Emeritusarkkipiispa John Vikström puolusti samansukupuolisten oikeutta kristilliseen avioliittoon artikkelissaan Kotimaassa 22.1. Hän perustaa argumenttinsa siihen, että kirkon tulee opetuksessaan ja käytännössään luopua patriarkaalisen yhteiskunnan viimeisistäkin jäänteistä ja todeta, että Raamatun opetus ja valistuksesta alkanut moderni kehitys ovat samansuuntaisia. Vikström esittää eettiset näkemyksensä varsin perusteellisesti ja vakuuttavan tuntuisesti.
Allekirjoittaneen suurin huolenaihe on tämä: Kun homoseksuaalisen identiteetin omaavat kirkon jäsenet, oikeutetusti ja Jumalan tahdon mukaisesti, tunnustetaan tasa-arvoisiksi kristityiksi sisariksi ja veljiksi, tuleeko sen välttämättömästi tapahtua siten, että kristinuskon avioliittokäsitys korvataan filosofisella ns. sukupuolineutraalin avioliiton idealla?
Jos näin tapahtuu, murtuu Raamatun ja juutalais-kristillisen uskon luomisteologia. Vahvaa luomisen teologiaa tarvitaan juuri nyt puolustamaan maapallomme uhanalaiseksi joutunutta elämää.
Uskonnoissa ihmisarvo ei ole sidottu avioliittoon
Jumalan kuvana jokaisen ihmisen elämä on absoluuttisen arvokas, ainutlaatuinen ja pyhä. Jokaisella on sama rajaton ihmisarvo, siksi jokainen ihminen on yhdenvertainen. Jokainen on yhtä paljon Luojansa kiintymyksen kohde ja rakkauden kumppani. Tämä kaikki koskee luonnollisesti myös niitä, jotka kuuluvat seksuaalisiin vähemmistöihin.
Avioliitto ei ole ihmisarvon kriteeri ja mittari, kuten nykykeskustelu – myös Vikström – näyttää edellyttävän. Jokaisen persoonan ääretön ihmisarvo perustuu luomiseen ja on ehdoton ja täydellinen sellaisenaan, on hän avioliitossa tai muussa parisuhteessa tai ei ole.
Kaikissa suurissa maailman uskonnoissa suvaitaan eriasteisesti seksuaalisia vähemmistöjä, joissakin enemmän, toisissa vähemmän. Seksuaaliset vähemmistöt ymmärretään osaksi inhimillisen elämän monimuotoisuutta. Mutta tämä ei ole missään uskonnossa johtanut siihen, että uskonnon varsinainen opetus avioliitosta olisi muutettu sukupuolineutraaliksi.
Kaikki uskonnot opettavat avioliittoa naisen ja miehen välisenä liittona, riippumatta siitä, onko kyse yksi- tai moniavioisesta avioliitosta. Homoseksuaalisten parisuhteiden salliminen ja jopa suojelu uskonyhteisössä ei ole johtanut uskontojen opetuksen ytimen muuttamiseen.
Uskonnoissa avioliittoa ei ole välineellistetty ihmisarvon mittariksi; jokaisella on ehdoton ihmisarvo riippumatta siitä, onko hän avioliitossa vai ei – tai millaisessa parisuhteessa hän elää. Muista uskonnoista poiketen länsimaissa avioliitosta on tehty poliittinen väline, jolla ajetaan uudenlaista ideologiaa kirkkoon.
Uskontojen ja luonnontieteen näkemykset ovat samansuuntaiset
Maailmanuskontojen näkemys avioliitosta on samansuuntainen sen kanssa, mitä tiedämme elollisesta luonnosta. Uskontojen mukaan avioliitto ei ole vain ihmisten välinen emotionaalinen, eettinen tai sosiaalinen suhde ja sopimus, vaikka sillä ovat myös nämä ulottuvuudet. Avioliitolla on syvimmältään luontoon perustuva ontologinen eli olemiseen erottamattomasi liittyvä perusta.
Zürichin yliopiston evoluutioekologian professori Hanna Kokko toteaa, että suvullinen lisääntyminen on eri lajien jatkuvuuden kannalta ainoa vaihtoehto. Suvuttomasti lisääntyvät eliöt voivat vain kopioida itsensä, tietyn ajan jälkeen näiden eliöiden lisääntymisteho hiipuu. Suvullisesti lisääntyvissä yhdistyvät kahden vanhemman ominaisuudet, syntyy uusi erilainen yksilö, joka voi sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Luonnontieteellisen tutkimuksen ”tulos puhuu suvullisuuden puolesta”. (Tiede 14/2020)
Tarvitaan syvempää teologista analyysia
Raamattuun sisältyvä juutalais-kristillinen näkemys avioliitosta on sekä luomisen ontologiaan että ihmisten väliseen kiintymykseen ja sosiaaliseen normistoon perustuva todellisuus. Vikström argumentoi taitavasti eettisesti, mutta se ei riitä. Lisäksi tarvitaan syvempää teologista analyysia. Avioliitto on syvästi luomisteologinen uskon todellisuus kristinuskossa. Se ilmoittaa meille jotain olennaista siitä, millainen Kolmiyhteinen Jumala on Luojana.
Kommenttini Vikströmin kirjoitukseen koskee lähinnä sitä, mitä hän ei sanonut. Hän argumentoi viitaten Uuden testamentin eräiden kirjeiden ns. huoneentauluihin sekä kirkkomme vihkikaavassa tapahtuneisiin muutoksiin. Kuitenkin kristinuskon opissa avioliitto perustuu Raamatusta nousevaan vahvaan luomisen teologiaan, ei käytännöllisiin hellenistis-kristillisiin yhteiselämän ohjeisiin eli huoneentauluihin puhumattakaan kirkon laatimista vihkikaavoista.
Raamatun luomiskertomus opettaa yksiselitteisesti: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Tästä luomisen fundamentista seuraa naisen ja miehen välinen liitto, jolla on luomisen ontologinen perusta ja Luojan antama siunaus ja tehtävä: ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset…’” (1. Moos. 1:27-28) Tämä perusopetus toistuu kautta Vanhan ja Uuden testamentin, esimerkiksi Jeesus opettaa näin (Mark. 10:6-9, Matt. 19:4-6).
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien sisarten ja veljien rakastaminen ei merkitse sitä, että luomisteologiasta pitäisi luopua. Homoseksuaalisen identiteetin omaavien täyden ihmisarvon hyväksyntä ei merkitse Raamattuun sisältyvän luomisteologian korvaamista modernin länsimaisen kulttuurin sukupuolineutraaliuden ideologialla. Opin pääprinsiippiä (luominen) ei tarvitse tuhota, jotta siitä johtuva seuraamusprinsiippi (tasa-arvo) tulisi voimaan.
Kirkon ei pidä tehdä avioliitosta ideologista ihmisarvon mittaa, koska ihmisarvo ei riipu tällaisesta mittarista, vaan sen tulee muiden uskontojen tapaan löytää käytännölliset tavat ratkaista kysymys, miten seksuaaliset vähemmistöt suljetaan sen jumalallisen rakkauden ja siunauksen piiriin, jonka välittäminen tähän maailmaan on kirkon missio.
Riippumatta siitä, millaisia käsitteitä sekulaari yhteiskunta käyttää, kirkossa ”avioliiton” käsite pitäisi rajoittaa naisen ja miehen väliseen liittoon; muunlaisten parisuhteiden tukemisessa käytettäköön toisenlaisia ilmaisuja. Kirkko voi säilyttää sen uskolle ominaisen luomisteologian ja samalla eriyttää samaa sukupuolta olevien yhteiselämän siunaamisen ilman vihkimystä avioliittoon.
Vikströmin mukaan ”Raamatun pätevyys ja auktoriteetti ensisijaisesti koskevat jatkuvasti ajankohtaista kysymystä siitä, miten henkilö elää ja toimii heteroseksuaalisena tai homoseksuaalisena ihmisenä, muita seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden variaatioita unohtamatta”. Näin Vikström antaa Raamatulle roolin parisuhteessa toteutuvan eettisen elämän ohjeena, hän ei anna Raamatulle arvovaltaa toimia avioliiton luomisteologisen olemuksen ja rakenteen normina. Tämän normatiivisen aseman hän antaa valistuksen uudistamalle ihmiselle.
Patriarkaalisuudesta vapautuminen ja homoliitto eivät kuulu yhteen
Vikströmin argumentin kantavana teemana on kirkon opetuksen asteittainen vapautuminen patriarkaalisen yhteiskunnan rajoittavista normeista. Tämä sosiaalis-kulttuurinen perustelu ei kuitenkaan riitä kumoamaan luomisteologian ontologista perustaa, jonka kanssa samansuuntaisesti opettavat kaikki suuret uskonnot ja jota myös luonnontiede tukee.
Avioliiton olemuksellinen perusta on siinä identiteetissä, jonka elämän Luoja on kullekin ihmiselle antanut, se ei ole sidottu ”patriarkaalisuuden” sosiologiseen ideaan. Tähän perustuu myös ero naispappeuden hyväksymisen ja homoavioliittojen välillä: Pappeuden avaaminen naisille merkitsi miesvaltaisen sosiaalisen eetoksen murtamista. Tässä olen samaa mieltä Vikströmin kanssa.
Mutta kun hän samaistaa myös homoparien vihkimisen patriarkaalisuudesta irtaantumisen prosessiin, olen eri mieltä. Avioliitto naisen ja miehen välisenä instituutiona ei ole ollut perusteissaan patriarkaalisuuteen sidottu. On myös olemassa matriarkaalisia perheyhteisöjä. Homoliitto ei erityisesti kohdistu mahdollisia patriarkaalisia jäänteitä vastaan eikä se myöskään takaa niiden katoamista. Avioliitto on vuosisatojen saatossa kehittynyt instituutioksi, joka perustuu molempien osapuolten vapaaseen suostumukseen.
Raamattu ei eksplisiittisesti opeta, että papin pitää olla mies eikä Raamattu tuomitse naispappeja. Sen sijaan Raamattu hyvin selkeästi luomisen teologian pohjalta opettaa, että avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto ja Raamattu kritisoi homoseksuaalisuutta. Ei voida siis vetää analogiaa pappeuden naisille avaamisen ja homoavioliittojen sallimisen välille, kuten Vikström tekee.
Sukupuolineutraaliuden ideologia on amerikkalaista tuontitavaraa
Sukupuolineutraaliuden idea perustuu moderniin amerikkalaiseen uskontokriittiseen ideologiaan. Sen vaikutusvaltaisin edustaja, feministifilosofi Judith Butler haastaa ihmisten jaon biologisesti kahteen sukupuoleen. Hänen mukaansa ero naiseuden ja mieheyden välillä on sosiaalisesti konstruoitu, opittu ja esitetty rooli, joihin kasvetaan sosialisaation kautta. Ihminen ei olemuksellisesi ole mies eikä nainen, vaan hän oppii nämä roolit kulttuuristaan.
Lopulta yksilön tulisi itse valita oma sukupuolinen identiteettinsä, vaihtoehtoja on enemmän kuin kaksi. Vaikka Butlerilla on suuri vaikutus massoihin, hänen naispuoliset akateemiset kollegansa ovat myös kritisoineet häntä liian ylimalkaisista, epäselvistä ja perusteettomista väitteistä.
John Vikström vaatii ”kestämättömän” tilanteen ratkaisua. Ratkaisu on itse asiassa jo useaan otteeseen tehty kirkossamme – kysymys on vain siitä kestämmekö me kirkon ratkaisun, pysymisen kristinuskon omassa avioliittokäsityksessä.
Miikka Ruokanen
Dogmatiikan professori emeritus, Helsingin yliopisto; Systemaattisen teologian professori, Nanjingin teologinen seminaari, Kiina
Kiitos tästä puheenvuorosta, Miikka Ruokanen!
Hyvä, että kuulee toisenlaisia näkökulmia, myös täällä kotimaassa. Kiitos kirjoittajalle.
Kiitos kirjoittajalle selkeästä luomisteologiaan perustuvasta puheenvuorosta.
Ruokasen mielestä avioliitto ei liity ihmisarvoon. Avioliitto liittyy olennaisesti kuitenkin ihmisen Jumalalta saamaan sukupuolisuuteen ja minusta ihmisarvoon kuluu myös oikeus elää itselleen tarkoitettua ’lajityypillistä elämää’ (mitä oikeutta eläimillekin vaaditaan) Sosiaalipsykologisista ja eräistä käytännöllisistä syistä tämä lajityypillinen käytös pääse pienemmin ongelmin toteutumaan yhteiksunnan määrittelemissä ja ehdollistamissa avioiitoissa.
Ruokaset eivät sallisi siis sukupuolisesti poikkeaville oikeutta toteuttaa itseään. Sama kuin vihreäsilmäisille sanottaisiin, että Jumala on luonut sinulle vihreä silmät mutta koska vihreäsilmäisyys on synti et saa silmiäsi käyttää , joten liimaapa luomesi kiinni. (Ei kovinkaan kauan sitten vihreäsilmäisiä naisia pidettiin syntisinä noitina…)
Seksuaalisuuden toteuttaminenko kuuluu siis (mielestäsi) vain avioliittoon? Vai mitä tarkoitit?
Kysyisin, ihan koska minua vilpittömästi kiunnostaa, miksi avioliitto (instituutio) on mielestäsi olemassa ja pitääkö se mielestäsi säilyttää yhteiskunnassa? Entä kirkossa, jos se yhteiskunnasta joskus katoaa?
Ja kuuluuko avioliittoon (yhteiskunnallisena) instituutiona) seksuaalisuus ja sen toteuttaminen erottamattomana elementtinä ja oikeutettuna olettamuksena. Ja jos niin miksi?
En oikeasti halua mitenkään vinoilla, vaan haluan tietää
Joskus aikoinaan hoksattiin ja innostuttiin ajatuksesta että voihan seksiä harrastaa ilman avioliittoakin. Ja elää yhdessä ilman yhteiskunnan holhousta.
Mutta olet siis sen kannalla että kaikkien parien, hetero- ja homoparien, _pitäisi_ mennä naimisiin? Ja pitää avioliittoa tärkeänä?
”Sosiaalipsykologisista ja eräistä käytännöllisistä syistä tämä lajityypillinen käytös pääse pienemmin ongelmin toteutumaan yhteiksunnan määrittelemissä ja ehdollistamissa avioiitoissa.”
-Tämä oli sikäli mielenkiintoinen kohta, että ensin sanoit:
”Avioliitto liittyy olennaisesti kuitenkin ihmisen Jumalalta saamaan sukupuolisuuteen”
Eli että avioliitto perustuu sille, että Jumala on luonut ihmisen seksuaaliseksi ja sukupuoliseksi olennoksi, mutta kuitenkin avioliiton tulee olla sellainen kuin yhteiskunta sen määrittää ja millaiset reunaehdot sille asettaa?
Kuinka tämä toimii? Että Jumala on säätänyt, mutta yhteiskunta, joka ei toimi jumaluskon pohjalta määrää sen mitä ja millainen avioliitto on tai tarvitaanko sitä ylipäätään?
Miten sinä Sari oikein luet viestejä? Eivät ne aina edusta kirjoittajiensa henkilökohtaisia mielipiteitä ja usein ne kirjoitetaan ikään kuin kohteena olevan kirjoituksen (tässä Ruokasen blogin) diskurssissa.
No kysymyksiisi itse asiassa vastaa yo viestini kolmas, neljäs ja viides rivi, jos ne kunnolla lukee.
Seppo, minä kysyin ihan asiallisesti ja mielenkiinnosta. Koska minua kiinnostaa _sinun_ mielipiteesi. Ihan oikeasti.
”Eivät ne aina edusta kirjoittajiensa henkilökohtaisia mielipiteitä”
-Tätä en ihan oikeasti ymmärrä. Mutta enkö silloin voi hyvällä syyllä kysyä miten itse ajattelet? Tiedätkö?
Aloituksesta.
”Raamatun luomiskertomus opettaa yksiselitteisesti: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”
Tässä Jumala näyttäisi olevan yksin luomassa, koska ei sanota; – Pyhä kolmiyhteinen; Isä, Poika ja Pyhä henki loivat ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi he hänet loivat. Hän ja He ?
” Mieheksi ja naiseksi hän hänet loi ” Mutta missä nainen on kolmiyhteisessä`? Hänet on pudotettu pois kuvasta. Miten nainen voisi olla yhdistynyt Isä ja poika, eli kuvassa mukana ? Me olemme kuitenkin äiti ja tytär, sisko ja vaimo, kumppani ja mummo. Meillä on hyvin monta tehtävää maailmassa, kuten esim. ihmislajin säilymisen kannalta jälkipolvien synnyttäminen, avioliitossa tai ilman.
Jos miesten kiinnostus miehiin johtuukin geeniperimästä, koska kirkko on opettanut, että pitää karttaa naisia, Älä palvo Venusta, se on paha, syntinen rakkaus, maallinen/ luonnollinen sikiäminen johtaa perisyntiin, eli himoon.
Siellä mainttiin juutalais-kristillinen, ikäänkuin yhteisenä ja samana/ samakaltaisena Oppina.
Jos kristillisesti puhutaan Isä-jumalasta, ja juutalaisuudessa Isien Jumalasta, on siinä hyvin selvä ero.
Isä- jumala on selkeasti maskuliininen kuin patriarkka, mutta sanonta Isien Jumala, ei kerro mitään Jumalan olemuksesta, onko hän henki, sana, Isä-Äiti, mies-nainen, tai jotain, jonka voi määritellä vain hänen itsensä kautta, ja siihen meillä ei ole taitoa, tietoa, eikä ymmärrystä.
Raamatullisena liittona ymmärrän Jumalan ja kansan välillä olevan liiton, ja kansaan kuuluu myös naisia, mutta liitto ei ole naimista.
Luomisen kuudennen päivän Ihminen oli kovasti yhtä muiden Jumalan luomien kanssa.
Ontologisesti Jumala näin paremminkin käski kuin kehotti tekemään ja huolimaan siitä mitä Jumala katsoi hyväksi eteenpäin.
Vasta kahdeksantena päivänä Jumala kielsi tätä kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa, ja näin sai alkunsa edellisen diskontinuiteetti mennäkseen hiljakselleen historiassaan eteenpäin niin moraalitajussaan kuin noustakseen ajan myötä myös henkisessä tasossaan. Eikö Jeesus juuri tätä tullut kirkastamaan.
Valitettavasti kirkkojen päähänpinttymäksi edellisestä on tullut perisynnin huomaaminen mikä on Ihmisarvon vastainen päätelmä huomaamisessa.
Luomiskertomukseen vetoaminen on asiaa lisääntymistä katsoen.
Oliko aina 1540.tä luvulle kun siunaamattomat aviot olivat päteviä.
Nythän maistraatin vahvistamaa konsensusta voi pyytää siunaamaan uskovan maallikon. Aikaa ei mene ennen kaffeja kuin minuutista puoleentoista ja asia on kunnossa. Luther lupasi parin saavan osan Jumalan siunauksesta jo kihlauksessa.
Homoparit aviota katsoessaan näin ratkaisevat asian ilman kirkon päätöksiä. Vaikuttaako seuraanto siihen miten edelliseen säätyyn kuuluvat ja itsensä tunnistavat katsovat kirkkonsa mysteeridokmeja. En tiedä mutta aika usein näyttää.
Ääh, miksi tuoda teologiseen keskusteluun luonnontieteiden havaintoja, etenkin kun ne on ymmärretty väärin. Ei suvuttomasti lisääntyvien eliöiden lisääntymisteho ole mihinkään hiipunut tässä muutaman miljardin vuoden aikana. Toiseksi suvuttomasti lisääntyvätkään eliöt eivät vain kopioi itseään (missä siinäkin tapahtuu ajan mittaan sopeutumista mutaatioiden kautta) vaan ne voivat myös vaihtaa geenejä keskenään.
Kiinnostavaa! Kun nyt Genesikseen niin viitataan, kuulin senkin tulkinnan, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, voidaan tulkita niin, että jokaisessa on sekä miestä että naista, ainakin noin gender-tasolla eli kulttuurisesti rakentuneena, ja joillakin myös biologisesti.
Tietysti tosiaan herää kysymys, onko avioliitto joku egon (ihmisen torjuntajärjestelmän) koriste . Epäilemättä se on sitäkin monille. Jos avioliitto avaa jollain tasolla ”paratiisin portit” alkusiunauksen piiriin, khoran, luomisen tilan mahdollisuuteen: kuka siitä riemusta kieltäisi muilta saman? Sekö, jolle avioliitto on turhamainen sulka hatussa, vai se, jolle Jumala on peljättävä Tuomari, vai se, joka on tehnyt klassisen teologian rakennelmasta monoliitin, eräänlaisen epäjumalia? Vai se, joka kiitollisena ja nöyrin sydämin kuuntelee rakastavaa Jumalaa?
Paavalihan todisti jotenki seuraavasti; parempi miehen olla naiseen ryhtymättä mutta suurempien syntien välttämiseksi sekin menee.
Ruokanen sivuuttaa totaalisesti sen, että biologisesti (ei siis vain sosiologisesti) sukupuolia EI OLE vain kahta. Suomessakin syntyy vuosittain kymmeniä lapsia, joilla on molempien sukupuolten elimet.
Luomisteologiaa EI PIDÄ tulkita dikotomioina vaan jatkuvuuksina. Meille Suomessa ei ole ongelma, että päivän ja yon raja ei ole yhtä selvä kuin palestiinassa. Meille ei myöskään ole ongelma tietää, että meren ja maan välimaastossa on mm. marskimaat ja rämeet. Luomiskertomuksen vastakohtaparit sisältävät myös kaiken sen, mikä jää noiden vastakohtien väliin.
Vikströmin argumentointi oli vakuuttavampaa kuin Ruokasen vastaus.
Ei ole olemassa ihmisiä joilla olisi molempien sukupuolien toimivat elimet.
Intersukupuolisuudessa sukupuoli on sukuelimien osalta siis epäselvä.
Tuossa oikeastaan kuitenkin tulit sanoneeksi sen että sukupuoli ja sukuelimet liittyvät yhteen. Siis määrittävät sukupuolen. Ja että on olemassa kaksi vastakkaista sukupuolta. (Kun sanoit ”molempien sukupuolten elimet”). Tämä on sentään selvä asia josta ei ole syytä olla eri mieltä.
Kuule Sari kun yksineuvoisillakin on usein toimimattomat elimet…ovatko he siis sukupuolettomia?
”Kuule Sari kun yksineuvoisillakin on usein toimimattomat elimet”
Minua ei nyt kiinnosta mitkään yksineuvoiset otukset. Ihmisillä ja nisäkkäillä ylipäätään ei ole molempien sukupuolien toimivia elimiä.
Pitäisikö minun nyt kysyä että miten sinä oikein luet viestejä? 🙂
”Minua ei nyt kiinnosta mitkään yksineuvoiset otukset.”
-Anteeksi, sekoitin tuon toiseen biologian termiin. Mutta tarkoitin siis sanoa että ei ole molempien sukupuolien toimivia elimiä.
Jos elimet eivät toimi, niin ei se tee sukupuolettomaksi.
”ovatko he siis sukupuolettomia?”
-Vastaus: eivät. Tietenkään. Kysyä saa, kun kysyy ei-retorisesti ja asiallisesti.
Mutta mikä sinusta määrittää ihmisen sukupuolen?
”Minua ei nyt kiinnosta mitkään yksineuvoiset otukset”
Ihmisetkin on yksineuvoisia, vaikka sitä termiä harvemmin käytetäänkin.
”Ihmisetkin on yksineuvoisia, vaikka sitä termiä harvemmin käytetäänkin.”
-Kiitos, tämän juuri muistin ja tajusin. Mutta siis: ihmisillä voi olla toimimattomat sukuelimet. Miten ja millä perusteella se tekisi ketään sukupuolettomaksi?
”Miten ja millä perusteella se tekisi ketään sukupuolettomaksi?”
Eihän kukaan ole väittänyt että se tekisi. Nyt näyttää olevan meneillään taas ihan ihmeellinen yritys jumiuttaa keskustelu.
”Nyt näyttää olevan meneillään taas ihan ihmeellinen yritys jumiuttaa keskustelu.”
-Seppo Heinolallako?
”Kuule Sari kun yksineuvoisillakin on usein toimimattomat elimet…ovatko he siis sukupuolettomia?”
Tämä oli typerä, asiaton ja asiaankuulumaton kysymys. Siitä olemme siis ainakin samaa mieltä. Jos yritettäisiin pysyä siinä mikä on oikeasti oleellista.
”Juu, kyllä se jo tässä iässä alkaa vähän niin olla. Ennen oli kaikki toisin.”
-Kiitos kun avauduit tästä 🙂 Etkä ole sen vuoksi sukupuoleton. Ehkä asian konkretisoiminen vastaa Sepon kysymykseen…
’Typerä ’ kysymykseni nousi aivan johdonmukaisena tästä Sarin repliikistä:
”Ei ole olemassa ihmisiä joilla olisi molempien sukupuolien toimivat elimet. Intersukupuolisuudessa sukupuoli on sukuelimien osalta siis epäselvä.”
Josta voi päätellä, että jos intersukupuolisen molemmat elimet toimisivat ei sukupuolta voitaisi siis määritellä. Jos siis yksineuvoisellakaan ei toimi se ainoa niin ei sukupuolta voida määritellä…
”Koska luominen on jatkuvaa (creatio continua), avioliittokaan ei ole staattinen, vaan muuttuva instituutio. Se palvelee hyvin myös samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän kauttaan koko yhteisöä.”
-Haluaisin kysyä sinulta, kun Sepolta en tuossa aiemmin saanut vastausta…
Mikä sinusta on avioliiton tarkoitus, ja miten se ”palvelee yhteisöä”? Olet ehkä tästä jo kirjoittanut, mutta itsekin olen selittänyt omaa kantaani useaan kertaan, ja kaikkea saa kysyä useaankin kertaan 🙂 Pahoittelen siis jos en muista kantaasi, mutta kertoisitko?