Niin, Luther ei ollut erityisen säikky tapaus, eikä häntä myöskään jalopeura niellyt, vaikka pikaisesti haettuna hän suomenkielisissä teksteissä käsittelee paholaista yli 4000 tuhannessa kohdassa, kuten Ahti-saarnoissaan esimerkiksi todeten: ”Sillä se on pääasia, josta perkele enimmän huolta pitää, että hän saisi sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, sydämistämme poistetuksi ja saatetuksi meidät siihen, ettemme mitään hyvää odottaisi Jumalalta, vaan pitäisimme Hänet vihollisenamme; jos hän sen voi toimittaa, niin on hän voittanut.”

Tuossa haastattelussa esitettiin kysymys: ”Sanotaan, että Jumala rakasti meitä niin paljon, että antoi ainoan poikansa kuolla meidän syntiemme tähden. Mutta Jumala oli itse päättänyt, että jonkun on kuoltava. Mikä logiikka tässä on?”

Kun arkkipiispa puhuu sovituksesta, hän puhuu kyllä Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan, Jeesuksen ristinkuolemasta, kuoleman voittamisesta, ylösnousemuksesta, ihmisten vihasta ja siitä ”mitä Jumala Jeesuksena teki: kohtasi ihmisiä, toi toivon…”

Arkkipiispa ei kuitenkaan sanallakaan mainitse, että Jeesus kukisti kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Saatanan vallan, vaan hän viittaa pelkästään ihmisiin ja uskonnollisiin johtajiin. Vai pitäiskö meidän lukea rivien välistä sen, mistä on kysymys? Ilmeisesti perkele on nykyään arka aihe? Vaiettu tapaus, etten sanoisi, joka kuuluu menneisyyteen, ettei häntä ole näkynyt luterilaisessa kirkossa vuosikymmeniin?

Mikäli ottaa huomioon koko Weimarer Ausgabe – sarjan, niin mikä lienee lukumäärä. Tiedä häntä, mikä on totuus tuosta mustepullosta, mutta kynä oli tietenkin Lutherin miekka, jolla hän kävi tuota valheen isää vastaan. Kuten Luther totesi: ”On totta että Perkele on valehtelija, mutta meitä syyttäessään hän ei valehtele. Hän käy taistoon aseenaan kaksi todistajaa, Jumalan laki ja omatunto.” Kuka siis voi kiistää, ettei ole tehnyt syntiä. Olisiko tämän ajan ihmisillä kiistämiseen enemmän taipumusta kuin meneen ajan ihmisillä. Synnin logiikka vaatii myös sen aiheuttajan nimen. Onko kirkolla pelko, että se joutuu lehtien palstoille, mikäli sovituksen yhteydessä käyttää tuota sanaa, mihin kirkko ei vuosikymmeniin keskittynyt.

Kuka siis voi kiistää, ettei ole tehnyt syntiä. Hän valehtelee, joka tuon kiistää.

Ei Pietarikaan saanut syntejään anteeksi ilman katumusta, joka tosin ei ole vanhurskauttamisen vaikuttava syy, vaan armo.

Kuten toteat Pietarista ”hän meni ulos ja itki katkerasti.” Eikö Kristuksen kieltäminen tosiaan muistuttanut Pietaria hänen syntisyydestään? Jumalan laki Pietarin omassatunnossa aiheutti tuon katkeran katumuksen ja ellei Herra olisi katsonut häneen, Pietarille olisi käynyt samoin kuin Juudaalle, eli hän olisi joutunut epätoivoon ja kuolemaan. Entä tuo parannussaarna? Kristus tosin Johanneksen evankeliumin 16. luvussa (8. jakeessa) sanoo Pyhän Hengen – parannussaarnalla – nuhtelevan maailmaa nimenoman synnin tähden.

Niin, taitaa Jeesuskin sitten turhaa kehoittavan (Luuk24:47) ”…että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.”

Niin se on vain Martti, että soaistu on järkemme synnin perkele sielun peittää. Synti on meissä kuin iho ja sisäelimet Paavalin sanoin: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Eihän Perkele nyt sitä halua, että me näkisimme hänen jumalattoman tekonsa Aadamille ja Eevalle. Seuraava on oikein paholaisen emävale, kun hän tyrkyttää tuota valhettansa; – ”onko Jumala todella sanonut… – ” saattaen epäilyksen alaiseksi Jumalan sanan.

Itse hän ei ole pysynyt Jumalan sanassa langeten ylpeyteen ja epäuskoon jota myrkkyä hän yrittää syötää meille mitä ”kauneimpana” totuutena. Täyslaidallinen korvatillikka Jumalan sanalla tekee hänelle oikein hyvää tietäen, että hänet on voittanut Kristus, joka on meidän puolustajamme ja me olemme uskon kautta häneen vanhurskaita. Tätä sanaa – uskon kautta – tuo kaksinaamainen valehtelija ei siedä niinkauan kuin maa pysyy.

Niin Jukka. Hyvä kysymys. ”Mitä on synti(ä)?” Ja ”saako / voiko” sitä myös julistaa ääneen ja millä tavalla, ettei päädy käräjäsaliin?

Toki sitten voidaan kysyä tekikö Paavali väärin Pietarin suhteen Gal2:11 todetessaan: ”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.” Vai olisi Paavalin pitänyt ennemmin vaieta, ettei Pietari olisi kokenut tominnastaan syyllisyytä? Vai olisiko Jeesuksen pitänyt vaieta kun hän sanoi: ”Luuletteko, että kaikki ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.” (Luk13:4-5)” Tai olisko Jeesuksen pitänyt olla sanomatta Pietarille; ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”. (Mat16:23).