Venäjällä poliisi on takavarikoinut tauluja taidenäyttelystä. Taulut esittivät mm. presidentti Vladimir Putinia ja pääministeri Dmitri Medvedeviä naisten alusvaatteissa.
Asiasta kertoo mm. Helsingin Sanomat http://www.hs.fi/kulttuuri/Ven%C3%A4j%C3%A4n+poliisi+takavarikoi+taulun+Putinista+naisten+alusvaatteissa/a1377653749824
Viranomaisten mukaan kyse on provokaatio uusia homolakeja vastaan. Lisäksi ivataan esivaltaa, mistä voi saada vuoden vankeutta.
Jotenkin surkuhupaisaa. Kuvan perusteella taulu on toki mauton. Jupakassa on tahallisen vastakkainasettelun ja huomion herättämisen makua.
Toisaalta tapahtumat osoittavat, että hölmöjä lakeja vastaan noustaan pyrkimällä osoittamaan ne juuri niin hölmöiksi kuin ne ovat.
Asiallisen tiedon välittäminen vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kun ei ole ”propagandaa”, joka olisi järkevä kieltää lastensuojeluun vedoten.
Kuvaa kommentoidaan hiukan väärin. Maalauksessa on liitetty Venäjän johtomiesten päät vähäpukeisiin naisvartaloihin. Ei siis ole kysymys pelkästä pukeutumisesta. Teoksen kärki saattaa olla suunnattu Putinin tapaan kuvauttaa itseään miehisissä harrastuksissa mielellään yläruumis paljaana.
Martti Pentti, juuri niin näyttäisi olevan. Vartalot ovat naisellisia.
Poliittisissa vitseissä Venäjällä on, syystäkin, pitkä perinne. Nauru vapauttaa.
Putinin tapa antaa kuvata itseään ylävartalo paljaana yltiömaskuliinisissa harrastuksissa on jo itsessään niin koominen ettei se parodiaa kaipaa. Tulee mieleen takavuosien suosikkiyhtye Village People.
Ei ole mikään ihme, että homoprobakandan levittämisen kielto astui suurinpiirtein ensimmäisenä voimaan juuri Pietarissa, venäläisen poliittisen satiirin ja eurooppalaisuuden pääkaupungissa.
Pänniikö Putinia homoikoniksi joutuminen?
Nyt kun rauta on tämän aiheen ympärillä kuumaa, niin kuumaa, että jopa Suomen hallituksen ministeri käy vilkuttamassa pikku lippuaan (vaalien alla – aina sillä jokunen uusi ääni irtoaa, vasemmisto on todella epätoivoinen), niin myös taiteilijoiden kannattaa hyödyntää ilmaista mainostilaa ja medianäkyvyyttä.
Ajatelkaas nyt: tuntematon töhertelijä, jonka nimeä kukaan ei tiedä kaverin kantakapakan ulkopuolella, ja jonka tauluja ei kukaan osta, pääsee hetkessä maailmanmaineeseen, kun ottaa käyttöön tämän homokortin! Jopa uutisoidaan koko nettiin ja ympäri maailmaa. Olihan meilläkin se yksi täti joka tykkäsi leikkiä nukeilla, mutta pääsi YLE:en sen seitsemään ohjelmaan ja lukuisaan uusintaan, kun teki h-Mannerheimin.
Taiteen sielu on siis homo! Siksi kai kirkkommekin mittaa nykyään kaiken homo-mitalla, sillä jaetaan vuohiin ja lampaisiin niin papit ja piispat, kuin maallikkokatras. Vihdoinkin yksinkertainen mitta, minkä riviseurakuntalainen, ja jopa neuvosto/valtuusto-lainen oppivat.
Kiitos Marja-Sisko viisaista huomioistasi. Itselleni tuli mieleen myös neuvostoaikainen taide, joka oli sosialististarealismia, tai jotain sinnepäin. Mutta siis sensuuri toimi rankasti. Siksi on hupaisaa, että kansalaiset ovat oppineet, miten toimia. Ja se toimii! Luulen, että tuosta kuvasta tulee hittituote!
Vaikkakin sympatiseeraan konservatiivisia uskonnollisia ryhmiä, en toisaalta voi olla samanaikaisesti ihailematta sitä homo(populaari)kulttuurin/taiteen itseironiaa, johon aidosti vastakulttuurinen ja marginaalissa oleva porukka pystyy. Siitä tosin blogissa linkatut kuvat eivät ole mikään paraatiesimerkki.
Veikkaan ettei Putinin poseerauksien suoranainen tavoite ole ollut homoikoniksi päätyminen, joista muuten ei ole kuin pienen pieni askel en edes uskalla kirjoittaa mihin:p
Homoprobakandalait Venäjällä tms. on tyypillistä venäläisen omaleimaisen identiteetin määrittelyä, jolla otetaan etäisyyttä kaikkeen mikä viittaa paheelliseen ja epäpuhtaaseen länsieurooppalaisuuteen/amerikkalaisuuteen.
K-M Laaksonen
Toisaalta tulee mieleen, että juuri jenkeistähän sitä löytyy myös tiukkaakin tiukempaa uskonnollista ja taloudellista & poliittista konservatismia, että mikseivät näe sitä. Että onko se aina katsojan silmässä, mitä näkee? Ett eikös jenkeissä ole melko samaa ja ehkä rankempaakin/avoimempaa ”homovastaisuutta”?
Toki nyt kun oon muutamia kuvia nähnyt, joita joku sanoo polttarikuviksi, niin tuntuu tosi pahalta, ett voin eläytyä siihen, että jos oma poikani olisi homo ja sitä kohdeltaisiin kaltoin/tolleen, niin saattaisin kuolla tuskasta. Ja Venäjällähän äidit ovat olleet aktiivisia juuri poikiensa puolesta esim. sota&armeija-asioissa. Jenkeistä mulle taas tulee kuva S. Palinista, ja hirrrveetä.
Sonja,
”Amerikkalaisuus” on äärettömän monitahoinen ja -ulotteinen ilmiö. Riippuu siitä katsooko asiaa akateemisen hillitystä syksyisestä Bostonista tai monivärisestä San Franciscosta vai Jumalan selän takaa Nebraskan ja Kansasin rajaseuduilta, joista ei tule kuin mustapukuisia yksinäisiä kostajia ja totisia saarnamiehiä.
Minkä Vladimir sille voi, jos homot tykkäävät lihaksiaan tiikerimetsässä pullistelevasta heteromiehestä. Lienee myöhäistä säätää lakeja, kun on kiiltokuvaksi päätynyt.