Sanalla sanoen: pelkää Jumalaa ja ole hurskas, mutta älä kuitenkaan luota tähän hurskauteesi, vaan lohduta itseäsi ainoastaan rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansioilla, niin sinulla ei ole mitään hätää. Tämä usko auttaa kelpaamaan itselleen, vaikka kuuliaisuus tässä elämässä onkin heikkoa ja vajavaista. Sillä se riippuu Kristuksessa, jonka tähden meille annetaan anteeksi kaikki se, joka tässä kuuliaisuudessa vielä on vajavaista.
Martti Luther, Lyhyt evankeliumipostilla, s. 245, Sley-Media Oy, Helsinki, 2016.
RUKOUS RAUHAN PUOLESTA
Sinä kuningasten Kuningas ja kaikkien herrain Herra (Ilm. 17:14), joka tahdot, että kaikki ihmiset eläisivät sovussa keskenään.
Anna tahtosi tulla tunnetuksi ja seuratuksi kaikkien kansojen keskuudessa ja johdata heidän askeleensa rauhan tielle. (Jesaja 2:4, Miika 4:3) Muista armossasi meitä ja koko ihmiskuntaa.
Vapauta meidät synnistä, joka johtaa sotaan ja riitaan. Vahvista sydämissämme tahtoa rakentaa vanhurskautta ja oikeutta maan päällä. (Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niin kuin ehtymätön puro. Aamos 5:24) Anna kaikille, jotka sinua rukoilevat, vakaa tahto elää rauhassa ja rakkauden yhteydessä kaikkien ihmisten kanssa. (Room. 12:18) Suuntaa mielemme ja sydämemme palvelemaan sinun iäisiä tarkoituksiasi ihmislasten parhaaksi.
Kuule meitä, laupias Herra Jumala! Aamen.
Rukous Päivän Tunnussanan lopussa. Raamattuviitteet on allekirjoittanut lisännyt.
Luulisin että se perustuu suulliseen perintöön, jonka joku on myöhemmin kirjoittanut ylös. Luonnollisestikaan se ei ole kristillinen lähde.
Mistä sinä olet sen kertomuksen lukenut, vai oletko kuullut sen? Siinä lähteessä varmaankin halutaan esittää koko kristinusko negatiivisessa valossa.
Piispa Olavi Rimpiläinen (1937-2019) joskus 1980-luvun lopulla puhui Teologisella opintopäivillä Raamattuopistolla Kauniaisissa. Hän muistaakseni puhui silloin ainakin siitä, että ainakin jossakin päin maailmaa on elävä seurakunta, joka loppuun saakka odottaa Herransa Jeesuksen takaisintuloa. Hän myös taisi puhua ”vanhauskoisuuden” (jota hän itse edusti) vastakohtana ”väljäuskoisuutta” (tarkoittaen liberaalia maailmaan mukautumista ja luopumusta). Muistaako joku paremmin?
Laki näyttää sairauden, evankeliumi on lääke. … Aivan kuten laki on oikean tekemisen käskijä ja synnin näyttäjä, samoin evankeliumi on Jumalan armon ja laupeuden lupaus, sekä vielä syntien anteeksiantaminen ja todistus Jumalan hyvästä tahdosta meitä kohtaan. … Kaikkien noiden lupausten takuu (ja takaaja) on Kristus.
Philipp Melanchthon (1497-1560), Ydinkohdat (Loci communes). Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Toisen blogin yhteydessä oli keskustelua Tuomo Mannermaan teologiasta. Laitan tänne yhden kommentin sieltä:
Tämä kyllä on hyvää opetusta Mannermaalta:
In ipsa fide Christus adest, Itse uskossa Kristus on läsnä.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hebr. 4:15. Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Hebr. 2:18.
RIIPPUMATTOMANA
Rakas Herra Jumala,
mitä ikinä minulle annat,
sen tahdon ottaa vastaan kiittäen
ja sydän iloisena.
Mutta mitä et minulle anna,
siitä tahdon ilomielin kieltäytyä.
Tahdon oppia oloihini tyytymään:
sopeutua niukkuuteen yhtä hyvin
kuin suureen vaurauteen.
Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta. Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Fil. 4:10-13
Rukoilemme Lutherin kanssa tänään, s. 49, SLEY, 1980.
Emme siis saa epäillä sitä, että Pyhä Henki asuu meissä, vaan meidän pitää varmasti uskoa ja tunnustaa olevamme ”Pyhän Hengen temppeli”, niin kuin Paavali sanoo (1. Kor. 6:19). Sillä jos ken tuntee rakkautta sanaa kohtaan, halusta kuuntelee Kristusta, puhuu hänestä, ajattelee häntä, opettaa ja kirjoittaa hänestä, tietäköön, että tämä ei ole inhimillisen tahdon ja järjen aikaansaannosta, vaan Pyhän Hengen lahjaa.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 449, SLEY, 1957.
Muistakaa sen tähden, että Jumalan vanhurskaus on se, jolla meidät vanhurskautetaan, eli syntien anteeksiantamuksen lahja. Tämä vanhurskaus Jumalassa on suloinen vanhurskaus, sillä se ei tee Jumalasta vanhurskasta tuomaria vaan anteeksiantavan isän, joka ei tahdo tuomita vanhurskaudellaan vaan vanhurskauttaa ja päästää syntiset synneistään.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 108, Concordia ry, 2022.