Lutherin kirjoituksen lähtökohtana on Matt. 8:23-27, jossa kerrotaan, kuinka Jeesus tyynnytti myrskyn. Lutherin kirjoitus löytyy Lutherin suomennetusta Evankeliumi-Postillasta, joka on painettu v. 1927.
Lutherin mukaan siis otsikolla: ”Kristittyjen rististä ja kärsimisestä”
Tätä kertomusta tulee meidän hyvin tarkata ja siitä tehdä itsellemme sananlasku, niin että sanomme: ”Niin juuri käypi, kun Kristus astuu haahteen, niin ei ole kauemmin tyventä, vaan nousee kohta myrsky ja rajuilma.” Sillä tapahtuupi totisesti niin, kuin Kristus, Luuk. 11:21,22, sanoo: ”Koska väkevä haarniskoitu kotonsa varjelee, niin hänen omansa ovat rauhassa, mutta koska häntä väkevämpi tulee ja voittaa hänen, niin hän ottaa pois kaikki hänen sota-aseensa, joihin hän turvasi, ja jakaa nänen saaliinsa”, ja silloin alkaa rauhattomuus ja tulee sota ja taistelu. Sen evankeliumikin todeksi näyttää. Ennen oli kaikki paikallansa, mutta niin pian kuin Kristus tulee saarnallansa ja teke ihmteöitä, ovat kohta kaikkai paikat ilmi tulessa. Fariseukset, kirjanoppineet ja ylimmäiset papit liittäytyvät yhteen ja tahtovat tappaa hänet, ja piru alkaa erittäin julmistua ja riehua. Tämän on Kristus jo aikaa ennen sanonut Matt. 10:31-36: ”Älkää luulko, että minä olen tullut rauhaa lähetämään maan päälle: en minä ole tullut rauhaa, mutta miekkaa lähettämään. Sillä minä tulin ihmistä isäänsä vastaan riitaiseksi tekemään, ja tytärtä äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan. Ja ihmisen vihamiehet on hänen perheensä.”
Mutta kaikki tämä hyödyttää sitä, että jo edeltä käsin hyvin ajattelisit, josko tahdot kristityksi ruveta, vai etkö tahdo. Sillä jos tahdot kristitty olla, niin valmista itsesi tähän myrskyyn ja rauhattomuuteen, sillä muuta ei ole odottamistakaan. ”Kaikkein, jotka jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa elää tahtovat, pitää vainoa kärsimän”, sanoo ap Paavali 2 Tim 3:12. Sen tähden varoittaa myös Jeesus Sirak 2:1,2, kaikkia uskovia sanoen: ”Poikani, jos tahdot olla Jumalan palvelija, niin valmista sinuas kiusaukseen, pysy vahvana ja kärsi.” Ikäänkuin hän tahtoisi sanoa: Jos et tahdo Jumalan palvelija olla, niin vältä, kyllä piru sinut jättää rauhaan, siksi kun hänen aikansa tulee. Mutta jos päinvastoin mielit Jumalan palvelija ja kristitty olla, niin jätä itsesi mielelläsi pirulle ruoaksi, myrsky ja vaino eivät suinkaan pysy poissa. Ole sen tähden urhoollinen, äläkä hämmästy juurikuin sinua joku odottamaton tapaus kohtaisi, älä myös pelkää tällaista myrskyä, vaan pelkää Jumalaa ja luota häneen, ettet maailman tähden luovu hänen sanastansa, ja ole rohkeana, sillä etpä sinä kristityksi ole ruvennutkaan maailman suosion tähden, eihän sinun siis myöskän tarvitse lakata sen vihan ja vainon tähden. Tätä juuri tänpäiväinen evankeliumi meille opettaa, kun siinä kerrotaan, miten myrsky nousi vasta silloin, kun Kristus oli haahteen astunut ja maalta vesille purjehtinut, jotta taitaisimme tästä tehdä sananlaskun ja sanoa: Jos tahdot kristitty olla, niin tulee sinun siksi vartoa, että meri ja aallot nousevat. Jos tahdot saarnata ja tunnustaa Kristusta ja uskoa, niin kyllä on maailmasta meteli nouseva.
Mutta tämä hyödytää myös sitä, että voimme vastata häijyille ja hyödyttömille pilkkakielille, jotka eivät muuta osaa , kuin evankeliumia häväistä, sanoen: Ennen tämän opin ilmestymistä oli kaikki hiljaista ja hyvässä tilassa, nyt sitten on onnettomuutta kaikkialla, ettei kieli kertoa voi, liitonteot, sodat, kapinat, kallis aika..ja muu surkeus. Joka nyt tällaisten häpäisijäin herjaussuita tahtoo tukkia, sanokoon heille: Ystäväni, etkö koskaan ole evankeliumista lukenut että Kristuksen tultua venheeseen, myrskyilma nousee? Mutta tähän ei ole Kristus syynä, vaan ruma piru, joka on hänen tuimin viholliensa, eikä voi häntä kärsiä. Ja samassa on hän myös evankeliumin vihollinen, ja kokee siis mielellänsä saattaa niin paljon levottomuutta ja surkeutta maailmassa matkaan, että evankeliumin peräti häviäisi. Mutta sokea, paatunut kansa ei tahdo tätä nähdä eikä ymmärtää, se vaan katsoo vastuksia ja puutoksia, ja pilkkaa, juurikuin evankeliumi tähän syypää olisi. Mutta sitä hyvää, joka evankeliumista tulee, kuinka sen kautta opitaan Jumalaa tuntemaan, saadaan synnit anteeksi ja tullaan pyhiksi, sitä he eivät tahdo nähdä. Mutta luuletko tällaisen käytöksen kelpaavan Jumalalle, jolla arvoisempaa tavaraa ei olekaa, kuin hänen sanansa on, ja joka ei taida paremmin eikä muulla tavalla meitä auttaa ja vapahtaa synnistä ja kuolemasta, kuin evankeliumin kautta, jota sittenkin niin hirmuisesti parjataan ja pilkataan, niin kuin muka se olisi kaikkeen onnettomuuteen syynä.
Mutta mikä on tällaisen pilkan lopullinen rangaistus oleva? Se että Jumala peräti sokaisee tällaisten pilkkaajien sydämet ja silmät, etteivät näe Jumalan jaloja, suuria hyviä töitä, vaan ovat ja pysyvät…niin sokeina, etteivät muuta voi kuin häväistä Jumalaa, josta viimein joutuvat pirun saaliiksi. Tämä on heidän palkkansa, jonka totisesti saavatkin.
Saavatpa nekin, jotka eivät evankeliumia usko, havaita, ettei jokainen heitä hyväile, vaan että heillä vihollisisa on. Saihan Rooman kaupunki kärsiä sotia ja kaikenlaista kurjuutta, ennen evankeliumin ilmi tuloa. Sen tähden ei evankeliumista olekaan yhtään syytä tähän, vaan perkeleestä ja meidän kiittämättömyydestämme on kaikki, sillä paha henki ei voi kärsiä evankeliumia, vaan tukahuttaisi sen mielellään, ja sen tähden hän nostaa kaikenlaista onnettomuutta. Ja kuta voimallisemmin sana edistyy, sitä kiukkuisemmaksi ja tylymmäksi hän siitä tulee. Jos siis mekin puhumme näin jalosta tavarasta kiittämättöminä, emmekä tahdo sitä vastaan ottaa ja viljellä, vaan vihaamme ja vainoamme sitä, niin Jumala suuttuu ja tulee kaikenlaisilla vitsauksilla ja vaivoilla kiittämättömyyttämme estämään ja rankaisemaan.
(Lähteenä Tohtori Martti Luheruksen lyhyt Evankeliumi-Postilla, 1927)
”Sen tähden ei evankeliumista olekaan yhtään syytä tähän, vaan perkeleestä ja meidän kiittämättömyydestämme on kaikki, sillä paha henki ei voi kärsiä evankeliumia, vaan tukahuttaisi sen mielellään, ja sen tähden hän nostaa kaikenlaista onnettomuutta.”
Eikä kaikkivoipa Jumala voi mitään?
”Jos siis mekin puhumme näin jalosta tavarasta kiittämättöminä, emmekä tahdo sitä vastaan ottaa ja viljellä”
On se todellakin jaloa ja kallista tavaraa, kun siitä kirkon jäsenmaksuna joutuisi pulittamaan yli 800 euroa vuodessa. Eikä ainoastaan kerran, vaan joka ikinen vuosi! Että kiitos vaan, mutta en osta.
”Vaan vihaamme ja vainoamme sitä, niin Jumala suuttuu ja tulee kaikenlaisilla vitsauksilla ja vaivoilla kiittämättömyyttämme estämään ja rankaisemaan.”
Ei sitä evankeliumia vihata tai vainotakaan tarvitse maassa, jossa on uskonnonvapaus, mutta pakko on joka tapauksessa todeta, että on se Jumala varsin pikkumainen ja narsistinen kyynikko, jos siitä suuttuu, ettei kirkon vuotuista jäsenmaksua halua maksaa, kuunnella uusintana ja uskoa ikivanhaan tarinaan, jonka on jo monta kertaa kuullut.
Juuri tuota ei tarkoitettu. Luther läksi tai heitettiin ulos syvästi harhaantuneesta ja ahneesta Paavin kirkosta. Evankeliumin tähden.
Kirjoitin äskettäin blokin vainosta. ei juuri kiinnostanut. Miksi kristittyjä vainotaan? Samasta syystä kuin Jeesustakin. Pelko, että kristinusko vie uskovien sisimmässä sen kuuliaisuuden paikan, joka järjestelmän mukaan kuuluu järjestelmälle, joka vallitsee. Oli sitten poliittinen tai uskonnollinen yksipuolisuus.
Ihmiset kulkevat keskimäärin kolmea erillistä kaistaa ja laitimmaiset pärjäävät tässä elämässä parhaiten. Hän, joka seuraa Jeesusta kokosydämisesti. Ja hän, joka on kokonaan sulkenut uskoon liittyvät asiat pois elämästään. Keskellä kulkee joukkoa, joka ei uskalla kokonaan hylätä uskonnollisuutta, mutta ei halua pilata elämäänsä kokopäiväisellä Jeesuksen seuraamisella. Kumpaankin suuntaan on paha olla ja mieluummin hyökätään uskovia kohtaan.