Mielipiteen ilmaiseminen voidan rinnastaa murhaan

Aika jännäksi menee tämä touhu. Nyt on oltava jatkossa hyvin varuillaan jokaisen mielipiteen kanssa. Nämähän säilyy netissä kymmenet vuodet. Joskus kymmenien vuosien jälkeen saattaa rikoslaissa tulla hankala muutos ja mielipiteeni on yhä luettavissa, jolloin häkki voi hyvinkin heilahtaa. Kirkon kritisoiminen ainakin näyttää hyvin vaaralliselta. Mielipide, joka on luettavissa ja murha, ne ei vanhene koskaan. Tuomio voidaan julistaa molemmista. Eikä niiden ankaruudesta voi tänään tietää mitään. Sillä tuomion aikaisesta rikoslaista, kun nyt ei tietenkään voi mitään edes aavistaa. Siellä sitten murhaajien kanssa voi joutua kaltereiden takana pelaamaan ristinollaa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Aika on paha, kaikki huutavat vain oikeutensa perään, mutta kukaan ei kysy missä on Jumala. Jos kaikki keskittyisivät palvelemaan lähimmäisiään, sen sijaan, että taistelaan omista oikeuksista ja siitä, kuinka Jumalan ei tule puuttua ihmisten vapauteen. Laki pysyy loppuun asti voimassa. Samoin on Armon laita.

    ”Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.
    Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.
    Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.
    Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.
    Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.” Ps.100

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.