Tänään eläkeläisten kerhossa pyysi yksi ikämies puheenvuoron. Oli niin hämmentynyt Rautaruukin myymisestä ruotsalaisillle. Hän oli huolissaan nuorten työpaikoista, koska oli ymmärtänyt uutisia niin, että 900 henkilön vähentäminen kohdistuu kokonaan tänne Raaheen. (Niinhän ei välttämättä käy.)
Pannaanko pönkä tehtaan ovelle? Vaikka rahalla ei ole isänmaata ja yhtiön omistus on jo aiemminkin siirtynyt vapaille markkinoille, minua puhutteli vanhan miehen suhtautuminen terästehtaaseen. Se kuului myös muista puheenvuoroista.
Tehas on meijän tekemä ja sitä oli Kekkonen vihkimäsä!
Puheenvuorossa kaikui luterilainen kutsumusetiikka. Pohjoispohjalaiset miehet ja naiset palvelivat Jumalaa viisikymmentä vuotta sitten rakentamalla terästehtaan omille rannoilleen. Tehtaan alle jäivät lähes kokonaan Tokolaperänn ja Kuljunlahden kylät ja kalasatama. Yksi rouva kertoi, että hänen kotikylänsä oli kaunein kulmakunta näillä main. Yksi mies kertoi, että hän ajoi ensimmäisen kuorman kantoja alueelta, kun maapohjaa rakennettiin.
Kapitalismin mukaan tehtaan omistavat osakkeeenomistajat, jotka liikuttelevat suurta rahaa maailman pörsseissä. Ja vähän pienempää rahaa verkkopankin sijoitussivulla. Sosialismin mukaan tehtaan omistavat työläiset, jotka sen ovat rakentaneet ja jotka uurastavat kolmessa vuorossa. Lienevätkö molemmat omalta kannaltaan oikeassa?
Kuva: Kalevan kuva-arkisto.
Olisiko meneillään Suomen kansan jatkokurssi itsensä ja kohtuullisuuden löytämisessä? Ilmneisesti ei vieläkään…..
Yhtenäisempi ja keskenään sopuisampi kansakunta näkyy vievän voiton suomalaisten jäädessä tytäryhtiökansakunnaksi.
Onhan se hienoa, että meillä on luokkatietoisemmat duunarit, tosi miehet, jotka eivät anna herroille myöten edes tosiasioiden edessä. Hyvää yötä hyvinvointivaltio.
Vielä 1950-luvulla kapitalismi totteli poliitikkoja, ainakin Kekkosta. Kun Kekkonen määräsi nuoren insinöörin Helge Haaviston hommiin ja tehtaan Raaheen, oli Raahe täsmälleen oikea paikka, monessakin mielessä. Nyt 2000-luvulla Raahen ongelma on, että se sijaitsee väärässä paikassa, sieltä on teräksellä, ja ihmisillä, liian pitkä matka mihinkään eikä logistiikka toimi.
Rakas Watson, eivät ne masuunit ole Luulajassa yhtään sen lähempänä globaaleja markkinoita.
1960-luvulla Suomi ja mailma ei vielä elänyt Ameriikas, jossa tavaraa on enempi ko tarvitahan………………
Muinaisessa maailmassa oli hedelmällinen puolikuu. Nykyisessä maailmassa on Perämeren puolikuu. Se alkaa Skellefteåsta ja päättyy Pyhäjoelle. Se on selvinnyt muuttuvassa maailmassa verraten hyvin. Taantuvien savupiippukaupunkien maailma on jossain ihan muualla.
Se, että joutuu, saa, lahjoittaa vaikkapa maapalansa yhteiselle hyvälle sitoo yhteisöön tiukasti kiinni mutta omistajuutta eikä valtaa siitä ole annettavaksi. Siksi tämänkaltaiset puheenvuorot ovat hyvin ymmärrettäviä.
Tämän ajan ongelma ei ole omistaminen vaan sitoutuminen ja sitä tämä Rautaruukinkin luonut sukupolvi oli eli hyvin sitoutunutta väkeä, sekä kotiseutuunsa että ”tehtaaseensa”.
Rautaruukki on Raahessa ollut työpaikka, leipä, koulu, kerho, vapaa-ajan harrastukset, ystävyys, kesätyöpaikka, urheilu, kuntouttaja, sossu ja lääkäri. Vain muutamia ulottuvuuksia mainitakseni. Häälyvä uhka tehtaan yllä koskee raahelaisten perusturvallisuutta.
Raahessahan on poikkeuksellisen kauniit auringonlaskut. Olen antanut itselleni kertoa, että niiden syvänpunainen sävy saa hohtonsa tehtaan rikkipäästöistä. Totta tai ei, siinäpä kerrassaan osuva kuva siitä, miten joku tehdas voi yhtä aikaa saastuttaa ja kaunistaa pienen kaupungin elämää.
Olisin sen mielelläni nähnyt, että Kakkurin blogi olisi saanut enemmän huomiota, kuuluuhan blogisti tämän lehden ykkösluokkaan.
Koska olen dramaattinen pessimisti, näen Rautaruukin eräänlaisena kansallisena
opetuksena siitä, että ”mikään hyvä tässä maailmassa ei ole itsestäänselvyys ja
ikuisesti pidettävä etu”. Vielä ei ole kurssin anti mennyt perille. Jatkoa on luvassa, sen mukana hikeä ja kyyneleitä – toivottavasti ei verta…..
Missä mennään sitten tätä nykyä, kaikki on kuitenkin jo ilmoitettu sanassa mitä pitää karttaa.
Jukka
Kiitos Jukka Thurénin ajatusten esiin nostamisesta !
Ihmisiä yllytetään yhä erikoisempiin ja hurjimpiin seksuaalisiin kokeiluihin.
”Joka yhtyy portoon, tulee yhdeksi porton kanssa.”
Haureus tulee hengellisesti ymmärtää myös liiton rikkomisena, kuten myös porttoon yhtyminen.
Iisebelin henki onkin houkutella ihminen luopumaan Jumalan tahdosta ja lähteä seuraamaan muita oppeja. Jeesus itse sanoi: ”Katsokaa, ettei kukaan eksytä teitä”
Raamatussa käytetään usein avioliittoa kuvauksena pysyvästä ja lujasta liitosta.
Nykyiseen maailman aikaan avioliiton merkitys korostuu, samoin Jumalan ja seurakunnan liitto. Millainen kuva meillä nykyään on avioliitosta? Sellainen kuva meillä on myös liiton rikkomisesta. Miten vakava rike haureus on hengellisessä mielessä? Kuinka helppoa meidät on huokutella haureuteen?
Iisebel oli Ahabin vaimo ja Ahab kuningas, joka oli antanut vallan Iisebelille, joka oli hyvin suosittu ja juhlittu kansan keskuudessa, koska hän suostui kansan tahtoon ja järjesti juhlia ynm. Kansaan vetoavia järjestyksen, hän ei myöskään pitänyt vakavana, kun kansa palvoi epäjumalia…