Yllätin itseni tutkimasta miten suola tulee mauttomaksi? Kaikkia suoloja en ehkä ole maistanut, mutta syötäväksi tarkoitetuista en ole vielä mautonta löytänyt. Mieleeni tuli lapsuudesta kalisuola, jolla kasvatettiin isoja perunoita, jotka useimmiten maistuivat pahalta. Sitä en ole maistanut. Toinen oli glaubersuola, jota jouduin kooklelta kysymään, että mitä se on? Sitäkään en ole maistanut, koska se on paastoon valmistava suolentyhjennysaine. Olen kyllä paastonnut, mutta tästä esivalmistelusta en tiennyt mitään.
Kun Raamattu puhuu mauttomaksi tulleesta suolasta, niin ehkä selitys löytyy hengellisen elämän alalta. Jossain olin kuulevinani, että suolan maku on rakkaus. Ei tehnyt tutkimustani mitenkään helpoksi, kun kuulin eräässä tilaisuudessa rakkautta olevan kolmea sorttia. Jokaisella oma vaikutusalansa ja tarkoituksensa. Jokainen joskus rakastunut tietää, että on olemassa eros-rakkaus, joka vaikuttaa ihmisen ikävän toisen ihmisen luo. Jos se ei vaikuta elämänikäistä parisuhdetta, jossa on mahdollisuus Jumalan säätämyksestä saada lapsia, niin se menee mauttomaksi, varsinkin jos se vaikuttaa pieninä palasina siellä ja täällä.
Filia-rakkaus oli seuraava, joka vaikuttaa kaikissa ihmissuhteissa joihin ei perinteisesti kuulu erotiikka. Se on hyödyllinen asia, joka pitää yhteisöjä koossa ja vaikuttaa montaa hyvää asiaa ihmisten keskuudessa. Viimeisenä ja tärkeimpänä on Agape-rakkaus, joka palvelee pyytettömästi Jeesuksen tavoin. Rakastaa silloinkin, kun ei ole mitään rakastettavaa näköpiirissä. Kun suuomenkielessä on yksi sana kaikelle tälle, ei ole ihme, että sekaannusta tulee. Kaikkea rakkauden sateenvarjon alla tapahtuvaa pidetään melko yleisesti Jumalallisena toimintana. Tähän kuuluu myös diakonia, jos siinä vain huolehditaan fyysisitä tarpeista. Poistetaan nälkää ja vilua. Ensin voi avustuksen kohde tuntea kiitollisuuttakin. Pian kuitenkin havaitaan Raamatusta käsin, että laupeudentyöhän on uskonnollisen yhteisön tärkein työ. Kaikki hyväksyvät ihmisen luonnollisen hädän poistamisen, mutta miten sieluparan käy, jos on ollut osallisena vuosikausia siitä laupeudesta eikä koskaan Jeesus ole pysähtynyt kohdalle tehden kysymystä: Mitä tahdot, että Minä sinulle tekisin. Sellainen toiminta ei maistu enää rakkauden palvelukselta, vaan asiakas tietää, että noiden kuuluu käyttäytyä näin. Onko silloin rakkaus muuttunut filiasta mauttomaksi, kukin tekee mitä pitää tehdä???
Kiitos kommentistasi! Rohkaisevaa!
Minulle blogisi viimeiset rivit olivat suuri oivallus! Kirjoitat näin: ”Kaikki hyväksyvät ihmisen luonnollisen hädän poistamisen, mutta miten sieluparan käy, jos on ollut osallisena vuosikausia siitä laupeudesta eikä koskaan Jeesus ole pysähtynyt kohdalle tehden kysymystä: Mitä tahdot, että Minä sinulle tekisin. Sellainen toiminta ei maistu enää rakkauden palvelukselta, vaan asiakas tietää, että noiden kuuluu käyttäytyä näin. Onko silloin rakkaus muuttunut filiasta mauttomaksi, kukin tekee mitä pitää tehdä???” Olen työskennellyt maallisessa auttamisammatissa koko ikäni ja nykyään koulutan heitä ja tutkin hyvinvointipalveluita. Sanasi vahvistivat omat haparoivat ajatukseni siitä, mikä on se juttu jossakin palvelussa tai toimipaikassa, joka tekee siitä onnistuneen, suositun, pidetyn. Mikä on se jokin, joka siellä jopa kestää pieniä epäkohtiakin ja virheitä… Jossakin muualla tehdään myös ”hyvää” ja toimitaan ”oikein”, mutta silti jotakin puuttuu. Se on se suola, rakkaus, se että aidosti on kiinnostunut toisen kärsimyksestä. Eräässä vanhustutkimuksessa joku tutkija totesi, ettei vanhuksia pelota palvelujen puuttuminen niin paljon kuin se, ettei kukaan välitä. KIITOS sinulle, tämä tekstisi oli ihana löytö. Asiasta kukkaruukkuun: löysin tekstisi etsiessäni vastausta aivan tavalliseen arkiseen harmitukseen: Meidän huushollissamme ei ole vuosiin suolassa ollut makua. Niinpä sitä pitää mättää aika paljon. Tottakai kristittynä uskovana minua on tilanne vähän huvittanutkin. Että minkälaista Jumalan puhetta tuo mauton suolapurkki meille oikein pitää. Siunattua päivää!