus ei monipuolisuudestaan huolimatta näytä kirkkoamme kannattelevan pidemmälle, eikä asiaa voi perustella tutkimuksen kaan perusteella. Sitä on määrin ettei kukaan opiskelija kykene aikanaan kaikkea katsomaan.
Toki tittelien kumartaminen ja muotojäykkyys näkyy pappien palkkaluokassa Piispoista vielä puhumatta.
Itse uskon seurakuntiemme pappien hoitavan työnsä hyvin ellei hiukka paremmin.
Jumalan kutsumus tulee henkilökohtaisissa kohtaamisissa vaikkei pappi asiaa huomaisikaan. Samoin on Ehtoolliasiassa aina papille uskottuun rippiin nähden.
Näin papeillemme sopii Kiitosrukous edellisten kohtaamisten jälkeen. Tästä aukeaa hyvää polku eteenpäin tehdä arvokasta työtä kanssaihmisten parissa.
On tässä jotakin kirjoitettu aivan asian vierestä mutta yhtä kysyisin.
Onko virastopäivystys yksi tärkeimpiä papin huolehdittavia tehtäviä virkaansa katsoen, ja onko tälle ajalle papin hyvä sopia kasuaalien henkilökohtaisia keskusteluja, vai onko kysenen aika tarkoitettu tarvetta varten jolloin Ihminen voi papin saada kiinni sielunhoitoon liittyvässä haasteessa elämänsä kipukohdassa kysyäkseen miten tässä eteenpäin kun voimat eivät tunnu riittävän.
Edellinen varmasti liittyy Piispanvaaliin koska Piispa on hengellinen tiennäyttäjä käytänteissä seurakunnissaan.
Informoidaanko yhdessäkään seurakunnassa virastopalvelusta hoitavan papin olevan paikalla ensisijaisesti yhtäkkisiä haasteita varten seurakuntalaisten elämässä.
Kasteesta sopiminen ja avioitumisen haaste harvoin vaativat hetkellistä huomiota.
Kysyn tätä siksi kun aiemmin virastopäivystystä ei SAANUT hoitaa puhelimen päässä kotoa käsin.
Eli nyt voisivat Arvokkaat Kandinaatit ottaa kantaa kovin vanhan muistoiseen asiaan.
Kun seurakunnassa on useampia diakoneja saako Kysyjä Joulunaikaan yhtäkään Ihmistä kiinni vaan onko puhelinvastaaja ainoa mahdollisuus.
Pitämättömiä lomia syntyy diakoneille retkien ja viikonloppujen tuhraamisesta työhön, mutta eikö useampidiakonisessa mallissa voisi yksi Diakoni vuorollaan päivystää henkilökohtaisesti puhelimen päässä ettei ainoa ole puhelimen vastaaja ilmoittaen millon voi taas ottaa yhteyttä itse työntekijään.
Tässäkin Piispat voisivat olla ohjaamassa, toki, vai voisivatko sittenkään.