Aika jännäksi menee tämä touhu. Nyt on oltava jatkossa hyvin varuillaan jokaisen mielipiteen kanssa. Nämähän säilyy netissä kymmenet vuodet. Joskus kymmenien vuosien jälkeen saattaa rikoslaissa tulla hankala muutos ja mielipiteeni on yhä luettavissa, jolloin häkki voi hyvinkin heilahtaa. Kirkon kritisoiminen ainakin näyttää hyvin vaaralliselta. Mielipide, joka on luettavissa ja murha, ne ei vanhene koskaan. Tuomio voidaan julistaa molemmista. Eikä niiden ankaruudesta voi tänään tietää mitään. Sillä tuomion aikaisesta rikoslaista, kun nyt ei tietenkään voi mitään edes aavistaa. Siellä sitten murhaajien kanssa voi joutua kaltereiden takana pelaamaan ristinollaa.
Mielipiteen ilmaiseminen voidan rinnastaa murhaan
Orjat olivat Raamatun aikoihin samassa asemassa ja usein paremmassakin, kuin me työläiset. Orjilla oli jopa perimisoikeus. Eikö olisi kiva jos työläinen voisi yhä periä lapsettomalta tehtaanjohtajalta koko tämän omaisuuden. Aabrahamin palvelija olisi saanut periä koko tämän valtavan omaisuuden, jollei Iisak olisi syntynyt. Länsimainen käsitys orjuudesta perustuu orjakaupan kauheuksiin.
Mutta miksi keskustelisimme nyt orjuudesta, mikä asia ei liity meidän mielipiteen, eli sananvapauteen mitenkään.
Keskustelujamme seurataan todennäköisesti hyvin korkealta tasolta, joten olisi hyvä pysyä asiassa.
Tuskin seurataan kovin korkealta tasolta, jos ei sitten parvekkeelta. 🙂
Räsäsen tapauksessa ei ole kyse mistään yksittäisestä teologisesta termistä, kuten synnistä. Räsänen pitää homoseksualismia, vastoin kaikkea tietoa, porttina pedofiliaan. Lisäksi Räsänen pitää homoseksualismia häpeällisenä. Jos tämä olisi pitäytynyt vain termissä synti, tuskin olisi päässyt näin pitkälle syyttäjän kanssa.
Räsänen päätti kuitenkin liittää ilmiöön kaikenlaista omaa agendaa ja propagandaa, joka ei suoranaisesti liity Raamattuun eikä uskonnonvapauteen (väittämällä esimerkiksi, että homoseksuaalisuus avaisi teitä pedofiliaan), joten sinunkin soisi vihdoin hahmottavan kuvion kokonaisuudessaan, eikä keskittyä johonkin yksittäiseen teologiseen termiin, josta asiassa ei ole kyse.
Kristityn elämässä synnin tekeminen aiheuttaa aina häpeää. Joten sen ilmaiseminen, että jokin on synti, kertoo samalla sen, että siitä seuraa myös häpeää.
Nämä termit liittyvät kiinteästi toisiinsa. Siten synnin ja häpeän ilmaiseminen samassa yhteydessä on luontevaa. Juuri häpeäntunne tekee synnistä kartettavaa.
Sitä millaisia avauksia jokin asia saa aikaan, niin sen määritteleminen on vasta jälkeenpäin mahdollista. Joten mistä voimme tietää etukäteen, mitä mikäkin asia saa aikaan. Päivihän voi olla käsityksessään täysin oikeassa.
Viinalimujen tuloa kauppoihin pelättiin kovasti ja uskottiin siitä seuraavan isoja ongelmia nuorisolle, mutta jälkeenpäin on huomattu, ettei niitä suuria ongelmia tullutkaan. Joidenkin päihdekäyttäytyminen kuitenkin lisääntyi.
Pekka,
Mistähän johtuu, että juuri herätyskristityt ovat usein hyvin syntikeskeisiä uskossaan?
Harvat herätyskristitytkään käsittää sitä, miten hienoa on olla samalla kertaa syntinen ja vanhurskas. Käytännössä syntinen, mutta uskossa vanhurskas. Tätä salaisuutta harva oikein käsittää. Niinpä sitä pidetään synnissä piehtaroimisena ja itsensä mitätöimisenä. Käytännössä se on kuitenkin yhä syvempää kokemusta siitä ettei täytä Jumalan sanan mittoja, mutta syntisenä voi omistaa täyden ja todellisen puhtauden uskon kautta Vapahtajaan. Tämä on kyllä uskonelämäni hienoin löytö.
Tämä on minullekin tärkeä asia. Hienosti sanottuna olemme simul justus et peccator, samaan aikaan vanhurskaita ja syntisiä. Nyt tämä ei ole mikään automaatti, vaan voimme rakaisevasti vakuttaa kokemukseemme. 1 Joh 1:” Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämm, ja Jeesuksen kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. Sitä mukaa kun opimme tunustamaan syntimme, katumaan niitä ja luopumaan niistä, koemme jakuvasti vapautta. Hebr 9:14b lupaa että ”Jeesuksen veri pesee omantuntomme puhtaaksi kuolleista teoista ja voimme palvella elävää Jumalaa” Hengen voimassa ja viisaudessa mitä tahansa teemmekin.
Minulla on sellainen käsitys, että luterilaiset uskovat eivät yleensä elämyksellisesti koe tätä asiaa. Myös tästä voidaan opettaa niin, että sitten luullaan, että emme voi oikein itse tehdä mitään hyväksemme.
Jos minun pitäisi valita muutama Raamatun jae, jonka varassa eläisin, nämä jakeet olisivat kyllä kymmenen kärjessä. Jumalan rauhan kokeminen on oikeasti esimakua taivaasta jase kuluu meille.
Pekka, tuon ajatuksen ja kokemuksen voin jakaa kanssasi. Välillä sen ymmärtää kirkkaasti, välillä se katoaa, kunnes taas Ilo ja Rauha palaa. Kristus on meidän Vanhurskautemme aina. Valo loistaa silloin kirkkaasti, kun on pimeää. Kiitos.
Olen pitkään ihmetellyt sitä, miksi tämä asia jakaa uskovia. Nyt luin Olavi Peltolan elämänkertaa ja huomasin siitä miten jakautunut Kansanlähetyskin oli ja on tässä kysymyksessä.