Minua pyydettiin marraskuussa pidettäviin seurakuntavaaleihin ehdokkaaksi. Lupauduin heti. Siltä istumalta.
Miten mielenkiintoista ja jännittävääkin! En ole muuten koskaan ollut kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston varsinainen jäsen.
Pienellä maaseutupaikkakunnalla, jolla opettajan urani tein, minua ei koskaan pyydetty.
Ja minä kun niin hartaasti toivoin. Mutta siellä oli tiukat listat kaikilla ryhmillä, myös eri suunnilla ja herätysliikkeillä.
Ajattelin silloin, että en ole varmaankaan tarpeeksi uskovainen ja myös, että Jumala ei ole minua niihin kirkon luottamuselimiin vielä silloin ajatellut. Tyydyin kohtalooni. Nyt pyydettiin.
Jälkeenpäin vasta heräsin pohtimaan, mitä olen mennyt lupaamaan. Jos valitaan, niin olen sidottu luottamustoimeen seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Olen ollut jo pitkään eläkkeellä ja mukavia suunnitelmia on jo tulevaisuuden suhteen, jos elonpäiviä suodaan. Pitäisikö nyt sittenkin nuoremmille antaa tilaa näihin luottamustoimiin?
Mitkä asiat minua sitten innostavat? Kaikkein tärkeimpänä näen Jumalan sanan ja kristillisten arvojen esillä pitämisen yhteiskunnassamme. Lähimmäisen rakkaus on toinen. Ja kolmantena näkisin seurakunnan toimintamuotojen kehittämisen avoimempaan suuntaan. Toivon enemmän yhteistyötä seurakunnan työntekijöiden ja tavallisten seurakuntalaisten välillä.
Liian monelle ihmiselle on seurakuntaelämä jäänyt vieraaksi. He eivät ole löytäneet omaa paikkaansa seurakunnassaan. On myös seurakuntalaisia, jotka kuuluvat erin uskonsuuntiin tai herätysliikkeisiin. He haluavat ymmärrettävästi suunnata energiansa oman yhteisönsä hyväksi. Mutta eri uskonkäsityksistä huolimatta voisimmeko kuitenkin tehdä yhteistyötä oman kirkkomme ja seurakuntamme parhaaksi?
Mietityttää toisesta syystä, kun lupasin. Mietin kyllä asiaa vähän. Nimittäin sitoutumiseni ja mahdollinen valintani voi vaikuttaa kirjoittamiseni vapauteen. Siitä tulee väkisinkin hankalampaa.
Kirkkoneuvoston jäsenyys ei kuitenkaan ole sen pyhempi paikka, kuin kunnan luottamuselinten jäsenyys. Monet sinne valitut ovat siellä puoluepoliittisista syistä. Kristillinen henkilökohtainen usko on voi olla ihan vieras asia. Näiden henkilöiden läsnäoloa pidän erityisen tärkeänä. Sillä heillä on usein raikkaita näköaloja, Uskovaisuus kun voi myös sokeuttaa. Katsotaanpa nyt sitten miten vaalissa käy.
Marja, kiitos avoimesta kirjoituksesta. Hyvä ohjelma, mutta minkälainen mahdollisuus on niitä asioita joita arvostaa viedä eteenpäin. Hyvän ilmapiirin luominen on tärkeää kaikkialla, jossa toimii. Hyvässä ilmapiirissä asioita on helppo viedä eteenpäin.