Helsinki Pride heitti Kokoomuksen ja Keskustan ulos
Helsinki Pride päätti sulkea Kokoomuksen ja Keskustan yhteistyökumppaneiden joukosta pois.
Pride perusteli päätöstään sillä, että osa Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajista äänesti translakia vastaan. Helsinki Priden mukaan tämä ei pitäisi olla mahdollista, koska ”ihmisoikeudet eivät ole omantunnonasia.”
Helsinki Priden mukaan osa kansanedustajista lisäksi puhui julkisuudessa ”transfobisesti ja jopa väkivaltaisesti.” Pride katsoo, että tämä on aikaansaanut sen, että ilmapiiri sateenkaariyhteisölle on turvaton.
Vaikka venyttäisin mielikuvitustani äärimmilleen, minun on erittäin vaikea kuvitella, kuinka Keskustan tai Kokoomuksen kansanedustajat olisivat vaaraksi millekään kuvitellulle transyhteisölle.
Näyttää siltä, että Helsinki Pride kiristää. Jos et ole meidän puolellamme viimeiseen kokoomuslaiseen, maineesi liataan.
Asian tekee mielenkiintoiseksi edelleen se, että nimenomaan Kokoomus – vieläpä oppositiosta käsin – mahdollisti translain läpimenon. Lisäksi tiedämme, että Kokoomus nimenomaan Helsingissä on erittäin liberaali ja pridepositiivinen.
Jos kerran Kokoomus ja Keskusta niin miksi ei SDP tai Vasemmistoliitto? Jos joku kansanedustaja haluaa olla poissa itselleen epämieluisan päätöksen tekemisestä, hän voi vaikkapa lukkiutua ”vahingossa” vessaan, unohtaa taksiliput kämpille tai muuten vaan häipyä hetkeksi takavasemmalle.
Vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmed ja SDP:n Hussein al-Taee olivat esimerkiksi molemmat poissa äänestyksessä. Torikokousta Tyrnävällä pitämässä? Tuskin. Tiedämme todellisen syyn. Ja niin tietää myös Helsinki Pride.
Helsinki Pride päätti silti rangaista vain Kokoomusta ja Kepua. Päätös oli avoimen poliittinen. Vaikuttaa siltä, että tietyt puolueet ovat Priden erityisessä suojeluksessa.
Taustakuvio Kokoomuksen osalta on tietysti siinä, että se on hankkiutumassa hallitukseen yhdessä Suuren Pahan eli perussuomalaisten kanssa. Taustamusiikkina Priden päätöksentekijöillä epäilemättä soinut Sanna Marinin kunniatohtoriuspuhe: ”keskitietä ei ole.”
Vihreiden arvossapidetyt konkaripolitiikot Oras Tynkkynen sekä Tuija Brax kritisoivat tuoreeltaan Priden päätöstä. Molemmat ovat olleet tavalla ja toisella politiikassa kauan ja tietävät, ettei ilmapiiri ainakaan yhtään transmyönteisemmäksi muutu äkkiväärällä sodanjulistuksella.
Helsinki Priden toiminnanjohtaja on radikaalin Feministipuolueen entinen aktivisti ja vaaliehdokas, mikä selittää osaltaan päätöstä. Vasemmistoliiton ”katutaistelija”siipikin on puoluerekisteristä jo poistettuun Feministipuolueeseen verrattuna melko maltillinen.
Entä Helsinki Priden väite, etteivät ihmisoikeudet ole omantunnon asia? Aiemmin punavihreälle puolella hoettiin, että kaikki on kuulkaa politiikkaa. Nyt tahdotaan yhä enemmän rajata politiikka yhä useimmista asioista pois. Niistä voi olla vain yhtä mieltä tai olet natsi.
Ehkä kaikkein omituisinta Priden päätöksessä oli, että liike joka on hokenut joka tuutista viime vuodet, että se leimallisesti vastustaa syrjintää ja on suvaitsevainen, alkaa nyt itse syrjiä ihmisiä puoluekannan perusteella.
Jos kannattaisin Pridea ja olisin vuosia sitä tukenut kokoomuslainen (mitä kumpaakaan en onneksi ole), saattaisin - nykykieltä käyttääkseni – tuntea itseni todella turvattomaksi nähdessäni pridelipun liehuvan joka valtionviraston, kunnantalon ja suuryrityksen lipputangossa.
Olisin erittäin tyytyväinen, jos joku kertoisi minulle mikä ”ihmisoikeus” Suomessa puuttuu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöiltä? Eihän edes se, että kerran vuodessa voi vaihtaa sukupuolta ole mikään ihmisoikeus.
Helsinki Pridelta voi myös kysyä, miksi kirkkoa on tahdottu yhteistyökumppaniksi. Tuskin kenellekään yhtään aikaa seuraavalle on epäselvää, että evankelisluterilainen kirkko Suomessa on hyvin jakautunut suhteessa sukupuoli- ja seksuaalieettisiin kysymyksiin.
Pride on viimeistään Kokoomuksen ja Keskustan ulossulkemisen jälkeen osoittanut olevansa avoimen puoluepoliittinen liike eikä kirkon tule osallistua politiikkaan. Siitä ei ole koskaan seurannut millekään kirkolle mitään hyvää.
Mitä seuraavaksi?
Luultavasti translaki oli Setalle ja Pridelle yksi tärkeä etappi. Nyt menee vuosi, kaksi tai kolme, kun maaperää valmistetaan seuraavalle suurelle harppaukselle.
Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja-ukko veikatakseen, että kampanja alaikäisten mahdollisuudelle sukupuolen korjaukseen on jo alkanut. Tämä on jo nyt Priden julkilausuttu tavoite. Pikkuhiljaa saamme uutista uutisen perään, kuinka lääketieteellä olisi keino antaa murrosikää lähestyvälle nuorelle (siis noin 9-10-vuotiaalle lapselle) aikaa pohtia tulevaa sukupuoli-identiteettiään.
Keino olisi hormoniblokkerihoidot, jotka hidastavat murrosiän alkamista. Ei kulu kauan, kun Yle:n ja HS:n luotetut iskuritoimittajat tuuttaavat artikkelia toisensa perään, kuinka tämänkaltainen hoito on jo käytännössä monessa maassa. Ennenkuin huomaatkaan ”hormoniblokkerihoidoista” tulee ihmisoikeus, josta kukaan normaali ihminen ei voi olla erimieltä tai on...no niin, tiedätte mitä.
Prideviikko ja suviseurat on muuten tavattu järjestää kesä-/heinäkuun taitteessa suurin piirtein samaan aikaan. Maailma on kääntymässä päälaelleen. Suviseurat alkavat oikeasti vaikuttaa prideviikkoa suvaitsevammalta.
67 kommenttia
Haluaisin korjata yhden asiavirheen kirjoituksessa. Helsinki Priden päätös olla hyväksymättä mainittuja puolueita yhteistyökumppaneiksi ei johtunut siitä, että osa kansanedustajista äänesti translakia vastaan. Tämän osalta blogisti on väärässä.
Helsinki Pride oli pettynyt siihen, että kyseiset puolueet eivät tehneet ryhmäpäätöstä translain hyväksymisen puolesta vaan tekivät asiasta omantunnonkysymyksen. Ryhmäpäätöksen puuttuminen tarkoittaa sitä, että puolue ei lainsäätäjän roolissa asetu lakimuutoksen puolelle.
Pride-yhteisön päätöksestä voi olla montaa mieltä, enkä itsekään ole itsestäänselvästi sitä mieltä, että se oli varmasti oikea. Ajattelen, että se on siitä huolimatta johdonmukainen. Translain uudistus on Pride-liikkeen keskeisimpiä tavoitteita. Toisaalta Helsinki-Pride on yksi Suomen suurimmista tapahtumista ja tarjoaa yhteistyökumppaneille huomattavan näkyvyyden.
Mielestäni on aivan asiallista laittaa puolueet pohtimaan sitä, voivatko he kutsua itseään Helsinki Pride -tapahtuman yhteistyökumppaneiksi, jos puolueet eivät ole valmiita tukemaan Pride-yhteisön keskeisintä tavoitetta, jonka eteen yhteisö on tehnyt työtä yli 10 vuoden ajan.
Tuki Pride-yhteisölle tulee olla vilpitöntä. Se ei saa olla pelkästään näkyvyyden ja poliittisten irtopisteiden keräämistä. Tokikaan en epäile, etteikö kokoomuslaisissa ja keskustassakin olisi vilpittömiä Pride-liikkeen tukijoita.
Puolueeksi järjestäytymistä katsovat hekin.
Näissä Setan katsomissa hankkeissa on aivan oikein äänestää miltä itsestä tuntuu ja näyttää. Muunlainen huomaaminen katsoo kovasti vinoon varsinkin Kansanedustajien arvovalintoja moitittaessa.
Mikko,
Voisiko asian nähdä myös niin, että nämä tietyt puolueet eivät kelpaa yhteistyökumppaneiksi, koska he sallivat kansanedustajiensa (mahdollisesti) äänestää ”väärin”? Se, että he ”eivät tehneet ryhmäpäätöstä” oli tietenkin ko. puolueiden päätös, koska he eivät olleet yksimielisiä kyseisestä laista. Jos olisivat olleet, olisi ryhmäpäätös todennäköisesti tehty tai ainakin olisi ollut helppo tehdä.
Ts. kyseiset puolueet ovat ”boikatissa” sen vuoksi että oli m a h d o l l i s t a, että jotkut äänestävät ”väärin”.
No, politiikka on vallankäyttöä. Mainitsemasi selitys (tai korjauskommentti) vain vahvistaa entisestään, että kyse on nimenomaan vallankäytöllinen toimenpide.
Politiikka toki on vallankäyttöä.
Yhä enemmän tietyt toimijat ovat tahtoneet listata asioita ”ihmisoikeuksiksi”, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kannalta. Ei missään kohtaan esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta lue, että on ihmisoikeus vaihtaa kerran vuodessa sukupuolta.
Helsinki Pride tietää hyvin millaista valtaa se on yhteiskunnassa käyttänyt. Sillä on ollut – uskonnollisella kielellä ilmaistuna – avaintenvalta: valta sitoa ja valta päästää. Jos jokin taho olisi kieltäytynyt sanokaamme vaikkapa kumppanuudesta Priden kanssa, se olisi joutunut välittömästi häpeäpaaluun.
Nyt on ehkä aistittavissa myös pientä pelkoa. Suomeen on muodostumassa hyvin konservatiivinen hallitus, etenkin jos vertaa edelliseen. Ehkä myös näissä sukupuoli- ja seksuaalieettisissä asioissa ollaan lähellä pistettä, jossa kansan enemmistön ääni vihdoin pääsee esiin.
Pitkän työpäivän (tutkin Saksan katolisen kirkon uudistusprosessia ja siitä käytävää keskustelua) ja illan raamattupiirin päälle ajattelin vilkaista tätä blogimetsää, josko joku kommentoisi Mikkelin piispanvaalia. Kyllä kommentoi. Mutta vetonaula näyttää olevan Pride ja kokoomus.
En ole lukenut blogia enkä kommentteja; jäävät huomiseen. Nyt totean vain lyhyesti, että päätös oli lyhytnäköinen ja äkkiväärä, jopa vahingollinen. – Muuten: Hesarin mielipidesivulla ”vanha Seta-aktivisti” Ulf Månsson kirjoittaa otsikolla ”Pride-yhteisön on pyörrettävä päätöksensä”.
Kokoomus ja Keskusta joutuu nyt pohtimaan sitä voiko sen kaikki jäsenet toimia omien arvojensa mukaisesti. Sama tilanne tulee vastaan joidenkin lähetys- ja herätysliikkeiden kohdalla. Homo-liike on poliittinen voima, joka työntää sivuun kaikki, jotka sen arvoja ei voi hyväksyä. Tämä tietää sitä, että kirkko lopulta työntää sivuun homoliikettä vastustavat tahot. Kunhan kirkon valta saadaan ”hyviin ” käsiin.
Oikeasti kyse ei edes ole jostain ”homo-liikkeestä” , vaan paljon suuremmasta ja maailman laajuisesta liikehdinnästä, joka valmistaa tietä uudelle maailmanjärjestykselle. Kirkkojen hajottaminen on siinä vain väli tavoite. Kirkon Raamattuun perustuvat arvot pitävät nykyistä maailmanjärjestystä pystyssä. Joten nämä arvot ovat muutoksen esteenä. Kapina, joka kirkossa kytee ja jolle jatkossa annetaan entistä enemmän tilaa tulee ottamaan vallan ja muuttamaan kirkon arvot uuden järjestelmän mukaisiksi. Arvoja ei poisteta, niiden merkitys vain muutetaan toiseksi. Jolloin on mahdollista puhua armosta ja rakkaudesta edelleen. Niillä sanoilla ei jatkossa ole enää samaa merkitystä kuin aiemmin. Sanoista katoaa se voima, joka niillä yhä on.
En nyt muista lehden nimeä, suomeksi oli julkaistu, ja siinä oli juttujen lisäksi julkaistuja lauluja nuotteineen. Varmastikin oli yksi yhteistyön lehti.
Kovasti olivat mukavia, ja silloinen naapurini kysyi sisällöstä. Hän oli vaatimaton mies, Ruotsissa työtä tehnyt, postiluukussa luki Enros suomennettuna, mutta lauloin Hänelle jonkun kirjasessa ollen laulun.
Topia muistan sydämellisesti, ja oli meillä mukavaa askaretta hitsatessa tai etunivelien suojakumeja vaihtaessa.
Eikös yleensä vallankumouksenkin edetessä aleta ruuvia kiertää vähitellen tiukemmälle?
Loogisesti ajatellen Helsinki Pride tekisi johdonmukaisesti, jos kieltäisi EVL-kirkkoa tulemasta yhteistyökumppanikseen: kirkkohan ei yksimielisesti ole ko. liikken takana ideologisesti. Useat kirkon jäasenet ja edustajat suhteutuvat kielteisesti.
Toisaalta, politiikka on ehkä useinkin enemmän retoriikkaa kuin logiikkaa.
Toisaalta, mikä minä olen neuvomaan, ei minulta kysytä edes…
Ja toki heillä on oikeus tehdä, kuten tekivät. Mutta tekemisillä on aina seurauksia. Aika näyttää, mihin päädytään.
Ilmoita asiaton kommentti