POLKU
POLKU
Lapsuuden polut ja palkiset
tuntuvat jalan alla
siintävät silmissä vieläkin.
Porojen ja lehmien kanssa kuljettiin
tai kannettiin eväsreppuja heinäpellolle.
Oli tuttu reitti kalapaikoille,
pitkät kävelyt mettästysreissuilla.
Hiljaisena odottaa erämaan ystävä,
melkein sammaleiden peittämä:
Entisten kulkijoiden hyvät neuvot,
vanhan kansan keino.
Pentti Tepsa
3 kommenttia
Pentti
Kiitos ihanasta runosta!
Olen viime aikoina lukenut saamelaisesta perinteestä nousseita kirjoituksia. Tämä runo sattui kohdalleni sopivaan saumaan. Kiitos sinulle!
Kirjoittaja
Pentti Tepsa
Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.
Kiitos tunnelmallisesta runosta!
Minun nostalgiarunoni on tämä Martti Korpilahden laulu Päijänteen rannoista, jotka ovat lapsuuteni maisemaa. Tämä on meidän suvulle niin rakas, että laulamme tai kuuntelemme sitä hautajaisissa.
Oi, päivät seutuvilla Päijänteen, oi, tuttu kellon kilke koivuhaasta! Niin kirkas tunne nousee sydämeen kuin muisto jostain kaukaa onnen maasta. Oi, matkat korven poikki naapuriin, kun polku kiertäen käy lammen rantaa, oi, retket saarihin ja poukamiin, kun aurinko taas lämmön armaan antaa.
Ilmoita asiaton kommentti