Matkustajakoneet ohjusten maalitauluina

Jokainen lentokoneessa matkustanut varmasti on pohtinut viime päivänä MH 17:sta lennon kohtaloa, joka osoittaa, että nykyaikana melkeinpä kuka tahansa voi joutua sodan siviiliuhriksi. Vastaavia tapauksia on sattunut aiemminkin. Lentomatkustaminen on arkipäivää ja kriisivyöhykkeitä, joissa korkealle tavoittavia ilmantorjuntaohjuksia löytyy, on eripuolilla maailmaa. Konfliktit eivät tunne rajoja, siksi niiden rauhoittaminen on kaikkien kansalaistensa turvallisuudesta huolta kantavien maiden yhteisellä vastuulla.

MH 17:sta alas ampuminen Itä-Ukrainassa on ulkoministeri Erkki Tuomiojan eilistä lausuntoa lainaten joukkomurha, joka on kansainvälisesti tutkittava ja jonka tekijät ja aseiden toimittajat tulisi saattaa teoistaan oikeudelliseen vastuuseen. Se, että tämän päivän uutiset kertovat turmapaikalle saapuneiden ETYJ:n tarkkailijoiden työn estämisestä ei tässä suhteessa lupaa hyvää ja osoittaa, että kansainvälistä painostusta MH 17:sta kohtalon selvittämiseksi ja syyllisten saamiseksi vastuuseen tarvitaan enemmän. Aiemmat vastaavat tapahtumat osoittavat, että mitä enemmän aikaa tapahtuneesta kuuluu, sitä vaikeammaksi syyllisten löytäminen muodostuu. Tragedian uhrit ansaitsevat myös tulla arvokkaasti haudatuksi. Myös Suomen hallitus osoittaa toivottavasti yhdessä muiden EU-maiden kanssa aktiivisuutta siinä, että Itä-Ukrainan konfliktin kaikki osapuolet ja taustavoimat tulevat edesauttamaan tapahtumien selvittämistä ja uhrien kotiuttamista.

Vastaavia tapauksia, joissa siviilikoneita luultu sotilaskoneiksi ja ammuttu alas on tapahtunut aiemminkin. Eniten nyt sattunutta muistuttaa heinäkuussa 1988 Persianlahdella tapahtunut alas ampuminen, jossa yhdysvaltalainen hävittäjäalus USS Vincennes luuli iranilaisen Airbus 300 matkustajakoneen olevan laivaa vastaan hyökkäysaikeissa oleva iranilainen F-14 hävittäjä ja tuhosi sen ohjuksella. Iran piti tekoa tahallisena, mutta Yhdysvallat myönsi erehdyksensä ja maksoi uhrien omaisille mittavat korvaukset.  Lokakuussa 2001 Ukrainan armeijan sotaharjoituksesta sattunut ohjuksen - ilmeisesti - vahingonlaukaus puolestaan pudotti venäläisen Sibir-yhtiön Tu-154-matkustajakoneen Mustaanmereen.

Myös suomalainen kone on ilmeisesti ainakin kerran ollut vaarassa saada ohjuksen kylkeensä. Helsingin Sanomat kertoi tammikuussa 2003 vuonna 1994 sattuneesta tapauksesta, jossa Finnairin Helsingistä Rhodokselle lentäneen A300-tilauslennon ohjaajat näki ilmeisesti harjoitustarkoituksessa laukaistun ohjukseksi arvioimansa esineen koneen nokan edessä 10 kilometrin korkeudessa Minskin lähellä Valko-Venäjällä. Suomessa tapausta tutkittiin julkisuudelta suojassa. Valko-Venäjä kielsi jyrkästi tapahtuneen, joten tapahtumien tarkka kulku jäi epäselväksi.

Maasta laukaistujen ohjusten ohella matkustajakoneet ovat myös useita kertoja joutuneet hävittäjäkoneiden ohjusten maalitauluiksi. Tunnetuin näistä tapauksista sattui syksyllä 1983, kun Suhoi-hävittäjä ampui alas Sahalinin niemimaan lähellä Kaukoidässä Neuvostoliiton ilmatilaansa harhautuneen eteläkorealaisen matkustajakoneen. Kutein usein siviilikoneiden alas ampumisissa, syistä, jotka johtivat korealaiskoneen tuhoon, on edelleen epäselvyyttä. Sama peittelyn ja kieltämisen kehä uhkaa nyt peittää MH 17:sta kohtalon, jos tutkintaa ei saada pikavauhtia käyntiin kansainvälisessä valvonnassa.

Aiemmin tänä vuonna toisen koneensa Tyynelle valtamerelle kadottaneelle Malaysian Airlinesille MH 17 tuhoutuminen on murhenäytelmä, joka uhkaa koko maan kansallisen lento-yhtiön tulevaisuutta, sillä matkustajat alkavat helposti välttää yhtiön koneita toistuvien menetysten jälkeen.

Itä-Ukrainan, Lähi-idän, Afganistanin konfliktien aikana kuka tahansa sivullinen on vaarassa joutua lentomatkustajana sodan siviiliuhriksi. Erityisesti olkapäältä ammuttavia ilmatorjunta-ohjuksia on myös päätynyt konfliktien kautta merkittävässä määrin terroristien käsiin, jotka ovat jo useasti käyttäneetkin niitä siviilikoneita vastaan. Kansainvälinen yhteisö on viime vuosian epäonnistunut näiden vaarallisten aseiden leviämistä ja käyttöä edesauttavien konfliktien rauhoittamisessa ja on toivottaa, että nyt tapahtuneen lentokonetragedian jälkeen YK:n ja muiden kansainvälisten järjestön kautta käytävien neuvottelujen puitteissa yhteistä tahtoa rauhan aikaansaamiseksi ja asevalvonnan lisäämiseksi alkaisi löytyä nykyistä enemmän.

1 kommentti

  • jorma ojala sanoo:

    Korjaan vähän: Ei näitä ohjuksia todellakaan ole kenellä tahansa ja missä tahansa. Tällaisia ohjuksia on vain suurilla, vakinaisilla armeijoilla ja sellaisilla,. jotka ovat saaneet niitä poikkeuksellisesti käsiinsä toteuttaakseen jonkun suuremman tavoitteita.

    Ilmoita asiaton kommentti