Vietämme tänään kirkossamme pyhäinpäivää. Kirkkomme Herra on Pyhä ja hän pyhittää kaikki Kristuksen omat. Kristitty ihminen on uskossaan osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Uskontunnustuksemme mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä.

Pyhäinpäivän teemaan liittyy myös muistaa erityisesti kaikkia kristikunnan marttyyreitä sekä muita jotka ovat kuolleet uskossa Jeesukseen Kristukseen, siis Herran pyhinä.

Jumalan pyhyys on puhtautta, tahrattomuutta, majesteettisuutta, korotettua asemaa ja eettistä täydellisyyttä. Pyhittäessään ihmisen Herra saattaa oman pyhyytensä myös ihmisen osaksi. Luterilaisen oppimme mukaan pyhitys on Pyhän Hengen aikaansaama vanhurskauden hedelmä Kristukseen uskovassa ihmisessä. Herra pyhittää sen minkä on luvannut pyhittää ja sen mikä on Herralle mieleen. Sellaista mikä ei ole Herralle mieleen Herra ei pyhitä.

Herra on sanassaan kehottanut ihmistä pyhittämään oma lepopäivänsä. Katekismuksemme mukaan lepopäivän syvin tarkoitus on pysähtyminen Jumalan eteen. Luther kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa niin, ettemme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme. Tähän meidän tulisi varata itsellemme aikaa erityisesti pyhäpäivänä.

Pyhittäminen on myös sitä, että erotamme jonkin asian arjesta pyhään. Pyhitetyt ehtoollisaineet ovat Herran ruumis ja veri. Ne ovat Herralle vihitty. Herra on myös luvannut pyhittää miehen ja naisen välistä avioliittoa ja kehottaa myös ihmistä itseään pitämään sitä pyhänä. Sen minkä Herra on pyhittänyt, sitä älköön ihminen itse särkekö

Vanhan testamentin teksteissä pyhityksellä viitataan yleensä rituaaliseen puhtauteen. Puhdas on pyhää ja saastainen on epäpyhää. Herran mielen mukainen on puhdasta, siis pyhää ja sellainen joka ei ole Herran mielen mukaista on epäpyhää. Me ihmiset olemme täynnä epäpyhää, mutta meille on annettu lupaus pyhityksestä. Herran pyhitys tulee armosta joka saamme katuessamme tekojamme Herran tahtoa vastaan. Kristus on omalla verellään pessyt meistä pois sen mikä on epäpyhää. Herra torjuu synnin, mutta rakastaa syntistä.

Rukoillessamme ja Herralta siunausta pyytäessämme käännymme kohti Pyhää. Aamu ja iltarukouksessamme pyydämme Herraa siunaamaan ja pyhittämään elämäämme. Ruokarukouksessa pyydämme Herraa pyhittämään ravintomme Herran lahjana. Herra on antanut meille lahjaksi elämämme ja luomakuntamme. On oikein että pyydämme Herralta sille siunausta ja pyhitystä. Sitä että Herra itse tekisi ja lukisi kaiken turmeltuneen turmeltumattomaksi.

Mikäkö kirkossamme on pyhää? Pyhää on kirkon Herra, kolmiyhteinen Jumalamme. Pyhäksi kirkossa luetaan myös kaikki se, minkä Herra itse on pyhittänyt. Pyhitys ei ole kenenkään ihmisen itsensä vallassa, vaan Herra itse päättää minkä pyhittää. Se mitä Herra ei pyhitä, ei ole pyhää, vaikka ihminen sitä pyhittää yrittäisi.