Mahalasku kahdella voltilla taaksepäin kerien
Kirkon johdon viestintä viime perjantaina meni niin metsään kuin vain mennä voi. Näen kolme tulkintavaihtoehtoa: 1) kirkon johdolla oli viestintäsuunnitelma, mutta sitä ei noudatettu, 2) kirkon johdolla ei ollut viestintäsuunnitelmaa tai 3) kirkon johdolla oli viestintäsuunnitelma ja sitä myös tarkoin noudatettiin. Kaikki nämä tulkintavaihtoehdot ovat pahoja ja kolmas niistä kaikkein pahin.
En kykene ymmärtämään, miten tämä voitiin hoitaa näin kelvottomasti! Kirkon johdolla oli kaikki edellytykset hoitaa viestintä: Hyvissä ajoin oli tiedossa, milloin eduskunta käsittelee asian. Hyvissä ajoin oli tiedossa, mitkä kaksi vaihtoehtoista ratkaisua voivat tulla päätökseksi. Hyvää aikaa oli valmistella kirkon johdon yhteinen viesti kumpaakin mahdolliseen vaihtoehtoon ja keskittyä siihen, mikä yhdistää ja rakentaa. Mutta joko ei osattu, haluttu tai ymmärretty.
Jos tarkoitus oli antaa kuva moniäänisestä kirkosta, jonka olennainen ominaisuus on se, että on tilaa kovan ytimen ympärillä eri tavalla ajatteleville, ei ainakaan onnistuttu synnyttämään luottamusta siihen, että tämä moniäänisyys on kirkon voimavara. Sen sijaan saatiin kuva kirkosta, jonka johto toimii kuin varpusparvi ja antaa lausuntoja kuka mitenkin. Muutama korostaa iloaan iloitsevien kanssa, muutama korostaa muuttumatonta ”kirkon kantaa” ja joku rauhoittelee, ettei tarvitse pelätä, että tapahtunut johtaisi määräenemmistövaatimuksen vuoksi kirkossa mihinkään muutokseen.
Nyt sitten paikataan lausuntoja ja juostaan lumipallon perässä ja hämmästellään.
22 kommenttia
Turha juosta! Lumipallo on muuten kaunis ja pyörii oikein hyvin…
Jos ajatellaan kirkon tulevaisuutta, on huomattavasti parempi strategia edes yrittää viestittää tavalla jota tulevat veronmaksajat ymmärtävät ja hyväksyvät.
Jos tulee muutama promille ylimääräisiä eroja, se ei tapa kirkkoa. Jos nuorista ei edes yritettäisi pitää kiinni, olisi se ilmiselvä käsien pystyyn nostamista.
Mutta loppujen lopuksi on aika sama mitä kirkko tekee: niin kauan kun hmiset eivät osta sen tuotetta, ei ole muuta tietä kuin alasajon tie.
Enpä jaksa uskoa että viestinnällä olisi juurikaan vaikutusta mihinkään. Asetelmat ja jakolinjat niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin ovat mielestäni aika selvät, eikähän niitä viestinnällä juuri muuksi muuteta.
Näen po. kysymyksessäkin ainakin seuravanlaiset vastakkaiset näkökulmat ja jakolinjat: – konservatiivisuus vs. liberaalisuus – suvaitsemattomuus vs. suvaitsevaisuus – fundamentalistisuus vs. humaanisuus – taantumuksellisuus vs. edistyksellisyys – iäkkyys vs. nuoruus
Kukapa osaisi näissä olosuhteissa laatia viestintäsuunnitelman sekä viestiä neutraalisti ja kaikkia osapuolia tyydyttävästi? Mielestäni ei kukaan. Ehkä sittenkin parasta viestintää on, että jokainen kertoo oman henkilökohtaisen käsityksensä ja näkemyksensä mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti. Perusteluin tai ilman.
Pääsihteeri Jyri Komulainen juuri sanoi Häntä haastateltaessa tästä asiasta Piispoilla olevan mielipiteitä ja ajatuksia, mitkä tilanteen mukaan ovat yksityistä puhetta ja sitten kollegiaalisesti yhtä puhetta. Nyt Piispat ovat huokaisseet kukin omantuntonsa mukaan ja tulos ainakin minusta on moniääninen kuten kirkkomme haluaakin olla. Missä siis ongelma tai vaikeus.
Mitä tulee arkkipiispa Mäkisen kommenttiin, sitä voi miettiä myös historiallisessa kontekstissa ja hieman pidemmällä aikaperspektiivillä.
Ben Zyskowicz sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että hän henkilökohtaisesti vastustaa avioliittolain muuttamista, mutta että hän pitää todennäköisenä, että 50 vuoden kuluttua ihmiset hämmästelevät, miksi joku saattoi nyt vastustaa lakimuutosta samoin kuin me ihmettelemme, miksi naisten äänioikeutta aikanaan vastustettiin. Zyskowicz sanoi uskovansa, että hän jää mielipiteineen historian väärälle puolelle.
Olettaen, että kaukana tulevaisuudessa seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuus on ihmisille samanlainen itsestäänselvyys kuin naisten äänioikeus tai mustien ja valkoisten tasa-arvo, arkkipiispan lausunto nousee arvoon arvaamattomaan. Hän varmasti saa kakkaa tuulilasiin tänäpäivänä, mutta toisaalta hän on yksi harvoista valtakirkon johtajista missään maassa, joka on tukenut muutosta. Lähes missä tahansa muualla kirkon johto on vastustanut muutosta verisesti ja ollut naama happamana kun lakimuutos on mennyt läpi.
Muistan omalta kouluajaltani, kuinka ylpeä olin siitä kun koulussa kerrottiin, että Suomi oli toinen maa maailmassa, joka salli naisille äänioikeuden. Koin olevani etuoikeutettu kun olin syntynyt maahan, joka toimi asiassa edelläkävijänä. Olisiko mahdollista, että arkkipiispa oli lausunnoillaan rakentamassa Suomea, josta jälkipolvet voivat kokea samaa ylpeyttä? Jos näin on, tällöin mahalaskussa kahdella voltilla kerien oli kuitenkin jotain hyvää vaikka olemme liian lähellä, jotta sen ymmärtäisimme vielä.
kimmo wallentin :”Hyvä puheenvuoro Jusulta. Jälleen kerran. Noinhan se menee.”
Emeritusprofessori Tauno Tiusanen on kirjoittanut kirjat Elämää rautaesiripun varjossa ja Narutettu sukupolvi, ja noinhan se edelleenkin menee. Valtaeliitin on helppo ”naruttaa” kansaa, joka pelon, uhkailun ja alistamisen voimalla on ”kasvatettu” siihen, että enemmän kuin rehellisyyttä, Suomen itsenäisyyttä tai ihmisoikeuksia, on kunnioitettava ”ruplaa, joka kirstuun kilahtaa”.
Samaan aikaan kentällä pyörii, on pyörinyt jo pitemmän aikaa, lumipallo, jonka on tarkoitus kasvaa kirkon sisällä kirkon seinät räjäyttäviin mittasuhteisiin. Lumipallon kasvattajiksi houkutellaan seurakuntien luottamushenkilöitä.
http://miikkakeranen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181100-seuraavaksi-kirkko
Salme Kaikusalo: ”Samaan aikaan kentällä pyörii, on pyörinyt jo pitemmän aikaa, lumipallo, jonka on tarkoitus kasvaa kirkon sisällä kirkon seinät räjäyttäviin mittasuhteisiin.”
Sama metodi kuin 70-luvun keittiövallankumouksessa, jolloin mm. opetushallitus ja muut lasten kasvatuksen tärkeät virat täytettiin ”oikeaoppisilla”, kun kun kansa haluttiin kasvattaa sosialismiin, koska siirtyminen siihen ei ollut onnistunut perustuslakia uudistamalla.
Tuntuu jokseenkin varmalta, että näitä syytöskirjeitä ”kiusaamisesta” tai ”yllytyksestä rikoksiin” tulee julkisuuteen jatkossakin.
Sari, avioliitolla on ollut jo pitkään eri tarkoituksia eri ihmisille. Mutta nähtävästi haluat luoda paniikkia joistain tulevaisuudessa muka-häämöttävistä kauheuksista. Kertoisitko myös taustayhteisösi nimen, kiitos.
Kirjoittaja
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.
Niin suoraa ja tylyä tekstiä, että oikein nauratti! Taitaa olla kuitenkin totta…Olisihan tuota ”ulostuloa” voinut nuorten kielellä hieman ”säätää” ennakkoon.
Ilmoita asiaton kommentti