Bussikuski ja pappi

Vanha tarina kertoo, että pappi ja bussikuski osuivat samaan aikaan taivaan portille. Papin kohdalla Pyhä Pietari teki kädellään kieltävän STOP-eleen, kun taas bussikuskin hän laski leveästi hymyillen sisään taivaan iloihin. Itseään melko hurskaana ihmisenä pitänyt pappi oli tyrmistynyt moisesta kohtelusta. Pietari selitti: Kun sinä saarnasit, kaikki seurakuntalaiset nukkuivat. Kun hän ajoi bussia, kaikki matkustajat olivat hereillä ja rukoilivat koko matkan ajan palavasti.

Jokunen vuosi sitten uutisoitiin, että bussikuskin työ ei pääkaupunkiseudulla kelpaa suomalaisille. Tai myönteisemmin: Jos bussinkuljettajan ammatti kiinnostaa, vakituista työtä on nyt tarjolla eläkeikään asti. Bussikuskiksi voi hakea, jos

- ikää on 21 vuotta

- suorittaa ajonäytön hyväksytysti

- omistaa B-ajokortin

- on asiakaspalveluhenkinen

Pääkaupunkiseudulla palkka on aloittavalla kuskilla 13,52 euroa tunnilta eli noin 2 200 euroa kuukaudessa. Työaika on kahdessa viikossa 76,30 tuntia. Erilaiset lisät nostavat bussikuskin keskiansion kuitenkin noin 2400 euroon kuukaudessa. Palkan voisi akateemisella puolella rinnastaa kirjastonhoitajan liksaan.

Omiin työaikoihin pystyy vaikuttamaan. Esimerkiksi viikonloppu- ja yövuoroja ei tarvitse ajaa, jos ei halua.

Bussinkuljettajan koulutus alkaa 12 viikon opiskelulla, jonka jälkeen on palkallinen työssä oppiminen. Koulutukseen kuuluu linja-auton ajamiseen vaadittavan D-ajokortin suorittaminen. Lisäksi opetellaan esimerkiksi turvallista ajoneuvon käsittelyä. Asiakaspalvelua harjoitellaan ajamalla linjaa, jonka kyydissä on harjoitusasiakkaita. Yksi opiskelijoista on vuorollaan kuljettaja. Kouluttajat ja osa opiskelijoista esittävät helppoja tai hankalia asiakkaita.

Jo opiskeluaikana asiakkaan mölyt opetellaan ottamaan vastaan, myötäillään ja yritetään siten hoitaa tilanne. Asiakkaan kanssa vastaväittely ei auta mitään. Tämä ei tietenkään toimi silloin, kun Sinisen bussin kuski äityy vaikkapa jahtaamaan polkupyöräilijää, joka edellisissä valoissa ajoi vaarallisen läheltä.

Pääkaupunkiseudulla bussikuskeista 43% on ulkomaalaistaustaisia. Sanomattakin on selvää, että tämä tietää kieliongelmia. Kuljettajat eivät tunne kovin hyvin reittejään, ärtyvät, kun joku kysyy sellaista, mikä ylittää heikon kielitaidon. Siksi on helpompi sanoa, että Minun tehtäväni on vain ajaa.

Ajotyylistä voin jo päätellä, onko kuski suomalainen eli ei: Suomalaisen kyydissä pysyn paremmin penkillä, muitten kuskien kanssa meno on huomattavasti epävakaampaa. Olen sen verran kokenut bussimatkustaja, että tästä ei kanssani kannata käydä väittelemään. Vuosikymmenten perstuntuma bussin penkkiin on valttia!

Ulkomaalaistaustaiset kuljettajat ovat syystä arempia kuin suomalaiset, sillä 56% työpaikoillaan pahoinpidellyistä kuskeista on maahanmuuttajia.

Suur-Helsingin alueella kuljettajien työoloja on vuosien saatossa heikennetty huomattavasti. Kummallinen on etenkin ns. kilpailutussysteemi, jossa muutamat bussiyhtiöt kisaavat eri reittien ajamisesta. Jos hävitään kilpailussa reittejä, niin uusi yhtiö ottaa nämä ilman työtä jäävät huutolaiskuskit omaan talliinsa. Heittopussina oleminen ei oikein ole mieltä ylentävää puuhaa. Sen tähden niin moni kuljettaja onkin äänestänyt jaloillaan. Kilpailutilanteessa hintoja painetaan alas mm. käyttämällä vanhaa autokalustoa, sellaista, joka on muutamaankin kertaan syttynyt Länsiväylällä tuleen.

Länsimetrosta tulee kuljettajille uusi painajainen: On kerrottu, että vain ani harva bussi jatkossa tulee Kamppiin asti. Linja-autot vain siirtävät väkeä Espoon eri nukkumalähiöistä metroasemille, josta matka jatkuu Kaupunkiin. Nämä syöttöliikenteen linjat ovat pahimmillaan paljon alle 10 kilometrin mittaisia. Sitä pätkää sitten jurraat päivästä toiseen.

Bussikuskeilla ei ole tulevaisuutta metrokuskeinakaan, sillä pian metro kulkee ilman kuljettajaa. Minusta kuljettajaton metrojuna tuntuu jotenkin kolkolta ajatukselta. Sehän on kuin lammaslauma ilman hyvää paimentaan.

Niin kauan kuin busseissa on kuskeja, niin kauan meidän matkustajien tehtävä on arvostaa heidän työtään. He ovat palveluammatissa. He palvelevat meitä matkustajia, jotka maksamme heidän palkkansa. Vaikka kuljettaja olisi väriltään vihreä, häntä kannattaa tervehtiä sisään tullessa ja heilauttaa kättä kiitokseksi poistuttaessa. Tykkäisit siitä itsekin, jos olisit ratin takana päivät pitkät.

Minun tehtäväni pappina on hoitaa ihmisten sielua. Kun astun bussiin, minä ikään kuin uskon henkeni väliaikaisesti kuljettajan haltuun. Luotan siihen, että hän osaa hommansa eikä suista meitä ehdoin tahdoin mereen. Lainaksi henkeni annan, toivottavasti hän ymmärtää vastuullisen tehtävänsä viedä minut ja meidät turvallisesti määränpäähämme. Jos epäilen tätä, minun kannatta jo heti ovensuussa kääntyä takaisin pysäkille ja jäädä kyttäämään ”parempia” safööreja.

Liikkuminen paikasta toiseen on näinä päivinä niin yleistä ja itsestään selvältä tuntuvaa, että helposti meiltä unohtuu kauan ennen meitä eläneille tyypillinen matkarukous. Silloin tajuttiin paremmin, että jokainen matkamme voi olla samalla myös viimeisemme. Esimerkiksi tämä matkarukous on 1600-luvulta:

Ole meille

kumppani matkallamme
opas risteyksissämme
vahvistus nälässämme
linnoitus vaarassa
innoitus matkasuunnitelmissamme
varjo sydämessämme
valo pimeydessä
lohdutus alakulossamme
ja aikeidemme voima
jotta me sinun johdatuksessasi
turvassa ja vahingoittumattomina
saavuttaisimme matkamme pään
ja kiitollisuudessa ja voimassa vahvistuneina
turvassa ja onnea täynnä
saisimme saapua kotiin
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Aamen.

19 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Hei, lukija! Jos sinusta tuntuu siltä, että olisin tässä rekrytoimassa hyviä ja mukavia bussikuskeja, joiden kyytiin uskaltaa hypätä ja joiden kanssa voisi laskea leikkiä, niin olet aivan oikeassa. Bussikuskin ammatin arvostus on saatava nousemaan ylös nykyisestä pohjamudastaan.

    Seuraavaksi voisin peräänkuuluttaa rahastajia takaisin busseihin. Tämän jälkeen…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Jusu, minulla oli aikomus siteerata tuota kyseisen laulun kohtaa: linja-autossa matka katkeaa. Toinen hyvä bussibiisi on Simo Salmisen alle lujaa! Kuljetin bussia sinistä, kun yks tyyppi alkoi inistä… Jätin väliin, kun huomasin bloggaukselle jo syntyneen riittävästi pituutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Salo Irmeli, jos pidät minua asenneongelmaisena, niin ole hyvä vain. Mielipiteeni muodostumiseen ovat vaikuttaneet omien kokemusteni lisäksi keskustelut useita kymmeniä vuosia rattia pyörittäneitten konkareitten ja kuskien kouluttajien kanssa.

    Ulkomaalaiset saavat lyhyemmän koulutuksen kuin suomalaiset. Kun Suomen kieli, suomalainen mentaliteetti ja auton hallinta eivät ole hanskassa, niin eihän se voi liikennöitsijällekään kunniaksi olla.

    Olen kerran jos toisenkin ollut kyydissä, kun kuski ei saa autoa pysäkiltä liikkeelle. Paikalle ilmestyy HSL:n viankorjauspartio, jolta ei mene montakaan minuuttia, kun moottori jo käy. Uteliaisuuttani olen kysellyt, mikä oli hätänä. Käyttövirhehän se.

    Eli väitteeni on tämä: bussikuskin duuni on sen verran vastuullinen homma, ettei se aivan heti välttämättä em. syistä sovi uusille maahanmuuttajille. Näkemykseni on käytännöllinen, ei periaatteellinen eikä varsinkaan maahanmuuttokriittinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Liisa Ahti sanoo:

    Tunnusta ilmeisen tyhmyyteni: en alkuunkaan ymmärrä Salo Irmelin kommenttia. Onko minullakin asenneongelma, kun laupias samarialainen oli mielestäni UT:n kertomuksen ainoa vastuuntuntoinen kansalainen? Pappi ja leeviläinen varmaan kiirehtivät Ilta-Jerusalemin toimitukseen kertomaan, miten heitä ahdisti tienvarren mukiloidun miehen näkeminen. Asenneongelman täsmennys olisi tarpeen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Koska en ymmärrä mitään huumorista enkä hauskoista asioista, mietin tuota vitsiä Se on klassikko ja kansainvälistä tavaraa. Se kuvaa uskosta tietämättömän kansan käsityksiä. Paljo rukoileminen on muka hyvä asia pelastuksen kannalta. Toinen yleinen harhaluulo on se, että on olemassa joku taivaan portti, jossa vielä neuvotellaan tai ilmoitetaan Pietarin tuomio. Roomalaiskatolista kansanuskoa, sanoisin.

    Kun rovasttin saföörituttavan bussi keikkuu siellä jossakin Kolumbian PaholaIsen tiellä, kansa voi rukoilla, mutta mitä? Henkiriepunsa säilymistä kai, noin yleensä. Kun päästiin ihmeen kaupalla perille, entinen meno alkaa: toinen käsi pullossa, toinen vaimon kurkussa….. Mitä hyötyä matkasta ja rukoilusta? Ei mitään sydämen muutosta, vaikka kuoleman kylmä hönkäys jo virisi läpi bussin…. Jossain pääkaupunkiseudulla pappi saarnaa, tuo Pohjanmaan raamattuvyöhykkeeltä tullut sijainen, mikä lie pietisti, per…… Pysyisi omassa porukassaan, mokoma, puhuisi niille siitä elämänmuutoksesta, hohhoijjaa….. Tuo jeesustelu on jo vanhanaikaistakin, hohhoijjaa…..

    Minua kauhistuttaa se tosiasia, että hyvin harvat kutsuvat papin tuomaan ehtoollista tai puhumaan perimmäisistä kysymyksistä kalkkiviivoillehtineen läheisensä luo. Luotetaan Pietarin suurpiirteisyyteen….

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ojala: “Se kuvaa uskosta tietämättömän kansan käsityksiä. Paljo rukoileminen on muka hyvä asia pelastuksen kannalta.”

      Jaa, eikös Ruttopuiston Rovasti olekaan kirkon paimen, joka pappismiehenä tuntee nämä jutut???

      Ojala: “Toinen yleinen harhaluulo on se, että on olemassa joku taivaan portti, jossa vielä neuvotellaan tai ilmoitetaan Pietarin tuomio.”

      Höh. Ootkos käynyt tarkistamassa, vai mistä noin omakohtaisen kokemuksen antamaa varmuutta uhkuva väite???

      Perin kummallista.

      Mitenkäs sitten Erikssonin kohtalon selität???

      “Tuli ilta vihdoin taivaaseen ja portteja suljettiin ihan edessä miehen ontuvan, ja avainta kierrettiin. Maan päällä tämän jo kokea sait, se osasi ollut on, ja osasi myöskin on olla vait. Vai onkohan, Eriksson?” (Ontuva Eriksson san. Oiva Paloheimo)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Jorma, niinkus tiiät, tästä raamatunkohdastahan tuo ajatus Pietarista Taivaan Portin Portsarina lähtee:

      “Entä te?” kysyi Jeesus. “Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: “Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Jeesus sanoi hänelle: “Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Messias. (Matt. 16:15-20)

      Pietari oli saanut Jeesukselta apostolin tehtävän ja oli myös opetuslapsijoukon johtaja. Nimenomaan tähän apostolin tehtävään perustuen hänellä oli myös “avainten valta”, mikä kristillisellä seurakunnalla on yhä.

      Seurakunnan ja ennen kaikkea sen johtajien tulee Raamatun sanan perusteella sitoa ja vapauttaa. Ihmisiä on vapautettava synnin orjuudesta synninpäästön sanoilla. Mutta tähän liittyy myös kääntöpuoli, josta harvemmin mitään myönteistä nykyään puhutaan. Seurakunnan tehtävä on myös julistaa sitä, että katumattomat ihmiset eivät ole synneistään päässeet vaan ovat niihin yhä sidottuja. Avainten valta tarkoittaa tätä sitomisen ja päästämisen valtuutusta, mutta senkin saa tehdä vain Jumalan sanan varassa, ei mielivaltaisesti oman halun mukaan.

      Tässä raamatunkohdassa löytyvät nämä kaksi eri puolta: Pietarin tunnustus ja Pietarin tehtävä apostolina. Ensimmäisen varaan rakentuu kirkko, toiseen kuuluu tehtävä käyttää avainten valtaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Hannu Kiuru: “Nimenomaan tähän apostolin tehtävään perustuen hänellä oli myös “avainten valta”, mikä kristillisellä seurakunnalla on yhä. Seurakunnan ja ennen kaikkea sen johtajien tulee Raamatun sanan perusteella sitoa ja vapauttaa. Ihmisiä on vapautettava synnin orjuudesta synninpäästön sanoilla.”

      Kyseisessä tapauksessa Jeesus sanoi Pietarille: ”Minä annan sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sitonetkin maan päällä, se tulee olemaan sidottua taivaissa, ja minkä sinä päästänetkin maan päällä, se tulee olemaan päästettyä taivaissa.” (Mt 16:19.)

      Näiden avaimien tunnistamisen täytyy myöskin tietysti johdonmukaisuuden vuoksi perustua muihin Raamatusta saataviin tietoihin. Jeesus viittasi avaimiin myös sanoessaan Lakiin perehtyneille uskonnollisille johtajille: ”Olette ottaneet pois tiedon avaimen; itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä olette estäneet!” (Lu 11:52.) Tätä jaetta voi verrata myöskin Matteuksen 23:13:een: “,13 “Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.”

      Tämän perusteella voidaan ymmärtää, että ’sisälle meneminen’ tarkoittaa ”taivasten valtakuntaan” menemistä. Käyttämällä Pietarille puhuessaan sanaa ”avain” Jeesus siis osoitti, että Pietari saisi edun panna alulle opetusohjelman, joka avaisi taivasten valtakuntaan liittyviä erikoistilaisuuksia.

      Toisin kuin tuon ajan ulkokultaiset uskonnolliset johtajat Pietari käytti selvästikin Jumalalta saamaansa tietoa auttaakseen ihmisiä ’menemään valtakuntaan’. Avasi mahdollisuuden ensin juutalaisille ja sitten myös kansojen ihmisille.

      Pietaria ei voida sanoa nimitetyn apostolien johtajaksi eikä hän käyttänyt niillä “avaimilla” tuomiovaltaa eikä antanut niillä syntejä anteeksi. Tuomiovallan on Jumala JHWH/Jahve/Jehova antanut Jeesukselle Kristukselle.

      Apostolien tekojen 17. luku (uusi kirkkoraamattu): “31 Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.”

      Matteuksen 25. luku: “31 “Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Hannu on ansiokkaasti haukk..öö analysoinut nyt pääkaupunkiseudun ei-syntyperäiset suomalaiset bussikuskit, vielä olisi tuo otsikon jälkimmäinen ammattiryhmä..

    Minne uudet maahanmuuttajat sitten pitäisi pistää töihin? Löytyisikö joku vähemmän “vastuullinen”, vielä pienipalkkaisempi ja vähemmän halutumpi homma?

    Siivoojat jo ovat ulkomaalaisia. Kerjuupaikat taitavat olla varattuja vuosiksi eteenpäin…soittamaan kelloja kirkkohin Notre Damen esikuvansa tavoin ehkä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      On totta, että maahanmuuttajien on vaikea saada Suomesta omaa koulutustaan vastaavaa työtä. Tilanne on vähän sama kuin Helsingin Lauttasaaressa: Et ole mikään oikea saarelainen, jos et ole asunut täällä kolmea vuosikymmentä.

      Moneen kertaan on ennustettu, että suomalaiset tulevat kuolemaan sukupuuttoon, jos ulkomailta ei tule lisää uussuomalaisia. Tätä kautta syntyvyys Suomessa kohenee. Lapset myös oppivat helposti suomen kielen. Suomen kieltä taas pidän suomalaisuutta ylläpitävistä tekijöistä tärkeimpänä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Pitkään ulkomailla asuneena ja paikallista kieltä osaamattomana ymmärrän sen tunteen, kuinka vaikea on täysillä kuulua asuinmaahansa ilman sen oman kielen hallintaa.

      Tässä kohtaa paikallisen suomalaisyhteisön tärkeys korostuu. Vaikka puhun mielestäni erittäin sujuvaa englantia, se on silti eri asia päästä välillä keskustelemaan ihmisten kanssa omalla äidinkielellä.

      Tietysti minulla on se ero, että syy ulkomailla oleskeluun on nimenomaan omaa koulutusta vastaavan työn tekeminen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Bussikuski taitaa saada “asiakkaansa” “pelkäämään” hieman luontevammin kuin pappismiehet aikoinaan. Viimeksi mainitut yrittivät aikoinaan pelotella ihmisiä epäraamatullisilla helvettikäsityksillä, joihin oli paljolti saatu inspiraatiota Danten teoksesta “jumalainen näytelmä” ja antiikin Kreikan jumalaistarustoista.

    Pelottelu menetti kuitenkin ajan ollen tehonsa, joten se täytyi jättää.

    Jos bussikuski matkustajan mielestä ajaa tavalla, joka aiheuttaa epämukavuutta matkustajille, on useimmilla firmoilla netissä palautesivut, joiden kautta voi sitä palautetta antaa palveluista. Näinhän on nykyisin lähes kaikilla muidenkin alojen palvelujen tarjoajilla ja kauppaliikkeillä. Jotkut bussifirmat tapaavat keskustella kuljettajan kanssa, josta on tullut huonoa palautetta.

    Bussikuskit ovat menneinä vuosina olleet tyytymättömiä työaikajärjestelyihinsä ja työoloihin. Niiden parantaminen varmaankin saisi useamman kiinnostumaan kyseisestä työstä. Nykyisenä kilpailutuksen aikana kilpailuttajan pitäisi kiinnittää asiaan enemmän huomiota.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Vesa. Noissa kirkon menneitten aikojen pönöttävissä mahtailuissa ja maallisen vallan hamuamisissa on ymmärretty tuo edellä mainittu avainten valta-asia ihan päin helvettiä. Kirkkoruhtinaat saattoivat olla kiinnostuneempia omasta egostaan kuin taivaasta.

      Jos kansa ennen olikin sivistymätöntä, niin nyt uhkaa toisenlainen vaara: Tiedon valtatie vyöryttää jokaisen eteen niin paljon infoa, että suorastaan tukehdumme siihen. Emme välttämättä enää osaa erottaa jyviä akanoista.

      Ehkä yhteiskunnassamme tarvittaisiinkin enemmän unilukkareita, meidän kun on niin helppo sulkea silmämme ja korvamme vaikkapa lähimmäistemme hädältä. Joskus on syytä käyttää provokaatiota, välillä voi jopa pelottelukin tulla kyseeseen. Mielestäni pelottelua käyttävät tätä nykyä eniten ns. terveysterroristit…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kiuru: “Mielestäni pelottelua käyttävät tätä nykyä eniten ns. terveysterroristit…”

      Joo, kun pappien helvetin tuli ja tulikivi eivät enää tehoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Sieltä tuli niin kummallista kommentia, mutta rovastille toki vastaan..

    Mehän tiedämme, että ettei avainten valta merkitse mitään Taivaan Portin receptionia. Siihen otin kantaa

    Jos avaimet olisivat Pietarilla, olisimme todella hukassa. Onneksi ne on annettu Kristuksen kirkolle, ja niitä käyttää erityinen ja yleinen pappeus. Siitä Herralle kiitos! Amen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Liisa Ahti. Kai Jeesuksen tarkoitus oli se, että me itsekukin, Liisa, Jorma ja Hannu (esimerkiksi) näemme itsemme kiiruhtamassa ohi. Niin usein olemme sen tehneet,. Pappi ja leeviläinen olivat puhtaussääntöjen sitomia.

    Minulle laupias samarialainen on Jeesus itse, tuo halveksittu ja totuuden sanojana vihattu, joka edelleen hoivaa kirkossaan kaikkia vammautuneita ja synnin haavoittamia sanan ja sakramenttien avulla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      jorma ojala :” Kai Jeesuksen tarkoitus oli se, että me itsekukin, Liisa, Jorma ja Hannu (esimerkiksi) näemme itsemme kiiruhtamassa ohi. Niin usein olemme sen tehneet,. Pappi ja leeviläinen olivat puhtaussääntöjen sitomia.”

      Kerropa vielä, miten nykyinen puoluekuri poikkeaa noista “puhtaussäännöistä”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (65v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121