Mannaa autiomaassa elämän leivän esikuva

Rauli

Kiitos kommentistasi.

Kysyt takaako ehtoollinen iankaikkisen elämän.

Jeesus itse lupaa iankaikkisen elämän Herran pyhän ehtoollisen lahjana.

Panen tämän lupauksen raamatunkohdan UT2020 mukaan

Joh. 6: 53-58

53 Siihen Jeesus sanoi: »Minä sanon teille, miten asia on. Jos ette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. 54 Se, joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, saa elää ikuisesti. Minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 55 Minun lihani on todellista ruokaa, ja minun vereni on todellista juomaa. 56 Se, joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, pysyy minussa. Minäkin pysyn hänessä. 57 Elävä Isä lähetti minut, ja minä saan elämäni häneltä. Samoin saa minulta elämän se, joka syö minua. 58 Tämä on se leipä, joka laskeutui taivaasta. Se ei ole sellaista kuin se leipä, jota esivanhempanne söivät ja kuolivat silti. Se, joka syö tätä leipää, saa elää ikuisesti.»

Ehtoollisen lahjan vakuutena on Jeesuksen sovituskuolema Golgatan ristillä. Siellä hän vuodatti verensä meidän pelastumiseksemme. Ehtoollisen viini ON Jeesuksen veri, joka vuodatettiin. Näin siis meille juuri ehtoollisessa annetaan syntien anteeksianto. Viini ON uusi liitto Jeesuksen kanssa.

Tässä vuoden 1938 käännöksen mukaan.

Matteuksen evankeliumi:

26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Luukkaan evankeliumi:

22:20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.

Tarja. Olen kanssasi samaa mieltä tuon muistoaterian suhteen. Ja niin näyttää olevan myös Paavali: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.”(1.Ko11:26)

On merkittävä piirre se, ettei Paavali puhu mitään syntien anteeksi saamisesta leivän ja viinin myötä vaan kirjoittaa Raamattuun Jeesuksen kuoleman julistamisesta. Ja se kuolemahan meidän syntimme sovitti, ei muu.

Minäkin odotan Matiakselta jälleen perusteellista selvitystä, jos hän uskoo syntien liukenevan pieneen viinimäärään, tai poistuvan ehtoollisleivän myötä. Eivätkö ne ole vain ja ainoastaan vertauskuvia suuremmasta, siitä Jeesuksen uhrista?

Tarja

Ihmisuhri on poistettu käytöstä jo Iisakin uhrin kuvauksessa 1. Moos. 22. luvussa. ( Toki eri puolilla ihmiskuntaa ihmisuhrit ovat olleet käytössä hyvinkin myöhään: esim Intiassa toimitettiin vielä ihmisuhreja runsas sata vuotta sitten noin vuoden 1900 tienoilla.)

Jeesuksen ristin kuolema oli koko maailman sovitus Jumalan ja ihmisten välillä ja siksi myös kutsu koko maailman keskinäiseen sovintoon.

Jeesuksen uhrin ulottuvuus käy yli kaikkien inhimillisten rajojen. Hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Siksi hänen uhrinsa poistaa kaiken ihmisten itsensä tekemien uhrien tarpeen, koska Vapahtajamme kertakaikkisella uhrilla on koko maailman synnit sovitettu. Lähetystyö on tämän sovituksen sanoman kuuluttamista niin että ihmiset saavat tietää mitä Jumala itse jo on tehnyt meidän puolestamme.

Jeesuksen uhrin erityinen syvyys ja luonne kertakaikkisena sovintotyönä merkitsee että Herran pyhässä ehtoollisessa nautittu ”uhriateria” ei ole mitään muuta kuin liittymistä jo kerran aikoinaan kokonaan täytettyyn Vapahtajamme uhriin. Näin ollen ehtoollisen lahjan perusta on Kristuksen rakkauden työn osallisuuteen saattamista ja sen tuottaman lahjan vastaanottamista.

Paavali puhuu Herran pyhästä ehtoollisesta kasteen yhteydessä ja nimittää pyhää ateriaa hengelliseksi ruuuaksi ja hengelliseksi juomaksi. Paavalin ilmauksessa par pro toto periaatteella kerrotaan että kaikkien sakramenttien keskeinen vaikuttaja, kaiken keskus ja merkittävin lahja on Kristus.

1. Kor. 10: 1- 4

1 Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. 2 Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. 3 Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa 4 ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.

Rauli

Koko keskustelu ehtoollisen luonteesta vain ainoastaan vertauskuvallisena muistoateriana nousi vakavasti esille vasta 1500 -luvulla kun reformoidun kirkon perustaja Zwingli alkoi vähätellä Kristuksen todellista ja reaalista läsnäoloa pyhän ehtoollisen leivässä ja viinissä.

Hänelle tämä perustui sellaiseen filosofiseen ajatukseen, ettei ääretön voi mahtua äärelliseen. Niinpä hän ajatteli, että Jeesus ihan reaalisesti on ylhäällä taivaassa ja me täällä maan päällä vain hengessämme eli ajatuksissamme vietämme hänen kuolemansa muistoa.

Sen sijaan yhteinen kristikunta on aina ennen tuota tunnustanut että Jeesus on reaalisesti läsnä ehtoollisessa. Katolisessa kirkossa tämä määritellään siten että leipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja viini muuttuu Kristuksen vereksi, kun taas luterilaisessa opissa jätetään tuo todellisuuden määrittely tekemättä. Todetaan ainoastaan että ehtoollisen leipä on Jeesuksen ruumis ja viini on Jeesuksen veri. Määritelmien erilaisuudesta riippumatta reaalinen todellisuus on sama: Herramme on reaalisesti läsnä Herran pyhässä ehtoollisessa. Se on vanhan kirkon yhteinen perintö.

Vuonna 1529 Zwingli ja Luther kävivät keskustelun ehtoollisesti. Keskustelun aikana Luther kirjoitti pöytään latinaksi sanat: ”Tämä on.” Hän pitäytyi johdonmukaisesti yhteisen kirkon alkuperäisessä opissa, kun taas Zwingli pitäytyi uudessa tulkinnassaan.

Edellä jo viittasin Matteuksen evankeliumin kohtaan missä todetaan tämä, että ehtoollisen viini ON Jeesuksen veri.

Tuo ilmaus “tämä on” tarkoittaa Raamatussa hiukan eri asiaa asiayhteydestä riippuen, kirjaimellista ja kuvaannollista.

Jeesuksen kasteen yhteydessä esitetty “”Tämä on((hoytos esti) minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” ei vaadi mitään tulkintaa, Jumalan Poikahan se siinä oli juuri kastettu.

Matteuksen 26. Jakeessa 28 Jeesus sanoo punaviinistä, että “Tämä on(touto esti) minun vereni, mutta samassa yhteydessä toteaa happamattomasta leivästä, että “tämä on(touto esti) minun ruumiini”. Tuossa vaiheessa Jeesus oli vielä lihassa ja veri kiersi hänen elimistössään: ei se ollut viinipikarissa tai leipäastiassa. Ja sitä paitsi: Mooseksen lain alaisuudessa eläneet apostolit olisivat kavahtaneet kirjaimellisen veren nauttimista, koska se oli heiltä kiellettyä.

Onkin johdonmukaista ymmärtää Jeesuksen sanat “tämä tarkoittaa”, “tämä symboloi” tai “tämä merkitsee”. Mielestäni asiaa tulee tarkastella Raamatun tekstistä tänään ja antaa edesmenneille vilpittömille Raamatun tutkijoille Luther ja Zwingli heille kuuluva kunnia ilman erehtymättömyyden leimaa.

Jeesus toteaa viinimaljasta myös näin: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne”.(Lu22:20) Sanamuoto alkutekstissä on hiukan erilainen, mutta eikö tässä Jeesus puhu viinimaljan olevan tuon uuden liiton vertauskuva? Voiko punaviini olla kirjaimellisesti sekä veri että liitto?

Johanneksen 17. Luvussa esiintyy myös ilmaus “tämä on”(hoytos esti): Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”(jae3KR92)

Uudemmat käännökset selittävät enemmän esimerkiksi näin: “Ja ikuinen elämä on sitä, että…”(KR92,UT2020) Englantilaisissa mennään vielä pidemmälle ymmärryksen antamisessa lukijalle : ” his is the way to have eternal life”(NLT)

Ja ihan tähän loppuun tällainen yksinkertaistus. Jeesuksessa oli verta ihmisenä ollessaan ne muutamat litrat, taivaassa ei “lihaa ja verta” ole kenessäkään. Jos kaikissa ehtoollisissa nautittu punaviini olisi Jeesuksen verta ihan kirjaimellisesti, eikö määrä olisi alkueräiseen nähden varsin suuri? Tietysti Jumalalle ei ole mikään mahdotonta, mutta…

Uskovatko luterilaiset papit ihan yleisesti siihen, että ehtoollisessa on kirjaimellinen Jeesuksen veri tarjolla? Kysyn, koska en ole ottanut asiaa puheeksi tuttujen pappien kanssa jutellessani.

Ja vielä toinen kysymys edelliseen liittyen: Saako ehtoollisvieras nauttimansa punaviinin ja öylätin myötä syntinsä anteeksi, aivan riippumatta hänen elämäntavastaan ja tottumuksistaan ennen ja jälkeen ehtoollisella käynnin?

Rauli

Kiitos puheenvuorostasi.

Tekstissäsi seuraat Zwinglin tuomaa tulkintaa. Vaikka esität perusteina uudempiakin teorian puolesta esitettyjä näkökulmia,
niin emme kuitenkaan pääse siitä, että tulkintasi lähtökohtana kuitenkin on hänen teologisen mallinsa mukainen todellisuuskäsitys, missä Kristuksen reaalista läsnäoloa pidetään ulossuljettuna.

Alkuperäisen todellisuuskäsityksen mukainen Kristuksen reaalinen läsnäolo ehtoollisaineissa on taustalla myös siinä, että aikoinaan katoliseen liturgiaan lisättiin yhä enemmän ja enemmän rukouksia ehtoollisen asettamisen jälkeen ennen ehtoollisen jakamista seurakunnalle. Perusteluna tälle oli se, että nyt oli erityisen otollinen tilaisuus tuoda rukouksemme Herramme eteen, kun hän kerran on konreettisesti läsnä alttarilla olevissa ehtoollisaineissa.

Tätä voi siis verrata vaikkapa siihen että paikkakunnan väki käyttää hyväkseen kertoa kotiseudun tarpeista, kun kuningas, presidentti, ministeri tai muu vaikutusvaltainen henkilö käy heidän luonaan. Läsnä oleva vaikutusvaltainen henkilö on silloin paremmin tavoitettavissa ja siksi hänelle myös kerrotaan mitä toiveita ihmisillä on oman alueen kehittämiseksi.

Vain sellainen uskon todellisuuskäsitys, missä Kristus todella on läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä tekee ymmärrettäväksi rukouksien lisäämisen juuri siihen osaan messun liturgiaa.

Näennäisesti keskustelu on eri raamatunkohtien ymmärtämisestä, mutta taustalla on filosofinen kysymys Jumalan läsnäolon reaalisuudesta, voiko Jumala olla läsnä kaikkialla samaan aikaan.

Huomaamme tämän paikallisuuden ja kaikkialla olemisen yhteenkuuluvuuden Jeesuksen kahden luonnon todellisuudesta myös Jeesuksen ollessa sikiönä Marian kohdussa.

Paikallisesti hän oli Marian kohdussa ja liikkui missä äitinsä liikkui, mutta samaan aikaan Jumalan läsnäolo ei lakannut missään universumin osassa, vaan Jumalan huolenpito jatkui jokaista molekyyliä, jokaista atomia, jokaista atomin ytimen osana olevaa protonia ja neutronia ja jopa jokaistan näiden ranenneosina olevaa kvarkkia myöten.

Rauli

Otetaanpa tämä Zwinglin ongelmana oleva ajatus, ettei rajaton voi asettua rajalliseen, tarkasteltavaksi matemaattisen mallin avulla.

Ajatelkaamme kahta samankeskistä ympyrää, joista toisen säde on metri ja toisen kaksi metriä. Ne ovat sisäkkäisiä ympyröitä joilla on yksi yhteinen keskipiste. Tiedämme että keskipisteen kautta voidaan panna rajaton määrä erilaisia suoria linjoja, jotka kaikki ovat sellaisia että niillä on vastinpisteensä sekä isommassa että pienemmässä ympyrässä.

Lähdetäämpä sitten pienentämään sisempää ympyrää sellaiseksi, että sen säde on vain yksi senttimetri. Edelleen pienellä ympyrällä on yhtä monta vastinpistettä kuin isollakin ympyrällä.

Tämän jälkeen alamme suurentaa isompaa ympyrää yhä suuremmaksi ja suuremmaksi aina rajattoman pitkäksi asti. Ja toteamme, että edelleenkin tuolla pienellä ympyrällä on jokaisen tuon äärettömän ison ympyrän kaikki vastinpisteet omalla kehällään.

Seuraavaksi leikkaamme pienen ympyrän ja oikaisemme sen suoraksi janaksi. Teemme tämän niin että tuon pikkuympyrän ainoatakaan pistettä ei ole hukattu tuon oikaisun aikana. Edelleenkin tuolla pienellä janalla on jokaisen tuon giganttisen ympyrän kaikkien pisteiden vastinpiste.

Lopuksi asetamme tuon pienen janan tuon ison ympyrän kehälle. Nyt se on osa tuota valtavaa rajattoman isoa ympyrää, mutta samaan aikaan se on säilyttänyt tuon määrättömän ison ympyrän jokaisen vastinpisteen omassa pikkuisessa janan pätkässään.

Näin siis tämän matemaattisen mallin mukaisesti voimme todistaa, että Zwinglin filosofisen todellisuuskäsityksen premissit eivät ole filosofisesti päteviä, vaan voimme todeta, että rajaton voi mahtua rajalliseen.

Rauli

Kyselit miten luterilainen papisto ottaa tuon opin ehtoollisen tulkinnasta. Voin todeta, että otamme vanhan kirkon opetuksen maisesti ja siksi ehtoollisen leipä todellakin on Kristuksen ruumis ja ehtoollisen viini todellakin on Kristuksen veri.

Tämä ehtoolliskysymys nimittäin ei ole ainoa kohta, missä keskustelu tästä samasta filosfisesta todellisuuskuvasta on esiintynyt kristillsen opin historiassa.

Kerran saarnassani Kumlingen kirkossa Ahvenanmaalla otin esille miten tämä sama filosofinen ongelma on esiintynyt erilaisina muunnoksina kirkon historian aikana.

Vanhana aikana sen vaikutus näkyi keskustelussa Jeesuksen olemuksesta todellisena Jumalana ja todellisena ihmisenä yhtä aikaa. Joillekin kreikkalaisen filosofian vallassa oleville se sai aikaan, että jos Jeesus on Jumala, niin hän ei voi olla kokonaan ihminen ja toisilla päin vastoin, että jos Jeesus on ihminen, niin hän ei voi olla ihan oikea Jumala. Näin syntyi useita erilaisia yhteisen kirkon opin vastaisia filosofisesti perusteltuja harhaoppeja. Niissä yhteistä oli kuvitelma ettei ikuinen ja henkinen Jumala voi tulla todelliseksi aineelliseksi ihmiseksi. Sama rajoitin.

Kirkko kuitenkin selvisi tuosta ja näin alkuperäinen opetus Jeesuksesta todellisena Jumalana ja todellisena ihmisenä kerti nuo paineet.

Toisena tapauksena toin Zwinglin kehittämän uuden ehtoollisopin haasteen. Samaan filosofiseen ongelmaan takertuen hän kielsi Jeesuksen reaalisen läsnäolon. Luther pysyi uskollisena alkuperäiselle opille Jeesuksen reaaliselle läsnäololle ehtoollisessa.

Kolmantena kohtana otin valistusajan eräiden filosofien ongelman, missä aineellisen maailman todellisuuden kuvitellaan muka rajoittavan Jumalan maailmaa. Syntyi hassu kuvitelma, että sitä mukaa kuin ihminen itse oppii pitämään hallussaan suurempaa osaa maailmasta Jumalan maailma muka kapenisi siitä.

Nämä itse mielestään alypäät eivät huomanneet, että Jumalan maailmaa on sekä se missä ihminen toimii kuin sekin missä ihminen ei toimi.

Äärimmilleen vietynä tämä rajoittimen, sordiinon käytön ajatus esiintyy muutamien ateistien väitteissä Jumalasta muka seinän takana olevana nallekarhunukkkena tms, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisten maailmassa.

En muista enää tarkoin tuolloisen yli 40 vuotta sitten pitämäni saarnan yksityiskohtia, mutta tässä oli kolmen kohdan saarnani keskeiset historialliset näköalat. Saarnan jälkeen tuolloin vielä Porvoon piispana toiminut John Vikström tuli luokseni kiittelemään ja jopa ilmaisi keskeisen lauseen latinaksi.

Hänen vaimonsa oli kotoisin Kumlingesta ja siksi heillä oli myös kesämökkinsä siellä.

Kiitos Matias hyvistä vastauksistasi.

Tuo Jeesuksen läsnäolo on varsin mielenkiintoinen sen valossa, mitä hän Matteuksen lopussa lupasi: “Minä olen teidän kanssanne joka päivä aikojen loppuun asti”. Asiayhteys kertoo, että hän taivaasta käsin tukee maailmanlaajuista evankelioimista ilman kirjaimelista läsnäoloa täällä.

Epäilemättä Jumalan Poika taivaasta käsin on myös niiden tukena, jotka noudattavat käskyä “tehkää tämä minun muistokseni” ja ottavat esille punaviinin ja happamattoman leivän.(Lu22:19) Hänen verensä kirjaimelliseen virtaamiseen ehtoollismaljasta en kykene uskomaan.

Vastaavalla tavalla Raamattu kertoo myös Jeesuksen Isästä: “Sinä annoit taivaasta leipää, kun heidän oli nälkä, sinä panit veden virtaamaan kalliosta, kun heidän oli jano”, kerrotaan blogissakin mainitun mannan taivaallisesta alkuperästä.(Neh9:15) Ja sitten kuitenkin erämaassa vaelluksen ajan ja myöhemminkin sanotaan “Minä pystytän asumukseni teidän keskellenne enkä väsy teihin, vaan vaellan teidän mukananne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani”.(3.Mo26:11,12)

Aivan Raamatun lopussa annetaan seuraavanlainen visio: “Katso Jumalan asuntoa ihmisten keskellä! Siihen hän asettuu asumaan ihmisten kanssa, ja heistä tulee hänen kansansa. Hän on heidän luonaan, heidän Jumalansa.”(Ilm21:3) Tuskin Kaikkivaltias nyt kuitenkaan kirjaimellisesti ihmisten keskuuteen muuttaa vaan pysyy edelleen siellä taivaassaan?

Rauli

Kiitos perusteluistasi.

Jumala on läsnä kaikkialla. Ongelma ei ole hänen puoleltaan. Hän on enemmän läsnä jokaisessa paikassa kuin me olemme omaa itseämme.

Ero tulee meidän ihmisten puolelta hänen kohtaamisessaan. Me olemme sidottuja aikaan ja paikkaan. Näin ollen jokin asia on meistä lähempänä tai kauempana. Siksi me tarvitsemme pyhäkön, kirkon, paikan jossa me voimme kohdata Jumalan läsnäolon aivan erityisessä mielessä. Me myös tarvitsemme näkyvät ja aineelliset merkit kertomaan, että juuri tässä ja nyt ja juuri näiden välineiden kautta Jumalan läsnäolo tulee luoksemme.

Olen verrannut Jeesuksen taivaaseenastumista sellaiseen kirjan aukeamaan, missä toisella puolella on kirjoitettua tekstiä ja toisella puolella on tyhjä sivu. Kirjoitetun sivun sisällä kirjaimet ovat eri etäisyydellä toisistaan. Tekstin ylemmällä rivillä ja alimmalla rivillä voi olla pidempi matka kuin saman sanan eri kirjaimilla jne.

Sen sijaan kun kun kirja suljetaan, niin tuo ilman kirjaimia oleva sivun on lähempänä jokaista kirjainta kuin näiden yksittäisten kirjainten ylä- ja alareuna ovat toisistaan.

Tämän vertauksen mukaisesti se, että siirrytään aivan uuteen ulottuvuuteen eli tämän maanpäällisen elämän aikaan ja paikkaan sidotusta todellisuudesta taivaallisen olotilan todellisuuteen, niin silloin Jeesuksen oli mahdollista olla yhtä lähellä jokaista ihmistä missä tahansa ja milloin tahansa. Näin ajan ja paikan rajoitukset häviävät eikä hänen maailmanhallituksensa aiheuta liikenneruuhkia kaduille eikä ruokataukoja ihmisille puhumisen toteuttamiseen.

Jeesuksen taivaaseen astuminen ei siis tee etäisyyttä hänen läsnäolostaan omiensa luona. Päin vastoin juuri tämä uuteen maailmankauteen siirtyminen mahdollisti hänen todellisen läsnäolonsa joka puolella maailmaa ja kaikkina maailman aikoina, niin että hän on läsnä jokaisen luona samanaikaisesti yhtä aikaa.

Tätä eri aikojen yhdenetäisyys iankaikkisuudesta voidaan verrata ympyrän kehään ja sen pisteiden etäisyydestä keskipisteestä käsin. Kun maailmanhistoria pannaan alkamaan kehällä jostakin pöisteestä ja kehää pitkin mennään määrämatka toiseen kohtaan ja saavumme meidän aikakauteeemme ja sitten kehää pitkin edelleen kulkien pannaan tämän näkyvän maailmankaikkeuden päätepiste, niin nämä etenevät kehää pitkin maailmankaikkeutemme ajankulun mukaisesti menneisyydestä nykyhetken kautta tulevaisuutta kohti.

Mutta kun sitten panemme Jumalan ikuisuuden ympyrän keskipisteeksi, niin huomaamme koko maailmanhistorian maailmamme luomisesta Jeesuksen aikaan ja sieltä meidän aikaamme ja edelleen tämän maailmanajan loppuun saakka, kun usko vaihtuu näkemiseksi, ovat

y h t ä

k a u k a n a

ikuisuudesta.

Tällä haluan kertoa sen, että meitä rajoittavat ulottuvuudet, joiden kautta olemme tässä maailmassamme sidoksissa tämän maailmankaikkeuden aikaan ja paikkaan sidotussa todellisuudessa, eivät ole esteenä Jumalan todelliselle läsnäololle jokaisessa paikassa yhtä lailla kaikkina aikoina.

”Jumala on läsnä kaikkialla”, mutta missä mielessä?

Näyttää siltä, että meillä on hiukan erilainen käsitys Jumalan ja hänen Poikansa asuinpaikasta, mikä vaikuttaa myös siihen, kuinka ymmärrämme sen punaviinin ja happamattoman leivän todellisen sisällön.

Meillä ihmisilläkin on nykyisin melkoisesti mahdollisuuksia tehdä havaintoja tapahtumista ympäri maailmaa. Suurvallat kykenevät näkemään hämmästyttävällä tarkkuudella sen, millä pellolla vihollisen asejärjestelmät sijaitsevat, vaikka eivät läheskään yllä Jeesuksen Isän tarkkuuteen: “Jokainen hiuksennekin on laskettu”.

Oletko tullut ajatelleeksi sitä kuvaa, jonka esimerkiksi seuraavat raamatunjakeet avaavat: “Katso alas taivaasta, pyhästä asunnostasi, ja…”, “kuule silloin asuinsijaasi taivaaseen jokainen rukous”, “Isä meidän, joka olet taivaissa”(5.Mo26:15,1.Ku8:38, Mat6:9) Eikö näissä ja monissa muissa kohdissa Raamattua kerrota, että se “koti, jossa on monta asuinsijaa”, ei ole maapallolla enempää kuin missään muuallakaan universumissamme? (Taivaan koordinaatit eivät toki meidän ulottuvuuksillamme ole tiedossa eikä ymmärrettävissä meille ihmisille.)

Kuten varmasti olet pannut merkille, Jumalan “vierailut” maapallolla tapahtuivat käytännössä niin, että hän lähetti enkelin edustamaan itseään. Tässä sellaisesta mielestäni hyvä esimerkki.

“Ja Herra sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”(1.Mo18:20,21) Miten tuo selvitys tehtiin?

“Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan”, kertoo seuraavan luvun alku. Ja kun Jeesus Kaikkivaltiaan “erityisedustajana” vieraili täällä, Isän ääni kuului taivaasta ja Jeesus saattoi Jumalan tahdon täydellisesti toteuttaessaan todeta taivaasta käsin operoineesta Isästään: “Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”.(Joh14.9)

Rauli

Kysymys Jumalan asuinpaikasta on sellainen, että samaan aikaan voimme sanoa, että hän asuu pyhäkössä, kirkossa, kansansa keskellä, uskovan sydämessä jne ja samaan aikaan voimme sanoa, että hän asuu taivaitten taivaissa, joka ylittää kaikki ajallisen ymmärryksemme rajat.

Taivaissa asumisesta. Tämä kertoo hänen rajattomasta voimastaan.

Samaan aikaan hänen puoleensa voidaan käydä luottavaisessa rukouksessa ja kaikissa elämämme tarpeissa:

Matteuksen evankeliumi puhuu Jumalasta meistä ja elämästämme kiinnostuneena Jumalana:

5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

6:9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

Psalmeissa tulee esille hänen rajaton valtasuuruutensa :

68:34 hänen, joka kiitää ikuisten taivasten taivaissa! Katso, hän antaa äänellänsä väkevän jylinän.

123:1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni sinun puoleesi, joka taivaissa asut.

Jesajan kirjassa näytetään että tämä hänen taivaallinen asuinsijansa on yhdistettävä hänen asumiseensa meidän luonamme.

Jesaja:

57:15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

Kirkkorakennuksen tai pyhäkön rakentaminen kuuluu jumalanpalveluksen tukemiseen kaikkialla missä ihmisten on saatava suojaa kuumaa tai kylmää tai muuta häiriötä vastaan, auttamaan meitä paremmin keskittymään hänen ylistykseensä ja palvontaansa.

2.Aikakirja:

2:6 Kuka kykenisi rakentamaan hänelle huoneen? Taivaisiin ja taivasten taivaisiin hän ei mahdu. Mikä siis olen minä rakentamaan hänelle temppeliä muuta varten kuin uhratakseni hänen edessänsä?

Tässä vain hyvin pieni otos siitä mitä yritän kertoa, kun puhun Jumalan läsnäolosta maailmassamme, elämässämme ja kaikessa mitä teemme, missä sitten satummekin elämään tai olemaan.

Edelleen toiseksi

Teologian kannalta on tehtävä ratkaiseva ero Jumalan, Luojan ja luomakunnan välillä. Jumala on ikuinen, luomakunnalla on alku ja loppu.

Jeesuksen ihmiseksi tulossa, ”Sana tuli lihaksi”, Jumalan Poika otti olemukseensa ihmisyyden. Jeesus puhutteli Isää sinuna, siis kyseessä on kahden persoonan välinen vuorovaikutus. Koska Jumala on yksi, niin tämä merkitsee että on tehtävä persoonien ero Isän ja Pojan välillä.

Edelleen Jeesus lupasi kansalleen eli siis opetuslapsilleen, että hän lähettää toisen Puolustajan näiden luo. Kun Venäjän keisari lähetti Suomeen edustajansa kenraalikuvernöörin, niin hän ei lähettänyt ”pullon henkeä eikä mitään muutakaan teknistä vempelettä, vaan yhtä inhimillisen ihmisen kuin hän itsekin oli.

Näin myös yhtä persoonallinen kuin Jeesus itse on tulee oppilaitten Puolustajaksi. Näin meidän on yhä edelleen pidettävä mielessä että Jumala on yksi ja samaan aikaan on tehtävä selvä ero Pojan ja Pyhän Hengen välillä.

Näin Pyhä Kolminaisuus on Jumalan suuren ja ylistettävän olemuksen suuri rakkauden ilmaus. Jumala on rakkaus, kolmiyhteinen Jumala, yksi Jumala kolmessa persoonassa.

Kun Jeesus otti olemukseensa ihmisyyden niin omassa olemuksessaan hän yhdisti Jumalan luonnon ja ihmisen luonnon yhdessä persoonassa. Jo luomisessa Jumalan Poika ja Pyhä Henki olivat mukana ja nyt Jumalan valtaistuimelle istuu Isän oikealla puolella Poika, joka yhä edelleen on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.

Näin ihmisyys on saanut korkeimman arvostuksen kaikkien luotujen keskuudessa.

Luomakunta puolestaan on sekä näkyvä että näkymätön maailma. Näkymättömään maailmaan kuuluvat esimerkiksi enkelit. Heistä nimeltä mainitaan esim. Gabriel ja Mikael. Muiden taivaallisten olentojen ryhmiä ovat mm kerubit ja serafit, Jumalan pojat jne.

Herran pyhässä ehtoollisessa koko taivaan joukko on mukana. Sitä varten kirkon alttarit ovat puoliympyrän muotoisia, toinen puoli koko ympyrää on läsnä oleva näkyvä seurakunta ja toinen, näkymätön puoli, on koko taivaallinen joukko ehtoollisaineissa läsnä olevaa Vapahtajaamme ylistämässä ja yhteistä ateriaa nauttimassa. Näin jokaisessa ehtoollisessa on myriaadeja osallistujia koska ehtoollista aina vietetään koko taivaallisen joukon läsnä ollessa.

Ehtoollisen Prefaatiossa me ylistämme Jumalaa koko taivaallisen joukon mukana seuraavin sanoin:

Totisesti on oikein ja arvollista,
että me kiitämme sinua aina ja kaikkialla,
pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala,
Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

Hän on kärsinyt kuoleman meidän puolestamme
ja ylösnousemisellaan avannut meille tien ikuiseen elämään.
Me kiitämme sinua tästä taivaan lahjasta
ja laulamme sinulle ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa:

Rauli

Yhdessä kohtaa sinä otit esille sen että ehtoollisen asettaminen tapahtui ennen ristinkuolemaa.

Olen jo edellä kuvannut miten kaikki ajat ovat Jumalan edessä kuin tässä ja nyt edessä olevaa. Näin ollen tuo että ehtollinen vietettiin ennen ristin kuolemaa ei ole riittävä peruste kumota Vapahtajamme sanaa:

” T ä m ä

o n —”

Koska hän Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa niin sanoo, niin silloin se on niin kuin hän sanoo.

Eihän hänen elämisensä äidin kohdussa yhden solun alkionakaan estänyt häntä samaan aikaan olemaan koko maailmanhkaikkeuden Herra, Ikuinen, Kaikkivaltias, jne.

Otanpa tähän vielä yhden matemaattisen mallin kuvaamaan tämän todellisuuden olemusta.

Ajatellaanpa äärettömän venyvää kiekkoa, jonka koko olemusta hallitsee koko kiekon keskuksena oleva keskipiste.
Aletaanpa nyt työntämään kiekon toista laitaa lähemmäksi keskipistettä ja venyttämään toista laitaa yhä kauemmaksi ja kauemmaksi keskipisteestä pois päin.

Kun tämä viedään mielikuvituksellisen pitkälti eteenpäin niin ulkoa päin näyttää kuin keskipiste olisi siirtynyt kiekon keskuksesta sen laitaan ( kuin Helsinki Suomen reunakaupungiksi ) . Mutta samaan aikaan kuitenkin tuon kiekon sisällä kaikkien pisteiden suhteellinen asema ei ole muuttunut mitenkään. Kaikki vastinpisteet ovat vain ulkonaisesti siirtyneet paikaltaan mutta eivät vaihtaneet paikkaa eikä asemaansa kiekon sisällä. Näin siis tuo koko kiekkoa hallitseva keskipiste on kiekon sisäisen järjestyksen mukaisesti aivan yhtä paljon keskipiste kuin aikaisemminkin. Sen asema ei ole muuttunut väimmässäkään määrin.

Näin myös Jeesuksen asuminen Autuaan Neitsyen kohdussa ei vähimmässäkään määrin muuttanut hänen luontoaan Jumalana. Ainoa muutos, ja pelastuksen kannalta ratkaiseva muutos oli siinä, että hän oli ottanut ihmisyyden omaan olemukseensa. Näin hänen persoonassaa Jumala ja ihminen olivat mukana yhdessä ainoassa persoonassa, eroittamattomasti vaikkakin sekoittamattomattomasti.

Athanasiuksen tunnustuksessa tämä sanotaan näin

Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.

Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.

Rauli

Otat esille tulevaisuudennäkymän taivaaseen pääsystä ja tuot siinä esille ajatuksen, ettei kai Kaikkivaltias tule taivaasta, vaan pysyy siellä kunnia-asemassaan.

Oleellista tulevaisuuden näköalassa on se, että Jumalan ja ihmisen välimatka poistuu. Ihminen tuodaan Jumalan eteen. Tulevaa asuinsijaa nimitetään Raamatussa taivaaksi.

Samasta tapahtumasta sanotaan myös että luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Näin Jumalan vanhurskauttamille luodaan uudet asuinsijat.

Samasta tapahtumasta käytetään myös ilmausta että lasten enkelit ovat niin lähellä Jumalaa, että nämä näkevät Jumalan kasvoista kasvoihin.

Kasteoppiin eli elämän veden virtojen alkaminen Karitsan valtaistuimelta koko taivaallisen elinympäristön tulevaisuuden avaamisessa kertoo, miten Jumalan Pojan kallis lunastustyö, ”Karitsa” sovintotyön uhriin viittaava nimitys, antaa perustan koko Jumalan tulevaisuudelle. Näin kaste yhdistää meidät Jumalan tulevaisuuteen. Kasteen perustana on Jeesuksen sovintotyö ristillä ja ylösnouseminen kuolleista ja tämän todellisuuden kohtaaminen kerran taivaan kirkkauteen pääsemiseen tarvittavan ikuisen elämän voimana ja vaikuttajana. Taivaassa olevan Karitsan valtaistuimen näkökulmasta tarkastellen voimme sanoa, että kaste ojentaa meille pelastuksen tulevaisuudesta käsin yhdistäen meidät Jumalan tulevaisuuteen.

Rauli

Viittaat Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä mainittuun Jeesuksen läsnäoloon ja mielestäni ilmaiset ajatuksen että hän tukee ja ohjaa opetuslasten evankeliointia taivaasta käsin.

Olen paljonkin käyttänyt evankeliumin lopun sanoja sekä puheissani että kastetilanteissa. Olen jopa tehnyt siitä pienen tutkielmankin.

En kuitenkaan ole milloinkaan tullut tarkastelleeksi miten tämän läsnäolon suhde Jumalan taivaassa olemiseen olisi ymmärrettävä. Mielestäni ilmaisu on ollut niin itsestäänselvä läsnä, paikalla, mukana, kanssa, seurassa, vierellä jne oleva, että vasta nyt sinun esittäessäsi väitteesi tulin katsoneeksi vähän tarkemmin, miten tuossa oleva meta -sana
on ymmärrettävä.

En mennyt kauemmaksi hakemaan hallussani olevaa noin kymmentä eri sanakirjaa, vaan katsoin asiaa netistä löytyvästä sanakirjasta

Thayer’s Greek Lexicon
STRONGS NT 3326: μετά

” 2. of association and companionship, with (Latincum; German mit, often alsobei);

a. after verbs of going, coming, departing, remaining, etc., with the genitive of the associate or companion: Matthew 20:20; — — ”

https://biblehub.com/greek/3326.htm

Netistä löytyy pieni analyysini Matteuksen evankeliumin lähetyskäskystä täältä

https://www.roto.nu/doku.php/text004

Matias. Puheenvuorosi olivat pitkiä ja mietittyjä. Kiitän siitä, että haluat keskusteluun perusteellisuutta.

Olen kanssasi monista asioista samaa mieltä tässä keskustelussamme, joka nyt koskettaa Jumalan ja Jeesuksen läsnäoloa taivaassa ja myös täällä meidän keskuudessamme. Taivaasta varmasti tarkkaillaan mannaa vastaavan “taivaallisen leivän” jakelua, että meneekö oikein vai laittomasti. Voisimme Raamattua siteeraten todeta jopa , että tämäkin keskustelu käydään Jumalan kasvojen edessä, niin taivaassa kun hän asuukin.

Athanasiukset ja muu vastaava ihmislähtöinen ei ole oikeastaan minkäänlainen auktoriteetti minulle, enempää kuin Luther tai Zwingli. Arvostan toki monien (kenties) vilpittömien etsijöiden näkemyksiä, mutta ainoa auktoriteettini on lopultakin se, mitä Raamatussa lukee.

Nuo geometriaan liittyvät näppärät kuvauksesi eivät täysin toimi, kun puhumme taivaan koordinaateista tai mittasuhteista siellä. Hyviä yrityksiä, mutta taivaan sijoittaminen ympyröihimme on meille lihallisille ongelmallista, taivaallisille henkiolennoille asia lienee niin sanotusti kakun palanen. Raamattu on kirjoitettu meille maan asukkaille, taivaassa on ilmeisesti toisenlaiset ohjekirjat.

Viittasit siihen, että “ilmaiset ajatuksen, että hän (Jeesus) tukee ja ohjaa opetuslasten evankeliointia taivaasta käsin”. Matteuksen lopussa ajatus esitetään muodossa “olen teidän kanssanne”, minkä lupauksen jälkeen ei kauaa kulunut Kristuksen paluuseen Isänsä luokse taivaaseen. Keino, jolla Jeesus tukee seuraajiaan, tuli jo sinunkin kommenteissasi esille.

“Saatte kuitenkin voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin. Teistä tulee minun todistajiani täällä Jerusalemissa ja koko Juudeassa, Samariassa ja maan ääriin asti”, kuului Jeesuksen juuri ennen maan päältä lähtöä edeltänyt täsmennys “teidän kanssanne”-lupaukseen. (Apt1:8) Omin voimin ei hyvää uutista tarvinnut viedä eteenpäin vaan Jumalan voiman avulla, jota Jeesuksella oli valtuudet jakaa myös seuraajilleen.

Ja tuota voimaa riitti: kristillisyys levisi vauhdilla. Taivaasta tuli (mannan tavoin?) runsaasti voimaa Jeesuksen lupauksen mukaisesti, aluksi myös yliluonnollisten ihmeiden muodossa. Kolminaisuusopin mukaan kyse on auttavasta persoonasta, mutta voimalla varustaminen on myös mukana oloa. Vähän samalla tavoin suomalaisyritys voi olla mukana avaruuslennolla, mutta tehdas henkilökuntineen on tukevasti Suomen maaperällä koko ajan. Toimitusjohtaja voi hykerrellä, ettei “tuotakaan mittausta olisi tehty, jos me emme olisi olleet mukana”.

—————————————————————————————–

Ja tähän loppuun vielä pieni poikkeama aiemmin esillä olleeseen ongelmaan siitä, muuttuuko viini ja leipä vereksi ja (ihmis)lihaksi, kun sitä Jeesuksen antamin ohjein jaetaan.

“Yhdessä kohtaa sinä otit esille sen, että ehtoollisen asettaminen tapahtui ennen ristinkuolemaa.” Niin tein. Ja syynä oli se, ettei pääsiäisaterialta jäänyt viini voinut olla Jeesuksen verta, koska sehän kiersi hänen elimistössään vielä melkein vuorokauden ajan. Eivätkä ensimmäiset ehtoollisen nauttijat syöneet palastakaan siitä täydellisestä ihmisruumiista, jonka Jeesus uhrasi meidän ikuisen hyvinvointimme eteen, vaikka Jeesus sanoikin “tämä on minun ruumiini”.

Rauli

Kiitos selkeästä ajatustesi esittelystä.

Mielestäni keskustelussamme on tullut esille se, miten erilaiset maailmankuvaan liittyvät näkökohdat vaikuttavat Raamatun ymmärtämiseen.

Otetaanpa tuo kohta viimeisestä ateriasta ennen Jeesuksen kuolemaa. Ymmärsin sinun sanovan että siinä ehtoollisen leipä ei voinut olla Kristuksen ruumis eikä viini Kristuksen veri, koska Golgatan työtä ei vielä ollut tapahtunut.

Koen että tuossa väitteessä aika tulee määräävämmäksi tekijäksi kuin Jeesuksen sana. Omalta puoleltani taas Jeesuksen sana on merkittävämpi kuin aika, koska Jumalan edessä jokainen aika on yhtä lailla hänen hallinnassaan, meidän näkökulmasta ilmaisten kuin ikuisessa nyt-hetkessä. Näin ollen minulle riittää se Jeesuksen sana, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini on Kristuksen veri. Kristuksen sana on voimallisempi kuin joidenkin ajankohtien asettamat rajat. Hän voi olla läsnä kaikkialla ja kaikissa ajoissa yhtä helpolla yhtä aikaa.

Vastaavan logiikan takia olen toisinaan sanonut Jeesuksen herättämän Lasaruksen haudalla tähän tyyliin: Mehän tiedämme että kuollut ei voi kuulla eikä totella paikalla olevien pyyntöjä, mutta kun kerran Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa antaa käskyn tulla ulos, niin pitihänhäntä totella, sellainen asianlaita, kuin että oli kuollut, kuolleena olo ei riittänyt tekosyyksi, se ei saanut estää tottelemasta Kristuksen antamaa käskyä.

Usein ihmisten kysyessä johonkin tilaisuuteen, minun on vastattava, ettei enää sovi kalenteriin, koska en vielä ole oppinut olemaan kahdessa paikalla yhtä aikaa. Vain meidän Herramme Jeesus voi niin tehdä.

Tosiaankin tuolla aikaperspektiivillä on merkitystä. Kuollut Lasarus “kuuli” Herran sanat ja olemme saaneet elämän lahjaksi ennen tietoisen olemassaolomme alkua. Nämä yksityiskohdat ovat kyllä ymmärrettävissä asiakokonaisuuteen liitettyinä.

Viinin ja leivän muuttumiselle kirjaimellisesti vereksi ja ruumiiksi näen Raamatussa monia muitakin esteitä kuin Jeesuksen sanojen ajoitus, mutta se ei tietenkään himmennä sitä tosiasiaa, että Jeesuksen uhri meidän syntimme on sovittanut.

Muutama lisäajatus tähän keskusteluun. Jos olen oikein ymmärtänyt, ehtoollisessa ei välttämättä nykyään käytetä samoja materiaaleja kuin mitä Jeesus omassaan. Viinin tilalla voi olla mehu ja öylätin koostumuskin taitaa olla kaukana alkuperäisestä reseptistä. Joskus on alkoholittomuutta puolustettu sillä, että tavallinen punaviini voi kompastuttaa oireettoman alkoholistin. Mutta jos kerran tuote muuttuu Jeesuksen vereksi, mitä vaaraa silloin on? (Toivottavasti tämä kysymys ei ole provosoiva tai muuten loukkaava)

Jeesus totesi, että “en koske viiniin ennen kuin sinä päivänä, kun juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”(Mat26:28UT2020) Muuttuuko myös tuo taivaassa juotava viini Jeesuksen vereksi? Koska Paavali opetti meitä, että “veri ja liha ei voi periä Jumalan valtakuntaa”, lienee ainakin tuossa vaiheessa viini vertauskuvallista lajiketta?.(1.Ko15:50)

Mitä ajattelet minun omasta menettelystäni, vaikka tiedän, ettet tuomarina halua olla? En ota lainkaan osaa viiniin enkä leipään, koska ymmärrän niiden olevan sellaisia varten, jotka ovat menossa “Isäni valtakuntaan”. Raamattu kertoo, että Jeesus hallitsee tuhat vuotta niiden kanssa, jotka “pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta”.(Ilm20:6) Hallittaviin kuuluvat ilmeisesti ne, jotka ovat vuorossa vasta toisessa erässä? Ja koska en ole Jumalalta saanut kutsua taivaaseen, uskon ja toivon kuuluvani niihin, jotka Jeesuksen sanojen mukaan hänen alamaisinaan “perivät maan”.(Mat5:5) Mitä ajattelet tällaisesta tulevaisuuden näkemisestä?

Ja vielä tähän asialliseen keskusteluumme pieni lisä jo aiemmin siteeratusta Raamatun luvusta, jossa manna ja Jeesuksen uhri rinnastetaan.

Jeesus oli jo ennen ehtoollisen asettamista kertonut “lihan syömisestä ja veren juomisesta” seuraavaa: “Minä sanon teille, miten asia on. Jos ette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Se, joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, saa elää ikuisesti. Minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Minun lihani on todellista ruokaa, ja minun vereni on todellista juomaa. Se, joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, pysyy minussa. Minäkin pysyn hänessä. Elävä Isä lähetti minut, ja minä saan elämäni häneltä. Samoin saa minulta elämän se, joka syö minua. Tämä on se leipä, joka laskeutui taivaasta. Se ei ole sellaista kuin se leipä, jota esivanhempanne söivät ja kuolivat silti. Se, joka syö tätä leipää, saa elää ikuisesti.”(joh6:53-58)

Jotkut läsnäolijoista reagoivat ymmärrettävästi: “Jeesuksen sanat kuullessaan moni oppilaista sanoi: ‘Tuo on kovaa puhetta. Kuka tuollaista voi kuunnella?’” Uskolliset opetuslapsetkin olivat ilmeisesti tipahtaneet kärryiltä, mutta Pietari puki sanoiksi heidän ajatuksensa: “Herra, kenen luokse me muka menisimme? Sinulla on sanat, jotka antavat ikuisen elämän.“

Puhuiko sinun mielestäsi Jeesus tuossa ainoastaan viinistä ja leivästä? Vai avasiko hän opetuksessaan antamaansa uhria ja sen merkitystä käytännön elämässä hiukan laajemmin noilla kielikuvillaan?

Rauli

Minusta on miellyttävää keskustella kanssasi, koska olet paljon tutkinut Raamattua ja siksi myös pystyt keskustelemaan itse asiasta. Näin voimme vaihtaa mielipiteitä säilyttäen ystävällisen ilmapiirin perusteluitamme esiin tuodessamme. Pystyt esittämään myös kysymyksiä, joita en sellaisenaan ole tullut ajatelleeksi, koska olen pitänyt joitakin kohtia itsestään selvinä ilman, että niihin on tarvinnut paneutua syvällisemmin omaa näkökulmaani esillä pitäessäni.

Olet tämän keskustelun aikana tuonut esille sen että ajatuksemme on katsottava Raamatun valossa.

Omalta puoleltani olen mielestäni perustellut myös sen, että ehtoollisen leipä on Jeesuksen ruumis ja viini on Jeesuksen veri.

Koska olet erittäin etevä kreikan taidossasi, otan tähän ilman mitään lisäsanoja keskeiset sanat Luukkaan evankeliumin asetussanoista 22:19-20 ja lukijoitamme varten panen myös käännöksen keskeisen vastineen sekä verbin muodon.

ἄρτον , arton, leipä

ἐστιν , estin, o n , verbi, preesens, indikatiivi, aktiivi, yksikön 3. persoona

σῶμά , sōma, ruumis

μου , mou, minun

διδόμενον·, didomenon, juuri tässä hetkessä annettava , verbi, preesens, partisiippi, medium tai passiivi, nominatiivi, neutri, yksikkö. Meidän eli vastaanottajan näkökulmasta passiiivi.

ποτήριον, potērion, viinimalja

διαθήκη , diathēkē, liitto

αἵματί, haimati, veri

ἐκχυννόμενον, ekkhynnomenon, juuri tässä hetkessä vuodatettava, verbi, preesens, partisiippi, medium tai passiivi, nominatiivi, neutri, yksikkö,. Meidän eli vastaanottajan näkökulmasta passiiivi.

Mielestäni olla verbin sanoma on selkeä. Leipä on Kristuksen ruumis ja viini on Jumalan kanssa liiton antava Kristuksen veri.

Koska antaa verbin preesens muoto ei muutoin helposti aukea käännöksestä niin olen niiden kohdalle pannut selittävän lisäyksen että tuossa ehtoollisen jaon tilanteessa annettu eli siis liturgisesti pyhitetty leipä ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri, ajallisesti juuri tuossa hetkessä reaalisesti paikalla läsnä olevana.

Viittaamassasi Joh. 6:53-58 Jeesus sanoo sanat

syödä hänen ruumiinsa

ja

juoda hänen verensä

ja näihin ehtoollisen suullisen vastaanottamisen ilmaisuihin hän liittää lupauksen iankaikkisesta elämästä.

Rauli

Kysyt viitaten Pietarin puheenvuoroon: ” Sinulla on sanat, jotka antavat ikuisen elämän.“

”Puhuiko sinun mielestäsi Jeesus tuossa ainoastaan viinistä ja leivästä? Vai avasiko hän opetuksessaan antamaansa uhria ja sen merkitystä käytännön elämässä hiukan laajemmin—”.

Mielestäni tuossa tilanteessa toimitettiin täydellinen juutalaisen pääsiäisliturgia, jonka viettäminen kestää melkoisen pitkään televisiokulttuurin lyhytnäköiseen elämänrytmiin tottuneen mielestä.

Perinteisten kirkkojen ehtoollisliturgia on muodostunut kolmesta Jeesuksen ajan liturgisesta kaavasta yhteen kasvaen, niistä pääsiäisliturgian ollessa tärkeimmässä asemassa.

Ehtoollisen viettoon siis kuuluu Jumalan sanan lukeminen, laulaminen, rukoileminen, ylistys, tunnustus jne, kaikki liturgian osat. Näin jokaisessa messussa toimitetussa ehtoollisessa Jumalan sana on mitä runsaimmin esillä, eli siis toteutuu se mitä Pietarin sanoo: ” Herra, kenenkäs tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elämän sanat, —” Joh. 6:68 vuoden 1776 käännös.

Alkuseurakunta oli hyvin liturginen. Olen pitänyt aikoinaan esitelmäsarjan meidän liturgiamme pysyvistä osista. Siinä saatoin tehdä vertailuja katoliseen ja ortodoksiseen liturgiaan sekä myös joitakin viitteitä juutalaiseen liturgiaan. Toin esille miten puolen vuosituhannen erillään olo (katoliset), tuhannen vuoden erillään olo (ortodoksit) eikä edes kahden vuosituhannen erillään olo (juutalaiset) ole hävittänyt liturgisen perinteen yhteisiä piirteitä, vaan ne ovat yhä edelleen meidän aikanammekin meidän kaikkien liturgioissamme käytössä.

Otan esimerkiksi pienen yksityiskohdan ikivanhasta juutalaisesta tavasta. Pääsiäisaterian liturgia on hyvin pitkä. Jotta lapset jaksaisivat koko illan pysyä mukana, niin kesken liturgian lapsille annetaan tehtäväksi hakea johonkin huoneeseen piilotetusta paikasta leivän palanen. Löytäjä saa syödä tuon löytämänsä palan. Näin saadaan lapsille vaihtelua koko illan kestävän liturgian keskelle.
Ortodoksisessa liturgiassa tuo sama esiintyy edelleen siten, että pieni osa ehtoollisen aikana mukana olevasta leivästä kääritään pakettiin ja pannaan alttaripöydältä erilleen johonkin alttarin takana olevaan paikkaan , jossa se on kuvaannollisessa mielessä ”kätkettynä”.

Näin tarkoin yksityiskohtia myöten samoja ilmiöitä esiintyy liturgioissamme vaikka kulttuurisesti olemmekin eläneet jo lähes kaksi vuosituhatta erillään olevien liturgisten vaikutusten alaisena.

Rauli

Puhut Raamatun tekstissä pysymisestä.

Raamatun teksti on ohjeenani myös erilaisista aiheista valmisteluja tehdessäni.

Esimerkiksi jos Herra suo, niin saarnaan 26.9.2021 Ypäjän kirkossa Sotainvalidien Veljesliiton Kanta-Hämeen piirin kirkkopyhässä. Saarnani lähtökohtana on Gal. 5:22-26 epistola. Jo tähän mennessä olen lukenut viidennen luvun tai koko Galattalaiskirjeen monella kielellä. Esimerkiksi vienankarjalaksi, pohjoissaameksi, luulajan saameksi, eteläsaameksi, viroksi ja suomeksi; ruotsiksi, norjaksi sekä kirjanorjaksi että uusnorjaksi, tanskaksi, saksaksi, hollanniksi, englanniksi jne.

Olen iloinnut että olet käyttänyt keskustelussamme monia eri käännöksiä tai versioita. Tätä mannaihmeen aiheesta puhuvaa blogiani valmistellessa luin yksistään englanniksi 40 eri versiota. Tekstini varsinainen käsittely kuitenkin nousi alkukielestä hepreasta sana sanalta läpikäydyn analyysin pohjalta.

Kiitos ystävällisistä sanoistasi, Matias. Keskinäinen kunnioitus on avain siihen, että keskustelu on rakentavaa.

Raamatussa neuvotaan antamaan perustelumme näin: ”Men låt det ske ödmjukt, med respekt.”(1.Piet3:16, Folkbibeln) Suomalaisissa KR-versioissa ei tule kunnioitus yhtä hyvin esille, siksi toinen kotimainen tähän. Tosin uusi UT2020 kehottaa ”vastaamaan kuitenkin rauhallisesti ja kunnioittavasti.”

Minulla on todellakin suuri mieltymys käyttää erilaisia käännöksiä varmistautuakseni asioista. Eri kielialueilla kun sama asia ilmaistaan hiukan eri tavalla. Huomaamme sen vaimoni kanssa joka aamu katsoessamme saman jakeen Raamatusta molemmilla kotimaisilla, usein myös englanniksi.

Kreikan taitoni on varsin vaatimatonta perusteiltaan. Mutta kun kyse on jostakin yksittäisestä kohdasta, netistä löytyy asiantuntijoiden ohjeita, jotka painottavat eri asioita ja saattavat olla toisilleen jopa vastakkaisia.. Kieliopilliset selvitykset voivat olla parhaimmillaan sellaisia, joita voi maallikkokin ymmärtää. Tästä seuraa kuitenkin se, että kun esimerkiksi tutkin tuota ehtoolliseen liittyvää ilmaisua ”tämä on”, siihen kului melkoisesti aikaa. Suomalaisten käännösten ”tämä on” on sen verran värittynyt, ettei hakusana saa alkutekstistä ainasamanlaista pohjaa. Johanneksen 17:3 on uudelta puolelta paras löytämäni: ”Tämä on ikuinen elämä, että…” Ymmärrän, että asiallisesti tämä merkitsee tien löytämistä ikuiseen elämään, siis: ”tämä on”=”tämö merkitsee”. Ja tämän käsityksen liitän myös punaviinin ja leipään.

Otan vielä esille seuraavan. Jeesus kertoi olevansa ”tie, totuus ja elämä” ja täsmensi ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Kohta tämän jälkeen sitten tuli tuohon Isän luo johtavaan tiehen liikennemerkki: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.”(Joh14:6)

Tuossa kohden Jeesus oli siis tie siinä mielessä – siis symboliikkaa kuvassa mukana – että hän johdatti seuraajiaan taivaallisen isänsä tahdon tekemiseen. Voidaanko sinun mielestäsi sanoa, että juuri se Jeesuksen antama opetus merkitsi väylää ikuiseen elämään? (Golgatan uhri on sitten tietysti asia erikseen) Ja tui opetusväylä oli niin selkeä, että ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.”(9)

Rauli

Kiitos persoonallisesta kommentistasi.

Minua ilahduttaa että käytätte toista kotimaista raamatuntutkisteluissanne. Aktiivisesta työelämästä eniten olen tehnyt töitä ruotsiksi. Siksi useat käännökset ruotsiksi ovat olleet arkipäivää vuosien aikana. Toiseksi eniten olen tehnyt työtä suomeksi ja kolmanneksi eniten ranskaksi.

Jeesuksen sanaan: ” Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän ”, olen lähtenyt suoraan kolminaisuusopista. Kaikki kolme persoonaa Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat erillisiä persoonia, mutta Jumala on yksi, joten siellä, missä Isä on, siellä on myös Poika ja Pyhä Henki. Missä Poika on, siellä ovat myös Isä ja Pyhä Henki, ja missä Pyhä Henki on, siellä ovat myös Poika ja Isä. Kolminaisuusopin kannalta on suoraan huomattavissa, että Pojan näkemisessä Isä ja Pyhä Henki ovat myös läsnä, koska Jeesus on kokonaan Jumala ja kokonaan ihminen yhtä aikaa.

Niinpä Jeesuksen puheen yhteyttä ajatellen: Jeesus on tuossakin hetkessä ollut Jumala, joten myös Isä on hänen mukanaan. Hänessä läsnä olleet ovat nähneet persoonan, joka on ikuinen Jumala, ja siksi hänen näkemisessä näkee Jumalan eli siis myös Isän.

Raamatun mukaan Jeesuksen kuolemalla on ratkaiseva merkitys, ja sen merkitystä korostetaan syntiinlankeemuskertomuksesta alkaen ja Raamatun loppusivuille saakka.

Israelin luopiotilassa ollut omaisuuskansa kulki Jeesuksen päiviin mennessä satoja vuosia väärään suuntaan, ja Jeesus ennusti lähitulevaisuuden näin: ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille.”(Mat23:37,38)

Temppelin tuho toteutui sitten vuonna 70, jolloin tärveltyivät myös sukuluettelot. Ei kai kukaan voi syyttää Jeesusta temppeli tuhosta, vaikka hän tapahtuman ennustikin.

Juutalaisten vainoihin ei Raamatusta löydy mitään oikeutusta, tosin ei ex-omaisuuskansaa nosteta muiden kansojen yläpuolellekaan. Tilanne on syntyperäisen juutalaisen Pietarin mukaan tämä: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.”Apt10:34,35)

Tarja

Jeesuksen kuolemalla on koko maailmankaikkeudelle ratkaiseva merkitys. Tuossa sovinnossa on kysymys koko luomakunnan suhteesta meidän Jumalaamme. Näin Jumalan luomistyö on palautettu alkuperäiseen tarkoitukseensa. Jumala saa kunnian luomisestaan ja alati jatkuvasta huolenpidostaan.

Sen sijaan vainot ovat tämän sovintotyön täydellinen vastakohta. Vainohan syntyy peloista ja vihasta. Se on sovintotyön kieltämistä ja torjumista omalta kohdaltaan. Se on vihollisuutta meidän Vapahtajaamme kohtaan.

Tuo viimeinen kommenttisi meistä vieraina on periaatteessa oikein hyvä. Käytännössä molemmat tiedämme Matiaksen kyllä lausuvan painavan sanansa esittämiimme kysymyksiin, tuskin ihan Kamerunissa asti on. Täällä on sellaisiakin blogisteja, jotka eivät osallistu pääsääntöisesti lainkaan virittämäänsä keskusteluun, vaikka sitä olisi runsaasti. Ja eikös joskus vieraatkin juttele keskenään ennen isännän ohjaamaa tilaisuuden programmia?

Toinen juttu on sitten se, etäännymmekö otsikosta “mannaa autiomaassa”. Sinä selvästi arvostat alkuperäistä mannaa, mutta et sitä kuvaannollista mallia, josta Jeesus opetti antamaansa uhriin liittyen. Joten eiköhän raamien sisällä olla.

Sinun kommenteissasi nyt ja aiemmin häiritsee eräänlainen niputtaminen. Esimerkiksi “kristinuskon kolmiyhteinen vaatii, että pitää kääntyä kristinuskoon ja tunnustaa Jeesus herraksi, sillä pelastuu, vaikka olisi sarjamurhaaja”.

Vaikka en itse allekirjoita kolminaisuusoppia, olen monien keskustelujen perusteella vakuuttunut siitä, että kyllä useimmat heitä edellyttävät pelastuvalta, että ne sarjamurhaajahommat pitää lopettaa. Matias on itseoikeutettu kommentoimaan tarkemmin, kunhan ehtii keskusteluun mukaan.

Kommentistasi “Jokainen voi lukea senkin, että esi-isät ovat kieltäneet ehdottomasti juutalaista kansaa kääntymästä kenenkään muun siipien alle, kuin Israelin Pyhän, JHWH:n jossa he ovat aina olleetkin” olen pitkälti samaa mieltä. Paitsi siitä olen eri mieltä, että nykyjuutalaiset olisivat edelleen samojen siipien alla. “Mutta te ette tahtoneet tulla”, totesi Jeesus mielipahaa tuntien tuossa aiemmassa sitaatissani.

Oletko Tarja huomannut, keitä Jeesus nimitti “perkeleen lapsiksi, kyykäärmeen sikiöiksi”? Ei suinkaan koko kansaa, kritiikki kohdistui uskonnolliseen eliittiin ja erityisesti fariseuksiin. “Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla”, sanotaan Matteuksen 9.36:ssa. Eikö tämä monien muiden kohtien ohella kerro siitä valtavasta empatiasta ja auttamishalusta, joka Jeesuksella oli JHWH:n omaisuuskansaa kohtaan?

Tarja

En nyt sentään Kameruniin asti mennyt vaikka vähän Turun puolella kävin ja sen jälkeen hoitelin muutamia muita hommia niin, etten ehtinyt kommentoimaan.

Kristuksen sovintotyön sanoman tavoite on löytää rauha ihmisetn kesken. Jumalan Pojan sovintotyöhön sisältyy sama sanoma kuin enkelien kuoron ylistykseen Beetlehemissä:

Luukkaan evankeliumi:

2:14 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

Tämä sama sanoma tulee esille Efesolaiskirjeessä missä todetaan että rauha kansojen välillä on oikea asenne Kristuksen sovintotyön tulkinnassa:

Efesolaiskirje:

2:14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,

Sen sijaan antisemitismin juuret löytyvät jo puunilaissotien kaudelta, kun roomalaiset kokivat olevansa elämän ja kuoleman rajalla, kun Hannibal oli vallannut lähes koko Italian ja piiritti Rooman kaupunkia. Tuolta ajalta jäi syvä trauma roomalaisten puoliksi tiedottomaan alitajuntaan.

Tätä voisi verrata saman tapaiseen ilmiöön omassa maassamme, kun suomalaiset ovat osoittaneet muutamissa piireissä vaikuttanutta epäluuloa itäistä naapuriamme kohtaan Ison vihan ajoista asti, kun Venäläiset 1700 -luvun alussa valtasivat silloisen itäisen Ruotsin eli valtaosan nykyistä Suomea. Valitettavasti tuo suorastaan vihaksikin puhjennut puoliksi alitajuinen ja tiedostamaton ennakkoluulojen perinne on estänyt meitä luomasta Venäjään ja venäläisiin yhtä luontevia ja molempia puolia hyödyttäviä kulttuuri, kauppa ja muita yhteyksiä, kuin meillä on perinteisesti ollut läntisiin naapureihimme Ruotsiin ja Norjaan.

Roomalaisten syväpsykologinen seemiläisten vieroksunta oli niin voimakasta, ettei edes Kristuksen sovintotyön kutsu rauhaan ja ennakkoluulottomaan toinen toisensa kohtaamiseen voinut estää epäluulojen ja vainojen syntyä.

Järkyttävää ja valitettavaa, ettei sovituksen sanoma saanut toteutua käytännön tasolle saakka.