Mikkeliin mänijöitä?

Arvellaan, että piru olisi papinvaalissa ahkera. Piispanvaalissa toiseen potenssiin.Nyt on auki paimenen virka Mikkelissä ja kandidaatteja piisaa. Viimeisimpänä kansliapäällikkö Pekka Huokuna Kirkon Talosta, siitä Palacen vierestä.

Minun virkani olivat Oulun ja Mikkelin hiippakunnassa, arkkihiippakunnassa, Baijerin maakirkossa ja takaisin arkkihiippakunnassa. Pohjoisessa oli muinoin tapana, että jos yksi hakijoista ei ollut RY-läinen, niin hänet valittiin. Muut kuin Rauhanyhdistysläiset yleensä aktivoituivat. Nyt vähän vaikuttaa, että samantyyppinen valitsemisen logiikka saattaa tulla käyttöön Mikkelissä. Eli valittaisi se,josta on kuultu vähiten pahoja puheita.

Kun muista on jo arvioita esitetty, kommentoin tässä nyt ainoastaan viimeisintä juoksuradalle lähtenyttä. Saattaa heitä tulla vielä lisääkin. Freija Özcanin haastattelussa kansliapäällikkö kertoo tavoitteensa: ”Näinä aikoina tarvitaan toivoa, iloa ja yhdessä tekemistä vastakkainasettelun sijaan. Haluan omalla toiminnallani rakentaa yhteisöllisyyttä, yhteyttä ja yhteistyötä.”

Kansliapäällikkö Huokuna on toiminut paikallaan lähes neljä vuotta. Vilkkaana käyvässä nettikeskustelussa kotimaa24:ssä ovat kirkon työntekijät kiinnittäneet huomiota ilmapiiri-ongelmiin kirkon ja seurakuntien työssä. Nyt haastan Etelärannan väkeä kertomaan, miten toivo, ilo ja yhdessä tekeminen ovat viime vuosina kukkineet Kirkon Talossa?

  1. Onko ”palestiinalaisuus” joku uskonto?

    On sangen ymmärrettävää ja loogista, että kolmen alueella vaikuttavan pääuskonryhmän mukaan ihmiset määritellään joko juutalaisiksi, kristityiksi tai muslimeiksi.

    Vai pitäisikö itse ilmoittaa väestönlaskennassa uskonnoksi esimerkiksi hakaniemeläisyys tai uusmaalaisuus?

    Uskonto on uskonto ja asuinalue on asuinalue.

    Vaikka ”Palestiina” onkin myyttinen maan nimi, millä keksityllä nimellä roomalaiset kolonialistit tahtoivat paikalla asuvaa Israelin kansaa nöyryyttää, ei nykymaailman länsimaisten besserwisserien tarvitse enää mennä, ylemmyydentuntoisesti ja kolonialistisesti, tuputtamaan omia poliittisesti värittyneitä ajatuksiaan.

  2. Vaikuttaa aika sekavalta. Kumpaa tässä nyt on tarkoitus luokitella, etnistä taustaa vai uskonnollista vakaumusta?
    Kristityt ja muslimit ovat puolestaa uskontokuntia, eivätkä etnisiä ryhmiä. Juutalaisista tai druuseista voidaan puhua sekä uskontona että kansana.

    Palestiinalaiset ovat puolestaan etninen ryhmä ja termi viittaa palestiinan alueella jo Ottomaanien valtakaudella asuneihin arabeihin uskoinnosta riippumatta. Termillä Israelin arabi on puolestaan viitattu arabeihin, jotka ovat Israelin kansalaisia uskonnollisesta taustasta riippumatta.

    • Tietenkin tilanteen pitäisi olla sellainen kuin Suomessa lain ja yksilön suhteen. Mutta nykyisen Israelin laki on tarkoitushakuisesti ihmisiä erotteleva. Oli sellainenkin vaihe ihmiskunnan historiassa, jolloin sellaista systeemiaä kutsuttiin apartheidiksi.

  3. Ihmettelen minkälaisen viestin kirkon opin mukainen ” Jumalan valitsema kansa ” on saanut johtajaltaan.

    Itse pidän kaikkia maplaneetamme ihmisä purustaltaam lähtökohdaltaan, tasa-arvoisina Korkeimman, kristittyjen Jumalan, edessä.

    Valtio, yhteiskunta, ja kirkko, uskonto, ovat kaksi eri asiaa. Toivottavasti tämä tajuttaisiin meillä Suomessakin. ” Keisarille omat asiat, Jumalalle omat asiat ” .

  4. Israelissa on hyvä lainsäädäntö. Lait joko antavat joitain oikeuksia tai ne voivat rajoittaa niitä. Antaako uusi laki oikeuksia kristityille vai rajoittaako heidän oikeuksia; miten uusi laki vaikuttaa heidän elämään?

    Suomen lainsäädännössä huomioidaan ruotsinkieliset ja saamenkieliset. Jos antiseministit ovat johdonmukaisia, niin he varmaan tuomitsevat myös Suomen lainsäädännön.

    • Suomen lainsäädäntö ei erottele ihmisiä. Suomen kielilainsäädäntö koskee viranomaisia. Niiden on tarvittaessa annettava palvelujaan kansalaisille heidän äidinkielellään. Lainsäädäntö huomioi eri kielet, mutta ei jaoittele ihmisiä. Tämä on perustuslaissa jopa kirjoitettuna lakiin.


      Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

      Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

    • Terrorismi ja vaikka natsipuolueen perustaminen ja siihen kuuluminen on hyvä peruste asettaa myös Suomessa henkilö eri asemaan. Riittää, jos henkilö kuuluu johonkin tiettyyn motoristijengiin.

    • Se ei mene ihan noin. Rikokseen syyllistyminen ja siitä tuomion saaminen ovat juuri niitä asioita, joissa ihmisiä ei saa asettaa eri asemaan. Rikollisjengiin kuuluminen on yhtä kiellettyä niin suomen- kuin saamenkieliselläkin eikä terrorismiin saa syyllistyä luterilainen sen enempää kuin katolinen, ortodoksi tai muslimikaan. Jos räjäytät pommin, on se yhtä kiellettyä sinulta, olit sitten vammainen tai vammaton. Laki on sama kaikille eikä erottele ihmisiä.

      Sanon tässä pari sanaa myös antisemitismistä. Viime vuosisadan historian takia antisemitismi on hyvin kielteinen ja vakava asia. Siksi myös toisen ihmisen nimittäminen antisemitistiksi on vakavaa puhetta. Se ei ole antisemitismiä, että keskustelee Israelin lainsäädännöstä. lainsäädännön kritisoiminenkaan ei ole antisemitismiä. Israelin Knessetissäkin lakeja sekä kannatetaan että arvostellaan ja vastustetaan. Siitä huolimatta Knessetin jäsenet eivät ole antisemististejä. Se on vakava ilmaisu, joka kannattaisi säästää oikeaan käyttöönsä.

    • Teemu, kiitos vastauksesta. Valtiot tarvitsevat lait, jotta ihmiset voivat elää rauhassa. Mitä antiseminismiin tulee, en tarkoittanut tätä kommenttiketjua vaan jatkuvaa toimintaa juutalaisia ja Israelia vastaan.

    • Juha Heinilä.

      Kannattaa lopettaa terrorismi. Olen ehdottomasti samaa mieltä. YK USA mukaanluettuna tuomitsi Israelin uusien asuntoalueiden politikan hyvin yksiselitteisesti. Mielestäni se on alueellista terrorismia.
      Kannattaa lopettaa terrorismi.

  5. Eihän sellaista itsenäistä valtiota kuin Palestiina ole tunnetun historian aika ollut edes olemassa. Ennen 1967 nimi Palestiina yhdistettiin vielä juutalaisvaltioon.

    Palestiinalaisethan ovat jordanialaisia, joka näkyy jo tietenkin lipustakin jo. Vuosina 1948-1967 kun Jordania miehitti Samarian ja Juudean (Jordanjoen länsirannan) alueita, niin ei ollut mitään palestiinalaisryhmittymää vastustamassa tätä miehitystä, samalla tavalla kuin Turkin hallitessa 400 vuotta 1917 vuoteen asti Lähi-itää imperiuminsa kautta, ei silloinkaan noussut soraääniä Palestiinan valtion puolesta, vaan kyseinen maapläntti oli täysin unohdettu ja sieltä oli jopa puut hakattu alas.

    Hilja Haahti kertookin seuraavasti matkakertomuksessaan Pyhillä Poluilla (1923) seuraavanlaisen kertomuksen matkastaan Palestiinaan mandaatti alueelle.

    “Puuttomassa Palestiinan maisemassa jokainen metsikkö viehättää… Tuolla vastakkaisella puolella päilyi Kuolleen meren pinta vuorien sylissä, ja Jordanin uoma kiilteli jatkona. Kuka olisi voinut ajatella, että linnuntietä oli sinne puolenkolmatta peninkulmaa? Sitte joka taholla vain puuttomia vuoria ja niiden väliin kätkeytyviä laaksoja voimakkain aalloin; siellä täällä kyliä, vainioita, öljypuuistutuksia. Ajattelin, mikähän loi ihmeellisen tenhon näihin maisemiin, jotka suurimmalta osaltaan olivat karuja ja autioita, ja pysähdyin väritykseen… Vuorista, laaksoista ja vesistä ei ainakaan voinut olla monta mieltä. Ne olivat ammoisista ajoista pitäneet paikkansa, ja Jeesus oli niiden keskellä elänyt ja katsellut niitä. Luonto oli kyllä silloin ollut rehevämpi, maa viljavampi, vuoret metsäisemmät.”

    Tämä tilanne on nyt kuitenkin muuttunut, aivan kuten Raamattu sanoo ja Israelin presidentti Benjamin Netanyahu lukikin seuraavan profetian Raamatusta todeten, että tänä päivänä raamatulliset profetiat aletaan ymmärtää.

    “Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon, ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viiniä, he tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmiä. Minä istutan heidät omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois maastansa, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.” – Aamos 9:14-15

Heikki Palmu
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!