Kansankirkon piispainkokouksessa pari viikkoa sitten piispa Salomäki nosti yhteyden kysymyksen pöydällä , joka oli toivomus edetä herätysliikkeet huomioon ottaen ja avata teologinen keskustelu virkakysymyksestä , koska se jäi kesken 1980- luvulla .
Luterilaista kansankirkkoa ja laajemminkin on vaivannut sisällön avaaminen , kun katsotaan vanhurkauttamisopin olevan suoraan apostolien opetuksista nousevaa ja sitten toistetaan usein että evankeliumi puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan ja piste . Luterilaisuuden hajaannus johtuu mielestäni juuri siitä että otsikoiden taakse voi kätkeä omaa ajattelua , miten itse kokee sen parhaaksi . Kuten Salomäki alkupuheessa totesi että ne jotka kokevat kuuluvansa Kristuksen ruumiiseen tulisi voida jaksa sakramentteja . Tämä lause kuullostaa enemmän kokemuskristillisyydeltä kuin raamatusta ja luterilasta opista nousevana opetuksena. Eihän peruste ole siinä miten joku kokee asiat kristinuskossa .
Mitä on puhdas evankeliumin julistus tai oikea oppi tai kirkon tuntomerkit , voiko niistä poimia jonkun ja unohtaa muut ?
Oikean opin ydin on lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan ja nämä molemmat tulee kohdata ihmisen sydämen . Kaikki kaatuu jo siihen , jos ei lakia julisteta ja kehoiteta parannukseen tai ei evankeliumia julisteta syntiään katuville . Jos lain saarna ja kehoitus parannukseen puuttuu me käytännössä kiellämme syntisyytemme , lain tehtävä on avata meidän omatuntomme . Ulkoiset merkit toimivat ja vahvistavat sisäistä sydämen uskoa ja niiden merkitys avautuu meille pelastuksen välineinä .jossa Kristus on todellisena läsnä . Voisi kysyä missä on julistus synnistä , katumuksesta , lain saarna , kehoitukset parannukseen jne . Mitä armolla tekee ihminen jos ei sen tarvetta tuoda edes puheissa . Tuomiosunnuntaina asia realisoituu ikävällä tavalla ja jos muuta aiheesta sanota niin ainakin että kaikki pelastuu .
Voisi sanoa että piispakunta etsii ulkoisia vastauksia vaikka ongelmat ovat sisäisiä . Tunnustuskirjoja siterataan inhimmillisen sovun jatkeeksi tai jopa argumenttina pelkän otsikon mukaan ja sisällön saa sitten tulkita kukin oman mielensä mukaan . Ehkä toivomus sisältää ajatuksen ettei kansankirkko ajaudu vielä syvemmälle ja uskon että on piispoja että tämä nykyinen linja herättää epäoikeudenmukaisuutta myös ja omantunnon tuskia .
Kaikki opissa sisältäen armonvälineet ovat ensisijaisesti sisäisiä. sydämen asioita , joiden kautta Jumala kirkastaa meille pelastuksen Kristuksen tuntemisen kautta . Kristus oppi on tarkoitettu kohtaamaan meidän sydämen ja siihen kuuluu että Kristus on päänä ei profeettana tai alkuunpanijana ainoastaan vaan rakentajana ja uskon täyttäjänä , elämän antajana . Jos tahdotaan pitäytyä vain ulkonaisiin asioihin ja järjestykseen edes tuntematta esim. armonvälineiden merkitystä tai saati sitten kaikkea mitä kätkeytyy Kristuksen oppiin niin vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan . Kun ihminen etsii kompromisseja etsien vapautta niin se vie halvan armon tielle pois armon vapaudesta . Kirkollinen tekopyhyys , jossa korostetaan miten syntisiä ollaan ja voivotellaan maailman menoa , joka on vastuunpakoilua ja monesti halua pitäytyä omiin rakkaisiin synteihin .
Erikoista on aina vedota ettei mikään ole täydellistä kirkossa , jossa kuvastuu mihin katse on suunnattu ja se on pois uskonalkajasta ja täyttäjästä useimmiten . Me tiedostamme olevamme kaikki syntisiä mutta Jumalan edessä katseemme tulee olla häneen ja se tulisi määritellä kirkon , seurakuntien ja yksittäisten ihmisten suunnan .
Piispakunnan tulisi tarkastella oppia tunnustuskirjojen ja sanan kautta omaa kaitselmusta mihin ne velvoittavat ja miettiä Jumalan sanan merkitystä . Kansankirkon portinvartijat ovat avanneet ovet , idelogiselle vaikuttamiselle , poliittiselle vaikuttamiselle ja tuoneet kirkkoon Jumalan vastaisia asioita ja samalla määrätietoisesti määritelleet oikean ja väärän ja se on syrjivää kaitselmusta . itsekritiikki on poistanut olemassaolollaan . On vain monimuotoista kristillisyyttä , kaikki mukana pitäen ( paitsi jotkut ) , kaikki on vajaata eikä täällä ole täydellistä ihmisten kesken ja saarnat on korvasyyhyyn puettuja mielisteleviä juttuja jotka ovat aiheuttaneet kirkosta joukkokatoa .Kun ihminen astelee kirkkoon hän tulee omien syntiensä ja kipujen kanssa , mutta se ei johda parannuksen tielle jos se armo tuodaan väärin ja kaikkia syleileväksi anteeksiannoksi ilman vähäisintäkään katumusta . Jumalanpalveluskaavat ovat se oljenkorsi ollut monelle käydä kirkossa vaikka siihen ei ole liittynyt juuri saarnasta nousevaa yhtenäisyyttä .
Kristillisyydessä on ensimmäinen asia oman elämän suunnan tarkistaminen ja tässä kontekstissa se tarkoittaisi kriittistä tarkastelua omaa kirkkoa kohtaan oman vastuun kautta .
En ihmettele miksi luterilaisuus on hajaantunut kuten muissakin kirkoissa on tapahtunut ja se syy on etteivät ne opeta oikeaa oppia joille se on uskottu . Siksi luterilaisuudesta kuulee niitä virheellisiä kommentteja kun se todella on näyttäytynyt siltä mitä kommentit kertovat .
Jos piispakunta myöntyisi antamaan ehtoollislupia herätysliikkeille , olisko se lopullinen ratkaisu kiistaan?
Olisko se hyvä kuitenkin edelleen hyvä herätysliikkeille olla piispallisessa kaitselmuksessa ?
Onko Salomäen toive mahdotonta edes avata keskustelua teologisesti virkakysymyksestä , kun piispakunnan tiedämme aikaisemmat linjaukset ?
Eikö kysymys ole laajempi kuin vain Virkakysymys ?
Supistetaanko luterilaisuudessa usein luterilaista oppia kun ei avata tunnustuskirjojen lauseista sisällöllisesti ? Ei kai Augustinus tarkoittanut vain ulkoista elämää ilman sisäistä ?
Timo G. Teet hyvän huomion, kun toteat, että tunnustuskirjoihin vedotaan usein ulkoisina fraaseina, mutta inhimillisen ymmärryksen kuorrutuksena samalla kun itse opillinen sisältö on hajalla.
Tosin mietin sitäkin, ovatko kaikki kansankirkon nykyisistä piispoista lukeneet tunnustuskirjoja kokonaisuudessaan läpi. Meistä papeista puhumattakaan.
Se tietämättömyys läpäisee mielestäni kaikki , myös yksityiset kristityt . Ja siksi pitäisi keskittyä siihen tärkeimpään eli opetukseen( kastamalla ja opettamalla) On tullut ilmiö että puhujia ja pappeja laitetaan hyviksi toissijaisilla argumenteillä , vitsinkertojat ovat yleensä aika ylhäällä ja kokemusten kertojat ihmisten mielissä . Menneinä vuosikymmeninä ja vieläkin kuulutetaan missä on evankelistoja ja herätyksiä mutta missä ovat opettajat ? Uskon yksinkertaisesti siihen että kun paimenen päälle on pantu kädet ja annettu armolahja niin se toimii, kun paimen pitäytyy sanaan ja ottaen kutsumuksen vastaan Jumalalta olipa millainen persoona tahansa , mutta sitäkään ei ole tarkoitettu yksinäiseksi sudeksi vaan seurakunnan yhteyteen jossa seurakuntalaiset rukoilevat paimenen puolesta . On tietysti väärin aina vaan pelkästään syyttää pappeja kun tietää miten iso ja vastuullinen tehtävä on heille annettu . Ruumis on yhtenäinen ja siihen pitää pyrkiä ensisijaisesti opetuksen kautta . loput yhteydet ovat henkilökohtaisten taipumusten ja lahjojen kautta syntyviä yhteyksiä .
Itseasiassa tuosta tunnustuskirjojen tietämisestä on tutkimusta esim. Hgin yliopisto on julkaissut ja kotimaassa oli 6.9 artikkeli samasta aiheesta . Useat tutkijat ovat sitä mieltä että pitäisi tuntea kun tekevät myös pappislupauksen . Hyvä jos aiheesta syntyisi laajempaa keskustelua ja johtaisi pappiskoulutuksen uudistuksiin . Kuten eräs pappi totesi että teologisen voi läpäistä vaikka ei avaisi koskaan raamattua , joka kertoo paljon . Ja luonnollista jos kansa ei tiedä jos ei opettajatkaan , vaikka on aika yllättävän paljon asioita että kansa on viisaampi monessa asiassa kuin päättäjät ja kirkon miehet .
Luterilaisuuden ongelma on juuri tunnustus formulat. Koko rakennus on vinossa jo perustuksista lähtien. Miksi siis ihmetellä rakennuksen vinoutta, se on sellainen kun siitä on tehty 1500 luvulta lähtien. Luterilaisuus vaan toistaa roomalais-katollisen kirkon ongelmia eri variaatioin. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä. Protestanttinen maailma on vain tälläinen.
Luterilaisen opin juuret on raamatussa ei 1500- luvulla ja tunnustuskirjat ovat alisteisia Raamatulle . Tunnustuskirjojen tehtävä on varjellla , suojella oikeaa oppia , ei ne ketään vie harhaan itsessään . Syyt on selvillä varsin hyvin mistä johtuu . Jokainen kirkko käy omat paininsa ja tuskin oppi ajaa hajaannukseen vaan ettei oppia noudateta . Historiassa on paljon harhapolkuja kristillisyydessä ja niidenkin syyt tiedetään mistä ovat johtuneet .
Vai miltä kuullostaa että kasasin laitteen väärin kun oli niin hyvät ja tarkat ohjeet ?
Timo, kyllä väärä oppi ja sen noudattaminen johtaa harhaan. Oikea dogma taas on jumallista.
No niin. Ex-hedbergiläinen Sami se taas todistaa väkevästi meidän lutherilaisten olevan harhaoppisia. Kovin pieperiläiseltä linjaukselta tosin kuulostaa ehdottomuudessaan, muutettavat vain muuttaen.
Totta kai luterilaisuus kantaa mukanaan läntisen kristikunnan 1500-luvun hajaannuksen kysymyksenasetteluja. Mutta samalla se kantaa mukanaan myös Vanhan kirkon ja läntisen varhaiskeskiajan ”valittuja paloja” myönteisessä merkityksessä. Itse asiassa tunnustuskirjoissa esille nousevat keskiajan katolisen kirkon opilliset harhat ovat oikeastaan kristikunnassa aina ajankohtaisia. Uuden nimisinä vain. Ja mitä Raamattuun tulee, kyllä monet ortodoksidogmatiikkojen opetukset ovat vankasti Raamatulla perusteltuja, vaikka erityinen luku
Raamatusta yleensä näyttää puuttuvan.
Jos joskus olisi aikaa, haluaisin kirjoittaa artikkelin Tunnustuskirjojen sielunhoidollisuudesta. Sen verran paljon hengellistä hyvää ja sielun lepoa olen niistä saanut.
Niin asia on laajempi käsitellä ,kun annat ymmärtää että luterilainen oppi on väärää . Vastaan tietysti sen perustuksen olevan apostolisessa Kristus opissa ei 1500 luvulla. Eksymiseen raamattu antaa yksinkertaisen vastauksen että kun ei tunneta kirjoituksia on syy eksymiselle .
Väite , jos eri kirkkokunnan ihminen kertoo luterilaisuuden olevan eksynyt niin se pitää olla sisällään ajatuksen että se on jostakin oikeasta eksynyt eli ollut oikealla teillä joskus ainakin , mutta jos ei ole koskaan ollut oikeassa niin sehän on harhaoppia silloin 🤣
”Kaikki kaatuu jo siihen, jos ei lakia julisteta ja kehoteta parannukseen, tai evankeliumia ei julisteta syntiään katuville.” Näen tällaisessa ajattelussa moralismin vaaran. Lain julistaminen saattaa kääntyä synnistä varoittamisen sijaan yksittäisten syntien paheksumiseen. Silloin helposti kohdistetaan huomio sellaisiin synteihin, joista julistaja katsoo itse olevansa vapaa. Näin tullaan rikkoneeksi Jeesuksen tiukkaa ohjetta olla tuomitsematta. Vaaditaan toisia katumaan ja unohdetaan se synti, mistä itse tulisi tehdä parannusta. Saatetaan myös edellyttää näyttäviä katumuksen harjoituksia ennen kuin tohditaan saarnata vapauttavaa evankeliumia.
Ei siinä ajattelussa ole mitään vaaraa mielestäni , vaara on antinomiassa ettei siis lakia julisteta ollenkaan . En ole koskaan kuullut että pappi olisi julistanut lakia kuulijoille synnistä puhuttaessa että teillä vaan meillä , kuten Paavali opettaa Roomalaisille: 32: ”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”
Ja laki tulee vastaan kirkkovuoden teksteissä joihin kutsu parannukseen tulee tekstien kautta kuulijan vastaanotetttavaksi . Laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen vaikka niitä ei tule sotkea toisiinsa .
Minulla tuli mieleen Martin kommentinsta joku vanha suomalainen elokuva jossa lakihenkinen vihaisen näköinen kirkkoherra moittii nuhdellen kuulijoita synnistä , mutta todellisuudessa kehoitukset parannukseen on se haaste ja saarna ja opetus ei mielestäni synny siitä yhtälöstä kuten useimmat puheet että mietitään ensisijaisesti kuulijoita ja kohdistetaan puhe heille vaan siitä tekstistä mikä on kysymyksessä ja papin tulee painia sen tekstin kanssa mitä Jumala tahtoo sen kautta puhua . Teksti ohjaa puhujaa eikä saisi omat motiivit olla niitä joista puheet syntyvät . Sitä mielestäni on paljon että tahdotaan saarnata ja puhua ja vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja jättää kirkkovuoden tekstit taka- alalle
Martti Pentti. Käypä joskus LHPK:n messussa, istu takapenkissä oikeassa tai vasemmassa nurkassa ja arvioi, miten lakia ja evankeliumia julistetaan esimerkiksi nyt rippisanoissa ja päästösanoissa. Sekä tavallisesti myös saarnassa.
En viitannut erityisesti Lähetyshiippakuntaan enkä muuhunkaan kristilliseen yhteisöön. Onko joku toinen moittinut moralismista, kun näin luultiin?
”Ei siinä ajattelussa ole mitään vaaraa mielestäni.” Vaaran voi välttää vain näkemällä sen.
Pappi toimii viestinviejänä ja on kutsuttu , velvoitettu ilmoittamaan Jumalan tahdon . Ja yksi mielestäni Jeesuksen opetuksista nouseva iso asia on välttää tekopyhyyttä ja sen voi tehdä kätkemällä synnit . Eikä focus ole tarkkailla ja miettiä papin syntejä vaan ottaa vastaan Jumalan sana ja opetus . Pappi voi taistella vielä suurempien syntien kanssa kuin mistä hän saarnaa . Ei siellä olisi ketään saarnaamassa jos kriteerit olisi kohdistettu pappia kohtaan ja eikö se aina ole niin että pappi puhuu meidän syntien eikä teidän syntien – muodossa , kun kaikki Jumala on alistanut synnin alle . En ole kyllä koskaan kuullut enkä missään synnistä puhuttaessa niin että pappi olisi käsienpesulla asian suhteen. Sitä tosin oon kuullut että lain tekoja ja askelia opetetaan miten tullaan paremmaksi kristityksi ja kehaistaan siinä samalla itseään , mutta näissä julistuksissa ei ole synti ja armo mitenkään keskeisiä elementtejä .
Miten Martti Pentti näät lain/ kehoitukset parannukseen tärkeänä osana saarnaa ?
Martti P. Körtit eivät ainakaan antaudu moralismin vaaraan. Kaikki käy. Rakkaus on se, joka kaikki peittää.
”Körtit eivät ainakaan antaudu moralismin vaaraan.” Herännäisyyden perinteessä surraan omaa syntisyyttä, mutta ei puututa toisten synteihin. ”Miten tärkeänä näet lain ja kehotukset parannukseen osana saarnaa?” Tämä riippuu täysin saarnatekstistä. Kuulijakuntakin on hyvä ottaa huomioon.
Martti P. Puuttuvatko körtit myös toisten synteihin surressaan myös omiaan? Et taida tuntea körttiläisyyttä. Mites sitten, kun Paavo R. huomasi lähtiessään seurapaikasta väkijoukossa miehen, jota oli aikonut nuhdella irstaasta elämästä? Paavolla oli musta ori, joka hirnui oriiden tapaan toisille hevosille. Paavo potkaisi oritta ja piti sille ankaran nuhdesaarnan, kun se aina hirnui lähimmäisensä emäntää (nyttemmin myös isäntää) ja uhkasi sulkea sen kokonaan seuraliikkeen ulkopuolelle, ellei se paranna sikaisia tapojaan.
Kaikki ymmärsivät ketä tarkoitettiin ja varsinkin asianomainen itse. Toki vastaava puuttuminen ihmisen parannukseksi ylittäisi nykyään sovinnaisuuden rajat. Pitää myös muistaa, että körttiläisyys oli tuolloin herätysliike. Nykyisin se on hyvin erilainen kuin sen historiallisina syntyaikoina 1800-luvulla.
Körtit kantaa P. Ruotsalaisen perintöä kenties vieläkin . Kysymys herännäisyyden hajoamiseen oli kun Hedberg lähti pois oli lain ja evankeliumin erottamisesta . Kun Hedberg korosti lakia ehdottomana vaatimuksena Lutherin tapaan niin samalla Kristuksen sovitustyötä täytettynä ja heti valmiina vastaanotettavaksi . Körtit katsoivat tämän tulevan liian äkkiä että sitä evankeliumia piti odottaa ja ikävöidä . Jotenkin tämä ikävöinti on leimannut liikettä koko ajan . Ajatusta on muovannut Paavi Ruotsalaisen omat kokemukset ja suurin syy on mielestäni ollut herännäisyydestä puuttunut kirkkollisuus alkuaikoina jolloin papit olivat jopa vihattuja liikkeen piirissä . Uskon pohjimiltaan käsityksen evankeliumista avautuvan sakramenttien kautta seurakunnallisessa kontekstissa jossa Kristuksen täytetty työ kirkastuu heti vastaanotettavaksi ja tämä yhteys kun puuttuu , niin oppi muotoutuu liikkeiden omien kokemusten ja historiansa kautta , näin on ollut myös viidesläisten opissa ja lopulta kaikkiin herätysliikkeisiin se vaikuttaa jos armonvälineet ei ole vapaasti käytettävissä osana hengellistä elämää . Tämä ympäristö muovaa myös julistusta ja vapaan armon julistus on kahleissa jos Kristuksen täytetetylle työlle esitetään ehtoja ja ennakko-odotuksia tai aikoja milloin se voi alkaa vaikuttamaan ihmisessä ja kuinka pitkä aika pitää katua . Ja lopulta tämä johtaa itsensä tarkkailuun ja toisten vahtimiseen kun itsestä ei löydy valmista ja silloin ei autuuden ilo ja pelastusvarmuus saa sijaan kun sitä etsitään muualta kuin Kristuksen sovitustyöstä Golgatalla . Nyky herännäisyys on kirkollista laatua nyky kirkon helmassa vahvasti ja vaikea sitä on kenties määritellä , kun taitaa Ruotsaisen teologian kannattajat olla aika iäkkäitä ja ilmeisesti uusi kirkkollinen linja on sulauttaunut ne kansankirkkoon , en tunne tarkemmin körttien nykymenoja .
Lisäksi edelliseen lain saarnasta että Körtit ei käytä lain kolmatta käyttöä vaan suorastaan torjuvat ja se on mielestäni johtanut liikkeen kutistumiseen , kun se oli aikoinaan suurin vaikuttaja suomen Kristillisessä kentässä
Olen hieman huvittunut siitä, että ’maallista wokea’ kovasti vastustava Timo Gummerus kaipaa näin kipeästi ¨hengellistä wokea’. Lähimmäisten paheisiin puuttumisestahan molemmissa on kysymys.
Martti Pentti , olisi körttien hyvä tutkia mikä lain käytön pääasiallinen tehtävä luterilaisen opin mukaan ? Sen tehtävä on toimia peilinä omalle sydämelle ei aseena toisen tuomitsemiselle .
( usus spiritualis) .
Ei Jumalan sana ohjaa millään tavalla meitä perustamaan kirkkoon , lähipiirin keskuuteen , sosiaaliseen mediaan tai mihinkään tuomioistuimia , vaan laki velvoittaa meitä rakastamaan lähimmäistä ja Jumalaa yli kaiken.
Woke etsii syyllisiä ja toimii tuomarina mutta se nyt ei kuulu mielestäni koko asiaan . Ajattelen että olet Martti Pentti käsittänyt lain tehtävän aika hullunkurisesti jossa katse on naapurin parannuksen teoissa ja kilvoitellaan toisia vasten ja päädytään nöyristelyyn ja tekopyhyyteen kun ei voida tunnustaa syntejä reilusti eikä papin saisi ilmeisesti puhua synnistä vaikka kirkkovuoden tekstit suorastaan kutsuu siihen , armo on varattu katuvalle syntiselle ja se on kokonaisvaltaista että kaikki tunnustaa ja kaikki saadaan uskoa anteeksi sanan todistuksen ja täydellisen Kristuksen sovitustyön tähden .
Kuinka saarnastuolista julistettu kehotus parannukseen voisi olla ’peili omalle sydämelle’? Kirkkokansallehan sanat kohdistetaan.
”Ajattelen että olet, Martti Pentti, käsittänyt lain tehtävän aika hullunkurisesti niin, että katse on naapurin parannuksen teoissa.” Minun käsitykseni lain tehtävästä ei ole tuo. Joko olen ollut ilmaisussani epämääräinen tai sitten minut on ymmärretty tahallaan väärin. Olen kuitenkin huolissani siitä, että on tahoja, joilla on taipumus käsittää lain tehtävä kuvaamallasi tavalla. Siitä vaarastahan varoitin. – – – Mitä woke-ilmiöön tulee, näyttää siltä, että sitä vastustavat juuri ne, jotka aiheellisesti näkevät syytösten kohdistuvan itseensä. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Niin kuka se kirkkokansa on ja mistä se koostuu ? Peiliksi se muodostuu kun julistettu Jumalan sana saa riisua meidät tekopyhyydestä ja meidän mielemme kääntyy ulkoisista teoista sydämen asenteeseen: Luterilainen parannus (kreik. metanoia, mielenmuutos) . Tähän on selvä polku annettu myös papeille ja heillä on myös tai tulisi olla vahva omakohtainen tietoisuus lähestyä asiaa ja varmaan siinä ei olekkaan ongelmia , kun papit ei lähesty asiaa että teidän on tehtävä parannus vaan se on paljon alhaammalta lausuttua että olemme rikkoneet , olemme avuttomia ja pappi antaa sen kuvan että hän on samassa veneessä . Lain julistus on julkinen ja sen Jumala on tarkoitettavan omaksuttavaksi jokainen sielu itselleen . Se on Jumalan sanaa ja siksi luterilaisuudessa puhutaan puhtaasti evankeliumia saarnattavan lain jälkeen . Ei ihmisen tarvitse ottaa julkista saarnaa itselleen ja voi kiistää sen sulkien sydämensä siltä , mutta sana ei tyhjänä palaa vaan se vaikuttaa lopulta aina johonkin suuntaan ihmisessä . Sana myös sisältää asioita jotka eivät ole suoranaisia kehoituksia parannukseen mutta avoin sydän voi saada niistäkin totuutta ja peiliä omaan syntisyyden näkemiseen . Lain ja evankeliumin erottaminen syvimmillään sydämen ja omatunnon tasolla tekstien kautta ei ole edes mahdollista kirjata ylös , kun Jumalan henki toimii niin monipuolisesti vaikuttaen eri tavalla . Mutta ehdottamasti laki ja evankeliumi tulee erottaa toisistaan että syntinen ihminen voi luottaa täysin Jumalan lupauksiin , vaikka laki heräisi sielläkin missä sitä varsinaisesti ei ole .
Minulla tuli Martti Pentin kommentista mieleen kuva tiestä jossa toisella puolella on liki umpeen kasvanut oja ja toisella puolella iso rotko . Ja se umpeen kasvanut on se mistä tahdot varoittaa ja se lain kieltäminen on se rotko ja sillä tiellä ei voi mutkissa pysyä tiellä kun rotko imaisee sinne .
Tuosta wokesta ei kiinnosta vaihtaa ajatuksia , eiköhän siitä ole sanottavat sanottu ja antaa sen painua sinne historian muistoihin . Kun historiaa seuraa niin joka ajassa on omat ilmiöt ja niitä ajavatkin lopulta väsähtävät , aina siinä näin käy , kunnes keksitään uusia ja aasinsiltoja rakennetaan vanhoihin tapahtumiin ja ei sen väliä vaikka viestiä siinä matkalla muutetaan kuhan asiaa edistetään, mutta niiden painoarvo riippuu pitkälti rahoituksesta , kuka kustantaa aivopesun tai hienommin tarpeen tuottamisen ? .
Timo. Olihan körttien ja virallisen kirkon välillä jännitettä konventikkeliplakaattiin asti mutta enpä usko, että pappeja olisi vihattu. Päinvastoin Paavo R. antoi suuren arvon jumalanpalveluksille. Ahkeraan hän on käynyt kirkossa ja muissa kirkollisissa toimituksissa. Eikä hän silloin valikoinut pappeja. Ainakin hän on käynyt usein kotiseurakuntansa Nilsiän kirkossa. Näin hän on myös ohjannut herännyttä kansaa kirkon ystäväksi.
No historia kertoo kyllä vihasta alkuajoista joissa mm. Ruotsalainen joi viinaa pappien silmien edessä kuvatakseen pappien tekopyhyyttä . Siihen liittyi sosiaalinen luokka- ajattelujako kun oli vastakkain akateemisesti lukeneita ja toisella puolella maallikkoja ja oppimattomia , joista syntyi sana luupapit jotka osasivat kreikkaa ja hebreaa mutta eivät ymmärtäneet sielunpelastusasioista mitään Ruotsalaisen mukaan mitään . Se on tietysti päinvastainen ilmiö kuin viidesläisyydessä että kuitenkin Ruotsalainen arvosti kirkollista Jumalan palvelusta ja uskon siihen yhtenä vaikuttaneen Hedbergin ja sen ajan kuitenkin vahva luterilaisuuden vaikutus . Uskon että Paavo teki myös matkaa monissa hengellisissä kysymyksissä kuten me kaikki . Yhdestä ihmisestä voidaan leipoa niin monelaisia kuvia kun otetaan joku tietty ajanjakso vain. Olihan Paavo Ruotsalaisen vaikutus iso suomen kristillisyydelle ja usein siteerattu puheissa . Kuitenkin on hiukan erikoista ja myös voi olla monelle tietämätöntä Hedbergin suuri vaikutus Suomessa , monia Lutherin tekstejä hän suomensi ja oli myös vaikutusvaltainen suomen rajojen ulkopuolella . Mielestäni ja tähän yhtyy useampi Hedberg tutkija että hän on ollut suomen vaikutusvaltaisin teologi kautta aikain .
Kirkkohallitus on näköjään poistanut Sleyltä ja Kansanlähetykseltä virallisen kolehdin 2027.
Syy: Sley ja Kansanlähetys ovat olleet erilaisissa selvityprosesseissa evlut-kirkon kanssa mutta kehotus tehdä – katumuksen soveliaita hedelmiä – ei ole tuottanut tulosta erityisesti kahdessa kuumentavassa asiassa. Siksi kirkkohallitus on ollut pakotettu soveltamaan molempiin raskain mielin konventikkeliplakaattia.
Huolimatta siitä, että Kansanlähetyksen kolehdilla olisi tuettu ”diakonista avustustyötä vähäosaisten parissa” erityisesti Afrikassa ja Aasiassa. Sleyn kohde: ”koulutustyö eteläsudanilaisten pakolaisten parissa Ugandassa”. Näin kirkkopolitiikallakin voidaan auttaa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia sijaiskärsijöitä.
Tuo auttamistyöhän sopisi hyvin kanavoida Kirkon Ulkomaanavun kautta. Syy kolehtimenetykseen on selvästi SLEYn ja Kansanlähetyksen itsensä kovasydämisyydessä. Nämä kun eivät ole välittäneet avustettavistaan niin paljon, että olisivat ajoissa muuttaneet kirkkopoliittisia linjauksiaan täällä Koto-Suomessa.🦧
Kirkkohallituksen päätös oli 6-4 ja kolehtien poisottamista vastustettiin rangaistustoimenpiteenä ja peruste oli väärä kun lähetystyöhön vedottiin .
Minulla on aikaisempaa kirjoitteluun vähän omakohtainen tapa odottaa rippipuhetta ja olen siitä joskus papeille maininnut ohimennen että odottaa siitä selvää kohtikäyvää Jumalan sanan puhuttelua synnistä kun valmistutaan synninpäästöön . En ole koskaan miettinyt papin tai muiden syntejä silloin vaan enemmän tulee oman sydämen kylmyys ja suhde syntiin mieleen . Vaikkapa sanoista että miten minä kadun tai itken syntejäni , kuten synnintunnustus sanoista tulee vastaan . Omatuntomme mielestäni herätetään vastaanottamaan synninpäästö ja kukapa sitä ei tarvitsisi . Eikö me kaikki tiedetä että kaikki olemme syntisiä ja rikkoneet Jumalan käskyjä vastaan ja ei olla eletty kuten Jumalan sana meitä opettaa . Ja tämä on se polku tuoda iloa ja rauhaa ja tuo yhteyden Kristukseen ja toisiin veljiin ja siskoihin. Asuin aikoinaan hgissä ihan lestadiolaisten oliko se nyt rukoushuone vai millä nimellä sitä kutsuttiin ja joskus kävin siellä kun oli ihan vieressä ja vaikka siellä yksilöitiin syntejä niin en nyt sitä niin pahana pitänyt , kun sitä ajattelee omantunnon kautta ja kun ollaan vastaanottamassa syntienanteeksianto ja armon evankeliumi . Tosin aikaa on kauan kun siellä kävin mutta se jäi päällimmäisenä mieleen ja jo silloin ajattelin että kansankirkossa oltiin 30 vuotta sitten aika etäännytty tässä asiassa .
Voin olla hiukan ilkeä kun kirjoitan ettei kukaan lähde Hedbergiläisestä opetuksesta pois kun nään sen liki hengellisenä itsemurhana , jossa tulee mennä lain alle ja hyljätä Kristuksen pelastustyöstä nouseva autuuden ilo ja pelastusvarmuus . En vaan tiedä miksi vaikkapa uskonoppi autuuteen ei ollut kolahtanut vuosikymmeniä sitten ja sitten se sen sanoma iski kuin 1000 volttia kerran . Kaikki voi joskus tuntua myös raamatun teksteistä päivän selviltä tai ”helpoilta ” mutta kun on yli 20 vuotta lukenut Hedbergin tekstejä niin ainakin minulle ne ovat hengellistä ravintoa ja selvää teologista opetusta .
Tuo Markon aikomus kirjoittaa tunnustuskirjojen sielunhoidollisuudesta olisi mukava lukea , kun usein luterilaisuutta tahdotaan kuvata juridiseksi ja jopa kylmäksi opiksi .
Markolle ? Onko sinun mielestäsi sley ja kl rikkonut kolehtien käytön normeja ? Eikö takana ole lopulta virkakysymys ja ssp vihkimiset minkä takia on kolehdit evätty ?
Vastakkainasettelua voidaan tarkastella niin monesta näkökulmasta .
Markon ”kovasydänmisyys” ajatus edustaa jonkinlaista lestadiolaisuudessa ilmenevää suhdetta kirkkoon. Osa heistä voi toimia naispappien kanssa, pappeus nähdään hallinnollisena järjestelynä, joka ei suoraan vaikuta heidän omaan opilliseen linjaansa. Tälläinen on tietysti absurdi rakennelma.
Tuohon kirkkohallituksen päätökseen on kuitenkin jätetty 4+1 eriävää mielipidettä. Päätös on syntynyt väärässä järjestyksessä viiden edustajan mielestä viidestä eri syystä. Perussopimus. Rangaistusluonne. Vahinko sivullisille. Toimivalta. Kirkon strategia. Toimivallan ollessa kyseessä kirkkohallitukselle ei ole delegoitu kirkon oppiin liittyvää valvontaa.
No niin. Ironiani epäonnistui.
Minusta on tietenkin väärin, että valtakunnallinen kolehti evättiin kirkkopoliittisin perustein.
Kansankirkko on kasvanut byrokaattiseksi himmeliksi ja siellä sooloillaan miten tahdotaan , ensin piispakunta ja nyt kirkkohallitus . Kirkkohallituksen tehtävä on taloudenpito ja hallinnolliset tehtävät , ei opilliset kysymykset kuten virkakysymys , joka ei kuulu sinne pöytään käsiteltäväksi se on piispainkokouksen päätettävä asia . Eiköhän kukaan edes maininnut että kirkkohallituksen päätökset puuttua teologiaan ei kuulu sinne ? Jos on määritelty tehtävät niissä pitää pysyä , olisi ainakin syytä vaihtaa pj jos on antanut keskustelun mennä perusteisiin jotka ovat teologisia kun niistä ei kirkkohallitus päätä .Eihän missään tuskin maallisella sektorilla hoideta asioita näin , paitsi politikot osaa myös sotkea soppaa ja puhua asian vierestä . Koko kansankirkko näyttäytyy varmasti monelle suunnattamaksi ja sekaiseksi instituutioksi joka on saanut parhaan päämäärän ja hyvät toimintaperiaatteet , mutta on tosiasiassa hukassa , eikä päätä palele vaikka väki lähtee pois . Ensin kirkko julistaa että kaikille pitää olla tilaa ja erilaisille käsityksille ja käytännössä se on erittäin ahdasmielinen . Kuka jaksaa olla siinä ja jauhaa tuota sotkuista soppaa ?
Taitaa llla niin että piispakunta taustalla vaikuttaa päätöksiin ja ohjailee niitä . Näyttäytyy julkisuudessa usein siltä että piispakunta esiintyy maltillisena ja ratkaisukeskeinenä toimijana mutta taustalla vaikuttaa selvä vallankäyttö . Heikan aikana piispakunnan valta kasvoi ohjailevaksi ja alkoi enemmän määrittelemään seurakunnallista elämää ainakin etelä- Suomessa .
”Taitaa olla niin, että piispakunta taustalla vaikuttaa päätöksiin ja ohjailee niitä.” Paimeniahan piispojen tuleekin olla.
Kyllä piispojen tehtävä on paimentaa myös pappeja sanan mukaan .
Sen verran wokesta kuitenkin vielä liittyen rahoitukseen , johon on panostettu todella isoilla summilla ja useiden vuosien ajan . USA on rahoittanut Euroopan yliopistoja varmaan monella kymmenellä miljardeilla ja se näkyy suomen ja Euroopan yliopistoissa vahvasti . Pelkästään Bidenin kaudella laitettiin 2 miljardia dollaria monimuotoisuus-, tasa-arvo- ja inklusiivisuusohjelmiin (DEI) sekä tutkimushankkeisiin. Kai rahalla syntyy jotain jälkeä ja vaikutuksia ympäristöön . Mutta paha poika Donald on ollut eri mieltä näistä rahoitushankkeista .
Kaikki, mihin ’paha poika’ kajoaa, tuhoutuu.
Niin tietysti on ollut kansan enemmistön tuki moniin päätöksiin mitä USA : ssa on tehty . Löydän postiivisen asian kommentistasi , sillä et kirjoittanut että kaikkeen hyvään mihin paha poika kajoaa , tuhoutuu .
’Kansan enemmistö’ ei ole saanut mitään niistä luvatuista eduista, joilla se saatiin äänestämään. Sen sijaan se on menettänyt monta sellaista, jotka heille jo kuuluivat. Nyt se ’enemmistön tuki’ lienee pohjalukemissa.
On se paha poika ainakin oikeudessa pärjännyt hyvin kun on saanut yli 85miljoonaa dollaria valheellista syytöksistä ja mustamaalaamisesta ja monelaisista valheellisista väärennöksistä korvauksia . Itse joutunut maksamaan 5 miljoonaa kun korkein oikeus ei antanut valituslupaa . Et kai Martti Pentti pidä sentäs USA korkeinta oikeutta puolueellisena ? Asia kertoo myös siitä vihasta häntä kohtaan ja todisteena kolme murhayritystä ja kymmeniä aikomuksia jotka on estetty ennen aikoumusta jo suunnitteluvaiheessa .
Miten me suhteutetaan tähän olemmeko samalla viivalla yhtä syntisiä Trumpin kanssa Jumalan edessä ja miten me sen rakkauden käskyn tässä sovellamme ? Olemmeko parempia vai pitääkö lain saarna lentää kirkossa ikkunasta ulos ja löytää USA mantereelta syntinen mies vai tulisiko se kohdistua meihin peilin tavoin ?
”Todisteena kolme murhayritystä.” Näinhän väitetään, mutta ne ovat todennäköisesti olleet teatteria. Muka osuman saaneessa korvassakaan ei ole mitään arven kaltaistakaan.