Viime viikot on keskusteltu suorastaan kiivaasti Elokapinan mielenilmausten laittomuudesta tai laillisuudesta suhteessa oikeuteen osoittaa mieltä. Tai onko ilmaston puolesta toimiminen turvallista. Turpiin voi tulla muuallakin kuin somessa.

Keskustelu vaatimusten muodosta peittää varsinaisen asian. Voidaankin kysyä, tekeekö Elokapina toiminnallaan ilmastoasialle karhunpalveluksen?

Nähdäänkö ilmastomuutoksen torjunta vain ääriryhmän harrasteluna tai yhden puolueen kannatuksen tavoitteluna, kun sen pitäisi olla kaikkien puolueiden ja koko kansan asia?

Keskustelu mielenilmaisun laillisuudesta on melko toissijaista ja se voi tuntua jopa itse asian väistämiseltä.

Tietysti lakia pitää aina noudattaa ja on väärin esimerkiksi katkaista Mannerheimintien kaltainen liikenneväylä Helsingissä. Sitä on sinänsä turha pohtia, poliisi hoitaa hommansa.

Elokapinan kannalta manööveri on sikäli onnistunut, että sen avulla liike on päässyt huomion keskipisteeseen, mutta pääosin puhutaan vain kehyksistä ja muodoista, kun pitäisi käsitellä varsinaista asiaa.

****

Ilmastonmuutoksen torjunta on otettava tosissaan. On vastuutonta pistää pää pensaaseen ja kuvitella olevansa turvassa.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia taidetaan yhä vähätellä. Toimenpiteitä sitä vastaan pidetään kyllä tarpeellisina, mutta ”ne eivät saisi vaikuttaa arkeemme tai elintasoomme”, kuulee poliitikkojen sanovan.

Jos ilmaston muutosta halutaan oikeasti torjua, se varmasti vaikuttaa arkeemme. Ja ellei torjuta, vaikutukset arkeemme ovat pienellä viiveellä vielä suuremmat.

Mitä vähemmällä nyt yritämme päästä, sitä kovemmin muutokset vaikuttavat aikanaan lastemme ja heidän lastensa elämään.

Huono perustelu on sekin, että ”kun Kiina ei tee mitään, ei meidänkään tarvitse”. On tyhmää olla tekemättä mitään, ellei voi ratkaista koko ongelmaa. Ja kyllähän Kiinakin tekee.

Ilmaston muuttuminen on koronapandemiaan verrattuna sen verran hitaampaa, että voidaan yrittää olla sitä huomaamatta, tai ajatella, että meillä on aikaa palata siihen joskus myöhemmin.

On selvää, että torjuntatoimet tulee toteuttaa siten, että rasitus koskee tasapuolisesti kaikkia niin maantieteen kuin elinkeinojenkin suhteen.

****

Tampereella syntyi samantapainen välikohtaus, tai oikeastaan varsinainen välikohtaus vältettiin, kun järjestäjät osin perääntyivät.

Tampereen seurakuntien piti järjestää yhdessä sikäläisen Kristittyjen elokapinan kanssa ”surumarssi”, mielenilmaus kadonneiden ja katoamassa olevien lajien puolesta. Taustalla on tässäkin ilmastomuutoksen vaikutukset.

Ytimessä oli symbolinen arkku, jolla kuvattiin jo menetettyä luontoa.

Tapahtuma herätti niin paljon aggressiivista palautetta, että järjestäjät katsoivat, että varsinaista kulkuetta ei ollut turvallista järjestää. Kulkue peruttiin, mutta ilmastomessu sen päätteeksi luvattiin toteuttaa.

****

Miksi ilmastomuutoksen torjunta herättää aggressiivisia tunteita? Onko kyse ilmastoahdistuksesta vai pistoksesta omassatunnossa? Maailmanlopun tunnelmia ei kannata viritellä, mutta tehdään se mitä voidaan.