Arkkipiispan anteeksipyynnöstä
Luin arkkipiispan maanantaisen puheenvuoron parin päivän viiveellä. Tässä oma eksegeesini, oma reaktioni. Voi olla, että tämä kertoo enemmän minusta ja minun tulkinnastani kuin arkkipiispasta.
Mutta kolme väitettä. Ennen kuin luet ne, luethan alkutekstin vielä huolellisesti täältä:
http://www.arkkihiippakunta.fi/arkkipiispa/puheet-ja-kirjoitukset/puheenvuorot-ja-tervehdykset/2014/puheenvuoro-suomiareenan-avajais/
1. Arkkipiispa ei juurikaan puhunut homoista eikä lainsäädännöstä.
Eräässä keskustelussa luin, että arkkipiispa ei taida olla tyytyväinen kirkon oppiin ja käytäntöihin. Voi olla, tai mistä minä tiedän. Mutta tässä tekstissä ei ollut ensisijaisesti kyse lainsäädännöstä eikä seksuaalivähemmistöistä.
”Ei kovuus muuksi muutu, vaikka se olisi näkymätöntä tai sitä perusteltaisiin uskonnollisesti, perinteellä tai luonnonmukaisuudella tai vaikka se peitettäisiin ylhäältä katsovaan suvaitsemiseen. Aina hirsi silmässä estää näkemästä ihmistä. Sitä ei muuteta lainsäädännöllä.”
Arkkipiispa puhui sydämen kovuudesta, hirrestä silmässä. Sana ”hirsi” toistui puheenvuorossa 13 kertaa. Melkein joka kappaleessa. Sana ”homoseksuaalisuus” esiintyi tekstissä yhden kerran, teemana toki laajemminkin.
Sillä, että keskustelu viedään käsittelemään lainsäädäntöä ja kirkon oppia, voidaan tehokkaasti viedä huomio pois siitä mistä arkkipiispa todella sanoi.
2. Arkkipiispa puhui sydämen kovuudesta.
Arkkipiispa ei puhunut ensisijaisesti homoseksuaalisuudesta. Homoseksuaalisuuteen liittyvä viesti oli vahva ja konkreettinen, mutta puheen keskeinen teema oli sydämen kovuus. Homoihin suhtautuminen oli sittenkin esimerkki, ei sisältö.
”Otin tämän esimerkiksi. Keskustelut koskevat täällä paljon muuta. Mutta kaikissa niissä tarvitaan itsekriittistä nöyryyttä, omien sokeitten pisteitten tunnistamista ja valmiutta katsoa toisen silmin. Sillä tavoin jotain voi muuttua ja uutta löytyä. Voidaan tehdä parannusta, niin kuin kristillisessä perinteessä on totuttu sanomaan. Paremmin tietämällä, oikeassa olemisesta kilpailemalla ja roskien etsimisellä toisten silmistä tätä suomalaista kertomusta ei rakenneta.”
Sillä, että keskustelu redusoidaan keskusteluksi seksuaalivähemmistöistä, voidaan tehokkaasti viedä huomio pois siitä mitä arkkipiispa todella sanoi sydämen kovuudesta.
3. Arkkipiispa puhui katumuksesta ja parannuksesta
Arkkipiispa ei puhunut ensisijaisesti homoudesta. Luterilaisen synti ja armo –perinteen mukaisesti hän kutsui kuulijoitaan synnintuntoon ja parannukseen. Minusta puhe on hyvä johdanto rippiin.
”On nöyrästi tunnustettava, että omassa silmässä on ollut hirsi ja se vaikuttaa yhä. Toivon, että tähän anteeksipyyntöön voidaan yhtyä kirkossa ja yhteiskunnassa päätöksistä ja lainsäädännöllisistä ratkaisuista riippumatta.”
Mutta kun arkkipiispa kutsuu yhteiseen rippiin, nöyrtymisen ja uudistavan armon äärelle, keskustelu voidaan vielä viedä sivuraiteille. Kun johdanto rippiin redusoidaan keskusteluksi lainsäädännöstä ja seksuaalivähemmistöistä, kuulija ei liity synnintunnustukseen eikä ota vastaan synninpäästöä ja armoa.
Monille voi olla helpompi puhua seksuaalivähemmistöistä kuin hirrestä omassa silmässä.
21 kommenttia
Eli voidaan pyytää anteeksi aiemman hmiskunnan yleistä syntisyyttä?
Parannussaarnaa se oli. Lähes ordo salutis. Armo jäi vähemmälle.
Arkkipiispan puhetta ja anteeksipyyntöä on paljon kiitelty, mutta myös vastustettu joko suoraan (Raamatun vastainen jne) tai vähän peitellymmin. Peitelty vastustaminen tapahtuu vähättelemällä tai kääntämällä keskustelu anteeksi pyytämisen teoriaan (kuka pyytää, keneltä ja mitä, voiko pyytää ja mitä se merkitsee jne) tai puheen sanamuotoihin tai viemällä se niin yleiselle tasolle, että se ei tarkoittaisi mitään. Näin kai toivotaan väistettävän itse asia, joka ei kuitenkaan mihinkään karkaa.
Toimittaja, kouluttaja ja Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander kirjoitti pari vuotta sitten Etelä-Saimaa lehden kolumnissaan seuraavaa:
“Olin Kotkassa puhumassa huoneentäydelle pappeja. Työtehtävä oli mieluisa, sillä papit ovat mukavaa porukkaa.
Tunnen lukuisia pappeja. Ja kuin sattumalta, he ovat kaikki oppineita, avarakatseisia ja mukavia. Vain yhtä asiaa olen ihmetellyt heidän kanssaan keskustellessani. Tavallaan näet voisi olettaa, että papit puhuisivat mielellään uskonnollisista kysymyksistä. Mutta ehei. Heitä huolettaa kirkon suosio ja tulevaisuus, ei itse oppi.
Itse asiassa nykykirkossa — lahkolaiset mukaanlukien — puhutaan enemmän seksistä kuin uskonnosta. Seksistähän puhuvat kaikki. Kuten nyt vaikka homoliitoista, avioseksistä, sitä edeltävästä kohkaamisesta ja sen sellaisista. Seksi ei enää ole mikään tabu. Uskonto on.” .
http://www.esaimaa.fi/Mielipide—Kolumnit/2011/10/09/Pappia+kyydiss%C3%A4/2011112215778/67
Hyvin sanottu. Kirkko kaiketi on alunperin perustettu uskonnollisia ja ns. hengellisiä tarkoituksia varten. Ei taida se puoli tulla kovinkaan paljoa esille nykyisin. Ns. teologisien selityksien todellisesta sisällöstä ja päämääristä ei ota “erkkikään” selvää, niin monisanaisia, “kiemurtelevia” ja “kaartelevia” ja ympäripyöreitä ne ovat, ilman että asioiden varsinaiseen ytimeen mentäisiin juuri koskaan yksinkertaisin ja kansantajuisin ilmauksin.
Kirkko tekee tietysti jonkin verran arvokasta sosiaalista työtä eri tavoin. Ehkä voisikin ajatella sen muuttamista täysin sosiaalista-, avustus-, ja hyväntekeväisyystyötä tekeväksi järjestöksi tai yhtiöksi. Kirkollisverot voitaisiin käyttää näihin tarkoituksiin täysissä määrin, kun niitä varsinaisia yhteiskunnan verokertymiä ei oikein aina tunnuta tarpeellisissa määrin käytettävän niihin asioihin.
Sonja Ottavainen 18.07.2014 23:12
”Jos käy klassisen kristittyjen sivuilla, saa semmoisen todellisuuskäsityksen, jossa jopa tuumaillaan, että SETA:ssa olisi ryhmä raiskaajia varten. Melkoista valheellisuutta ja propagandaa, johon omissa piireissään saattavat lietsoa toisiaan. ”
Sonja, olet unohtanut laittaa linkin tuohon sivustoon, johon viittaat. Voisitko lisätä sen nyt? Muuten kommentisi vaikuttaa lähinnä panettelulta.
Kiitos vastauksesta, Sonja. Avasin linkin ja sieltä löytyi todella törkytekstinen keskustelu. En ole aiemmin käynyt tuolla sivustolla ja tuskinpa toiste vilkasen. Siinä näkyy se taso jolla kirjoitellaan, kun keskustellaan nimimerkeillä.
Mainitulla sivustolla erikseen kielletään tiettyjen, aika monien asioiden kritisointi, arvostelu tai niistä erimieltä oleminen.
Sen sijaan homokseksuaaleista saa vapaasti esittää mitä älyttömimpiä, ennakkoluuloisimpia ja täysin virheellisiä, omista sukupuolirasistisista asenteista ammennettuja käsityksiä.
Vastenmielinen sivusto. Kun suurinpiirtein vielä tietää, ketä siellä kommentoi niin huh huh, ei arkkipiispa suotta homoilta anteeksi pyytänyt. Paljon on umpipimeää suomalaisessa luterilaisessa kristillisyydessä.
Todella mainio sivusto, siellä on tavattoman paljon keskusteluketjuja, joissa on huikeasti tietoa. Vain osa on keskusteluja päivänpolttavista kirkon kysymyksistä, kuten tämä honokohkaus, valtaosa on teologista ja historiallista eri uskoon ja kirkkoon liittyvien asioiden pohdiskelua.
Lisämausteena kirjoittajat edustavat kaikkia kirkkokuntia, myös vapaita suuntia, niitä hirveitä luterilaisiakin on mukana ja tietenkin kiintiöateistit. Uskojaelama forum on myös avoin ja vapaa – oleellisesti vapaampi kuin tämä K24. Usko ja elämä- forumissa saa kuka tahansa perustaa uuden keskustelu-topicin. Täällä vain harvat ja valitut ”poliittisesti sopivat”.
Mitä siellä on kielletty? Lue tarkemmin ja kerro, mikä kielto on epäasiallinen.
Olisikohan aivan kohtuutonta odottaa, että nyt kun anteeksi on pyydetty ja saatu, Suomen kirkon arkkipiispa joskus puhuu jostain muustakin asiasta. Eikö tämä ole nyt jo käsitelty?
Jos täällä olisi peukkunappi, painaisin sitä.
Ilmoita asiaton kommentti