Mannerheimin kuolema Sveitsissä

Gustaf Mannerheim kuoli 70 vuotta sitten Sveitsissä sairasteltuaan pitkään ja saatuaan juuri muistelmansa valmiiksi. Mannerheimin viimeinen adjutantti Carl-Olof Lindeman on kirjoittanut hänen viimeisistä vaiheistaan: Kilpailu Mannerheimin muistelmien valmistumisen ja kuoleman välillä oli jatkuvaa (Ruotuväki 10-11/1967).

Mannerheim toimitettiin 1947 syksyllä avoimen vatsahaavan vuoksi Tukholmaan Karoliiniseen sairaalan oman toiveensa mukaisesti. Lakon vuoksi siviililentokoneet eivät lentäneet, mutta ilmavoimien vanha DC-2 kuljetuskone ”Hanssin Jukka” saatiin käyttöön. Nyt kone on kunnostettuna ja vuoden 1944 asussaan Tuuloksen kauppakeskuksessa nähtävillä.

Leikkaus onnistui ja vuoden toipilasajan jälkeen syksyllä 1948 Mannerheim siirtyi Montreuxiin kirjoittamaan muistelmia. Seuraava vakava sairastuminen tapahtui kahden vuoden päästä 1950 Kirkniemen kartanossa. Jälleen hänet leikattiin Karoliinisessa sairaalassa, mutta toipuminen oli erittäin hidasta. Hän lähti Sveitsin Luganoon viettääkseen siellä joulua ystäviensä luona.

Kolmannen kerran hänet leikattiin Lausannen Hospital Cantonalissa 24. tammikuuta 1951. Lindemann tuli hänen luokseen Suomesta seuraavana päivänä. ”Aamulla ilmoittautuessani marsalkalle hän tuli erittäin epäluuloiseksi ja tiedusteli useamman kerran, miksi olin tullut, kun hän ei ollut kutsunut. Saatuaan häntä tyydyttävän vastauksen, oli hän hyvin kiitollinen tulostani ja teki kaikkensa, vaikka olikin erittäin sairas, jotta viihtyisin.”
_ _ _
Leikannut professori Decker piti potilaan tilaa hyvänä, mutta Lindeman pelkäsi kriisin tulevan seuraavina päivinä, kuten kävikin. Potilas ei enää toipunut. Hän kuoli 28. tammikuuta 00.30 Suomen aikaa adjutantin, sairaanhoitajan ja henkilääkärin läsnä ollessa. Tämä kuolinpäivä on merkitty hänen hautakiveensä. Sveitsin paikallista aikaa kuolema tapahtui kuitenkin jo edellisen vuorokauden puolella 27.1. Kaksi eri kuolinpäivää saattaa aiheuttaa hämmennystä.

Mannerheim tuotiin Malmin lentokentälle 2. helmikuuta ja vietiin Suurkirkkoon, missä kansalaiset saivat jättää viimeisen tervehdyksen. Sotilaalliset hautajaiset järjestettiin 4. helmikuuta. Tykin lavetilla Hietaniemeen kuljetettua arkkua seurasi kilometrin mittainen surusaattue ja katujen varsilla arviolta satatuhatta ihmistä.
_ _ _
Kansainvälisen käytännön mukaan kuoleman ajankohta merkitään paikallisen ajan mukaan. Miksi Mannerheimin kohdalla olisi nyt tehty poikkeus? Lindemannin merkintä saattaa antaa selityksen: ”Tämä (kuolema) tapahtui Suomen aikaa klo 0,30 28.1., samana päivänä, jolloin hän 33 vuotta aikaisemmin oli ottanut johtaakseen maamme kohtaloita.”

Tällä Lindemann viittaa Tammisunnuntaihin 28.1.1918, jolloin Senaatin joukot, Mannerheimin johtama valkoinen armeija, alkoivat Pohjanmaalla riisua aseista venäläistä sotaväkeä. Puolitoista kuukautta aiemmin julistettu Suomen itsenäisyys oli varsin hauras, kun maassa oleskeli vielä noin 80 000 venäläistä sotilasta. Ehkä siis tasavuosilla ja lukusymboliikalla oli merkitystä?

Tammisunnuntaista alkoi Mannerheimin kohtalo tai ura Suomen itsenäisyystaisteluiden päällikkönä jatkuen 1939–40 ja 1941–45 sekä vielä vaaran vuosina ennen Pariisin rauhan solmimista 1947.

Sairauden ja kuoleman edessä olemme samassa asemassa. Kuolema riisuu niin valtiomiehen, sotapäällikön kuin kenet tahansa. Mannerheimin elämäntyöstä on jäänyt kuitenkin pysyvä jälki. Hänen johdollaan Suomi säilytti itsenäisyytensä.
_ _ _
Mannerheimia muistettiin myös Sveitsissä, missä Suomen ystävien yhdistys järjesti muistojuhlan Zürichin Wasserkirchessä Mannerheimin hautauspäivänä. Yhdistyksen puheenjohtaja, professori Gubert von Salis teki helmikuussa 1951 aloitteen muistomerkin pystyttämiseksi, ja se paljastettiin 14. toukokuuta 1955. Paikalla olivat Suomesta suurlähettiläs H. von Knorring, Puolustusvoimain komentaja E. Heinrichs ja Pääesikunnan päällikkö Sundman.

Montreuxin kaupunki lahjoitti tontin Lac Léman – eli Genevejärven rannan puistosta. Ensimmäistä muistomerkkisuunnitelmaa ei pidetty hyvänä ja päädyttiin kuvanveistäjä Franz Fischerin suunnitelmaan, poikkileikkaukseltaan kolmikulmaiseen, veneen keulan muotoiseen obeliskiin. Tarvittava graniittilohkare louhittiin 100 metriä korkeasta seinämästä Castionesta läheltä Bellinzonaa. Lohkare painoi 60 tonnia ja siitä hakattiin 12,5 tonnia painava obeliski.

Järveltä katsoen vasemmalle sivulle on kaiverrettu ranskaksi Mannerheimin muistosanat sekä vaakuna ja ristikkäiset marsalkan sauvat, ja alimmaksi tunnuslause Candida pro causa ense candido. Oikealla sivulla on tyylitelty Suomen leijona.

Takasivulla on A. Hellaakosken säe suomeksi ”Tuossa on luonne / laivan keulassa kyllä / kun se, syvien yllä, / tietänsä kyntää.” Sekä ote puheesta: ”Et litet lands största styrka är enighet” 16. Mai 1933. C.G. Mannerheim. Ja vielä pystytykseen liittyvä kirjoitus: ANNO DOMINI MCMLV AMICI FINLANDIAE HELVETICI POS.(itus). (G. v. Salis: Bericht über das Zustandekommen der Marschall Mannerheim-Gedenkstätte in Montreux in den Jahren 1951-1955. 1956)

Muuten edellinen puheen lainaus on juuri nytkin varsin ajankohtainen: ”Pienen maan suurin vahvuus on yhtenäisyys.”
_ _ _
Sveitsin Suomen ystävät ovat perustaneet C.G. Mannerheimin nimeä kantavan stipendirahaston ja kutsuneet vuosittain Suomesta nuoria yleisesikuntaupseereita opiskelemaan Zürichiin ja tutustumaan maahan. Vastaavasti sveitsiläisiä upseereita on tutustunut Suomeen.

Mannerheim-stipendiaatteja isännöivät erityisesti yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Gubert v Salis (1899-1977) – joka oli Suomen ystävä suomalaisen vaimonsa kautta - ja arkkitehti Theo Landis.

Glasiologi v Salis esitteli stipendiaateille Sveitsin vuoristoteitä, solia ja jäätiköitä, jotka olivat hänen erikoisalaansa. Hän oli tutkinut avaruussäteilyä 1920-luvulla Mönch-vuorella 4100 metrin korkeudessa tohtori W Kolhörsterin (1887-1946) ryhmässä. Pitkä mittaussarja hyödytti lopulta Victor Hessin fysiikan Nobelilla 1936 palkittua tutkimusta.

1973 isäni kulki v Salisin kanssa Bernin kantonissa muutaman kilometrin matkan Morterasch-jäätikön ”kielellä”, alkuun 10 metrin vahvuisella ulokkeella, joka laajeni ja muuttui paksummaksi. 2000-luvun alussa hän kävi samalla paikalla ja jäätikön uloke oli poissa. Pelottava näyte ilmaston lämpenemisestä.
_ _ _
Stipendiaatit asuivat suuressa huvilassa Klusstrasse 38:ssa taiteilijatar Clara Vogelsang-Eymannin (1892-1984) luona. Hänen perheensä oli muuttanut 1930-luvulla poliittista syistä Itävallasta Sveitsiin.

Muistan pikkupoikana siellä käydessämme vanhan, kumaraisen rouvan, yläkerran ateljeessa pohjoisafrikkalaiset hiekkaruusut ja muut eksoottiset esineet, rakkaat kissansa nukkumassa nojatuoleilla ja niin ikään iäkkään palvelijattarensa Ingen. Rouvan miesvainajan tuhka oli haudattu puutarhaan ja sinne hänetkin haudattiin. Inge sai jäädä loppuiäkseen taloon.

8 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Kirjani ’Mystinen Mannerheim- Mannerheimin salattu maailma’ alkaa näin: ”Kun tieto Gustaf Mannerheimin kuolemasta kuului lapsuudenkotini vanhasta särisevästä putkiradiosta, elettiin Suomessa talvea 1951. Uutisen dramaattisuudesta ja vanhempieni ilmeestä päättelin, että jotain todella merkittävää oli tapahtunut ja uutinen jäi pysyvästi tuolloin 7-vuotiaan koulupojan mieleen. ”

    Kirjassa on erityinen luku koskien Mannerheimin elämään/kulemaan liittyviä päiväyksiä mukaanlukien tuo 28.1. 1951, sillä päivään 7×4 ja vuoteen 4×4 liittyy monta Mannerheimin nelosta,joita on todella paljon. Asiaan on perehtynyt mm. pankinjohtaja Paavo Friman, jonka havaintoihin seuraava paljolti pohjaa. Mannerheim syntyi 4. päivänä kesäkuuta 1867 Hänet haudattiin 4. päivänä, hän tuli tasavallan presidentiksi 4. päivänä ja hän sai eron presidentin virasta 4. päivänä Nimitettiin Suomen Marsalkaksi 4. päivänä Perusti Mannerheimin lastensuojeluliiton 4. päivänä Mannerheim sai tulikasteen Venäjän-Japanin sodassa v.1904. Osallistui ensimmäiseen maailmansotaan vuodesta 1914 ja toimi Venäjän 4. armeijan riveissä vuonna 1914 Optaow’n taistelu tässä sodassa oli 4 päivänä. Tampereen keskustan valtaus 1918 sodassa 4.4. Suomen talvisota päättyi 13.3. 1940 Mannerheim yritettiin murhata Tampereella 4.4. 1920 Työhuone 4. kerroksessa, huoneessa 4 1931 Tieto Englannin ja Ranskan sodanjulistuksesta Saksalle Mannerheimille 4. päivänä syyskuuta. 1939 Suomen Talvisota päättyi vuonna 1940 Jatkosodan aselepo 4. päivänä 1944 Ylipäällikon viimeinen paraati 4. 6.1944

    Mannerheim kuoli 28.1. 1951. (4×7) (16/4×4) Mannerheimin viimeinen ratsu Kathy – syntynyt 4.6.- saattoi isäntänsä haudan lepoon 4. 2. 1951. (1951/16 = 4×4) Carl Gustaf Emil Mannerheim sisältää 4 nimeä ja Carl ja Emil nimissä 4 kirjainta Sukunimi alkaa ja päättyy kirjaimeen M jonka arvo kabbalassa on 40. Mannerheim muutti Kaivopuiston kotiinsa 1924 Tämän kodin osoite oli Kalliolinnan tie 22/4 Gustaf Mannerheimin suuri nuoruudenrakkaus Constance Hisinger syntyi 4.6. eli tasan kaksi vuotta ennen Gustafin syntymää.

    Sattumaa vai salatietoa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Miten mahtoi olla suhteensa Herraan Jeesukseen, onko siitä tietoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mannerheim kunnioitti uskontoja ja erityisesti ortodoksiaa ja puhui Korkeimasta käsitteenä Kaitselmus. Tämä oli häneltä paljolti ajankuvaan ja hänen rooliinsa liittyvää retoriikkaa (kuten monilla Jumalan siunausta toivottavilla presidenteilläkin) Hänellä oli kotonaan paljon itämaisia uskonnollisia kulttiesineitä matkamuistoina. Hän piti hyviä välejä piispoihin,koska he kuuluivat samaan piiri pieni pyörii yläluokkaan,mutta otti varmaankin aidosta halusta piispalta siunauksen tulevaan valtionhoitajan virkaansa. Mannerheim oli mahdollisesti (Puolan ajoiltaan) vapaamuurari ja hän oli hyvin kiinnostunut myös antroposofiasta ja jälleensyntymästä ja oli myös hieman taikauskoinen. Jeesusta en tiedä hänen puheissaan maininneen. Korjatkaa jos olen väärässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Mannerheimmuseon näyttely ”Risti ja ikoni” muutama vuosi sitten käsitteli M-heimin suhdetta uskontoon. Se oli julkisen viranhoidon osalta seremoniallinen ja arvostava. Yksityisen henkilön osalta siitä ei tiedetä paljon. Talvisodan sytyttyä hän halusi ehtoollisen Johanneksen kirkossa. Hän käynnisti sotilaspapiston perustamisen itsenäisen Suomen armeijaan keväällä 1918 ja kiitti sotilaspapiston työtä päiväkäskyssään Talvisodan jälkeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Mannerheim kunnioitti uskontoja ja erityisesti ortodoksiaa ja puhui Korkeimasta käsitteenä Kaitselmus. Tämä oli häneltä paljolti ajankuvaan ja hänen rooliinsa liittyvää retoriikkaa (kuten monilla Jumalan siunausta toivottavilla presidenteilläkin) Hänellä oli kotonaan paljon itämaisia uskonnollisia kulttiesineitä matkamuistoina. Hän piti hyviä välejä piispoihin,koska he kuuluivat samaan piiri pieni pyörii yläluokkaan,mutta otti varmaankin aidosta halusta piispalta siunauksen tulevaan valtionhoitajan virkaansa. Mannerheim oli mahdollisesti (Puolan ajoiltaan) vapaamuurari ja hän oli hyvin kiinnostunut myös antroposofiasta ja jälleensyntymästä ja oli myös hieman taikauskoinen. Jeesusta en tiedä hänen puheissaan maininneen. Korjatkaa jos olen väärässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kuulin Sveitsissä asiaan paneutuneelta ystävältäni, että siellä Mannerheimin arvostus on yhä paljon korkeammalla tasolla, kuin täällä. Mistähän se johtuu?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.