Mikä on kirkon virallisen lähetysjärjestön aseman merkitys?
Otsikon aihepiiriä sivuavan edellisen kirjoitukseni kommenttiketju on paisunut jo aika laajaksi ja otsikon aihe ansaitsee ihan oman kirjoituksensa. Lähetystyötä tekevän järjestön asema yhtenä kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ei merkitse vain mahdollisuutta saada osaansa paikallisten seurakuntien tai seurakuntayhtymien kansainväliseen toimintaan varaamista varoista taikka varmuutta vuotuisista kolehtipäivistä kirkkohallituksen määräämällä listalla. Asema kirkon virallisena lähetysjärjestönä merkitsee ennen kaikkea sitä että järjestöt toimiessaan lähetyskentillä edustavat virallisesti Suomen ev.lut. kirkkoa ja kirkkomme lähetystyötä.
Kirkkomme paikalliset seurakunnat tekevät yksittäisiä lähettejä koskevat nimikkolähetti sopimukset kirkkomme virallisten lähetysjärjestöjen kanssa. Näiden nimikkolähettien työn tukemiseksi paikalliset seurakunnat järjestävät toimintaa, joihin yksittäiset seurakuntalaiset voivat vapaaehtoisina osallistua.
Edellisessä blogikirjoituksessani käsitelin tilannetta, jossa joukko kirkkomme luottamushenkilöitä kyseenalaisti valta osan kirkkomme lähetysjärjestöistä aseman kirkkomme lähetystyön tekijänä. Käytännössä tämä merkitsee sekä mainittujen järjestöjen toiminnan kyseenalaistamista varsinaisilla lähetyskentillä että Suomessa tavallisten seurakuntalaisten paikallisissa seurakunnissa kyseisten järjestöjen toiminnan tukemiseksi tekemän työn kyseenalaistamista.
Seikka, että yksittäisestä seurakunnasta ei jonakin vuonna jaeta budjettivaroja juuri kyseiselle järjestölle, ei vielä välttämättä merkitse tätä. Syitä voi olla muitakin. Esitys kokonaiskirkolliselle päätöksentekoelimelle lähetysjärjestön aseman lakkauttamisesta merkitsee juuri tätä. Kyse on yksiselitteisesti tahdon ilmaisusta, ettei kyseisten järjestöjen toimintaa lähetyskohteissa enää luettaisi kirkkomme ulkomaantoiminnaksi ja ettei kyseisten järjestöjen toiminnan hyväksi tehtävää työtä kotimaassa enää katsottaisi toiminnaksi Suomen ev.lut. kirkossa. Käytännössä tämä siis merkitsee tahtotilaa, ettei paikallisten seurakuntien jäsenten ja paikallisten lähetyssihteerien työtä kyseisten järjestöjen hyväksi luettaisi enää seurakuntien omaksi toiminnaksi.
Olen vakaasti sitä mieltä että tuhansien ihmisten hengellisen aktiviteetin rajaaminen kirkkomme toiminnan ulkopuolelle olisi merkittävä isku kirkkomme ykseyttä vastaan.
62 kommenttia
Jukka Kivimäki osuu asian ytimeen kysyessään, mikä on kirkon virallisen lähetysjärjestön aseman merkitys. Ja myös vastatessaan: ”Asema kirkon virallisena lähetysjärjestönä merkitsee ennen kaikkea sitä että järjestöt toimiessaan lähetyskentillä edustavat virallisesti Suomen ev.lut. kirkkoa ja kirkkomme lähetystyötä.” Järjestöjen tekemä lähetystyö on siis kirkon omaa työtä, jota tekemään kirkko on järjestöt kutsunut.
Seuraava kysymys on, pyrkivätkö tai pystyvätkö kaikki kirkon lähetysjärjestöt edustamaan lähetyskentillä kirkkoa, jonka papistosta yhä suurempi osa on naisia ja joka on hyväksynyt parisuhteensa rekisteröineet yhteyteensä ja työhönsä. Vai edustavatko järjestöt lähetyskentillä lähinnä itseään ja omia mielipideryhmiään ja rakentavatko ne sinne omannäköistään kirkkoa, jossa jo lähtökohtaisesti (riippumatta kohdemaan kulttuuripiirteistä) vallitsevat toisenlaiset yhteistyö- ym. pelisäännöt kuin suomalaisissa seurakunnissa?
Minua ärsyttää se, että täällä suhtaudutaan Korhoseen ja Roman-Lagespetziin kuin koulukiusaajin. Nuo ylläviitatut tekstit eivät mitenkään tue vaäitettä siitä, että oltaisiin ajamassa ketään pois tai muuten vaurioittamassa luterilaisen kirkon ykseyttä. Tällainen tulkinta syntyy vain, jos lukijalla on vahva ennakkoasenne.
Korhosen ja Roman-Lagerspetzin mustamaalaaminen voitaisi jo lopettaa. Ratkaisun avaimet ovat näillä kiistanalaisilla järjestöillä. Koko ongelmaa ei olisi, jos ne selvästi sanoutuisivat irti syrjivistä käytännöistä.
Suhtautumisessa naipappeihin ja homoseksuaalehin on minun tietojeni mukaan ollut toivomisen varaa. Jos nämä tiedot eivät pidä paikkaansa, niin sitä helpompi kritisoitujen herätysliikkeiden olisi sanoutua irti tällaisesta.
Olisi varsin hyvä, jos luterilaisen kirkon taholta edelletettäisiin näiden järjestöjen laativan selvän toimintamallin siitä, miten yhdenvertaisuus näissä järjestöissä aiotaan toteuttaa. Jos kaikki on kunnossa, sitä helpommalla tilanteesta pääsisi eteenpäin.
Jukka, pidän kysymystäsi aika äkkijyrkästi muotoiltuna, mutta vastaan siihen kuitenkin: kannatan vuoropuhelun jatkamista, kuten uskon vantaalaistenkin kannattavan. Toivon, että vuoropuhelunkin myötä lähetysjärjestöjen identiteetti nimenomaan kirkon lähetysjärjestöinä voisi vahvistua. Toivon, että myös sinä jatkat sen pohdintaa, mitä järjestöille merkitsee olla kirkon kasvot lähetyskentällä.
Vuoropuhelun jatkaminen – mielestäni vuoropuhelua ei ole ollut, eikä sitä tule myöskään aloittaa. Homoideologin vaatimukset ovat kovia, hajottavia ja ristiriitoja aiheuttavia. Yksinpuhelua olemme saaneet kuulla ja liikeet ja nimet taitavat olla itse kunkin mielessä.
Mielestäni Kirkon johto on itse ajanut itsensä tähän ristiriitaiseen tilanteeseen, nyt he pahoittellevat ja ovat huolissaan tästä ristiriitaisesta tilanteesta ja ovat murheellisia,ja vierittävät syyt itse asioihin,että ovat vaikeita.
Ovat sokeita sille että päättämättömyydellään he itse pitävät tätä ristiritaista repivää tilannetta yllä,koska heidän mielestä kukaan ei saa lähteä pois kirkosta näiden asioiden tähden. Kirkon johdon olisi pitänyt ottaa selkeä kanta asiaan ja pysyä sen takana,eikä yrittää pitää molempia vaihtoehtoja yllä. ’ Esim.Missä Jumalan sanassa pidetään synnin harjoittamista ja synnin hyväksymistä yllä niin että molemmat ovat Jumalan tahdon mukaisia.
Jeesus sanoo Matt. 10:34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. 10:35 Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan
Eikä tämä poista Jumalan rakkautta Kristuksen sovitustyössä, tuohon rakkauteen kuuluu kärsimys Isän tahdon täyttämisestä. Kaikki ei hyväksyneet Jeesusta kun Hän puhui sitä mitä isä oli hänelle sanonut, se mitä Hän sanoi Jakoi ihmiset. Eikä Jumala estänyt sitä etteikö niin olisi saanut tapahtua. Päinvastoin niin tulikin tapahtua,jotta jokainen joka uskoo Hänen sanaansa pelastuisi.
Jumalan sana jakaa ihmiset,ei ole kaksia vaihtoehtoja.
Jeesus sanoi Matt.6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa
Mitä se kirkon johto tekee jos se ei johda,kaitse ja näytä raamatun viittoittamaa suuntaa laumalle . Jos laivassa ei ole kapteenia ja päällystöä joka hoitaa suunnan mihin laiva menee se menee minne sattuu
”Ei kirkkomme johtoa voi yksin laitaa tilille siitä että kirkkokansa kiistele kuka on kelvollinen oman itsenään eikä suostu siihen, ettei kukaan ole.”
Tuohan kuulostaa kuin vanhemmat huutas perheessä,emme me ole vastuussa siitä ku lapset tapplee ja kiistelee asioista ja kaikki on yhtä kaaosta sekamelskaa.
Mitä tuohon synti kysymykseen tulee on hyvä eroittaa kaksi asiaa
1.Syntiin lankeaminen,johon lankeamme joka päivä.sentähen kun synti asuu lihassamme,tällöin synti ei vielä hallitse meitä,vaan lankeamme Silloin tunnemme synnintunnon. 2. Synnin harjoittaminen on synnistä tietoista jatkuvaa harjoittamista. silloin synti hallitsee meitä ja synnintunto on kadonnut.
Kirkon johdossa tulisi olla kristittyjä jotka erottavat nämä kaksi asiaa. ja toimii sen mukaan. Tarvittaessa erottaa yhteydestään synninharjoittajat.
Esim.raamatusta Paavali opettaa Korinton seurakuntaa
1.Korinttolaiskirje: 5:1 Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. 5:2 Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne? 5:3 Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on 5:4 – sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen – 5:5 Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. 5:6 Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? 5:7 Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. 5:8 Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa. 5:9 Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; 5:10 en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. 5:11 Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. 5:12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? 5:13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Huomioikaa Paavali sanoo eräskin pitää,siis ei ole langennut vaan pitää veljensä vaimoa. Alkoiko Paavali tässä sanomaan että no ei se haittaa voihan sitä pitää veljensä vaimoa.???
Lopuksi vielä yksi raamatun kohta: Galatalaiskirje 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 5:21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. 5:23 Sellaista vastaan ei ole laki.
Haluan kiinnittää huomion jakeeseen 21.sanaan harjoittavat,siis ei lankeavat, Miksi he joutuvat,siksikö että Jumala on niin ankara,julma ja rakkaudeton.
Ei vaan siksi koska he harjoittavat syntiä ja ovat synnin vallassa. Jumala tuomitsee synnin ja ihminen on synnin vallassa ja menee tuon synnin mukana. Siksi Jumala suuressa rakkaudessaan Ristiinnaulitussa Kristuksessa on valmistanut vapauden synninvallasta ja kuolemassa hoituu synti joka asuu meidän lihassa. siksi kuolema on voitto.
Tämän syntiasian ilmaisee Jumala Raamattussa,se ei perustu kokemukseen vaan Jumalan Sanan ilmoitukseen.
Toinen kysymys on se mikä asema Raamatulla Jumalan Sanana on näissä kysymyksissä.
Onko Jumala viisaampi kuin ihminen ilmoittaessaan Sanassaan tahtonsa
Toisille Raamattu on kokonaan Jumalan ilmoitusta, toisille osa siitä on Jumalan ilmoitusta. Kun Raamattu on kokonaan Jumalan ilmoitusta,silloin ihmisen ei tarvi ottaa siitä mitään pois. Kun Raamatusta ottaa osan pois,valinnan tekee yksittäinen ihminen.
Raamattu on kokonaisuus.jonka kirjat ja kirjeet nitoutuvat toisiinsa ja Jumala valvoo sanaansa.
Mika, jos haluat toimia vuoropuhelun edistämiseksi ja sinulla on ehdotuksia, ole hyvä ja lähetä niitä meille (vaikka minulle henkilökohtaisesti) ja lähetysjärjestöille.
SIltä varalta että joku arvelee minun kirjoittelevan pelkkiä ”olkiukkoja” suosittelen lukemaan Johanna Korhosen kirjoituksen Vantaan Laurin verkkosivulta. http://www.vantaanlauri.fi/otakantaa#lid-a3c96b174cbd44019b1ae19e57e8fb00
Sekä Sari Roman-Lagerspetzin kommentin (kirjoitettu 10.10.2014 12:23) täältä: https://www.kotimaa.fi/vantaan-seurakuntayhtyman-16-valtuutettua-haastavat-kirkkomme-ykseyden/comment-page-2/#comments
Väkeä tosiaan halutaan ulos kirkosta ja osoitteenkin ovat jo päättäneet. Vahinko vain mutta moiseen osoitteeseen ei huolita meitä, jotka teemme täyttä alttariyhteistyötä naispappien kanssa.
Ilmoita asiaton kommentti