Rohkaisua uudistajille
Jostain poimittua:
Ihmisten ensimmäinen reaktio julkisuuteen otettua epäkohtaa vastaan on epäkohdan kieltäminen.
Ellei tämä onnistu, asia koetetaan löydä leikiksi.
Jos uudistajat pitävät asiaa yhä esillä, yleinen mielipide leimaa heidät syylliseksi koko epäkohtaan.
Siinä tapauksessa, että uudistusliike ei tästäkään masennu, seuraa asiallinen keskustelu ja
tuloksena vihdoin uudistusten aika.
3 kommenttia
Kirjoittaja
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Filosofi Arthur Schopenhauer (1788-1860):
”Kaikki totuus käy kolmen vaiheen läpi.
Ensin sitä pilkataan.
Toiseksi sitä vastustetaan kiivaasti.
Kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä.”
Ilmoita asiaton kommentti