Oululaisen kauppakeskus Valkean läpikulkuaula, joka on julkinen katuosuus, aiottiin sulkea Just For Ladies-tapahtuman vuoksi miehiltä (käytännössä siis kaikilta miehen näköisiltä olioilta). Järjestäjien mukaan tällä haluttiin luoda onnistunut ja turvallinen tapahtuma naisille. No, valveutuneet henkilöt veivät asian pika pikaa tasa-arvovaltuutetulle ja kalikan kalahdettua kiiruhdettiin Valkean taholta peruuttelemaan ja paikkailemaan tökeryyttä Kalevassa. Niinhän se kuitenkin on, että tänä nopean tiedonvälityksen aikana vahinko ehti jo tapahtua. Järjestäjiltä voikin nyt sarkastisesti kysyä: ”Kuinka tuo tiedottaminen noin niin kuin teidän omasta mielestänne meni?”
Tasa-arvokysymykset nousevat näinä aikoina kaikkialla pintaan. Sehän onkin ok silloin, kun vanhoja, sukupuoliin liittyviä karkeita yleistyksiä voidaan pöllyttää ja epäoikeudenmukaisuuksia korjata. Joo, ehkäpä kaikkia miehiä ei kiinnosta eksklusiivinen, hyvinvointiin, muotiin ja tuote-esittelyihin keskittyvä tapahtuma. Mutta ei taida kiinnostaa kaikkia naisiakaan.
Minua tuo hyvinvointi kyllä hiukan kiinnostaa. Tarvitsisin hyvää ihovoidetta, käsirasvaa ja sen sellaista, kun tuppaa nahka kuivamaan näin vanhemmiten. Voisin tietysti pyytää rakasta puolisoani käymään ostoksilla, mutta saisinkohan kartutettua tietotaitoani asiassa, jos menisin ihan itse tuote-esittelijän pakeille? Hmm..
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kauppakeskus-valkea-pyytaa-nyt-anteeksi-kesakatujupakkaa-myos-mies-paasee-sisalle/754422/
”Evankeelisuus” ilman lisämääreitä on vaalikoneessa liian vaikea käsite kannanottoihin, kun samankaltaisia sanoja on useampia. Suomalaiset herätysliikkeet jakautumisineen ovat tuttuja vain kirkon sisäpiireissä tai kirkkohistoriaan muuten perehtyneelle vähemmistölle.
Minä vertaisin uskonsuuntien tunnistamisen vaikeutta luvuiltaan valtavasti suurempaan islamiin. Kuinka suuri osa suomalaisista osaa vastata näihin melko pintapuolisiin kysymyksiin: 1) Mikä on sunni- ja shiiamuslimien keskeinen opillinen ero? 2) Missä maissa sunneilla on enemmistö, missä shiioilla? 3) Minkälaiset määräsuhteet (ja poliittiset käytännöt) näillä suuntauksilla on koko islamilaisessa maailmassa?
Kaimalta hyviä kysyksiä
Tässä asiaa kyseleville herätysliikkeiden historia pähkinänkuoressa. Älköön kukaan loukkaantuko ilmeisistä kärjistyksistä:
– 1700-luvulla Kalantiin päätyi pieni kirjanen ”Totisen kääntymisen harjoitus”, joka herätti synnintuntoa ja rukousherätystä. Rukoilevaisliike levisi muualle Varsinais-Suomeen.
– Vähän myöhemmin eräs skotti sai näyn, että Suomeen pitää saada Raamattu joka pirttiin. Pipliaseura alkoi painaa niitä urakalla 1800-luvun jälkipuoliskolla. Näky toteutui noin v. 1900 mennessä.
– Kun kansa sai Raamatun, rahvaasta alkoi nousta julistajia. Laestadius saarnasi vapautusta erityisesti viinaperkeleestä, mutta poltti kyllä piippua innolla.
– Körtti-Paavo sen sijaan saattoi ottaa perskännit vain osoittaakseen, ettei kukaan ole synnitön. Hänelle aito usko oli enemmän kaipausta kuin täyttymystä, ilossa oli jotain epäilyttävää. > tämä upposi kuin häkä melankoliseen kansaamme.
– Evankelisuus oli aluksi vastareaktio nöyristelevälle körttiläisyydelle. Se julisti kasteeseen perustuvaa uskonvarmuutta ja iloista luottamusta Jumalaan. Myöhemmin liike on julkaissut Tunnustuskirjat suomeksi ja profiloitunut muutenkin tiukaksi luterilaisen oppisisällön vaalijaksi.
– Viidesläisyys eli uuspietismi on yhteisnimitys sodan jälkeen Suomeen rantautuneelle evankelikaalisuudelle. Se korostaa henkilökohtaisen uskonratkaisun merkitystä aidon uskon tunnusmerkkinä ja muistuttaa siten suuresti metodismia. (Kirkollamme on muuten nykyään virka- ja ehtoollisyhteys Suomen metodistien kanssa.)
– Sitten on kaikkia uudempia virtauksia, joita ei nimitetä herätysliikkeiksi: esim. karismaattisuus, taize, Hengen uudistus, hiljaisuuden ystävät, New Wine, Alfa-kurssit jne. Näille on yhteistä se, että kirkkokuntien rajoja ylitetään ennakkoluulottomasti – hyvässä vai pahassa, en ota tässä kantaa.
Evankelisuus voisikin olla lyhyytensä vuoksi kätevämpi ilmaus
evankelis-luterilaisuudelle. Saksassahan ’evangelisch’ tarkoittaa yleisesti luterilaisuutta. – Omakin kirkkomme on historialliselta kannalta pikemminkin luterilaisevankelinen kuin evankelisluterilainen. Se on siis luterilaisittain evankelinen. Suomen kielen lautakunta suosittelee kirkkomme nimen yhdysviivasta luopumista.
Totesin kyllä että kysymys oli selkeä. Vastasin sen mukaan.Olin ehkä niitä harvalukuisia, jotka pitivät pahana sen että vaalikone avattiin uudelleen. Lähetin myös reklamaation. Yleensä asiat tehdään niin kuin sovitaan.
Olisi perin onnetonta, jos epäonnistuminen aina korjattaisiin sillä perusteella että suuri määrä epäonnistui.
Pankki alalla tämä tarkoittaisi sitä että jos suuri määrä lainanottajia epäonnistuisi maksamisessaan niin annettaisiin uusi mahdollisuus.
Aika pian tämä tie olisi kuljettu loppuun.
Mutta toivotaan että ehdokkaista pääsee läpi sellaisia, jotka pystyvät ymmärtämään missä kulloinkin mennään. Niin ei seurakunnat liukene historian armottomaan syleilyyn.
Vika on tietenkin jäsenissä, heidän tietämättömyydessään, eikä kirkossa, sen olemattomassa opetuksessa. Kyllä siinä yhteydessä olisi pitänyt ymmärtää evankeelisen käsite. Loogisesti ei voinut ollakaan edes vaihtoehtona ev,.luterilaisuutta, kun kyse oli kai vain sen yhteisön jäsenistä -eikä muista.
Lapsena eräs kavereistani kertoi, että jos on tuhma, niin Jumala heittää kuuman kiven päähän. En varsinaisesti pelännyt tuota kommenttia (vaikka omatunto joskus soimasikin), mutta iän varttuessa ripariastetta kohden tiivistyi oma käsitykseni uskonnon piirteistä enemmän uuden testamentin julistukseen. Vaikka sain lukutaitoni vanhan Biblian alkulehdiltä ja pidän sen alkuosaa kuitenkin enemmän kuvauksena maailmankaikkeuden ja sen myötä ihmisen kehityskertomuksena, ajallisesti tosin tiivistettynä. Uuden testamentin evankeliumit ovat minulle ”uskonnollisesti tosijuttu”. Ymmärrän jos joku uskonnollinen ryhmä (mihin en kuulu) on ottanut sen erityisen merkityksellisesti. Toinen inhimillisyyteen liittyvä käsite on humanismi. Pidän itseäni humaanisti ajattelevana ja toimivana ihmisenä johtotähtenäni kuitenkin kristillinen ”usko hyvän tekemiseen”. En tarvitse Wikipediaa humanismi-käsitteen selvittämiseksi. Perushumanisti tietääkseni on kuitenkin kaikesta näkymättömästä erillään oleva henkilö, joka ei ota ohjeita ”ulkopuolelta”.
Taitaa kuitenkin olla niin, että historisn saatossa on ollut enemmän naisilta kuin miehiltä kiellettyjä tilaisuuksia? Mutta jotkut vanhat vain miehille tarkoitetut linnakkeet alkavat murentua: https://www.theguardian.com/sport/2017/mar/14/muirfield-golf-club-to-allow-women-to-join-for-the-first-time
Mutta itse asiasta olen blogistin kanssa samaa mieltä. Tottakai hyvinvointi, muoti ja tuote-esittelyt kiinnostavat miehiäkin.
Eivät kaikkia. Suomalainen mies käyttää Pirkka-tuotteita ehostukseen.
Valkean läpikulkuaula on osa isokatua, tai ainakin oli ennen Valkeaa. Nykyään puolittaisena oululaisena luullakseni hankala kieltää meikäläistäkään siitä lampsimasta silkan sukupuolen perusteella. Hyvä puoli tässä se, että Oulun korkeudella vielä uskotaan kahteen sukupuoleen.
Minun nuoruudessani (1960-70 luvuilla) meikkiä käyttivät vain jotkut rock- tai muut tähdet. Siinä on tosiaan maailma paljon muuttunut, että nyt kuka hyvänsä mies voi käyttää erilaisia ihonhoito- ja muita kauneustuotteitta ilman, että kukaan siitä hätkähtää. Miesten kosmetiikka näyttäisi ainakin mainonnan perusteella olevan kovasti nousussa, eikä pelkästään perus-Pirkka-tuotteitten.
Miesten meikkaaminen on historiallisesti ollut aika ajoin ihan yleistäkin, erityisesti yläluokan piirissä, eikä minulla ole yleisesti sitä mitään vastaan. Itse estyneisyyden moniottelijana suunnittelen omakohtaisesti kajaalia kulmiin todennäköisesti vasta sitten, kun se käsitetään konservatiivisuuden osoituksena.
Kuivan ihon voiteleminen ei ole meikkaamista. Decubal ja Apobase ovat hyviä tuotteita. Ilmainen neuvoni. Apteekista ilman reseptiä.
Olisiko tuota nyt tarpeen kieltääkään? Vastaavasti voisi pitää vaikkapa Heteronormatiiviset pihviä ja moottorinrassausta -päivät vain miehille. Kansa äänestäköön lompakoillaan.
Se oli reirua aikaa, kun voitelut tehtiin Tummelilla ja ihottumat hoidettiin Ruotsalaisella kiväärirasvalla.
Upea kevennys. Mikä olisikaan heteronormatiivisempaa ihonhoitoa kuin utarevoiteen ja kiväärirasvan käyttö? Vieläkö noita tuotteita saa? Mistä?
Ceridalia kehutaan myös hyväksi iholle . Se on öljymäisempää. Sopii ehkä paremminkin yhteisiin hetkiin kullan kanssa. Kun näitä vinkkejä miehille nyt alettiin jakamaan.