On monta syytä, miksen voi olla konservatiivi.
En ajattele, kuten he tuntuvat ajattelevan. Minulla ei ole pipo tarpeeksi kireällä.
Minä olen feministi. Uskonnollisten konservatiivien vaatima aborttikielto on raakalaismainen ja julma. Vapaa ja turvallinen aborttioikeus on ainoa tapa taata yhteiskunnassa naisten ja tyttöjen seksuaaliterveys, myös silloin, kun olosuhteet ovat hirveät, vaikka elämä itsessään olisi kuinka pyhää tahansa.
Kaapin ovet ovat kolisseet ja paukkuneet viime vuosien aikana moneen otteeseen erilaisista uskonnollisista lähtökohdista ja eri tavoin, lähipiirissä. Siksikään en voi mennä mukaan uskonnollisten konservatiivien ajatteluun. Hehän tuntuvat vähintäänkin vaativan takaisin kaappiin kaikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia. Se olisi liian julmaa. En voisi tehdä sitä läheisilleni.
Entäs sitten avioliitto? No, se on järjestelmä, johon en usko laisinkaan. Sen verran paljon olen nähnyt avioeroja, kulissiavioliittoja, pettämistä ja kaikenlaista aviollista pahoinvointia. Osaan kyllä olla uskollinen, mutta en usko, että voisin koskaan sitoutua yhteenkään mieheen, sillä tavalla, mitä uskonnolliset konservatiivit vaikuttavat vaativan. Minultahan loppuisi happi!
Kauheita nuo liberaalit! Näin sanoi oppaamme Israelissa. Eihän suoranaisesti minua sillä tarkoittanut, mutta olisi voinut tarkoittaa, jos olisi sattunut tietämään opastavansa liberaalia.
Uskonnollisesta konservatiivisuudesta tulee tänä päivänä mieleen lähinnä Putinin Venäjä, enkä voi hyväksyä sen arvoja. Venäjän ortodoksinen kirkko on täysin alennustilassa, mikä on sääli ortodoksisen kulttuurin kannalta.
Määrittelen itseni kristityksi ja kuulun Suomen ortodoksiseen kirkkoon. mutta minusta ei vain saa minkään uskonnollisen oikeaoppisuuden kannattajaa. En pysty siihen.
Sanoisin, että kauheita, nuo konservatiivit!
Oikeanlaisessa seurakunnassa ”eksynyttä etsitään, kompastunut nostetaan pystyyn ja väsynyttä kannetaan”.
Erkki Leminen, Kirjeitä kiusatuille, s. 46, Karas-Sana Oy, 1980.
Jos ihminen saa osakseen liian vähän rakkautta, syntyy ”puutostautina” katkeruutta.
Erkki Leminen, Kirjeitä kiusatuille, s. 26, Karas-Sana Oy, 1980.
Jyrkkä määritelmäsi meistä konservatiiveista on yhtä loukkaavaa, kuin väite, että liberaalit on kauheita.
Kukin saa tietysti valita oman mielipiteensä ja pitää siitä kiinni. Ainakin niin kauan kun uskoo se olevan ainoa oikea.
En tiedä missä menee se raja, jossa jaetaan ihmiset liberaaleiksi ja konservatiiveiksi. Näitä nimityksiä kun käytetään pilkkaniminiminä. Josta johtuen näillä termeillä ei oikeasti voi ketään määritellä. Tiukkapipoisuutta on molemmilla puolilla, samoin lempeää asennoitumista.
Niinhän se taitaa olla: ”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.” Valitettavan usein tuntuu pätevän (?!) että kaikki pahuus on noissa toisissa, joille sitten keksimme toinen toistaan mielikuvituksellisempiakin nimityksiä, ja sitten lisäksi toinen toistaan erilaisempia tulkintoja tai sisältöjä noille sanoille. Kohtuullisen selkeästikin määriteltävissä oleva sana voidaan eri ”diskursseissa” värittää aivan toisenkaiseksi.
Kyllähän ”konservatiivi” ja ”liberaali” voidaan kohtuullisen selkeästi kristinuskon tai arvokysymysten yhteydessä ymmärtää (haluttaessa), vaikka noissa sanoissa toki voi olla yksityiskohdissa (sisällöissä) eroja. Stereotypiat toki ovat harhaanjohtavia useinkin.