Meitä oli siinä nejä miestä. Kullakin oma tärkeä roolinsa päivien toteuttamisessa.
Yksi oli juontajan puoliso, toinen pääpuhujan autokuski ja kolmas median edustaja.
Allekirjoittanut oli kutsuttu jututtamaan näitä kolmea miestä sillä aikaa kun naiset avasivat keskenään salaisia kansioitaan. Me pääsimme maailmaa parantamaan sivuhuoneeseen.
Kutsu naistenpäiville oli tullut minulle ja vaimolleni hyvin ajoissa. Tästä johtuen, kun olin lupautunut naistenpäivään, niin en voinut olla juontamassa miestenpäivää, joka tehtävä minulle olisi muuten langennut kotiseurakunnassani . Hyvien ystävien pyyntöä en voinut jättää täyttämättä, kun olin jo naistenpäivään lupautunut.
Maailman parantaminen alkaa asoiden puhdiskelusta ja tietysti politiikasta. Seurakunnan tilaisuudessa kun ollaan , niin aiheeksi nousi kirkkopolitiikka. Kuinkas muuten.
Ajankohtainen aihe nousi tietysti pian pintaaan. Saimme kuulla miten eräässä seurakunnassa äänestykset ei tuottaneet tulosta. Sillä seurakunta oli täysin jakaantunut kahden vastakkaisen näkemyksen taakse. Riitaa oli puolin ja toisin. Valituksia lakimiehen avustuksella yms. Sehän on tavanomaista seurakunnan päätöstentekoa. Syntyi tilanne, jossa seurakunta ei kyennyt pääätöstä tekemään ja asia siirtyi kapitulille jossa piista teki asiassa päätöksen.
Eli seurakunta jaettiin ensin kahdeksi toisiaan riidoilla repiväksi osapuoleksi asiassa, jossa heillä itsellään ei loppujenlopuksi ollut mitään päätösvaltaa. Piispa kun yksin teki päätöksen heidän puolestaan.
Tätä kertomusta pohdiskelin aamulla tarpoessani lumituiskussa ja syvässä hangessa metsässä ja lähisaarissa. Sillä vieheliäisen luonnon keskellä ajatukset selkeytyi.
Äänestyksestä Kertonut henkilö oli sanonut kirkon toimivan kuin kone. Niinpä tosiaan. Kirkko on aivan koneen kaltainen tuotantolaitos, joka tuottaa tietynlaista tuotetta. Riippumatta siitä tarvitaanko tuota tuotetta enää. ”Kirkko-kone” on luotu aivan toisenlaiseen tilanteeseen maailman tilanteeseen.
Se näkyy hyvin selvästi tuossa em. kertomuksessa. ”Kirkko-kone” on aikanaan luotu erilaiseen yhteiskunnalliseen järjestelmään, jossa kaikkien kansalaisten tuli kuulua kirkkoon. ”Kone” toimi silloin moitteettomasti. Tuottaen juuri niitä tuotteita, joita hallitsijat halusivat. Eli yhtenäisen kansan, jota oli helpompi hallita.
Nykyajassa kirkko ei enää luo yhtenäisyyttä mutta silti kirkkokone toimii yhä samoin toimintaperiaattein. Onhan tämä-”kone” luotu juuri sitä varten. Siksi piispat antoivat lausunnon jolla he pyrkivät säilyttämään kirkon yhteyden. Asia joka oli tärkeä tietyn ajan hallitsijoille. Eli niille jotka loivat kirkon hallinnon. ”Kone” varmisti näin sen että kansa pysyi yhtenäisenä kaikista erimeilisyyksistä huolimatta.
Kirkko yrittää yhä pitää kiinni kirkon ykseydestä. Raamatullisista periaatteista huolimatta.
Kerrotaanhan miten Aabramin ja Lootin palvelijoiden välillä tuli riitaa, niin sovittiin erosta hyvässä yhteisymmärryksessä. Kirkon tulisi nyt toimia samoin. Hallinnon tulisi olla rakentamassa yhteisymmärrystä ja keskinäistä rakkautta seurakuntiin. Nyt kirkko tuottaa eripuraisuutta, vihaa ja kaunaa joka saa aikaan sen että moni harkitsee nyt eroa. Hukattuaan oman identiteettinsä, tehtävänsä ja kutsumuksensa on tästä luonnollinen seuraus, se että kirkko on alkanut toimimaan omien pyhien arvojensa vastaisesti ja tuottaa tahtomattaan juuri niitä asioita joita vastaan haluaa taistella.
Tässä tulee esiin oikein kouluesimerkki siitä miten kirkko koneen omaisesti pyrkii hyviin ratkaisuihin vaikeassa kirkkopoliittisessa tilanteessa. Toimillaan se vain pahentaa kriisiä.
Johtuen vain siitä, että se ei enää tiedä mitä varten se on olemassa, eikä sitä mihin sen tulisi pyrkiä. Kirkko on kadottanut selvän suunnan ja oman merkityksensä. Näin se on alkaa tuottamaan juuri niitä asioita, joita vastaan sen piti taistella.
Niinhän tuossa blogin kirjoittamisessa taas kävi, että kun sitä alkoi korjailemaan, niin huonommaksi meni.
Hyvä kirjoitus kuitenkin! Lämminhenkinen aloitus ja sitten ajankohtaisen asian pohdiskelua. Kysymys kirkon jakaantumisesta on vaikea, vähän pelottavakin. Voi olla, että tuloksena olisi enemmän kuin kaksi kirkkoa. Siirtymistä katolisten, ortodoksien ja helluntailaisten joukkoon tapahtuisi myös.
Kiitos Pirjo. Kirkon yhtenäisyys särkyy juuri siksi ettei eron mahdollisuutta oteta keskusteluissa huomioon. Kirkon jakaantuminen saattaisi olla kuitenkin pienempi paha, kuin jatkuva keskinäinen riitely.
On totta, että valintaa ei tehtäisi vain kahden vaihtoehdon välillä. Moni ei todennäköisesti valitsi mitään. Silloin vasta voisimme nähdä todellisen eroaallon. Ehkä se että ne jotka aikovat nyt erota eroavat ja liittyvät niihin seurakuntiin, joihin itse tahtovat. Tekemättä siitä sen suurempaa numeroa.
En kuitenkaan tiedä mitään parempaa vaihtoehtoa ja toimintamahdollisuudet ovat melko hyvät täällä. Joten ajattelen ettei kyseinen kirkon ongelma koske minua. Mielestäni se on lähinnä pappien ja viranhaltijoiden ongelmakenttää.
Miksi siitä pitäisi tehdä itselleni ongelma, kun niitä on muutenkin ihan riittävästi elämässä. Asiaa voin käsitellä asiana. Ilman suuria tunnereaktioita.
Muutenkin pyrin pois pappien tehtäväkentältä jotta voin operoida esteettä omallani. Jos pelaan muiden pelejä, niin palloa on omalla kentällä hankala saada maaliin.
Pekka: Kirjoitat: ” Kirkko on kadottanut selvän suunnan ja oman merkityksensä. Näin se on alkaa tuottamaan juuri niitä asioita, joita vastaan sen piti taistella.”
Kirkon ’selvästä suunnasta’ on käsittääkseni taisteltu kautta koko kirkon olemassaolon. Ei kai meillä muuten olisi ortodokseja, roomalaiskatolisia, luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja, adventisteja, vapaakirkollisia…
Mutta jos nyt puhut pelkästään Suomen ev. lut. kirkosta, niin mitä sellaisia asioita se mielestäsi tuottaa, joita vastaan sen pitäisi taistella?
Sinusta – mahdollisesti edelleen tarkoittaen Suomen ev. lut. kirkkoa (?) – kirkko on kadottanut oman merkityksensä. Minusta taas Suomen ev.lut. kirkko on viime aikoina suorastaan lisännyt omaa merkitystään tuomalla entistä selvemmin esille sitä, mihin uskomme perustuu: Jeesuksen pelastustyöhön ja rakkauden kolmoiskäskyyn.
Toinen juttu on tämä uhkailu kirkosta eroamisella ja kirkon hajoamisella. En usko siihen. Montako kertaa se raamatunheiluttaja Räsänenkin on luvannut kirkosta erota, mutta eipä vain ole saanut aikaiseksi?
Kiitos Seija kommentista. Täällä on niistä kovasti pulaa nykyisin. Maalailen asioita turhan isolla pensselillä. Siinä olet aivan oikeassa. Kirjoitankin selventääkseni omia ajatuksiani. Ne selkiytyvät lisää siitä kun joku ajatteluani kritisoi. En ole kirkosta mihinkään lähdössä. Minne menisin ja miksi ?
Kullakin seurakunnalla on oman hankaluutensa, joten ei se tilanne vaihtamalla parane. Olen kokenut sen sijaan yhteyksien säilyttämisen kaikkiin suuntiin hyvinkin positiivisena. Munkkien kanssa saunassa keskustelut ei eroa millään tavalla Luterilaisten , Vapaakirkon, tai Helluntailaisten. Lisäksi toisiltamme voimme aina oppia jotain. Ne suurakunnat joita Seija mainitsit ovat kaikki kristillisiä seurakuntia. Kukin voi valita niistä mieleisensä ja liittyä niihin , jos sellaiseen kokee tarvetta. Kullakin niistä on erilainen toimintakulttuuri, mutta suunta on sama. Samassa taivaassa tavataan. Ehkäpä mekin Seijan kanssa. Kukapa sen tietää. Siellä ei ole erimielisyyksiä mistään. Joten ajattelen ettei niistä pitäisi täälläkään tehdä erottavaa muuria.
Pekka: Voi veikkosella, taivaassa tietenkin viimeistään tavataan. Sama Jeesus on kummallekin oven sinne aukaissut.